Browsing by Subject "kotouttamispolitiikka"

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen kotouttamispolitiikassa esiintyviä ongelmanmäärittelyjä 2017-2019. Tutkielmassa kotouttamispolitiikka mielletään osaksi kansallista identiteettipolitiikkaa, minkä vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös käsityksiä ja myyttejä suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Eduskunnan tarkastusvaliokunta käynnisti kesäkuussa 2017 tutkimushankkeen, jonka tavoitteena oli kotouttamistoimenpiteiden toimivuuden selvittäminen. Hankkeen lopuksi valiokunta antoi tammikuussa 2019 valvonta-aiheestaan mietinnön, jossa se esitteli konkreettisia kotouttamisen uudistusehdotuksia. Silloisen työministerin Jari Lindströmin mukaan oli myönnettävä, että Suomessa on epäonnistuttu kotouttamisessa. Tutkielman tavoitteena on paikantaa epäonnistumisen taustalla olevat ongelmanmäärittelyt peilaten niitä käsityksiin suomalaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Tutkielman analyysityökaluna käytetään Carol Bacchin ’What is the problem represented to be?’ -analyysiä eli WPR-analyysiä. WPR-analyysin avulla aineistosta tunnistetaan politiikanteon taustalla vaikuttavia ennakko-olettamuksia ja totuuksia sekä niiden pohjalta syntyviä ongelmanmäärittelyitä. Tutkielman pääasiallisena aineistona käytetään Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaaman tutkimushankkeen tuottamia tutkimusraportteja, valiokunnan antamaa mietintöä sekä eduskuntakeskustelua mietinnöstä. Suomalaisuuden ja suomalaisen yhteiskunnan käsityksiä kuvaavana aineistona käytetään niiden historiallista kehitystä ja rakentumista esiin tuovaa kirjallisuutta. Aineiston esiin nousevat Suomen kotouttamispolitiikan ongelmanmäärittelyt ovat monialaisia ja toimijakohtaisia. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä ja kansanedustajien puheenvuoroissa ongelmanmäärittelyiden taustalla esiintyy ennakko-otaksumia, jotka pohjaavat vastaanottavan yhteiskunnan ja kotoutujien kulttuurien ja arvojen erilaisuuksien vertailuun. Kotoutumisen ongelmanmäärittelyjen painopiste on kotoutujien yhteiskunnan toimintaan osallistumisen, kielen oppimisen, työpaikan hankkimisen ja yhteiskunta-arvojen omaksumisen tehostamisessa. Tutkimusraporteissa esitettyjä käytännön ongelmia, kuten resurssien ja laadun tarpeen turvaaminen, palveluiden järjestämisen sirpaleisuus sekä tilastotiedon vajavaisuus tuodaan myös esiin mietinnössä ja eduskuntakeskustelun puheenvuoroissa, mutta niiden painoarvo jää vähäiseksi suhteessa tehostamistarpeeseen. Aineiston analyysin pohjalta havaitaan, että kotouttamispolitiikan ongelmanmäärittelyiden fokus on kotoutumista edistävien tekijöiden arvioinnissa. Sen sijaan kotoutumista estävät tekijät jäävät lähes kokonaan huomiotta. Kotouttamisen epäonnistumisen arviointi tuotetaan osittain irrallisena osana suomalaista yhteiskuntaa ja kansallista identiteettipolitiikkaa. Aineistosta nousee esiin kotouttamispolitiikan käsitteistön monitulkintaisuus, sillä aineiston toimijat käyttävät tiedostamattaan käsitteitä keskenään sekaisin. Erityisesti käsitteiden kotoutuminen ja kotouttaminen monitulkintaisuus aineistossa luo varjon kotouttamispolitiikan ongelmanmäärittelyiden täsmälliseen analysointiin. Tutkielman tulokset paljastavat kotouttamispolitiikan ongelmanmäärittelyiden taustalla vaikuttavia ennakko-olettamuksia ja totuuksia sekä niiden puutteita. Lisäksi tutkielman havainnot aiheen käsitteistön monitulkintaisuudesta osoittavat laajempaa tarvetta käsitteiden uudelleenmäärittämiselle ja muokkaamiselle.

Tutkielma tarkastelee maaseudulla toteutettuja kotouttamiskäytäntöjä Pirkanmaalla sijaitsevan Punkalaitumen kunnan kautta. Ajallisesti tutkielma sijoittuu vuosiin 2011–2014, jolloin kunnassa oli käynnissä Leader-rahoitteinen Maahanmuuttajat kylille -hanke. Hankkeen yhtenä seurauksena syntyi Punkalaitumen kotouttamismallina tunnettu kotouttamiskäytäntöjen strategia. Tutkielmassa selvitetään, miksi pieni maalaiskunta on ollut kiinnostunut maahanmuuttajien ja erityisesti kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta. Lisäksi tarkastellaan sitä, mistä kotouttaminen Punkalaitumen kontekstissa on muodostunut. Samalla tutkielmassa avautuu rakenteellinen näkökulma siihen, millaisia päämääriä kotouttamisella suomalaiseen yhteiskuntaan tavoitellaan. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu ensinnäkin henkilöhaastatteluista. Lisäksi internetistä on ollut saatavilla videomuotoisia haastatteluja Punkalaitumen maahanmuuttajiin ja kotouttamiseen liittyen. Toinen pääaineisto koostuu paikallislehti Punkalaitumen Sanomien lehtileikkeistä vuosilta 2011–2014. Lisäksi tutkielmassa on käytetty erilaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia ohjelmia, strategioita, hankesuunnitelmia sekä tilinpäätöksiä. Tarkkojen lukumäärien selvittämiseen on käytetty Tilastokeskuksen tietokantaa. Kerätty aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Kansallisessa aluepolitiikassa on 1960-luvulta lähtien tavoiteltu keskittämistä, joka on tarkoittanut palvelujen keskittämistä kasvukeskuksiin, sekä kuntaliitoksia. Toisaalta myös 2000-luvulla maahanmuuttopoliittiset päätökset ja kotouttamislainsäädäntö ovat vaikuttaneet paikallisesti Punkalaitumella. Tutkielman tuloksena voi todeta, että yhtenä ratkaisuna Punkalaitumella on vähenevän väestön ja hiljenevän maaseudun ongelmaan ollut maahanmuuttajien, ennen kaikkea kiintiöpakolaisten, vastaanottaminen kuntaan. Punkalaitumen kotouttamismallin lähtökohtana on ollut ruohonjuuritason työ, joka on rakentunut verkostoista paikallisten toimijoiden, muun muassa yrittäjien kanssa. Lisäksi maahanmuuttajia on pienellä paikkakunnalla pystytty kohtaamaan yksilöllisesti, jossa merkittävää on ollut maahanmuuttotyötä tekevän henkilön persoona ja ammattitaito. Punkalaitumella kotouttaminen on myös sisältänyt tavoitteen maahanmuuttajien ja kantaväestön vastavuoroisesta kohtaamisesta, jota on yritetty saavuttaa esimerkiksi erilaisin yhteisin tapahtumin. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että kotouttamisella on monta tasoa, eikä eri osasten yhteensovittaminen ole tapahtunut helposti. Kielitaidon ja työpaikan saaminen ovat vain yksi osa koko kotouttamisen prosessia. Ne ovat myös ennen kaikkea suomalaisesta näkökulmasta asetettuja kotouttamisen tavoitteita. Punkalaitumella kansallisen tason kotouttamispolitiikka on antanut kotouttamiselle raamit, mutta käytännön työtä on tehty paikallisesti itsenäisesti ja luovasti, jolloin myös maaseutuympäristö on voitu ottaa huomioon.