Browsing by Subject "koulutustaso"

Attention Deficit and Hyperactivity Disorder (ADHD) has detrimental effects on one's course of life. Educational underachievement can be identified as one of the most salient disparities over time, and therefore studying the mediating mechanisms is crucial. In previous studies, comorbidities and above-average positive bias in self-evaluations have been demonstrated to be associated with poorer prognosis. However, there are only a few longitudinal studies extending over decades. This master's thesis investigates psychiatric symptoms and social competence reported by parents and youths themselves at 16 years of age. The study also examined how these and the bias in their reporting predict educational level at thirty years of age. The data consisted of persons born in Kätilöopisto (1971–1974) who experienced pre- and perinatal risks. In childhood, part of them (n=122) had diagnostic criteria fulfilling symptoms of attention deficits and hyperactivity. In the follow-up, a non-ADHD (n=738) and a healthy control group born in the same hospital during the same period of time (n=194) were also assessed and compared to an ADHD group (N=1054). Psychiatric symptoms and social competence were measured by the Child Behavior Checklist and the Youth Self-Report. Information regarding educational level in adulthood was available from 570 participants. The ADHD-group had more psychiatric symptoms and lower social competence in adolescence than other groups, according to self-reports and parental reports. Additionally, educational level in adulthood was lower. In this study, an ADHD-associated above-average positive bias was not found. The size of a bias predicted educational level when the effects of covariants were taken into account. However, the predictive power was weaker than for self-reports or parent reports only. Psychiatric symptoms and social competence explained 13–18 % of variance in educational level in the data. Investing in psychosocial interventions with adolescents suffering from ADHD could prevent underachievement in adulthood.

Vielä muutama vuosikymmen sitten länsimaalaiset miehet kouluttautuivat selvästi naisia enemmän. Kuluneiden vuosikymmenten aikana koko väestön koulutustaso on noussut voimakkaasti. Koulutustason nousu ei ole kuitenkaan jakautunut tasaisesti sukupuolten välillä, vaan naisten koulutustaso on noussut miehiä nopeammin. 2000-luvulle siirryttäessä suurimmassa osassa länsimaista naisten keskimääräinen koulutustaso on noussut miesten keskimääräistä koulutustasoa korkeammaksi. Samanaikaisesti kotitaloustöiden kokonaismäärä ja jakautuminen miesten ja naisten välillä on muuttunut. Ennen kotityö ja lastenhoito kasautuivat pääosin naisen harteille miesten vastatessa työmarkkinoilla tehtävästä työstä. Aiemmin naisten oli kannattavaa kouluttautua miehiä vähemmän, sillä kotitöiden ja lastenhoidon viemä aika oli pois työmarkkinoilla tehtävistä töistä ja laski heidän koulutuksesta saamiaan tuottoja. Kotitöiden kokonaismäärä on kuitenkin ajan myötä vähentynyt, ja miehet ovat lisänneet osallistumistaan kotitöihin ja lastenhoitoon. Koulutus voi olla investointi inhimilliseen pääomaan, signaali tuottavuudesta tai kulutushyödyke. Mikäli koulutus ajatellaan investointihyödykkeeksi, koulutuksen hyödyistä osa saadaan työmarkkinoiden, osa avioliittomarkkinoiden välityksellä. Jos koulutuksen tuotto työ- ja avioliitomarkkinoilla eroaa eri sukupuolten välillä, voi miesten ja naisten olla taloudellisesti kannattavaa kouluttautua eri verran. Chiapporin ym. (2009) luoma teoreettinen malli antaa viitekehyksen analysoida, miten työ- ja avioliittomarkkinoilla tapahtuvat muutokset vaikuttavat miesten ja naisten koulutusvalintoihin. Heidän mallissaan koulutuksen antama kokonaistuotto jaetaan kahteen komponenttiin – työmarkkinatuottoon ja avioliittomarkkinatuottoon. Chiappori ym. perustelevat mallinsa avulla, että naisten keskimääräisen koulutustason voimakkaampi nousu johtuu kotitaloustöiden määrässä ja jakautumisessa tapahtuneista muutoksista sekä koulutuksen palkkadiskriminaatiota vähentävästä vaikutuksesta. Suomessa palkkadiskriminaatio ei kuitenkaan vähene korkeammilla koulutustasoilla. Kun koulutus ei suojaa naisia palkkadiskriminaatiolta, ei palkkadiskriminaation esiintyminen myöskään lisää naisten koulutuksen työmarkkinatuottoa. Koska kotitaloustöiden määrässä ja jakautumisessa tapahtuneet muutokset eivät kykene yksinään selittämään naisten miehiä korkeampaa koulutustasoa, täytyy selitysten löytyä muista tekijöistä. Ensinnäkin erot miesten ja naisten ominaisuuksissa voivat aiheuttaa sen, että koulutuksen työmarkkinatuotto on naisilla miehiä korkeampi. Toinen mahdollinen selitys löytyy avioliittomarkkinoilta. Miehet arvostavat avioliittomarkkinoilla puolisoehdokkaan koulutustasoa enemmän kuin aiemmin. Kun koulutuksella on aiempaa positiivisempi signaali avioliittomarkkinoilla, kannattaa naisten kouluttautua aiempaa enemmän. Lisäksi naiset voivat haluta kuluttaa miehiä enemmän koulutuspalveluita, mikäli kouluttautumisesta saatava suora hyöty on naisilla keskimäärin miehiä suurempi. Kaiken kaikkiaan hyvin erilaiset, niin taloudelliset kuin talouden ulkopuolisetkin kannustimet, vaikuttavat siihen, kuinka korkeasti kukin lopulta kouluttautuu. Taloustieteellisen kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa naisten koulutuksen keskimääräinen kokonaistuotto on ohittanut miesten koulutuksen keskimääräisen kokonaistuoton. Tästä syytä naisten kannattaa nykyään kouluttautua miehiä korkeammin.