Browsing by Subject "kreikka"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkin kirjallisten alkuperäislähteiden avulla, millaisia fossiileita antiikissa tunnettiin, millaisia tulkintoja fossiililöydöistä on antiikin kirjallisuudessa esitetty, ja millaisia käyttötarkoituksia fossiileilla on antiikissa ollut. Olen ottanut tutkielmassa huomioon myös arkeologista todistusaineistoa ja olen pyrkinyt käsittelemään laajasti eri aikakausia ja tyylisuuntia edustavia alkuperäislähteitä. Fossiileita on käsitelty erityisesti lääketieteellisissä kiviluetteloissa, ensyklopedisissa kokoomateoksissa, historiankirjoituksessa ja maantieteellisissä tutkielmissa, mutta mainintoja fossiileista löytyy myös esimerkiksi joistakin runoteoksista. Kirjallisten lähteiden perusteella antiikissa tunnettiin monenlaisia fossiileita ja fossiilien orgaaninen alkuperä yleensä tunnistettiin. Moni kirjailija kertoo esimerkiksi vuoristoista ja kaukana merialueilta löydetyistä pienten merieläinten jäänteistä, joiden alkuperä on ollut helppo tunnistaa, sillä ne muistuttavat nykyisin eläviä vastinparejaan. Lisäksi antiikin kirjallisuudessa on monia mainintoja myyttisten sankarien tai eläinten, kuten Geryonin karjan, jalanjäljistä. Osa jalanjäljistä on saattanut olla epäorgaanisia muodostelmia tai fossiilisia jalanjälkiä, mutta jotkut uskotuista eläinten jäljistä ovat luultavasti todellisuudessa olleet nilviäisten fossiileita. Myös suurikokoiset nisäkäsfossiilit herättivät antiikin kulttuuripiirissä huomiota ja ne luultavasti vaikuttivat taruihin suurikokoisista heeroksista ja taruolennoista. Fossiileita myös esiteltiin pyhäköissä pyhäinjäänteiden tavoin ja jättiläiskokoisten villisikojen syöksyhampaat, joita kerrottiin säilytetyn temppeleissä, olivat luultavasti todellisuudessa esihistoriallisten norsueläinten kivettyneitä syöksyhampaita. Fossiilit ilmeisesti vaikuttivat myös luonnonfilosofisiin kehitysoppeihin ja esimerkiksi Ksenofanes kuvailee merieläinten fossiileita samassa yhteydessä, jossa hän spekuloi maan olleen aikaisemmin jonkinlaisen alkumeren peitossa. Ajatus alkumerestä tai maan ja veden sekoituksesta jonkinlaisena alkuaineena tai elämän syntypaikkana on nähtävissä myös joidenkin muiden luonnonfilosofien tuotannossa. Lääketieteellisissä kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa on monia mainintoja kivistä, jotka lienevät todellisuudessa fossiileita. Kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa annettiin yleensä neuvoja kivien ja mineraalien rohdoskäyttöä varten ja kuvailtiin niihin liitettyjä maagisia uskomuksia. Fossiileiden varma tunnistaminen näistä teoksista on hankalaa, sillä kuvailut ovat usein lyhyitä ja perustuvat kuvailun kohteena olevien kivien ulkoisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkin kirjallisten alkuperäislähteiden avulla, millaisia fossiileita antiikissa tunnettiin, millaisia tulkintoja fossiililöydöistä on antiikin kirjallisuudessa esitetty, ja millaisia käyttötarkoituksia fossiileilla on antiikissa ollut. Olen ottanut tutkielmassa huomioon myös arkeologista todistusaineistoa ja olen pyrkinyt käsittelemään laajasti eri aikakausia ja tyylisuuntia edustavia alkuperäislähteitä. Fossiileita on käsitelty erityisesti lääketieteellisissä kiviluetteloissa, ensyklopedisissa kokoomateoksissa, historiankirjoituksessa ja maantieteellisissä tutkielmissa, mutta mainintoja fossiileista löytyy myös esimerkiksi joistakin runoteoksista. Kirjallisten lähteiden perusteella antiikissa tunnettiin monenlaisia fossiileita ja fossiilien orgaaninen alkuperä yleensä tunnistettiin. Moni kirjailija kertoo esimerkiksi vuoristoista ja kaukana merialueilta löydetyistä pienten merieläinten jäänteistä, joiden alkuperä on ollut helppo tunnistaa, sillä ne muistuttavat nykyisin eläviä vastinparejaan. Lisäksi antiikin kirjallisuudessa on monia mainintoja myyttisten sankarien tai eläinten, kuten Geryonin karjan, jalanjäljistä. Osa jalanjäljistä on saattanut olla epäorgaanisia muodostelmia tai fossiilisia jalanjälkiä, mutta jotkut uskotuista eläinten jäljistä ovat luultavasti todellisuudessa olleet nilviäisten fossiileita. Myös suurikokoiset nisäkäsfossiilit herättivät antiikin kulttuuripiirissä huomiota ja ne luultavasti vaikuttivat taruihin suurikokoisista heeroksista ja taruolennoista. Fossiileita myös esiteltiin pyhäköissä pyhäinjäänteiden tavoin ja jättiläiskokoisten villisikojen syöksyhampaat, joita kerrottiin säilytetyn temppeleissä, olivat luultavasti todellisuudessa esihistoriallisten norsueläinten kivettyneitä syöksyhampaita. Fossiilit ilmeisesti vaikuttivat myös luonnonfilosofisiin kehitysoppeihin ja esimerkiksi Ksenofanes kuvailee merieläinten fossiileita samassa yhteydessä, jossa hän spekuloi maan olleen aikaisemmin jonkinlaisen alkumeren peitossa. Ajatus alkumerestä tai maan ja veden sekoituksesta jonkinlaisena alkuaineena tai elämän syntypaikkana on nähtävissä myös joidenkin muiden luonnonfilosofien tuotannossa. Lääketieteellisissä kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa on monia mainintoja kivistä, jotka lienevät todellisuudessa fossiileita. Kiviluetteloissa ja kokoomateoksissa annettiin yleensä neuvoja kivien ja mineraalien rohdoskäyttöä varten ja kuvailtiin niihin liitettyjä maagisia uskomuksia. Fossiileiden varma tunnistaminen näistä teoksista on hankalaa, sillä kuvailut ovat usein lyhyitä ja perustuvat kuvailun kohteena olevien kivien ulkoisiin ominaisuuksiin ja käyttötarkoituksiin.
-
(2020)Tutkielmassa perehdytään Italian-Kreikan sodan ja talvisodan välisiin yhtäläisyyksiin ja Italian-Kreikan sodan uutisointiin suomalaisessa valikoidussa sanomalehdistössä. Kumpikin sota sodittiin lyhyen aikavälin sisällä toisistaan, ne kestivät määrällisesti varsin lyhyen aikaa ja kummassakin sodassa valta-asetelmat olivat yllättävän samanlaiset. Talvisodassa pieni Suomi soti suurta ja voimakasta hyökkääjää Neuvostoliittoa vastaan, kun taas Italian-Kreikan sodassa pääministeri Ioannis Metaxasin rautaisesti hallinnoima Kreikka oli pienempi, taloudellisesti alikehittyneempi ja varustautumattomampi kuin Benito Mussolinin johtama Italia. Tutkimukseni metodologiaksi olen valinnut diskurssianalyysin sekä retorisen analyysin. Tutkimukseni käsitellessä sanomalehtien uutisointia, koin myös tarpeelliseksi tutustua mediahistorian tutkimukseen. Nojaan esittelyni talvisodan osalta Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven teokseen Suomen poliittinen historia 2009. ja Italian-Kreikan sodan osalta David Brewerin teokseen Greece, the Decade of War, Occupation, Resistance and civil war, Richard Cloggin teokseen A Concise History of Greece, sekä Kira Kaurinkosken tutkimukseen Kreikka ja Suomen talvisota, kreikkalaisten sotakirjeenvaihtajien muistelmat. Tutkielmaani varten olen valinnut kaksi toisen maailmansodan ja välirauhan aikana toiminutta sanomalehteä. Tutkittaviksi sanomalehdiksi valikoituivat vuonna 1904 perustettu Suomen suurin päivälehti Helsingin Sanomat, joka edustaa niin sanotusti Suomen virallista näkökulmaa.Toinen tutkielmaani valikoitunut lehti on vuonna 1918 perustettu Suomen Sosialidemokraatti, joka edustaa sosialistista ja vasemmistolaista näkökulmaa. Tutkielmassani osoitan, että Italian-Kreikan sodan ja talvisodan väliltä on löydettävissä 12 yhtäläisyyttä. Ensimmäisenä yhtäläisyytenä voidaan pitää kehityskulkuja, jotka johtivat sotiin. Toinen yhtäläisyys on kummankin maan halu turvata oma kansallinen koskemattomuutensa ja pysyä ulkopuolisena Euroopan suurvaltapolitiikasta. Sodissa oli kyse pienien maiden kamppailusta suurvaltojen puserruksessa ja yritys säilyttää puolueettomuus poliittisen tilanteen kiristyessä. Kolmas yhtäläisyys on ajanjakso, jona kumpikin sodista käytiin. Kummatkin sodat sodittiin toisen maailmansodan aikana vain lyhyen aikavälin sisällä toisistaan ja kumpikin sodista kesti verrattain lyhyen ajan. Talvisota käytiin 30.11.1939-30.3.1940 ja Italian-Kreikan sodan voidaan sanoa käydyn 28.10.1940-6.4.1941. Neljäs yhtäläisyys on selvä Daavid-Goljat-asetelma sotivien maiden välillä. Kummassakin sodassa suurempi ja paremmin varustautunut ja sotatoimiin valmistautunut maa hyökkäsi suunnitellusti pienempään valtioon aktiivisen provokakaation jälkeen. Viides yhtäläisyys on sotien suunnitelmallisuudet suuremman osapuolen puolelta. Kuudes yhtäläisyys sotien välillä on salaiset sopimukset ja etupiirijaot hyökkääjäosapuolten taholta. Seitsemäs yhtäläisyytenä voidaankin nähdä pienten maiden omanarvontunt ja kieltäytyminen maille esitettyihin uhkavaatimuksiin. Kahdeksas yhtymäkohta joka sotia yhdistää on sodan aikana vallinneet poikkeuksellisen huonot sääolosuhteet, jotka vaikuttivat osaltaan myös yhdeksänteen yhtymäkohtaan, eli sodan heikomman osapuolen yllättävään menestykseen. Kymmenes yhtäläisyytenä voidaan nähdä vahvemman osapuolen aliarviointi pienemmän maan taistelukykyää kohtaan. Yhdestoista yhtymäkohtana voidaan nähdä kotirintaman hyödyntäminen sodassa. Kahdestoista yhtymäkohta on sekä Kreikan että Suomen kansallinen yhtenäisyys ja taistelutahto. Helsingin Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin uutisointi Italian-Kreikan sodasta erosi toisistaan huomattavasti. Eroavaisuuksia on löydettävissä uutisoinnin aktiivisuudesta tarkastelujakson aikana, uutisoinnin laajuudesta ja lehtien asennoitumisesta Italian-kreikan sodan sotatoimiin. Suomen Sosialidemokraatin uutoisointi sodasta oli laajempaa ja kreikkakeskeisempää kun Helsingin Sanomien uutisointi aktivoitui sotatapahtumien alkaessa. Helsingin Sanomien uutioinnissa on myös nähtävissä positiivisempi asennoituminen akselivaltoihin. Helsingin Sanomien uutisointia voikin luonnehtia italiakeskeisemmäksi. Myös lehtien asenteessa Saksaa kohtaan on havaittavissa eroavaisuuksia. Vaikka lehtien uutisoinnissa on havaittavissa eroavaisuuksia, niille yhteistä on se, että kumpikaan ei rinnastanut Italian-Kreikan sotaa ja talvisotaa toisiinsa.
-
(2020)Tutkielmassa perehdytään Italian-Kreikan sodan ja talvisodan välisiin yhtäläisyyksiin ja Italian-Kreikan sodan uutisointiin suomalaisessa valikoidussa sanomalehdistössä. Kumpikin sota sodittiin lyhyen aikavälin sisällä toisistaan, ne kestivät määrällisesti varsin lyhyen aikaa ja kummassakin sodassa valta-asetelmat olivat yllättävän samanlaiset. Talvisodassa pieni Suomi soti suurta ja voimakasta hyökkääjää Neuvostoliittoa vastaan, kun taas Italian-Kreikan sodassa pääministeri Ioannis Metaxasin rautaisesti hallinnoima Kreikka oli pienempi, taloudellisesti alikehittyneempi ja varustautumattomampi kuin Benito Mussolinin johtama Italia. Tutkimukseni metodologiaksi olen valinnut diskurssianalyysin sekä retorisen analyysin. Tutkimukseni käsitellessä sanomalehtien uutisointia, koin myös tarpeelliseksi tutustua mediahistorian tutkimukseen. Nojaan esittelyni talvisodan osalta Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven teokseen Suomen poliittinen historia 2009. ja Italian-Kreikan sodan osalta David Brewerin teokseen Greece, the Decade of War, Occupation, Resistance and civil war, Richard Cloggin teokseen A Concise History of Greece, sekä Kira Kaurinkosken tutkimukseen Kreikka ja Suomen talvisota, kreikkalaisten sotakirjeenvaihtajien muistelmat. Tutkielmaani varten olen valinnut kaksi toisen maailmansodan ja välirauhan aikana toiminutta sanomalehteä. Tutkittaviksi sanomalehdiksi valikoituivat vuonna 1904 perustettu Suomen suurin päivälehti Helsingin Sanomat, joka edustaa niin sanotusti Suomen virallista näkökulmaa.Toinen tutkielmaani valikoitunut lehti on vuonna 1918 perustettu Suomen Sosialidemokraatti, joka edustaa sosialistista ja vasemmistolaista näkökulmaa. Tutkielmassani osoitan, että Italian-Kreikan sodan ja talvisodan väliltä on löydettävissä 12 yhtäläisyyttä. Ensimmäisenä yhtäläisyytenä voidaan pitää kehityskulkuja, jotka johtivat sotiin. Toinen yhtäläisyys on kummankin maan halu turvata oma kansallinen koskemattomuutensa ja pysyä ulkopuolisena Euroopan suurvaltapolitiikasta. Sodissa oli kyse pienien maiden kamppailusta suurvaltojen puserruksessa ja yritys säilyttää puolueettomuus poliittisen tilanteen kiristyessä. Kolmas yhtäläisyys on ajanjakso, jona kumpikin sodista käytiin. Kummatkin sodat sodittiin toisen maailmansodan aikana vain lyhyen aikavälin sisällä toisistaan ja kumpikin sodista kesti verrattain lyhyen ajan. Talvisota käytiin 30.11.1939-30.3.1940 ja Italian-Kreikan sodan voidaan sanoa käydyn 28.10.1940-6.4.1941. Neljäs yhtäläisyys on selvä Daavid-Goljat-asetelma sotivien maiden välillä. Kummassakin sodassa suurempi ja paremmin varustautunut ja sotatoimiin valmistautunut maa hyökkäsi suunnitellusti pienempään valtioon aktiivisen provokakaation jälkeen. Viides yhtäläisyys on sotien suunnitelmallisuudet suuremman osapuolen puolelta. Kuudes yhtäläisyys sotien välillä on salaiset sopimukset ja etupiirijaot hyökkääjäosapuolten taholta. Seitsemäs yhtäläisyytenä voidaankin nähdä pienten maiden omanarvontunt ja kieltäytyminen maille esitettyihin uhkavaatimuksiin. Kahdeksas yhtymäkohta joka sotia yhdistää on sodan aikana vallinneet poikkeuksellisen huonot sääolosuhteet, jotka vaikuttivat osaltaan myös yhdeksänteen yhtymäkohtaan, eli sodan heikomman osapuolen yllättävään menestykseen. Kymmenes yhtäläisyytenä voidaan nähdä vahvemman osapuolen aliarviointi pienemmän maan taistelukykyää kohtaan. Yhdestoista yhtymäkohtana voidaan nähdä kotirintaman hyödyntäminen sodassa. Kahdestoista yhtymäkohta on sekä Kreikan että Suomen kansallinen yhtenäisyys ja taistelutahto. Helsingin Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin uutisointi Italian-Kreikan sodasta erosi toisistaan huomattavasti. Eroavaisuuksia on löydettävissä uutisoinnin aktiivisuudesta tarkastelujakson aikana, uutisoinnin laajuudesta ja lehtien asennoitumisesta Italian-kreikan sodan sotatoimiin. Suomen Sosialidemokraatin uutoisointi sodasta oli laajempaa ja kreikkakeskeisempää kun Helsingin Sanomien uutisointi aktivoitui sotatapahtumien alkaessa. Helsingin Sanomien uutioinnissa on myös nähtävissä positiivisempi asennoituminen akselivaltoihin. Helsingin Sanomien uutisointia voikin luonnehtia italiakeskeisemmäksi. Myös lehtien asenteessa Saksaa kohtaan on havaittavissa eroavaisuuksia. Vaikka lehtien uutisoinnissa on havaittavissa eroavaisuuksia, niille yhteistä on se, että kumpikaan ei rinnastanut Italian-Kreikan sotaa ja talvisotaa toisiinsa.
-
(2021)Tarkastelen maisterintutkielmassani sitä, kuinka bysanttilaiset ja latinalaiset mutta pienissä määrin myös muinaisitäslaavit ja arabit näkivät Bysantin, bysanttilaisuuden ja bysanttilaiset keskibysanttilaisella kaudella vuosina 843‒1204. Lisäksi tarkastelen bysanttilaisten kieltä ja erityisesti, oliko se aikalaisten mukaan kreikan vai ”rooman” kieli. Alkuperäislähteinäni käytän bysanttilaisia Leo VI:n Taktikaa, Konstantinos VII:n De administrando imperiota, Anna Komnenen Aleksiasta sekä joitakin hagiografioita, joista eräät ovat peräisin Symeon Metafrasteen Menologionista ja yksi pidempi on omistettu Pyhälle Neilos Rossanolaiselle. Lisäksi käytän läntisiä Liutprand Cremonalaisen kirjoituksia ja ristiretkikronikoita sekä muinaisitäslaavilaista Nestorin kronikkaa. Arabien näkökulmia olen tuonut ilmi tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielmani liittyy etenkin Anthony Kaldelliksen tutkimukselliseen kontekstiin, joka pyrkii samaten tarkastelemaan Bysanttia ja bysanttilaisuutta korostaen niiden roomalaisuutta. Tuon työssäni selkeästi ilmi sen, että bysanttilainen johtava maallinen älymystö piti selvästi Bysanttia Roomana ja sen asukkaita roomalaisina, mikä johtui siitä, että Bysantti oli Rooman valtakunnan suora jatkumo. Arabit ajattelivat samaan tapaan, mutta sekä latinalaiset että muinaisitäslaavit pitivät Bysanttia Kreikkana ja bysanttilaisia kreikkalaisina, mikä johtui pääasiassa siellä käytetystä kielestä mutta myös sen maantieteellisestä sijainnista. Käyttämäni bysanttilaiset hagiografiat muodostavat oman bysanttilaisen johtavan eliitin kirjoituksista eroavan ryhmänsä, joka ei keskity maallisiin asioihin ja joka saattaa liittää kotimaan valtion sijaan kaupunkiin. Tutkielmani osoittaa, että bysanttilaiset olivat oman käsityksensä mukaan kansoista tärkein, mikä oli merkittävä osa heidän maailmankatsomustaan. Bysanttilainen identiteetti muodostui muun muassa kielen ja itäisen kristinuskon lisäksi vaatetuksesta. Bysanttilainen ja ulkomaalainen huomasi bysanttilaisen tämän vaatteiden perusteella. Bysanttilaiset myös selvästikin liittivät kansansa antiikin roomalaisiin ja esiintyivät heidän jälkeläisinään. Työssäni kerron myös, mitä kieltä bysanttilaiset mielestään puhuivat. Leo VI, Konstantinos VII sekä Neilos Rossanolaisen hagiografia kutsuvat latinaa roomalaisten kieleksi, mutta jälkimmäinen paljastaa myös kutsuvansa kreikan kieltä kreikaksi. Huomattavasti näiden kirjoittajien ja tekstien jälkeen kirjottanut Anna Komnene taas kutsuu kreikan kieltä sekä kreikaksi että väliin myös ”roomaksi.” Ulkopuolisista lähteistäni vain latinalainen Liutprand Cremonalainen kiinnittää huomiota Bysanttilaisten kieleen kutsuen sitä loogisesti kreikaksi ja omaa kieltään latinaksi.
-
(2021)Tarkastelen maisterintutkielmassani sitä, kuinka bysanttilaiset ja latinalaiset mutta pienissä määrin myös muinaisitäslaavit ja arabit näkivät Bysantin, bysanttilaisuuden ja bysanttilaiset keskibysanttilaisella kaudella vuosina 843‒1204. Lisäksi tarkastelen bysanttilaisten kieltä ja erityisesti, oliko se aikalaisten mukaan kreikan vai ”rooman” kieli. Alkuperäislähteinäni käytän bysanttilaisia Leo VI:n Taktikaa, Konstantinos VII:n De administrando imperiota, Anna Komnenen Aleksiasta sekä joitakin hagiografioita, joista eräät ovat peräisin Symeon Metafrasteen Menologionista ja yksi pidempi on omistettu Pyhälle Neilos Rossanolaiselle. Lisäksi käytän läntisiä Liutprand Cremonalaisen kirjoituksia ja ristiretkikronikoita sekä muinaisitäslaavilaista Nestorin kronikkaa. Arabien näkökulmia olen tuonut ilmi tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielmani liittyy etenkin Anthony Kaldelliksen tutkimukselliseen kontekstiin, joka pyrkii samaten tarkastelemaan Bysanttia ja bysanttilaisuutta korostaen niiden roomalaisuutta. Tuon työssäni selkeästi ilmi sen, että bysanttilainen johtava maallinen älymystö piti selvästi Bysanttia Roomana ja sen asukkaita roomalaisina, mikä johtui siitä, että Bysantti oli Rooman valtakunnan suora jatkumo. Arabit ajattelivat samaan tapaan, mutta sekä latinalaiset että muinaisitäslaavit pitivät Bysanttia Kreikkana ja bysanttilaisia kreikkalaisina, mikä johtui pääasiassa siellä käytetystä kielestä mutta myös sen maantieteellisestä sijainnista. Käyttämäni bysanttilaiset hagiografiat muodostavat oman bysanttilaisen johtavan eliitin kirjoituksista eroavan ryhmänsä, joka ei keskity maallisiin asioihin ja joka saattaa liittää kotimaan valtion sijaan kaupunkiin. Tutkielmani osoittaa, että bysanttilaiset olivat oman käsityksensä mukaan kansoista tärkein, mikä oli merkittävä osa heidän maailmankatsomustaan. Bysanttilainen identiteetti muodostui muun muassa kielen ja itäisen kristinuskon lisäksi vaatetuksesta. Bysanttilainen ja ulkomaalainen huomasi bysanttilaisen tämän vaatteiden perusteella. Bysanttilaiset myös selvästikin liittivät kansansa antiikin roomalaisiin ja esiintyivät heidän jälkeläisinään. Työssäni kerron myös, mitä kieltä bysanttilaiset mielestään puhuivat. Leo VI, Konstantinos VII sekä Neilos Rossanolaisen hagiografia kutsuvat latinaa roomalaisten kieleksi, mutta jälkimmäinen paljastaa myös kutsuvansa kreikan kieltä kreikaksi. Huomattavasti näiden kirjoittajien ja tekstien jälkeen kirjottanut Anna Komnene taas kutsuu kreikan kieltä sekä kreikaksi että väliin myös ”roomaksi.” Ulkopuolisista lähteistäni vain latinalainen Liutprand Cremonalainen kiinnittää huomiota Bysanttilaisten kieleen kutsuen sitä loogisesti kreikaksi ja omaa kieltään latinaksi.
Now showing items 1-7 of 7