Browsing by Subject "kotoutuminen"
Now showing items 1-20 of 52
-
(2022)Suomeen saapuu vuosittain alaikäisiä lapsia ja nuoria hakemaan kansainvälistä suojelua ilman huoltajaansa. Lisäksi ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä vastaanotetaan Suomeen pakolaiskiintiössä. Ilman huoltajaa maahan tulleet lapset ja nuoret saapuvat useimmiten maista, joiden olosuhteet ovat epävakaita ja turvallisuus on heikko. He ovat usein altistuneet järkyttäville, traumaattisille kokemuksille kotimaassaan ja matkan aikana. Jo kotimaan ja perheen jättäminen voi itsessään olla traumaattinen kokemus. Traumaattisten kokemusten tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden täysi-ikäistyneiden nuorten mahdolliset traumaattiset kokemukset huomioidaan palvelujärjestelmässä. Aihetta tarkastellaan näiden nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten traumaosaamisen kautta. Lisäksi tarkastellaan muita kuin ammattilaisten osaamiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamiseen. Traumojen huomioimista käsitellään traumainformoidun lähestymistavan kehyksessä. Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Kyselyaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kyselyyn vastanneet ammattilaiset ymmärtävät aineiston perusteella traumaa ilmiönä alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten keskuudessa. Suurimmalla osalla on osaamista ja keinoja traumojen tunnistamiseen ja huomioimiseen työskentelyssään. Ammattilaiset huomioivat mahdolliset traumat pyrkimällä turvallisuutta ja luottamuksellisuutta korostavaan sekä osallistavaan ja nuorten yksilölliset tarpeet huomioon ottavaan työskentelyyn. Tutkielmani perusteella ymmärrystä traumoista ja yleisesti alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten tilanteista ja tarpeista tarvitaan lisää erityisesti terveyspalveluihin, mutta myös esimerkiksi koulu- ja työmaailmaan. Tutkielma osoitti, että rakenteellisten tekijöiden vaikutus on yksittäisten ammattilaisten traumaymmärryksen ohella erittäin tärkeää traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamisen kannalta. Sen lisäksi, että traumainformoidun työotteen kehyksessä tarkasteltua traumaosaamista ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden nuorten erityisen tilanteen ymmärrystä tulee lisätä palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla työskenteleville, palvelujärjestelmän rakenteiden on mahdollistettava toimiva perusta traumojen huomioimiselle. Terveys- ja erityisesti mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja vastaavuutta nuorten tarpeisiin on parannettava. Tähän tarpeeseen ja monialaisen yhteistyön kehittämiseen vastaisi osaltaan se, että jokaisesta kotoutumislain mukaisen jälkihuollon tukea ja palveluita tarjoavasta yksiköstä löytyisi monialaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Tältä osin kotoutumislain mukaisen jälkihuollon järjestämisen hajanaisuus ja vaihtelevat resurssit kunnissa aiheuttavat tällä hetkellä eriarvoisuutta muiden tekijöiden lisäksi nuorten traumojen huomioimiseen riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Lisäksi ajan puute ja nuorten kanssa työskentelevän henkilöstön vaihtuvuus haastavat traumojen huomioimista ja yleisesti vakautta ja turvallisia ihmissuhteita elämäänsä tarvitsevien nuorten tukemista. Näihin asioihin on tärkeää kiinnittää huomiota nuorten palveluiden kehittämistyössä.
-
(2022)Suomeen saapuu vuosittain alaikäisiä lapsia ja nuoria hakemaan kansainvälistä suojelua ilman huoltajaansa. Lisäksi ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä vastaanotetaan Suomeen pakolaiskiintiössä. Ilman huoltajaa maahan tulleet lapset ja nuoret saapuvat useimmiten maista, joiden olosuhteet ovat epävakaita ja turvallisuus on heikko. He ovat usein altistuneet järkyttäville, traumaattisille kokemuksille kotimaassaan ja matkan aikana. Jo kotimaan ja perheen jättäminen voi itsessään olla traumaattinen kokemus. Traumaattisten kokemusten tiedetään olevan yhteydessä erilaisiin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden täysi-ikäistyneiden nuorten mahdolliset traumaattiset kokemukset huomioidaan palvelujärjestelmässä. Aihetta tarkastellaan näiden nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten traumaosaamisen kautta. Lisäksi tarkastellaan muita kuin ammattilaisten osaamiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamiseen. Traumojen huomioimista käsitellään traumainformoidun lähestymistavan kehyksessä. Tutkielma on toteutettu laadullisena kyselytutkimuksena alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Kyselyaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Kyselyyn vastanneet ammattilaiset ymmärtävät aineiston perusteella traumaa ilmiönä alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten keskuudessa. Suurimmalla osalla on osaamista ja keinoja traumojen tunnistamiseen ja huomioimiseen työskentelyssään. Ammattilaiset huomioivat mahdolliset traumat pyrkimällä turvallisuutta ja luottamuksellisuutta korostavaan sekä osallistavaan ja nuorten yksilölliset tarpeet huomioon ottavaan työskentelyyn. Tutkielmani perusteella ymmärrystä traumoista ja yleisesti alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden nuorten tilanteista ja tarpeista tarvitaan lisää erityisesti terveyspalveluihin, mutta myös esimerkiksi koulu- ja työmaailmaan. Tutkielma osoitti, että rakenteellisten tekijöiden vaikutus on yksittäisten ammattilaisten traumaymmärryksen ohella erittäin tärkeää traumat huomioivan tuen ja palveluiden tarjoamisen kannalta. Sen lisäksi, että traumainformoidun työotteen kehyksessä tarkasteltua traumaosaamista ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden nuorten erityisen tilanteen ymmärrystä tulee lisätä palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla työskenteleville, palvelujärjestelmän rakenteiden on mahdollistettava toimiva perusta traumojen huomioimiselle. Terveys- ja erityisesti mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja vastaavuutta nuorten tarpeisiin on parannettava. Tähän tarpeeseen ja monialaisen yhteistyön kehittämiseen vastaisi osaltaan se, että jokaisesta kotoutumislain mukaisen jälkihuollon tukea ja palveluita tarjoavasta yksiköstä löytyisi monialaista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamista. Tältä osin kotoutumislain mukaisen jälkihuollon järjestämisen hajanaisuus ja vaihtelevat resurssit kunnissa aiheuttavat tällä hetkellä eriarvoisuutta muiden tekijöiden lisäksi nuorten traumojen huomioimiseen riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti. Lisäksi ajan puute ja nuorten kanssa työskentelevän henkilöstön vaihtuvuus haastavat traumojen huomioimista ja yleisesti vakautta ja turvallisia ihmissuhteita elämäänsä tarvitsevien nuorten tukemista. Näihin asioihin on tärkeää kiinnittää huomiota nuorten palveluiden kehittämistyössä.
-
(2015)Tutkielma tarkastelee ammatillisesti järjestäytyneiden maahanmuuttajanaisten työmarkkina-aseman vahvuutta suomalaisilla palvelualoilla. Kontekstina ovat joustavat, segregoituneet ja etnisesti lohkoutuneet työmarkkinat. Työmarkkinoiden näkökulmasta maahanmuuttajanaisilla on kaksinkertainen taakka: sekä naisilla että maahanmuuttajilla on suurempi todennäköisyys päätyä osa-aikaisiin, matalasti palkattuihin joustaviin töihin, ja työttömyysriski on miehiä ja valtaväestöä suurempi. Tutkimuksessa selvitetään maahanmuuttajanaisten taustaa, työmarkkina-aseman vahvuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä koetun viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrää kotoutumisessa. Tutkimus on kvantitatiivinen ja päämenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Aineisto koostuu Palvelualojen ammattiliiton maahanmuuttajakyselystä. Tutkimusaineiston käsittelyssä näkökulmana hyödynnetään intersektionaalisuutta. Lähes 80 prosenttia vastaajista on Virossa ja Venäjällä syntyneitä. Vastaajat ovat hyvin korkeasti kouluttautuneita, vaikka kyseessä on palvelualat, johon korkeakoulutusta ei lähtökohtaisesti tarvita. Lähes puolet vastaajista on töissä kiinteistöpalvelualalla. Tutkimuksen perusteella hyvä kielitaito tai Suomessa pitkään asuminen eivät vahvista työmarkkina-asemaa. Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että työmarkkina-asema ei Suomessa asuttujen vuosien myötä vahvistu. Viranomais- ja järjestötaholta saadun avun määrän maahanmuuttajanaiset kokevat vähäiseksi. Ei lainkaan, erittäin vähän tai ei kovin paljon apua kotoutumiseen kokee saaneensa yhteensä yli kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista. Erityisen huonosti viranomais- ja järjestöapu on saavuttanut työn ja opiskeluiden johdosta Suomeen muuttaneet, alle kaksi vuotta Suomessa asuneet ja Virossa syntyneet vastaajat. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat osittain aiempien tutkimusten havaintoa siitä, että korkea koulutus ja hyvä kielitaito eivät takaa maahanmuuttajille nousua työmarkkinoiden hierarkiassa. Tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan palvelualat toimivat sisääntuloammatin lisäksi myös umpikuja-ammattina.
-
(2017)Tutkielma tarkastelee, miten ja missä tilanteissa turvapaikanhakijat käyttävät englannin kieltä. Lisäksi selvitetään sitä, kuinka käytännöllisenä turvapaikanhakijat pitävät englannin kieltä, erityisesti verrattuna suomen kieleen. Tutkielman taustatiedoissa on esitelty turvapaikanhakuprosessia vuosien 2015-2016 poikkeuksellisen tilanteen valossa, kielen merkitystä kotoutumiselle sekä englannin kielen merkitystä maailmanlaajuisena yleiskielenä eli lingua francana. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että englannin kielellä olisi myös turvapaikanhakijoille suuri, vaikkakin rajallinen, merkitys. Tätä oletusta tutkielma pyrkii osaltaan arvioimaan. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja sen aineisto koostuu yhdeksästä vuonna 2016 toteutetuista haastatteluista. Haastatellut turvapaikanhakijat olivat iältään 25-30-vuotiaita, kahdeksan miestä ja yksi nainen. He puhuivat sujuvasti englantia ja enemmistö oli suorittanut korkeakoulututkinnon. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Analyysin perusteella haastatteluista nousee esille neljä teemaa: englannin kieli lähtömaassa, turvapaikanhakuprosessi Suomessa, englannin kielen merkitys sekä suomen kielen merkitys. Osallistujat kertoivat käyttävänsä englannin kieltä Suomessa päivittäin monissa eri yhteyksissä. Suurin osa haastatelluista käyttää englannin kieltä kaikessa kanssakäymisessään suomalaisten kanssa, jopa lääkärissä ja virallisissa yhteyksissä, kun heillä olisi mahdollisuus käyttää tulkkia. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että englannin kieltä ei kuitenkaan pidetä tärkeänä tulevaisuuden kannalta, vaan haastatellut toivovat saavansa jäädä Suomeen ja opiskella suomen kieltä. Suurin osa haastatelluista ei pitänyt englannin kieltä merkityksellisenä osana kotoutumista, vaan uskoivat suomen kielen oppimisen auttavan yhteiskuntaan ja suomalaisuuteen sopeutumisessa. Muutama haastateltu aikoi kuitenkin soveltaa englannin kielen taitojaan jatkamalla opintojaan Suomessa. Oletus englannin kielen suuresta merkityksestä turvapaikanhakijoille ei siis saanut yksiselitteistä tukea tämän tutkimusaineiston valossa.
-
(2017)Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.
-
(2016)Pro gradu –tutkielma käsittelee ruotsinkielistä kotouttamista ja kotoutumista Uudellamaalla ruotsin kielen (ruotsi toisena kielenä) opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka Uudellamaalla tapahtuva ruotsinkielinen kotouttaminen ja kotoutuminen toimii, miten se käytännössä toteutetaan ja millaisia mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin opettajilla on ruotsinkielisestä kotoutumistoiminnasta. Tarkoituksena on myös saada opettajilta ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi ja arvioita ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuudesta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Laki kotoutumisen edistämisestä 2010, Opetushallituksen Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012 ja Kielilaki. Tutkimus on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena haastattelemalla neljää eri puolilla Uuttamaata (Helsinki, Porvoo ja Raasepori) työskentelevää ruotsin opettajaa. Haastattelut ovat toteutettu helmikuussa 2016, nauhoitettu ääninauhurilla, osittain litteroitu ja niiden ajallinen kesto vaihtelee 12-50 minuutin välillä. Haastatteluista saadut tulokset osoittavat, että ruotsinkieliselle kotoutumiselle on tarvetta, mutta työ on vaativaa ja se täytyy toteuttaa vähäisellä rahoituksella. Uudellamaallahan on tällä hetkellä vain yksi virallinen kotoutumiskoulutus ja sekin on työväenopiston järjestämä. Ruotsinkielisessä kotoutumisessa nähdään paljon kehitettävää: suurimmiksi ongelmiksi opettajat kokevat toiminnan rahoituksen ja tiedotuksen puutteen sekä opetusryhmien heterogeenisyyden kielitaitotason suhteen. Kehitysehdotuksia ovat esimerkiksi tiiviimpi yhteistyö eri kotouttajien välillä ja suomenruotsalaisen oppimateriaalin luominen riikinruotsalaisen rinnalle. Ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuus nähdään hyvänä ja osallistujamäärien odotetaan lisääntyvän, jos ruotsin kielen asema Suomessa säilyy ennallaan. Tärkeänä nähdään, että kunnat saisivat itse enemmän päättää kotouttamistoimistaan valtion sijasta, jolloin ruotsinkielisyys otettaisiin paremmin huomioon paikallisella tasolla luoden enemmän mahdollisuuksia ruotsinkieliseen kotouttamiseen ja suurempaan osallistujamäärään.
-
(2016)The aim of this study is to find out through a case study what role football plays in the lives and acculturation processes of immigrant youth in Helsinki. The second aim is to investigate what factors influence the most to the youth's starting point of football and its' continuity. The concepts of acculturation and integration I will observe mainly based on the previous acculturation theories. I will study the influence of football as a tool into the acculturation processes through earlier studies about sport clubs and sports. Based on my own experience and bachelor thesis, my hypothesis is that football can help immigrant youth to acculturate into the new homeland due to football's transcultural and translinguistic nature. In my case study I interviewed two pair of immigrant brothers who play football. I knew both brothers before the study. I collected the data using focused interviews. I analysed the data using content analysis and actant analysis that is one form of narrative analysis. According to the results of my study, football clearly helped the brothers in their acculturation processes into Finland and Helsinki. The most football helped them to expand their social networks that helped them to get to know Finnish families and customs. They did not learn Finnish much through football, which was surprising and differed from the earlier studies. They learnt Finnish better with friends and in school. Success in football helped to improve their feeling of competence and self-esteem, especially according to the older pair of brothers. The younger pair of brothers felt extra pressure and stress to do well in football, because they were worried about their mom wasting her money into their hobby. The factors that influenced the most to the starting point and continuity of football were the economic and mental support of the family, the coach's and the team's support and flexibility for the immigrant family in the monthly costs, experienced success, and the approval of the team mates. The positive effects of football on acculturation cannot be taken for granted or automatically considered to be accomplished. It needs successful events and positive encounters. After bad experiences on and off the field, football might also create extra stress and pressure to the youth that might slow down and compromise the whole acculturation process.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalipsykologia Tekijä: Saara Marjasvaara Työn nimi: Kiitolliset, kunnioittavat ja nöyrät. Diskursiivinen näkökulma pakolaisten vastaanottoon liittyvään nettikommentointiin Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 87 + 2 Avainsanat: Kriittinen diskursiivinen sosiaalipsykologia, pakolaisten vastaanotto, kotoutuminen, nettikommentointi, maahanmuuttodiskurssit, poliittinen merkityksellistäminen, assimilaatiopolitiikka, toiseuttaminen Ohjaaja tai ohjaajat: Inga Jasinskaja-Lahti Säilytyspaikka: Helda Muita tietoja: - Tiivistelmä: Maahanmuuttokeskustelu on ollut Suomessa viime vuosina vilkasta ja se jatkuu edelleen kiivaana. Euroopan Unionissa ja Suomessa on koettu viime vuosina kaksi merkittävää pakolaisaaltoa, joista viimeisimmän aikana Suomeen on saapunut ukrainalaisia pakolaisia. Ensimmäinen pakolaisaalto oli vuonna 2015, ja Suomi myönsi vuonna 2016 ennätysmäärän oleskelulupia. Kuntiin syntyi painetta vastaanottaa pakolaisia ELY-keskuksen kuntapaikkamenettelyn kautta ja asiasta syntyi keskustelua paikallislehtien kommenttipalstoilla. Tutkielman toteutettiin kriittisen diskursiivisen sosiaalipsykologian viitekehyksessä. Sen aineistona oli yhdeksän kommenttiketjua paikallislehdissä, jotka olivat virinneet vuosina 2015-2018 julkaistuista uutisista liittyen pakolaisten vastaanottoon. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita rakentuu paikallislehtien keskustelupalstoilla, kun kommentoidaan päätöksiä pakolaisten sijoittamisesta kuntaan, sekä minkälaista argumentointia ja minkälaisia merkityksellistämisen keinoja näissä repertuaareissa esiintyy. Aineistosta voitiin löytää neljä tulkintarepertuaaria ja kuusi subjektipositiota. Maahanmuuttopolitiikka välineenä ja selittäjänä pakolaiskysymyksissä -repertuaarissa oli tunnusomaista informatiivisuus ja asiakeskeisyys. Läpileikkaavana tapana puhua pakolaisten vastaanotosta oli nostaa keskusteluun vastuukysymykset kotoutumisen onnistumisesta. Jakamisen taakka rajallisten resurssien todellisuuksissa -repertuaarissa oli tyypillistä epätoivon ilmaisut rajallisista palvelu- ja asuntoresursseista. Hyväksikäyttö hyväuskoisuuden varjolla- repertuaarissa retoriikkaa yhdisti hyväksikäytetyksi tulemisen uhkakuvan rakentuminen erityisesti pakolaisten vastaanoton taloudellisiin vaikutuksiin ja virheelliseen viranomaistiedotukseen liittyen. Hyväksikäyttöretoriikka ja turvallisuudentunteen horjumiseen liittyvät merkityksellistämisen tavat mahdollistivat pakolaisvastaisen politiikan, jolla oikeutettiin ja normalisoitiin assimilaatiopyrkimyksiä. Sosiaalisten identiteettien repertuaarissa rakentui identiteettineuvotteluja suhteessa tuleviin pakolaisiin. Retoriikkaa yhdisti puhetapa, joka rakentui uskonnollis- kulttuuristen arvojen ympärille. Tulkintarepertuaareissa rakentui kuusi erilaista subjektipositiota: valpas kansalainen, elättäjä ja veronmaksaja, paikallistuntija, petetty kuntalainen, toiseuden rakentaja sekä sivistyksen ja hyveellisten arvojen edustaja. Argumentaatiota tehtiin valta-asetelmasta käsin, jossa kohde oli objektifioitu, pakolaisten oman äänen retorinen hiljaisuus kietoutui tukahdutettuun positioon. Toiseuttaminen diskursiivisena prosessina mahdollisti rakenteellista diskriminaatiota normalisoivien todellisuuksien rakentumista. Nettikommentoinnissa arkipäiväinen maahanmuuttopoliittinen vaikuttaminen mahdollistuu maahanmuuttoa vastustavana retoriikkana, joka rakentuu yleiseksi puhetavaksi ja normiksi, luoden tyhjiön maahanmuuttomyönteiselle retoriikalle. Tämän tutkimuksen myötä ymmärrys pakolaisten vastaanottoon liittyvistä viestinnällisistä vuorovaikutusprosesseista lisääntyy niin arkisessa vuoropuhelussa ja internet-välitteisessä keskustelussa, kuin rakenteellisissa pakolaisten vastaanoton monitasoisissa prosesseissa. Tulokset voivat osaltaan lisätä ymmärrystä ja vahvistaa rakentavaa, pakolaisia ja muita maahanmuuttajia osallistavaa, myönteistä keskustelukulttuuria Suomessa.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalipsykologia Tekijä: Saara Marjasvaara Työn nimi: Kiitolliset, kunnioittavat ja nöyrät. Diskursiivinen näkökulma pakolaisten vastaanottoon liittyvään nettikommentointiin Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 87 + 2 Avainsanat: Kriittinen diskursiivinen sosiaalipsykologia, pakolaisten vastaanotto, kotoutuminen, nettikommentointi, maahanmuuttodiskurssit, poliittinen merkityksellistäminen, assimilaatiopolitiikka, toiseuttaminen Ohjaaja tai ohjaajat: Inga Jasinskaja-Lahti Säilytyspaikka: Helda Muita tietoja: - Tiivistelmä: Maahanmuuttokeskustelu on ollut Suomessa viime vuosina vilkasta ja se jatkuu edelleen kiivaana. Euroopan Unionissa ja Suomessa on koettu viime vuosina kaksi merkittävää pakolaisaaltoa, joista viimeisimmän aikana Suomeen on saapunut ukrainalaisia pakolaisia. Ensimmäinen pakolaisaalto oli vuonna 2015, ja Suomi myönsi vuonna 2016 ennätysmäärän oleskelulupia. Kuntiin syntyi painetta vastaanottaa pakolaisia ELY-keskuksen kuntapaikkamenettelyn kautta ja asiasta syntyi keskustelua paikallislehtien kommenttipalstoilla. Tutkielman toteutettiin kriittisen diskursiivisen sosiaalipsykologian viitekehyksessä. Sen aineistona oli yhdeksän kommenttiketjua paikallislehdissä, jotka olivat virinneet vuosina 2015-2018 julkaistuista uutisista liittyen pakolaisten vastaanottoon. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita rakentuu paikallislehtien keskustelupalstoilla, kun kommentoidaan päätöksiä pakolaisten sijoittamisesta kuntaan, sekä minkälaista argumentointia ja minkälaisia merkityksellistämisen keinoja näissä repertuaareissa esiintyy. Aineistosta voitiin löytää neljä tulkintarepertuaaria ja kuusi subjektipositiota. Maahanmuuttopolitiikka välineenä ja selittäjänä pakolaiskysymyksissä -repertuaarissa oli tunnusomaista informatiivisuus ja asiakeskeisyys. Läpileikkaavana tapana puhua pakolaisten vastaanotosta oli nostaa keskusteluun vastuukysymykset kotoutumisen onnistumisesta. Jakamisen taakka rajallisten resurssien todellisuuksissa -repertuaarissa oli tyypillistä epätoivon ilmaisut rajallisista palvelu- ja asuntoresursseista. Hyväksikäyttö hyväuskoisuuden varjolla- repertuaarissa retoriikkaa yhdisti hyväksikäytetyksi tulemisen uhkakuvan rakentuminen erityisesti pakolaisten vastaanoton taloudellisiin vaikutuksiin ja virheelliseen viranomaistiedotukseen liittyen. Hyväksikäyttöretoriikka ja turvallisuudentunteen horjumiseen liittyvät merkityksellistämisen tavat mahdollistivat pakolaisvastaisen politiikan, jolla oikeutettiin ja normalisoitiin assimilaatiopyrkimyksiä. Sosiaalisten identiteettien repertuaarissa rakentui identiteettineuvotteluja suhteessa tuleviin pakolaisiin. Retoriikkaa yhdisti puhetapa, joka rakentui uskonnollis- kulttuuristen arvojen ympärille. Tulkintarepertuaareissa rakentui kuusi erilaista subjektipositiota: valpas kansalainen, elättäjä ja veronmaksaja, paikallistuntija, petetty kuntalainen, toiseuden rakentaja sekä sivistyksen ja hyveellisten arvojen edustaja. Argumentaatiota tehtiin valta-asetelmasta käsin, jossa kohde oli objektifioitu, pakolaisten oman äänen retorinen hiljaisuus kietoutui tukahdutettuun positioon. Toiseuttaminen diskursiivisena prosessina mahdollisti rakenteellista diskriminaatiota normalisoivien todellisuuksien rakentumista. Nettikommentoinnissa arkipäiväinen maahanmuuttopoliittinen vaikuttaminen mahdollistuu maahanmuuttoa vastustavana retoriikkana, joka rakentuu yleiseksi puhetavaksi ja normiksi, luoden tyhjiön maahanmuuttomyönteiselle retoriikalle. Tämän tutkimuksen myötä ymmärrys pakolaisten vastaanottoon liittyvistä viestinnällisistä vuorovaikutusprosesseista lisääntyy niin arkisessa vuoropuhelussa ja internet-välitteisessä keskustelussa, kuin rakenteellisissa pakolaisten vastaanoton monitasoisissa prosesseissa. Tulokset voivat osaltaan lisätä ymmärrystä ja vahvistaa rakentavaa, pakolaisia ja muita maahanmuuttajia osallistavaa, myönteistä keskustelukulttuuria Suomessa.
-
(2020)This Master’s thesis examines the prerequisites of successful integration services. In my thesis I examine the Kotoklubi Kaneli integration service organized by the city of Helsinki as part of the integration of immigrant women. The purpose of Kotoklubi Kaneli is to offer experiential learning of the Finnish language for adults and children in the playgrounds and family houses of Helsinki. In my thesis I study the significance of playground services for the integration of immigrant women through the perspective of participants as well as employees (instructors). My research question is: What prerequisites of successful integration services are there in the City of Helsinki’s playground services? Finnish integration politics have reached a turning point and are considered to need reform. According to remarks given to the state of Finland, Finnish integration politics should focus more on better integrating women and children. Discussions and decision making concerning integration often occurs without the participation of target groups. This renders decision making dynamics discriminatory and leads to an imbalance of power. Therefore, my research examines the service through the experiences of its participants. The purpose is to provide information in order to improve the integration services specifically in Helsinki and Finland, but also elsewhere. This thesis represents the field of urban sociology and pioneer research, since research on the integration processes and the significance of social networks for immigrant women is scarce. This thesis also represents a piece of feminist research, as it is research conducted by a woman about women (a predominantly female clientele) and for women (to improve their integration processes). The research data consists of interviews with participants and instructors (n=15). The focus on women is based on the fact that a large proportion of the participants are women, as are all of the interviewed participants in this study. The data has been analysed through content analysis and is based on grounded theory. The analysis groups excerpts from the interviews as significations and entities of significations that describe the studied phenomenon. The theoretical framework that supports the analysis is based mainly on the theories of Mark Granovetter (1973) on weak ties, Judith Lynam’s (1985) research on support networks of immigrant women and the model of different forms of social capital (BR, BO+ and BO–) by Nannestad et al. (2008). The theoretical framework also discusses Otherness, resocialisation and the structure of integration services. The core finding emerging from research is that the prerequisite of successful integration services is the successful realization of an unofficial integration process that is connected to social interaction, wherein a participant or user of a service feels that they are met and accepted without prejudice as their true self. This creates a crucially important atmosphere suitable for learning and integration through the social interaction that is based on trust. Immigrant people are just like anyone who finds themselves in a new environment and whose need for help is ample, but specifically concerns social interaction amidst a lack of relations in a strange environment. My results complement those of earlier studies on the significance of social networks in the integration processes. If the realised quality of the service corresponds with the needs of its target group, people will wish to participate. These participants in turn enable a successful service together with its executors, that is, the employees. The flexibility of the employees is significant in enabling the service, but their work seems to suffer if the service is governed and measured with disregard to the expertise of the employees. The results can be applied in improving integration processes and services for early support.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvää eduskuntakeskustelua osallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on kuvata sitä, millaisen kuvan keskustelu muodostaa osallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotouttaminen on Suomessa lakisääteinen prosessi, jonka avulla tuetaan maahanmuuttajien sopeutumista uuteen maahan. Kiinnostuksen kohteena on esimerkiksi se, käsittävätkö poliitikot kotouttamisen monipuolisena osallisuuden tukemisena vai jollakin tapaa rajoittuneena osallistumisena. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuus-käsitteen ympärille. Syrjäytymisen vastaparina osallisuus kuvastaa moniulotteista osallistumista ja yhteenkuuluvuutta. Tutkielman aineisto koostuu eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista sekä kirjallisista kysymyksistä vastauksineen vuosilta 2010–2016. Vaikka eduskuntakeskustelua ei voida pitää kaiken kattavana kuvana kotouttamisen todellisuudesta, voidaan sen perusteella kuitenkin päätellä poliittisen eliitin käsityksiä ja suhtautumista maahanmuuttajiin. Tämä poliittinen eliitti säätää lakeja, päättää muuttajien elämää koskevista asioista sekä muotoilee julkista diskurssia, joten sillä on merkittävää vaikutusvaltaa. Aineiston ajankohtaisuuden lisäksi se kuvaa aikaa, jolloin perussuomalaisten viitoittamana nationalismi ja populismi ovat nostaneet päätään. Tutkimusmenetelmää voidaan nimittää laadulliseksi sisällönanalyysiksi, jota ohjaa tieteenfilosofisesta näkökulmasta sosiaalinen konstruktionismi. Edellinen viittaa siihen, että todellisuuden uskotaan syntyvän kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tulokset osoittavat, että poliitikkojen keskustelussa yhteiskunnallinen osallisuus perustuu suurelta osin aineellisiin resursseihin, kuten palkkatyöhön. Maahanmuuttajien toimijuutta korostetaan lähinnä työmarkkinoille ja veronmaksuun liittyvissä asioissa. Varsinaista yksilöllistä voimaantumista ei aineiston perusteella pidetä keskeisenä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Kolmas osallisuuden ulottuvuus, yhteisyys, jää myös verrattain vähälle huomiolle keskusteluissa. Yhteenkuuluvuus hahmottuu pääasiassa työnteon ja muiden sosiaalisten velvoitteiden kautta saavutettavaksi asiaksi. Suomalaisen yhteiskunnan hahmottuminen aineistossa rakentuu osittain vastakkainasettelulle, jossa Suomi kuvastaa länsimaista arvomaailmaa, oikeusvaltiota, demokratiaa ja tasa-arvoa, kun taas muuttajien lähtömaat edustavat näiden vastakohtia. Kotouttaminen nähdään pääosin tärkeänä asiana ja sille annetaan useita merkityksiä. On kuitenkin huomattavaa, miten kotouttamiskeskustelua hallitsee työn tekeminen ja ajattelumalli maahanmuuttajista vierasperäisenä työvoimana, joka jollakin tapaa elää suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Tällainen diskurssi ei edesauta korjaamaan useiden maahanmuuttajien kohtaamaa yhteisyyden vajetta. Aineisto heijastaa osaltaan maahanmuuttokeskustelulle tyypillisiä stereotypioita ja yleistämistä. Kun vaikutusvaltaisilla päättäjillä on kapea kuva jostakin ilmiöstä, esimerkiksi eri etnisistä kulttuureista ja niiden sopeutumisongelmista, saattaa se luoda kansalaisten ja työnantajienkin keskuuteen haitallisia ennakkoluuloja. Keskustelussa saa huomattavan paljon huomiota niin kutsuttu rajoittava diskurssi, jonka mukaan kotouttamisen ongelmat saataisiin ratkaistua rajoittamalla muuttajien määrää ja kohdistamalla heihin entistä tiukempia rajoitteita työnteon, palkkatason ja suomen kielen oppimisen osalta. Suunta on joltakin osin muuttunut assimiloivaa politiikkaa kannattavaksi. Osallisuuden näkökulmasta kotouttaminen eduskuntakeskustelussa ilmenee verrattain yksiulotteisena, jossa ei oteta huomioon maahanmuuttajia kokonaisvaltaisina toimijoina ja osana yhteisöä. Pitkällä tähtäimellä ihmisiin panostaminen voisi vaikuttaa myös siihen taloudelliseen panokseen, jonka maahanmuuttajat mahdollisesti tuovat mukanaan.
-
(2019)Pro gradu -tutkielma liittyy Helsingin yliopiston sosiaalityön oppiaineen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteiseen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jossa tutkittiin kaupunkiympäristössä tapahtuvaa kotoutumista ja kehitettiin kaupunkisosiaalityön viitekehyksessä kotoutumista tukevia palveluita pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa. Maahan muuttaneille haastateltaville esitetty kotoutumista edistäviä sekä estäviä tekijöitä kartoittava kysymys tuotti hieman yllättävän, turvallisuuden tärkeyttä korostavan vastauksen, joka poikkesi ammattilaisten vastauksista samaan kysymykseen. Pro gradu -tutkielman aihe nousi näin ollen aineistosta, ja siksi turvallisuutta kokemuksellisena ilmiönä onkin perusteltua tutkia kotoutumisen ja sosiaalityön kontekstissa. Tavoitteena on hahmottaa niitä osa-alueita, jotka kotoutumisen prosessissa määrittyvät turvallisuutta tuottaviksi tai turvattomuutta aiheuttaviksi. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensinnäkin millaisia merkityksiä maahan muuttaneet antavat turvallisuudelle? Toiseksi millaisia merkityksiä maahan muuttaneiden kanssa työskentelevät sosiaalialan ja TE-toimistojen ammattilaiset antavat turvallisuudelle? Työn teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu Anthony Giddensin ontologisen turvallisuuden käsitteeseen sekä ymmärrykseen turvallisuudesta kokemuksellisena ilmiönä. Pro gradu -tutkielmassa käytettävä empiirinen aineisto on kerätty kotoutumista sekä kaupunkisosiaalityötä tarkastelleessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Aineisto koostuu 21 ryhmä- ja kolmesta yksilöhaastattelusta: Haastateltavat ovat maahan muuttaneita, sosiaalialan ammattilaisia sekä TE-toimistojen kotouttamisvirkailijoita. Tutkimuskysymyksiin vastataan fenomenologisen metodologian avulla. Aineistoa analysoidaan ontologista turvallisuutta koskevan teoreettisen sekä tutkimuskirjallisuuden antaman ymmärryksen perusteella. Vaikka maahan muuttaneet ja ammattilaiset vastasivat eri tavoin alkukysymykseen, molemmat puhuivat turvallisuuden tärkeydestä. Maahan muuttaneilla turvallisuus merkityksellistyy erontekona varhaisempiin turvattomuuden kokemuksiin ja niiden läpielämiseen omakohtaisesti. Maahan muuttaneiden haastatteluissa turvallisuus näyttäytyi perustavanlaatuisena inhimillisenä tarpeena ja turvan hakeminen aktiivisena toimintana: turvattomuutta paetessa otetaan riskejä ja altistutaan epävarmuudelle. Työntekijöillä puhe turvallisuudesta ilmenee yhtäältä empaattisena asenteena, myötäelämisenä, mutta myös konkreettisina tekoina ja toimenpiteinä, jotka epäsuoremmin tavoittelevat asiakkaiden turvallisuutta. Kotouttavassa sosiaalialan työssä turvallisuuden merkitys korostuu etenkin, jos turvattomuuskokemuksia on kertynyt paljon, ja ontologinen turvallisuuden tunne on kolhiintunut. On tärkeää vastata siihen luomalla turvallisuutta tuottavia rutiineja. Kotoutumista, uuteen maahan kuulumista ja ontologisen turvallisuuden uudelleenrakentumista voidaan edistää arjessa turvaamalla perusasioiden sujuvuutta. Ontologisen turvallisuuden käsitteellä olisi yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä annettavaa trauma-keskusteluun, jota tällä hetkellä hallitsevat psykologiset ja yksilöön keskittyvät käsitteet. Ontologisen turvallisuuden käsitteen avulla voitaisiin paremmin huomioida myös rakenteelliset tekijät, jotka väistämättä vaikuttavat yksilöiden arkeen ja elämään. Tämä olisi tärkeää, koska yhteiskuntien rakenteet eivät ole muuttumattomia ja valmiita, vaan niihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi poliittisin päätöksin.
-
(2019)Pro gradu -tutkielma liittyy Helsingin yliopiston sosiaalityön oppiaineen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteiseen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jossa tutkittiin kaupunkiympäristössä tapahtuvaa kotoutumista ja kehitettiin kaupunkisosiaalityön viitekehyksessä kotoutumista tukevia palveluita pääkaupunkiseudulla ja Lahdessa. Maahan muuttaneille haastateltaville esitetty kotoutumista edistäviä sekä estäviä tekijöitä kartoittava kysymys tuotti hieman yllättävän, turvallisuuden tärkeyttä korostavan vastauksen, joka poikkesi ammattilaisten vastauksista samaan kysymykseen. Pro gradu -tutkielman aihe nousi näin ollen aineistosta, ja siksi turvallisuutta kokemuksellisena ilmiönä onkin perusteltua tutkia kotoutumisen ja sosiaalityön kontekstissa. Tavoitteena on hahmottaa niitä osa-alueita, jotka kotoutumisen prosessissa määrittyvät turvallisuutta tuottaviksi tai turvattomuutta aiheuttaviksi. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensinnäkin millaisia merkityksiä maahan muuttaneet antavat turvallisuudelle? Toiseksi millaisia merkityksiä maahan muuttaneiden kanssa työskentelevät sosiaalialan ja TE-toimistojen ammattilaiset antavat turvallisuudelle? Työn teoreettis-metodologinen viitekehys rakentuu Anthony Giddensin ontologisen turvallisuuden käsitteeseen sekä ymmärrykseen turvallisuudesta kokemuksellisena ilmiönä. Pro gradu -tutkielmassa käytettävä empiirinen aineisto on kerätty kotoutumista sekä kaupunkisosiaalityötä tarkastelleessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Aineisto koostuu 21 ryhmä- ja kolmesta yksilöhaastattelusta: Haastateltavat ovat maahan muuttaneita, sosiaalialan ammattilaisia sekä TE-toimistojen kotouttamisvirkailijoita. Tutkimuskysymyksiin vastataan fenomenologisen metodologian avulla. Aineistoa analysoidaan ontologista turvallisuutta koskevan teoreettisen sekä tutkimuskirjallisuuden antaman ymmärryksen perusteella. Vaikka maahan muuttaneet ja ammattilaiset vastasivat eri tavoin alkukysymykseen, molemmat puhuivat turvallisuuden tärkeydestä. Maahan muuttaneilla turvallisuus merkityksellistyy erontekona varhaisempiin turvattomuuden kokemuksiin ja niiden läpielämiseen omakohtaisesti. Maahan muuttaneiden haastatteluissa turvallisuus näyttäytyi perustavanlaatuisena inhimillisenä tarpeena ja turvan hakeminen aktiivisena toimintana: turvattomuutta paetessa otetaan riskejä ja altistutaan epävarmuudelle. Työntekijöillä puhe turvallisuudesta ilmenee yhtäältä empaattisena asenteena, myötäelämisenä, mutta myös konkreettisina tekoina ja toimenpiteinä, jotka epäsuoremmin tavoittelevat asiakkaiden turvallisuutta. Kotouttavassa sosiaalialan työssä turvallisuuden merkitys korostuu etenkin, jos turvattomuuskokemuksia on kertynyt paljon, ja ontologinen turvallisuuden tunne on kolhiintunut. On tärkeää vastata siihen luomalla turvallisuutta tuottavia rutiineja. Kotoutumista, uuteen maahan kuulumista ja ontologisen turvallisuuden uudelleenrakentumista voidaan edistää arjessa turvaamalla perusasioiden sujuvuutta. Ontologisen turvallisuuden käsitteellä olisi yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä annettavaa trauma-keskusteluun, jota tällä hetkellä hallitsevat psykologiset ja yksilöön keskittyvät käsitteet. Ontologisen turvallisuuden käsitteen avulla voitaisiin paremmin huomioida myös rakenteelliset tekijät, jotka väistämättä vaikuttavat yksilöiden arkeen ja elämään. Tämä olisi tärkeää, koska yhteiskuntien rakenteet eivät ole muuttumattomia ja valmiita, vaan niihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi poliittisin päätöksin.
-
(2018)Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tutkitaan syyrialaisten kiintiöpakolaisten kertomuksissa ja kotouttamisohjelmissa esiintyviä arvoja. Arvojen tarkastelussa hyödynnetään Shalom Schwartzin (1992) kehittämää arvoteoriaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmän avulla 1) minkälaisia arvoja haastatteluissa ja kotouttamisohjelmissa esiintyy, ja 2) mitä haastattelujen ja kotouttamisohjelmien arvot kertovat kotoutumisen kannalta tärkeistä asioista? Tutkimusaineisto koostuu viidestä syyrialaiselle kiintiöpakolaisperheelle tehdystä haastattelusta ja kolmen kunnan kotouttamisohjelmasta. Schwartzin arvomallissa arvot sijoittuvat kehälle, jossa toisiaan lähellä olevat arvot esiintyvät vierekkäin, ja toisistaan kaukana olevat arvot kehän vastakkaisella puolella. Mallissa on kymmenen arvotyyppiä seuraavassa järjestyksessä: yhteiskunnallinen valta, suoriutuminen, hedonismi, virikkeisyys, itseohjautuvuus, universalismi, hyväntahtoisuus, perinteet, yhdenmukaisuus ja turvallisuus. Ensimmäiset viisi edustavat yksilökeskeisiä arvoja, ja viisi viimeistä yhteisökeskeisiä arvoja. Schwartzin mallista puuttuu työn arvostusta kuvaavat arvot, mistä johtuen työarvot on lisätty Klaus Helkaman ja Tuija Seppälän (2004) arvotutkimusta mukaillen tämän tutkimuksen taustateoriaan. Kotouttamisohjelmien arvot edustavat haastatteluja hieman enemmän yhteisökeskeisiä arvoja (72 % ja 67 %). Syyrialaisten kiintiöpakolaisten kertomuksissa tärkeimpinä arvoina tulevat esille turvallisuus-, työ- ja hyväntahtoisuusarvot. Osana kotoutumista ne liittyvät sosiaalisten suhteiden tärkeyteen omien perheenjäsenten, muiden Suomessa asuvien syyrialaisten ja suomalaisten kanssa, tavoitteeseen oppia suomen kieltä, työllistyä ja elättää perhe työnteon avulla, sekä maahanmuuttajapalveluiden rooliin ja apuun suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Kotouttamisohjelmissa arvoina korostuvat turvallisuus-, universalismi-, suoriutumis- ja työarvot. Osana kotoutumista ne liittyvät tasa-arvon ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden edistämiseen esimerkiksi tavoittelemalla kaikille yhdenvertaista pääsyä osalliseksi yhteiskuntaa ja erilaisia palveluita, sekä ehkäisemällä syrjintää. Suomen kielen oppiminen, koulutus ylipäätään sekä työllistyminen näkyvät kotouttamisohjelmissa tärkeimpinä asioina kotoutumisessa ja maahanmuuttajien osallisuuden toteutumisessa. Yhteisökeskeisten arvojen suuri edustus kotouttamisohjelmissa kertoo siitä, että kunnat ovat sitoutuneita pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin, jossa hyvinvointi ja palvelut jakaantuvat tasavertaisesti kaikkien kansalaisten kesken taustasta riippumatta. Maahanmuuttajien omien näkemysten ja arvojen huomioiminen osana kotoutumisen suunnittelua on tärkeää, sillä mikäli ne poikkeavat huomattavasti julkisten toimijoiden näkemyksistä ja arvoista, voidaan kotoutumiseen tähtäävien toimien onnistuminen kyseenalaistaa kokonaan. Syyrialaisilla kiintiöpakolaisilla ja kunnilla kotouttamistoimijoina on paljon samanlaisia näkemyksiä kotoutumisen kannalta tärkeistä ja tavoiteltavina pidettävistä asioista, mutta myös eroja, mikä pitäisi huomioida kotouttamistyötä suunnitellessa. Tutkimuksessa esille tulleiden arvo- ja tavoitteellisten erojen perusteella kotouttamisohjelmissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota keinoihin vahvistaa maahanmuuttajien sosiaalisia verkostoja suomalaisten ja muiden Suomessa asuvien saman kulttuuriryhmän ihmisten kanssa, sillä ne olivat oleellisia asioita maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja osallisuuden tunteen kannalta. Tärkeää olisi myös kehittää keinoja, joiden avulla maahanmuuttajien kyky hoitaa itsenäisesti asioita muun muassa sähköisessä asioinnissa paranisi, sekä lisätä tietoutta suomalaisesta yhteiskunnasta kuten terveyspalveluiden, päiväkotien ja koulujen säännöistä ja käytännöistä. Tämä ennaltaehkäisisi ristiriitatilanteita ja sekä turhautumista. Suomen kielen opetuksen suunnittelussa tulisi huomioida pienten lasten maahanmuuttajaäitien kohdalla opintojen ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuus, sekä kehittää keinoja suomen kielen suulliseen harjoitteluun käytännössä. Työllisyyspalveluiden osalta yrittäjyyteen kannustava yritysneuvonta sekä oppisopimusjärjestelmän kehittäminen ovat tärkeitä asioita kotoutumisen suunnittelussa, sillä moni haastateltu oli kiinnostunut yrittäjyydestä, sekä motivoitunut jatkamaan työskentelyä entisessä ammatissaan.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Shahram Hatami Työn nimi: Kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2022 Sivumäärä: 77 Avainsanat: kotouttaminen, kotoutuminen, maahanmuuttajat, osallisuus, sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen ja Marja Katisko Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumisen edistämistä ja kotoutumisen ulottuvuuksia pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmat pyrkivät edistämään kotoutumista? ja 2) Mitkä kotoutumisen eri ulottuvuudet nousevat esiin pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumisen edistäminen, sosiaalinen osallisuus ja Friedrich Heckmannin kotoutumisen neljä ulottuvuutta, jotka ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva ulottuvuus. Tarkastelun kohteena on Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien kotouttamisohjelmat, sillä maahanmuuttajien osuus on suuri erityisesti pääkaupunkiseudulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä aineistoa teemoitellen, jonka jälkeen aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielmassa kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa hahmottuu kolmen pääluokan kautta, jotka ovat kotouttamisohjelma yleisesti ja kotoutumisen edistäminen, eri tahojen vastuut ja yhteistyön rooli kotoutumisen edistämisessä sekä toimenpiteet kotoutumisen edistämisessä. Tulosten perusteella pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa painottuvat eri asiat kotoutumisen edistämisessä. Kotouttamisohjelmissa nousee esiin erityisesti maahanmuuttajien työllisyyteen, osaamiseen ja palveluihin liittyviä asioita sekä kotoutumisen edistämisestä vastuussa olevat tahot ja monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämiseksi. Kaikissa kotouttamisohjelmissa on havaittavissa Heckmannin neljään kotoutumisen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita. Eroja kotouttamisohjelmien välillä on siinä, miten ja missä määrin ulottuvuudet tulevat niissä esiin. Selkeimmin neljästä ulottuvuudesta esiin nousee rakenteellisen kotoutumisen ulottuvuus identifioivan kotoutumisen ulottuvuuden jäädessä muita kotoutumisen ulottuvuuk-sia vähemmälle huomiolle. Tutkielman perusteella käy ilmi, että kotouttamisohjelmissa vähälle huomiolle jää erityisesti maahanmuuttajan vastuu kotoutumisesta ja maahanmuuttajan osallisuuden tukeminen, jotka nostetaan teoriassa tärkeiksi kotoutumisen osa-alueiksi kotoutumisen edistämisen näkökulmasta. Kotoutumisen ulottuvuudet nousevat esiin painottuen erityisesti yhteen ulottuvuuteen. Eri kotoutumisen ulottuvuuksia on tärkeä huomioida kotouttamisohjelmissa tasapuolisesti, sillä eri kotoutumisen ulottuvuudet tukevat toisiaan maahanmuuttajan kotoutumisessa.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Shahram Hatami Työn nimi: Kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: 5/2022 Sivumäärä: 77 Avainsanat: kotouttaminen, kotoutuminen, maahanmuuttajat, osallisuus, sosiaalityö Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen ja Marja Katisko Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumisen edistämistä ja kotoutumisen ulottuvuuksia pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmat pyrkivät edistämään kotoutumista? ja 2) Mitkä kotoutumisen eri ulottuvuudet nousevat esiin pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumisen edistäminen, sosiaalinen osallisuus ja Friedrich Heckmannin kotoutumisen neljä ulottuvuutta, jotka ovat rakenteellinen, kulttuurinen, vuorovaikutuksellinen ja identifioiva ulottuvuus. Tarkastelun kohteena on Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien kotouttamisohjelmat, sillä maahanmuuttajien osuus on suuri erityisesti pääkaupunkiseudulla. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysillä aineistoa teemoitellen, jonka jälkeen aineistosta esiin nousevia huomioita tarkasteltiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen ja aiemman tutkimuksen kautta. Tutkielmassa kotoutumisen edistäminen pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa hahmottuu kolmen pääluokan kautta, jotka ovat kotouttamisohjelma yleisesti ja kotoutumisen edistäminen, eri tahojen vastuut ja yhteistyön rooli kotoutumisen edistämisessä sekä toimenpiteet kotoutumisen edistämisessä. Tulosten perusteella pääkaupunkiseudun kuntien kotouttamisohjelmissa painottuvat eri asiat kotoutumisen edistämisessä. Kotouttamisohjelmissa nousee esiin erityisesti maahanmuuttajien työllisyyteen, osaamiseen ja palveluihin liittyviä asioita sekä kotoutumisen edistämisestä vastuussa olevat tahot ja monialainen yhteistyö kotoutumisen edistämiseksi. Kaikissa kotouttamisohjelmissa on havaittavissa Heckmannin neljään kotoutumisen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita. Eroja kotouttamisohjelmien välillä on siinä, miten ja missä määrin ulottuvuudet tulevat niissä esiin. Selkeimmin neljästä ulottuvuudesta esiin nousee rakenteellisen kotoutumisen ulottuvuus identifioivan kotoutumisen ulottuvuuden jäädessä muita kotoutumisen ulottuvuuk-sia vähemmälle huomiolle. Tutkielman perusteella käy ilmi, että kotouttamisohjelmissa vähälle huomiolle jää erityisesti maahanmuuttajan vastuu kotoutumisesta ja maahanmuuttajan osallisuuden tukeminen, jotka nostetaan teoriassa tärkeiksi kotoutumisen osa-alueiksi kotoutumisen edistämisen näkökulmasta. Kotoutumisen ulottuvuudet nousevat esiin painottuen erityisesti yhteen ulottuvuuteen. Eri kotoutumisen ulottuvuuksia on tärkeä huomioida kotouttamisohjelmissa tasapuolisesti, sillä eri kotoutumisen ulottuvuudet tukevat toisiaan maahanmuuttajan kotoutumisessa.
-
(2019)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumista matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan kuvausten kautta. Tarkempina näkökulmina ovat: 1) Millaisia tavoitteita maahan muuttaneiden kotoutumiselle asetetaan, ja millaisiin kotoutumisen osa-alueisiin nämä tavoitteet kytkeytyvät? 2) Mitä kotouttavaa toimintaa maahan muuttaneiden kotoutumisen tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään? 3) Miten kotoutumisen kaksisuuntaisuus huomioidaan toiminnassa? Tutkimuksen teon taustalla on ollut aiheen yhteiskunnallinen tärkeys ja ajankohtaisuus sekä erityisesti tutkijan oma kiinnostus kotoutumista kohtaan ja sitoutuminen jokaisen maahan muuttaneen oman paikan löytämisen ajatukseen. Teoreettisesti tutkielmaa taustoitetaan akkulturaatioteorialla sekä integraatiosta, kotoutumisesta, kotouttamisesta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisen kaksisuuntaisuudesta kirjallisuudessa käydyllä keskustelulla. Tutkimuksen taustoituksessa jäsennetään myös erilaisia näkemyksiä kotoutumisen ulottuvuuksista ja viitekehyksistä sekä tarkastellaan matalan kynnyksen toimintaa osana kotoutumisen tukemisen kenttää. Tutkimus kiinnittyy tieteenfilosofisesti sosiaaliseen konstruktionismiin ja sen tiedonintressinä on praktisuus. Tavoitteena on kotoutumisen ja sen kaksisuuntaisuuden kuvaaminen ja ymmärrettävämmäksi tekeminen sekä osaltaan aikaisemman kotoutumisen teorian testaaminen. Aineisto koostuu Kotoutumisen tukena -sivuston matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan 91 toimintailmoituksesta. Aineiston analyysitapoina käytetään teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä pienessä osassa sisällön erittelyä. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kehyksenä on Agerin ja Strangin muodostama kansainvälisestikin tunnettu kotoutumisen malli. Tutkimuksen perusteella kotoutumista tapahtuu Agerin ja Strangin kotoutumisen viitekehystä mukaillen kymmenellä osa-alueella. Nämä kotoutumisen osa-alueet ovat työllisyys, asuminen, koulutus, arjen hyvinvointi, sosiaaliset sillat, sosiaaliset siteet, sosiaaliset linkit, kieli ja kulttuuritietous, turvallisuus ja jatkuvuus sekä oikeudet ja velvollisuudet. Kotoutuminen on prosessi, joka jakautuu tutkimuksessani vielä näiden erilaisten kotoutumisen osa-alueiden sisältämiin alatavoitteisiin, joiden toteutuminen siis edesauttaa kotoutumista kullakin osa-alueella. Analyysissä muodostuneiden alatavoitteiden perusteella kotoutumisessa on kyse monenlaisten resurssien kuten tietojen, taitojen, verkostojen, arjen tekemisen ja etenemismahdollisuuksien saamisesta ennen sellaisia lopullisia tavoitteita kuin esimerkiksi työllistyminen tai koulutuspaikan saaminen. Kotoutumista on myös itsetuntemuksen lisääntyminen uudessa maassa, oman kulttuurin ylläpitäminen ja jakaminen sekä hyvinvointia tuottavien asioiden löytäminen. Lisäksi kotoutumiseen kuuluu turvallisten ja hyväksyvien olosuhteiden muodostuminen sekä kantaväestön kanssa tasavertaisen aseman saavuttaminen. Matalan kynnyksen toiminnan kotouttaminen rakentuu tutkimukseni perusteella kotoutumisen alatavoitteiden saavuttamisen ja resurssien lisäämisen pohjalle, mutta myös kaksisuuntaisuuden eli yhteiskunnan ja maahan muuttaneen vuorovaikutuksellisen kehityksen lähtökohdalle. Matalan kynnyksen toimintaa on monenlaista, aina retkistä ja työpajoista palveluohjaukseen ja vertaisryhmätoimintaan, vierailuista suomen kielen opetukseen ja erilaisiin työpajoihin. Matalan kynnyksen monien toimijoiden voidaan tavallaan katsoa itsessään ilmentävän kaksisuuntaisuutta sitoutuessaan kotoutumisen tukemiseen. Toiminnasta on löydettävissä kuitenkin myös kootusti tiettyjä elementtejä, jotka lisäksi kuvastavat kotoutumisen kaksisuuntaisuutta: maahan muuttaneiden näkeminen osaavina, kykenevinä ja arvokkaina yhteiskunnalle, kieli- ja kulttuuritaustan sekä muiden tarpeiden huomioiminen, avointen monikulttuuristen kohtaamistilanteiden mahdollistaminen, kulttuurin ylläpitoon ja kulttuurivaihtoon kannustaminen, yhdenvertaisuuden ottaminen tavoitteeksi, kotouttavan toiminnan kohdistaminen laajemmin yhteiskunnan toimijoihin sekä monikulttuurisuuteen liittyvien kysymysten nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä tutkimus osoittaa, että kotoutuminen on monitahoinen ja kaksisuuntainen prosessi, jossa on kyse myös pienemmistä tavoitteista ja erilaisista asioista kuin mistä julkisuudessa usein puhutaan ja minkä kautta kotoutumista mitataan. Entistä enemmän tutkimuksen tulisikin keskittyä kotoutumiseen yksilöllisenä prosessina sekä yhteiskunnan ja maahan muuttaneiden aidosti vuorovaikutuksellisena kehityksenä.
-
(2019)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kotoutumista matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan kuvausten kautta. Tarkempina näkökulmina ovat: 1) Millaisia tavoitteita maahan muuttaneiden kotoutumiselle asetetaan, ja millaisiin kotoutumisen osa-alueisiin nämä tavoitteet kytkeytyvät? 2) Mitä kotouttavaa toimintaa maahan muuttaneiden kotoutumisen tavoitteiden saavuttamiseksi esitetään? 3) Miten kotoutumisen kaksisuuntaisuus huomioidaan toiminnassa? Tutkimuksen teon taustalla on ollut aiheen yhteiskunnallinen tärkeys ja ajankohtaisuus sekä erityisesti tutkijan oma kiinnostus kotoutumista kohtaan ja sitoutuminen jokaisen maahan muuttaneen oman paikan löytämisen ajatukseen. Teoreettisesti tutkielmaa taustoitetaan akkulturaatioteorialla sekä integraatiosta, kotoutumisesta, kotouttamisesta, monikulttuurisuudesta ja kotoutumisen kaksisuuntaisuudesta kirjallisuudessa käydyllä keskustelulla. Tutkimuksen taustoituksessa jäsennetään myös erilaisia näkemyksiä kotoutumisen ulottuvuuksista ja viitekehyksistä sekä tarkastellaan matalan kynnyksen toimintaa osana kotoutumisen tukemisen kenttää. Tutkimus kiinnittyy tieteenfilosofisesti sosiaaliseen konstruktionismiin ja sen tiedonintressinä on praktisuus. Tavoitteena on kotoutumisen ja sen kaksisuuntaisuuden kuvaaminen ja ymmärrettävämmäksi tekeminen sekä osaltaan aikaisemman kotoutumisen teorian testaaminen. Aineisto koostuu Kotoutumisen tukena -sivuston matalan kynnyksen kotouttavan toiminnan 91 toimintailmoituksesta. Aineiston analyysitapoina käytetään teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä pienessä osassa sisällön erittelyä. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kehyksenä on Agerin ja Strangin muodostama kansainvälisestikin tunnettu kotoutumisen malli. Tutkimuksen perusteella kotoutumista tapahtuu Agerin ja Strangin kotoutumisen viitekehystä mukaillen kymmenellä osa-alueella. Nämä kotoutumisen osa-alueet ovat työllisyys, asuminen, koulutus, arjen hyvinvointi, sosiaaliset sillat, sosiaaliset siteet, sosiaaliset linkit, kieli ja kulttuuritietous, turvallisuus ja jatkuvuus sekä oikeudet ja velvollisuudet. Kotoutuminen on prosessi, joka jakautuu tutkimuksessani vielä näiden erilaisten kotoutumisen osa-alueiden sisältämiin alatavoitteisiin, joiden toteutuminen siis edesauttaa kotoutumista kullakin osa-alueella. Analyysissä muodostuneiden alatavoitteiden perusteella kotoutumisessa on kyse monenlaisten resurssien kuten tietojen, taitojen, verkostojen, arjen tekemisen ja etenemismahdollisuuksien saamisesta ennen sellaisia lopullisia tavoitteita kuin esimerkiksi työllistyminen tai koulutuspaikan saaminen. Kotoutumista on myös itsetuntemuksen lisääntyminen uudessa maassa, oman kulttuurin ylläpitäminen ja jakaminen sekä hyvinvointia tuottavien asioiden löytäminen. Lisäksi kotoutumiseen kuuluu turvallisten ja hyväksyvien olosuhteiden muodostuminen sekä kantaväestön kanssa tasavertaisen aseman saavuttaminen. Matalan kynnyksen toiminnan kotouttaminen rakentuu tutkimukseni perusteella kotoutumisen alatavoitteiden saavuttamisen ja resurssien lisäämisen pohjalle, mutta myös kaksisuuntaisuuden eli yhteiskunnan ja maahan muuttaneen vuorovaikutuksellisen kehityksen lähtökohdalle. Matalan kynnyksen toimintaa on monenlaista, aina retkistä ja työpajoista palveluohjaukseen ja vertaisryhmätoimintaan, vierailuista suomen kielen opetukseen ja erilaisiin työpajoihin. Matalan kynnyksen monien toimijoiden voidaan tavallaan katsoa itsessään ilmentävän kaksisuuntaisuutta sitoutuessaan kotoutumisen tukemiseen. Toiminnasta on löydettävissä kuitenkin myös kootusti tiettyjä elementtejä, jotka lisäksi kuvastavat kotoutumisen kaksisuuntaisuutta: maahan muuttaneiden näkeminen osaavina, kykenevinä ja arvokkaina yhteiskunnalle, kieli- ja kulttuuritaustan sekä muiden tarpeiden huomioiminen, avointen monikulttuuristen kohtaamistilanteiden mahdollistaminen, kulttuurin ylläpitoon ja kulttuurivaihtoon kannustaminen, yhdenvertaisuuden ottaminen tavoitteeksi, kotouttavan toiminnan kohdistaminen laajemmin yhteiskunnan toimijoihin sekä monikulttuurisuuteen liittyvien kysymysten nostaminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä tutkimus osoittaa, että kotoutuminen on monitahoinen ja kaksisuuntainen prosessi, jossa on kyse myös pienemmistä tavoitteista ja erilaisista asioista kuin mistä julkisuudessa usein puhutaan ja minkä kautta kotoutumista mitataan. Entistä enemmän tutkimuksen tulisikin keskittyä kotoutumiseen yksilöllisenä prosessina sekä yhteiskunnan ja maahan muuttaneiden aidosti vuorovaikutuksellisena kehityksenä.
-
(2017)In my thesis I study the discussion in the Finnish press about the acculturation of asylum seekers who came in to Finland in 2015. I limited my study to the letters to the editor in Helsingin Sanomat between 21.7-31.12.2015. The collection of my material started in 21.7.2015, the day it became known that Finland will receive exceptionally many asylum seekers in 2015. I am focusing on who talks about acculturation, which themes are connected to it, and what kind of acculturation strategies are promoted in the material. I was interested in the discussion of asylum seekers because the acculturation attitudes of the dominant society affect what kind of acculturation process is possible for immigrants. I analyze my material based on the Finnish acculturation and integration studies and Berry’s acculturation theory. I collected my material from the letters to the editor in Helsingin Sanomat. To distinguish the texts that discuss acculturation from texts that were related to immigration in other ways, I picked as my material texts that concretely discuss actions that are part of acculturation process. My material comprises of 38 letters to the editor. This study is a qualitative study, and I have analyzed my material using thematisation and content analysis. I split my material into experts’ texts (12 pcs) and non-experts’ texts (26 pcs). Experts’ texts were written by persons who, based on their texts, seemed experts in acculturation, immigration, or being a refugee. Non-experts’ texts were written by people who for some other reason were interested in acculturation. My interpretation is that there were 19 themes connected to acculturation in my material. The most common of these themes were the experiences and backgrounds of the asylum seekers, the role of institutions in acculturation, and the attitudes of the dominant society. The themes I found were quite similar to those found before in research about acculturation. It seems that the people participating in the discussion have quite realistic understanding about themes related to acculturation. It was possible to analyze most of my material using Berry’s acculturation strategies. According to my study, most of the participants in the conversation promote assimilation as an acculturation strategy, even though integration is the government’s official acculturation strategy in Finland. Based on my study, it seems that the acculturation view of citizens contrasts the official one.
-
(2023)Tutkielmassa on tarkasteltu Kotoa Kotiin -hankkeen (2019-2021) vapaaehtoistoimintaa. Tavoitteena oli selvittää hankkeessa toimivien vapaaehtoisten näkemyksiä siitä, miten vapaaehtoistoiminta voi tukea maahanmuuttajanaisten kotoutumista sekä vuorovaikutusta eri kulttuuri- ja uskontoryhmien välillä. Tutkimus perustuu neljän Kotoa Kotiin –hankkeen vapaaehtoisen haastatteluun. Tutkimusmenetelminä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vastaukset on teemoiteltu kolmeen ryhmään, “kulttuurien kohtaamisen kolmeksi tasoksi”. Arjen tasolla vapaaehtoisten tarjoama tuki maahanmuuttajanaisille oli yhdessä tekemistä, läsnäoloa ja suomen kielen harjoittelua. Dialogisella tasolla korostuivat kulttuurien välinen vuorovaikutus ja yhteyden luominen kantasuomalaisten sekä maahanmuuttajien välille. Yhteiskunnallisella tasolla vapaaehtoiset halusivat vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin ja asenteisiin ja edistää kotoutumista myös tällä tavoin. Tutkimustulosten perusteella vapaaehtoistoiminta voi auttaa maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia tutustumaan toisiinsa ja lähentää eri väestöryhmiä. Vapaaehtoistoiminnan keinoilla on mahdollista myös tukea maahanmuuttajanaisten suomen kielen oppimista. Kotoa Kotiin -hankkeen vapaaehtoiset olivat saaneet koulutusta kulttuurisensitiiviseen työskentelyyn. Kulttuuri- ja uskontodialogia käytiin esimerkiksi juhlapyhistä ja niihin liittyvistä ruokaperinteistä. Vapaaehtoiset pitivät uskonnon ja kulttuurin huomioon ottamista tärkeänä osana kotoutumistyötä. Tutkimuksen perusteella vapaaehtoiset kaipaavat kuitenkin enemmän tukea siihen, miten uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä asioista voi puhua luontevasti, ketään loukkaamatta.
Now showing items 1-20 of 52