Browsing by Subject "koulutuspolitiikka"

Tässä tutkielmassa tulkitaan oppivelvollisuuden merkityksiä hallituksen esityksessä oppivelvollisuuslainsäädännön muuttamisesta. Vuonna 2021 voimaan astuneen oppivelvollisuuslain myötä oppivelvollisuus päättyy 18 vuoden ikään tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa ennen 18. ikävuotta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että työelämän ja talouden muutokset luovat perustan koulutuksen muutostarpeelle. Aiemmassa tutkimuksessa on kuvattu useita eroavaisuuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välille ja osoitettu että ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on erityisen tiivis suhde. Tutkimuskysymykseni koskivat oppivelvollisuudelle annettuja merkityksiä ja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen eroja hallituksen esityksessä. Tutkielman aineistona toimi hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaista ja eräistä siihen liittyvistä laeista (HE 173/2020 vp). Hallituksen esitys toimi eduskunnan lainsäädäntökäsittelyn pohjana ja sisälsi ehdotettujen lakimuutosten lisäksi muun muassa arviointia uudistetun lainsäädännön vaikutuksista. Tutkielmaan rajasin osiot, jotka koskivat asian taustaa ja tavoitteita sekä vaikutusarviot. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teorian rooli analyysissani oli ohjaava. Tutkielman tuloksena hallituksen esityksessä kuvatulle oppivelvollisuudelle muodostui kolme päämerkitystä: työllistettävyyden väline, universaalien oikeuksien tekijä sekä yksilöllisen mutta säädeltävän opintopolun takaaja. Työllistettävyyden väline on merkitys, joka antaa pohjan koko oppivelvollisuuden uudistamiselle ja sopii näin aiemman tutkimuksen johtopäätöksiin työelämästä koulutuksen muutoksen ajurina. Universaaleina oikeuksina hallituksen esityksessä esitettiin opintojen maksuttomuus ja oikeus opinto-ohjaukseen. Yksilöllinen mutta säädeltävä opintopolku sisälsi vapaan hakeutumisoikeuden peruskoulun jälkeisiin koulutuksiin, tosin tämä vapaus poistuu mikäli oppivelvollinen ei pääse hakemiinsa kohteisiin ja kunta uusien velvoitteiden myötä osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikan. Ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta käsiteltiin hallituksen esityksessä pitkälti yhtäläisinä valintoina, mutta ammatillisen koulutuksen erityisen tiiviit suhteet työelämään näkyvät hallituksen esityksessä.

The purpose of this thesis is to desribe what potrays to be a ’’problem’’ in the political documents of European union which regulate the lifelong learning. The study also focused on the matter how the lifelong learning is used as a technology of government and produces idea of ”normal” through political discourses. What kind of ideal or normality it constructs and how the lifelong learning subjectifies the individual? In the end of the thesis the presumptions and silences which has been left unproblematized or unquestioned in the political documents of the lifelong learning are raised. The research material was collected from EUR-lex, the official database of the juridical documents of European Union. The material consists of six notable documents related to lifelong learning of European Union from the years of 2005-2020. The material was analyzed using Carol Bacchi’s method “What’s problem represented to be (WPR)?”. The concepts of Foucault’s governmentality and discourse theoretical ideas based on post-structuralism has been utilized in this research in the context of lifelong learning. The results of this research showed that the starting point of lifelong learning is based on the discourses of economy, competitiveness and growth. Lifelong learning was seen foremost as the solution to the competitiveness and growth as well as to the constant change of the society and to the questions of social involvement. Ideal lifelong learner was constructed to be more entrepreneurial using competence talk. In addition, the lifelong learning was portrayed to be the responsibility and obligation of the individual more than before.

In this thesis I examine first time student quotas put into operation in the spring of 2016, from the perspective of people already with a higher education degree or an accepted place in a university applying for another higher education place. Goals for this study are to find out why applicants reapply and how they experience the new quotas. In the theory section I introduce earlier research about neo-liberalism in educational politics and equality in education. After this I consider how applicants are being selected into higher education and the higher education student selection reform, especially the first time student quotas. Material was collected by interviewing four applicants who were not considered as first time students in the higher education joint application of spring 2016. Interviews were conducted as theme-centered interviews. The transcribed material was then analyzed using the data-driven content analysis method. According to the results those who are not considered first time students reapply for higher education for reasons related to work and finding their own place. All the interviewees had different reasons for reapplying. The applicants’ attitude towards the new quotas were very negative. They experienced the quotas as discriminating and limiting to individual freedom. The benefits from the society's point of view were also questioned. The negatives were seen to outweigh the benefits.

Objectives. This thesis examines the European Union higher education governance. Previous research has shown that political steering of higher education institutions has strengthened over the recent decades, and growing convergence between the education policies of European states. The purpose of the thesis is to examine the kinds of thinking according to which the Union governance seeks to shape the space it governs, and what kind of position the higher education occupies in the picture. The European Union hasn´t got educational policy competences for steering educational institutions, but previous research has shown that the Union nevertheless does practice education policy steering. Methods. In this thesis, the European Union higher education governance was scrutinized by analytics of governing with the data consisting of Higher Education for Smart Specialization manual, produced by the European Commission. The HESS Manual is directed to the Union Member States regional administrators with a higher education policy competence and responsible for regional development. The manual instructs regional administrators to carry out such regional governance and higher education steering model reforms that serve the political objectives of the Union. The analysis of HESS Manual was carried out by Peter Millers and Niklas Roses analytics of government, according to which the HESS Manual was scrutinized as a technology of government, with the aim of specifying characteristic thinking of Manual and therefore of governing. Results and conclusions. The thesis demonstrates that the characteristic thinking of the Union values economic and technological progress and seeks to harness both the governed space and the higher education towards this ambition. The thesis also shows that according to the characteristic thinking of the Union, existence must be earned through contributing to political objectives. The thesis shows the Union governs by setting prerequisites to resources in an environment which requires economic resources.

This master’s thesis examines German teachers’ initial experience of the first PISA (Programme for International Student Assessment) study. German pupils’ low PISA scores caused a public and political shock in German educational discussion at the beginning of the 2000s. As a case example, teachers in the largest union of educational workers in Germany, the Gewerkschaft Erziehung und Wissenschaft (GEW) are scrutinised using the GEW’s membership magazine, Erziehung und Wissenschaft (E&W) as research material. Examining teachers as a case group provides deepening insights into the extent to which PISA affected the educational self-understanding in Germany. The objective is to contribute to the understanding of how international comparative studies influence educational discourse in a national context. Educational researchers have criticised the acceptance of PISA as an indicator of success between school systems and the extent it affects educational policy, drawing attention to PISA’s institutional background as initiated by the Organisation for Economic Cooperation and Development (OECD). In the light of the criticism, the analysis focuses on the GEW actors’ perception of PISA as an institution. The research material is analysed from the perspective of history of ideas and policy analysis with an attempt to trace the experiences of the various actors within the GEW. Through Reinhard Koselleck’s concepts of space of experience and horizon of expectations, the actors’ conceptualisation of their past, present and future is elucidated. Carol Bacchi’s analytic tool for studying problem representations by probing them with questions guides the methodological approach. The analysis shows that the PISA results were seen to reveal the problems of German education and to indicate the successful educational policy of the high-ranking countries. The PISA discussion concentrated on arguing against certain structural and cultural aspects of German education that were perceived to be problematic. Although the research material illustrated some multiplicity of political opinion within the organisation, the GEW’s resistance to the tripartite German school system became a prominent message in the magazine. The high PISA scores in other countries thus functioned as arguments for comprehensive schooling. Additionally, teachers’ attitudes and values were depicted as the problems of German education compared to successful countries. These discourses portrayed Germany to be far behind in international educational development. Consequently, other countries were often viewed as a homogeneous group. German education was likewise treated as an entity, despite the federal structure of the German school system. Attention was, therefore, hardly paid to the contextual factors behind each country’s educational system. Rather, the ranking positions were seen to indicate the success or failure of the system. Based on the E&W material analysed in this thesis, the institutional background of PISA was not discussed within the GEW. It is noteworthy that although free trade and market-orientation were perceived to threaten public education, PISA and the OECD were not discussed in this context. Moreover, German educational tradition, known as Bildung, was not considered to be in conflict with the OECD’s conceptualisation of education, although this has caused criticism among many German educationists. There was a selective tendency of how arguments were framed with PISA and what was considered successful. The assumptions and silences conveyed a tone of absolute certainty regarding what ought to result from PISA; it was represented as scientific evidence contrasting the perceived ideological policymaking in Germany. Despite the rigid dichotomies in the arguments, the assertions surrounding PISA came to reflect the ambiguity of the argumentation that previous research has also pointed out in the PISA discourses. The assertions and beliefs concerning PISA were not eventually coherent, yet the contradictions were not discussed in the magazine. The analysis of the E&W material demonstrates a typical example of taking PISA as a given authority and using the assessment results to legitimise political arguments in national debates. The results support previous concerns regarding the need for further consideration of the political function and influence of large-scale educational assessments.

Aims. Sustainable development is a wicked problem of our time, a systemic challenge, and an evolving concept to be defined. Bildung (sivistys in Finnish) on the other hand is a concept that has been used in Finland for over 100 years, a term that is flexible and constantly developing. Recent studies have suggested concepts of ecosocial and ecological Bildung to be useful tools when addressing sustainable development. This Master’s thesis aims to study sustainable development and its advancement in the education policy process and to understand how it is related to Bildung. The data of this study was collected in the sustainability workshops, organized by the Ministry of Education and Culture in spring 2018, that aimed to produce a sustainable development policy paper for the education sector. Methods. Research methodologically this thesis was based on ethnography and I used ethnographic approach both in data collection and as an analysis method. I conducted ten mini-interviews and one specialist interview, collected material that the participants produced in the workshops, and observed the workshops. Results and conclusion. According to my results, the promotion of sustainable development and Bildung are intertwined in multiple ways. Sustainable development in the education policy context contained features of ecologism that were connected with the ideals of Bildung. Sustainable development and Bildung were intertwined in the requirements that were set for the individual and for the community. Emphasizing the urgency of sustainable development and the holistic nature of it were comparable with the ”spirit of the times” and the burning questions of our time that are essential in Utbildung. However, the silence in the discussion to define the multidimensional concept of sustainable development can be seen as problematic. It is necessary to reflect and define sustainable development openly together.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta koskevaa julkista keskustelua. Aineisto koostuu viiden levikiltään Suomen suurimpien joukkoon kuuluvan sanomalehden yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta käsittelevistä pääkirjoituksista ajalta 1.1.2008–31.12.2009. Pääkirjoituksia on aineistossa yhteensä 110. Tutkielman tarkoituksena on täydentää politiikan tutkimuksen alalla laiminlyötyä koulutuspolitiikan tutkimusta paneutuen yliopiston yhteiskunnallista roolia koskeviin merkityksiin, jotka nousivat aktiiviseen julkiseen keskusteluun yliopistolain uudistuksen myötä. Tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia representaatioita yliopiston roolista yhteiskunnassa suomalaiset sanomalehdet välittivät pääkirjoituksissaan uuden yliopistolain säätämistä edeltäneessä uutisoinnissaan? Tutkielmassa eritellään pääkirjoituksista löytyviä yliopiston yhteiskunnallista roolia koskevia merkitysjärjestelmiä eli diskursseja käyttäen menetelmänä Teun van Dijkin diskurssianalyysia. Yliopiston roolia koskevia representaatioita tarkastellaan Jürgen Habermasin tiedon intressien teoriaan peilaten. Muita keskeisiä teoreetikkoja ovat Gerard Delanty, Henry Etzkowitz, Helga Nowotny, Jean-Francois Lyotard, Andy Green ja Marek Kwiek. Yliopiston kolmannen tehtävän korostumista pohjustetaan historiallisella kuvauksella modernin yliopiston synnystä ja yliopistoinstituution kehityksestä Euroopassa ja tarkemmin Suomessa. Työssä käydään myös läpi tutkimusta, joka pureutuu kansallisvaltion ja yliopistoinstituution historiallisen siteen purkautumiseen ja yliopiston toiminnan legitimiteetin uudelleenmäärittelyyn. Lisäksi nostetaan esiin näkemyksiä tiedon tuotannon monopolin irtautumisesta yliopistolta yhä suuremmalle joukolle toimijoita. Analyysia taustoitetaan myös uuden yliopistolain ja sen taustalla olleen ylikansallisen koulutuspolitiikan konsensuksen kautta. Pääkirjoituksissa esiintyneitä yliopiston yhteiskunnallisen roolin saamia merkityksiä tarkastellaan ensin lehtikohtaisesti, minkä jälkeen pääkirjoitusten sisältämistä representaatioista muodostetaan diskursseja. Aineistosta muodostui viisi diskurssia: globaalin selviämistaistelun diskurssi, lokaalin identiteetin diskurssi, maineenrakennuksen diskurssi, panos-tuotos-diskurssi ja myyttisen humboldtilaisuuden diskurssi. Yliopisto representoitiin alueellisen identiteetinrakennuksen ja integraation välineenä ja sellaiseksi alueen integraation välineeksi, jolle valtio on prosessin laidalla oleva tukiverkko. Alueen integraation välineeksi representoitu yliopisto esitettiin samalla globaalille huipulle tähtäämisen myötä legitimoituvaksi instituutioksi. Yliopisto representoitiin siis glokaalin huipulle nousun välineenä. Pääkirjoituksissa epäpolitisoitiin yliopiston ja alueen välinen yhteys sekä yliopiston ja elinkeinoelämän välinen yhteys. Globaalin selviämistaistelun ja myyttisen humboldtilaisuuden välinen merkityskamppailu kulki läpi aineiston. Yliopisto representoitiin teknisen tiedon intressin mukaisesti välineeksi globaalin kilpailukyvyn nostamiseksi. Toisaalta yliopisto esitettiin myös myyttisen humboldtilaiseksi puhdasta tutkimusta tekeväksi ympäröivästä yhteiskunnasta eristäytyneeksi instituutioksi. Aineistossa ei representoitu yliopistoa emansipatorista tiedon intressiä toteuttavana instituutiona vaihtoehtona teknisen tiedon intressin mukaisille representaatioille. Myöskään kommunikatiivisen tiedon intressin mukainen yliopisto ei tullut aineistossa esiin. Aineistossa annettiin vastoin tutkimuskirjallisuuden näkemyksiä yliopistolle legitiimin tiedon monopolin haltijan rooli. Pääkirjoituksissa representoitiin valtiovallan, yksityisen sektorin ja tiedeyhteisön yliopistoa koskevia intressejä. Kansalaisyhteiskunnan ja yliopiston välistä vuorovaikutusta aineisto ei nostanut esiin. Keskeisimmäksi jatkotutkimuksen aiheeksi identifioitiin tämän myötä yliopiston ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välisen vuorovaikutuksen tarkastelu.

Aims. There are only a few studies of values concerning school choice and educational policy in Finland. In this study school choice is being considered as an example of "commons problems". It was hypothesized that conflicts between values regarding public and private interest would be found in the speech of parents discussing their child's choice. According to recent studies, the school choice policy is found to bring about segregation of schools' student base and differentiation of schools' reputations and learning outcomes in big cities, even so that the Finnish comprehensive school is being sectioned into unequalizing parallel school tracks. Studies concerning Finnish values show a growing tension in Finnish value structure from the 1990s to the beginning of the 21st century. The tension applies to positioning of oneself with respect to others. Since it is common to speak about "rationality" regarding school choice, the notion of rationality and its connection to values as well as global epistemic governance is discussed, using Max Weber's concepts of rationality. Methods. The research material consisted of 10 semi-structured theme interviews, which were collected in the year 2011 as a part of wider PASC (Parents and School Choice) research project by a sociology and politics of education research team at the University of Helsinki and Turku. The method used was the discourse analysis of transcribed interviews. The value content was analysed with the help of the circular typology of values, which Shalom Schwartz (1992) has presented in his theory of basic human values. The typology allowed more diverse scrutinizing of values and their conflicts than before, especially regarding the dimension of public and private interest. Results and conclusions. Five discourses with different value content were found in the study: the wellbeing, security, success, self-actualization and equality discourses. Different representations of the nearby community, the Finnish school system and good parenting were constructed in each of them. The tension between values regarding public and private interest was found between the equality and success discourses, the latter often combined with the security discourse where some residential areas and schools were represented as restless and thus to be avoided. As a whole, the parents supported the retaining of the comprehensive school, hence the values found in wellbeing, self-actualization and equality discourses emerged as the most harmonious basis for educational policy in the future.

The aim of this thesis is to find out how programming has become part of the core curriculum for basic education in Finland. The thesis focuses on societal change and how it has impacted on education policy and, consequently, the curriculum. The thesis examines the reasons and arguments that have led to the addition of programming to the curriculum. In the thesis, programming is also examined in the context of learning. The thesis was done as a literature review. The background material utilized in this thesis were administrative documents such as the curriculum of basic education (Opetushallitus, 2014) and previous scientific studies related to the subject of the thesis. Based on the research, it is clear that the development of society into an information society has strongly influenced the state's educational needs. In the information society, economic justifications affect the skills that are taught in school. In response to the changing needs of education, the so-called 21st century skills have been developed, but in the Finnish curriculum, they have been shaped into the broad-based competencies. Programming is seen as an important skill to learn. Programming is taught by a small number of teachers in Finnish schools and there are challenges in programming education that should be taken into account when planning the education. The scientific study of the transfer effects of programming has been scarce, and the teachers' belief in their own pedagogical competencies to utilize IT (information technology) is weak, even though the IT utilization is supported. The thesis shows that both the study of programming education and the study of transfer effects of programming are greatly needed. Further training for teachers should also be developed to meet the requirements of programming education.

Tässä tutkielmassa selvitetään, millaisia näkemyksiä kokoomuksen ja SDP:n koulutuspoliittisilla vaikuttajilla on koulutuksen tasa-arvosta yliopistojen opiskelijavalintauudistuksessa. Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus toteutettiin Suomen korkeakouluissa vuosina 2018–2020. Uudistuksen tavoitteina oli nopeuttaa ja helpottaa toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymistä sekä selkeyttää opiskelijavalinnan prosessia, tarkoituksenmukaistaa opiskelupaikkojen kohdentumista ja luopua pitkäkestoista valmentautumista vaativista pääsykokeista sekä vähentää maksullisten valmennuskurssien roolia. Vaikka kyseinen uudistus toteutettiin kaikissa Suomen korkeakouluissa, keskitytään tässä tutkielmassa yliopistoihin. Opiskelijavalintaa ollaan kehittämässä ja vuonna 2026 tulee voimaan uusi pisteytysmalli yliopistojen todistusvalintaan. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla yhteensä kuutta kokoomuksen ja SDP:n koulutuspoliittista vaikuttajaa, kolmea kustakin puolueesta. Haastattelujen avulla kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen ja tutkimusongelmaan pyritään saamaan vastaus neljän tutkimuskysymyksen avulla. Tutkimuksen keskeisimpänä käsitteenä toimii koulutuksen tasa-arvo. Tutkimuksen teoreettinen kehys rakentuu koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvon, koulutuksen ehtojen tasa-arvon ja koulutuksen lopputulosten tasa-arvon ympärille. Tutkimusaineistosta esiin nousevia näkökulmia peilataan aiempaan tutkimukseen koulutuksen tasa-arvosta ja sen eri ulottuvuuksista sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraporttiin, joka toimii tutkimuksen tausta-aineistona. Tutkielmassa havaitaan, että erityisesti koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvoon liitettävät näkökulmat korostuvat koulutuspoliittisten vaikuttajien näkemyksissä koulutuksen tasa-arvosta. Lisäksi kaikki haastatellut molemmista puolueista olivat huolissaan koulutuksen eriarvoistumisesta. Erityisen huolissaan molemmissa ryhmissä oltiin ammattiin opiskelevien mahdollisuuksista hakeutua yliopistoon. Koulutuksen tasa-arvosta yliopistojen opiskelijavalintauudistuksesta nousi esiin myös etninen-, taloudellinen-, alueellinen- ja sukupuolten koulutuksellinen tasa-arvo sekä sosioekonomisen aseman yhteys koulutukseen. Kokoomuslaiset korostivat erityisesti taloudelliseen tasa-arvoon ja SDP:läiset puolestaan etniseen tasa-arvoon liitettäviä näkemyksiä. Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa koulutuspoliittisten vaikuttajien näkemyksistä koulutuksen tasa-arvoon liittyen sekä siitä, millaisia ongelmia heidän mielestään yliopistojen opiskelijavalinnassa tällä hetkellä ilmenee ja miten he kehittäisivät sitä koulutuksen tasa-arvoa edistävämmäksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvosta on tullut yleinen diskurssi koulutuspoliittisella kentällä ja samalla koulutuksen eriarvoistumiskehitys huolestuttaa laajalti.