Browsing by Subject "kriisinhallinta"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2011)Afganistan on maailmanpolitiikan ajankohtaisimpia näyttämöitä ja maassa työskentelee runsaasti erilaisia kansainvälisiä toimijoita. Toimijoiden keskinäinen koordinaatio ja sujuva yhteistyö ovat keskeisiä tekijöitä kokonaistavoitteen, maan vakauttamisen, saavuttamisen sekä kansainvälisen tuen perillepääsyn kannalta. Toimijoiden välinen koordinaatio ja yhteistyö ovat osoittautuneet haastavaksi Afganistanissa, kuten jo useilla kriisialueilla aiemmin. Tutkimuksessa keskitytään kansainvälisten toimijoiden koordinaatiotapojen sekä toimijoiden välillä ilmenevien riippuvuussuhteiden tutkimiseen Afganistanissa. Aihetta lähestytään kolmen toimijaryhmän avulla: diplomaattinen, kehitys- ja sotilaalliset toimijat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten toimijaryhmien väliset koordinaatiotavat eroavat toisistaan ja millaisia keskinäisriippuvuuksia toimijaryhmien välillä esiintyy. Tutkimus osallistuu keskusteluun kansainvälisten toimijoiden keskinäisistä suhteista kriisinhallintaoperaatioissa. Aiheesta on kirjoitettu enenevässä määrin viimeisten 15 vuoden aikana, mutta aiheesta käyty teoreettinen keskustelu on tähän mennessä pysynyt rajoittuneena. Eräs tapa tutkia kansainvälisten organisaatioiden välisiä suhteita maailmanpolitiikan alalla on käyttää teoreettisena viitekehyksenä organisaatioteorioita. Tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat verkostoanalyysi ja resurssiriippuvuusteoria. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on pääosin kerätty haastattelemalla kansainvälisissä organisaatioissa työskenteleviä Afganistan asiantuntijoita. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimus osoittaa, että vaikean turvallisuustilanteen ja muilla tavoin monimutkaisen toimintaympäristön seurauksena kansainvälisten toimijoiden koordinaatio on saanut verkostomaisia piirteitä. Diplomaattisen, kehitys- ja sotilaallisen toimijaryhmän välillä on painotuseroja erilaisten koordinaatiotapojen käytössä, mutta kaikille toimijaryhmille mahdollisuus muodollisten ja epämuodollisten sekä kahden- ja monenvälisten koordinaatiotapojen käyttöön on tärkeää. Kaikki toimijaryhmät näkevät koordinaation oman toimintansa kannalta välttämättömänä. Kansainväliset toimijat ovat voimakkaasti keskinäisriippuvaisia toisistaan, mutta riippuvuussuhteet saavat erilaisia muotoja eri toimijaryhmien välillä.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolia ja tehtäviä katastrofin, kriisin tai suuronnettomuuden tapahduttua. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mikä on kirkon julkishallinnollinen rooli katastrofeissa ja suuronnettomuuksissa? Millaista apua kirkko tarjoaa ja mikä tämän avun suhde on muiden toimijoiden tarjoamaan apuun? Onko kirkolla joitakin erityistehtäviä kyseisissä tilanteissa? Lähdeaineistona käytetään kirkkohallituksen laatimaa valmiussuunnitelmaa sekä muita aihepiiriä käsitteleviä toimintaohjeita ja -suosituksia koskien suuronnettomuuksia. Lisäksi viitataan kirkkolakiin, valtioneuvoston, sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden toimijoiden ja organisaatioiden laatimiin lainsäädännöllisiin ja muihin ohjeistuksiin koskien kirkon toimintaa suuronnettomuuksissa. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa esitellään katastrofitutkimuksen ja katastrofin psyykkisten vaikutusten tutkimisen historiaa, määritellään keskeisiä käsitteitä sekä otetaan esimerkkitapauksia kirkon toiminnasta katastrofin tapahduttua. Otetaan esiin myös meneillään olevan Covid-19 pandemian asettamat haasteet auttamistyölle sekä miten kirkko on lähtenyt auttamaan ihmisiä, jotka tilanteesta kärsivät. Tutkielmassa esitetään myös, miten katastrofi vaikuttaa yksilöön, joka on sen kokenut ja mikä on auttajan tehtävä, kun kokemusta käydään läpi. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan pitää sitä, että kirkon tulee olla valmistautunut hoitamaan perustehtäväänsä myös katastrofin keskellä tai välittömästi sen tapahduttua. Kriisitilanteissa kirkon tulee olla varautunut henkisen huollon tarjoamiseen niille, joita katastrofi on koskettanut, mukaan lukien pelastustyöntekijät. Kirkko ja sen perusyksikkö seurakunta toimii yhteistyössä muiden viranomaistahojen kanssa. Kirkko toimii samojen kriisityön periaatteiden mukaan kuin muutkin auttajatahot. Kirkon kristillisyys näkyy tilaisuuksissa, joita kirkossa järjestetään onnettomuuden jälkeen. Akuutissa auttamistyössä kristilliset asiat otetaan esille vain, jos autettava sitä toivoo
-
(2021)Tässä tutkielmassa tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolia ja tehtäviä katastrofin, kriisin tai suuronnettomuuden tapahduttua. Tutkimuskysymyksiä ovat: Mikä on kirkon julkishallinnollinen rooli katastrofeissa ja suuronnettomuuksissa? Millaista apua kirkko tarjoaa ja mikä tämän avun suhde on muiden toimijoiden tarjoamaan apuun? Onko kirkolla joitakin erityistehtäviä kyseisissä tilanteissa? Lähdeaineistona käytetään kirkkohallituksen laatimaa valmiussuunnitelmaa sekä muita aihepiiriä käsitteleviä toimintaohjeita ja -suosituksia koskien suuronnettomuuksia. Lisäksi viitataan kirkkolakiin, valtioneuvoston, sosiaali- ja terveysministeriön sekä muiden toimijoiden ja organisaatioiden laatimiin lainsäädännöllisiin ja muihin ohjeistuksiin koskien kirkon toimintaa suuronnettomuuksissa. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa esitellään katastrofitutkimuksen ja katastrofin psyykkisten vaikutusten tutkimisen historiaa, määritellään keskeisiä käsitteitä sekä otetaan esimerkkitapauksia kirkon toiminnasta katastrofin tapahduttua. Otetaan esiin myös meneillään olevan Covid-19 pandemian asettamat haasteet auttamistyölle sekä miten kirkko on lähtenyt auttamaan ihmisiä, jotka tilanteesta kärsivät. Tutkielmassa esitetään myös, miten katastrofi vaikuttaa yksilöön, joka on sen kokenut ja mikä on auttajan tehtävä, kun kokemusta käydään läpi. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan pitää sitä, että kirkon tulee olla valmistautunut hoitamaan perustehtäväänsä myös katastrofin keskellä tai välittömästi sen tapahduttua. Kriisitilanteissa kirkon tulee olla varautunut henkisen huollon tarjoamiseen niille, joita katastrofi on koskettanut, mukaan lukien pelastustyöntekijät. Kirkko ja sen perusyksikkö seurakunta toimii yhteistyössä muiden viranomaistahojen kanssa. Kirkko toimii samojen kriisityön periaatteiden mukaan kuin muutkin auttajatahot. Kirkon kristillisyys näkyy tilaisuuksissa, joita kirkossa järjestetään onnettomuuden jälkeen. Akuutissa auttamistyössä kristilliset asiat otetaan esille vain, jos autettava sitä toivoo
-
(2020)Tässä tutkielmassa arvioin Pohjoismaisen puolustusyhteistyön eli NORDEFCO:n Nordic Advisory and Coordination Staff (NACS) -tukiprojektin paikallisen omistajuuden toteutumista. Tarkastelen myös paikallisen omistajuuden vaikutusta tukiprojektin vaikuttavuuteen. Tukiprojekti toteutettiin yhteistyössä Itä-Afrikan alueellisen valmiusjoukon Eastern Africa Standby Forcen (EASF) kanssa vuosina 2009–2019. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analyysimetodi perustuu sisällönanalyysin sovellettuun käytäntöön. Aineistonkeruumenetelmänä käytän puolestaan teemahaastattelua. Aineisto käsittää kymmenen EASF:n työntekijöiden kanssa tehtyä haastattelua, jotka toteutettiin Keniassa Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen FINCENT:in loppuraportointimatkan yhteydessä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat paikallinen omistajuus ja erityisesti sen hybridimalli. Työn teoriaosio kattaa erilaiset paikallisen omistajuuden tarkasteluun tarvittavat näkökulmat. Tämän tutkielman johtopäätös on, että paikallinen omistajuus toteutui NACS-tukiprojektissa kohtalaisesti. Myös tukiprojektin vaikuttavuus oli hankalasti hahmotettavista tavoitteista huolimatta kohtalaisen hyvää. Hybridimallin mukainen ulko- ja sisäpuolisten toimijoiden yhteistyöhön perustuva paikallinen omistajuus oli onnistunutta ennen kaikkea pääosin hyvin sujuneen toimijoiden välisen yhteistyön, paikallislähtöisten päätöksentekoprosessien sekä kasvaneen paikallisen kriisinhallintatiedon ja -osaamisen ansiosta. Paikallisen omistajuuden toteutumista sen sijaan vaikeuttivat muun muassa tukiprojektin viitekehyksessä käytetyn paikallisen omistajuuden määritelmän puuttuminen, toimijoiden väliset erimielisyydet tiettyjen aktiviteettien toteuttamisen tärkeydestä sekä EASF:n jäsenmaiden omat haasteet. Lisäksi paikallisten riippuvuus ulkopuolisten toimijoiden taloudellisista resursseista ja tästä aiheutunut vallankäytöllinen epätasapaino haittasivat paikallisen omistajuuden toteutumista. Jatkossa EASF:lle annettavan ulkopuolisen tuen tulisi keskittyä ennen kaikkea sekä kapasiteetinrakennuksen seuraavalle tasolle viemiseen että laajemmin paikallisen omistajuuden vahvistamiseen.
-
(2020)Tässä tutkielmassa arvioin Pohjoismaisen puolustusyhteistyön eli NORDEFCO:n Nordic Advisory and Coordination Staff (NACS) -tukiprojektin paikallisen omistajuuden toteutumista. Tarkastelen myös paikallisen omistajuuden vaikutusta tukiprojektin vaikuttavuuteen. Tukiprojekti toteutettiin yhteistyössä Itä-Afrikan alueellisen valmiusjoukon Eastern Africa Standby Forcen (EASF) kanssa vuosina 2009–2019. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analyysimetodi perustuu sisällönanalyysin sovellettuun käytäntöön. Aineistonkeruumenetelmänä käytän puolestaan teemahaastattelua. Aineisto käsittää kymmenen EASF:n työntekijöiden kanssa tehtyä haastattelua, jotka toteutettiin Keniassa Suomen puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen FINCENT:in loppuraportointimatkan yhteydessä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat paikallinen omistajuus ja erityisesti sen hybridimalli. Työn teoriaosio kattaa erilaiset paikallisen omistajuuden tarkasteluun tarvittavat näkökulmat. Tämän tutkielman johtopäätös on, että paikallinen omistajuus toteutui NACS-tukiprojektissa kohtalaisesti. Myös tukiprojektin vaikuttavuus oli hankalasti hahmotettavista tavoitteista huolimatta kohtalaisen hyvää. Hybridimallin mukainen ulko- ja sisäpuolisten toimijoiden yhteistyöhön perustuva paikallinen omistajuus oli onnistunutta ennen kaikkea pääosin hyvin sujuneen toimijoiden välisen yhteistyön, paikallislähtöisten päätöksentekoprosessien sekä kasvaneen paikallisen kriisinhallintatiedon ja -osaamisen ansiosta. Paikallisen omistajuuden toteutumista sen sijaan vaikeuttivat muun muassa tukiprojektin viitekehyksessä käytetyn paikallisen omistajuuden määritelmän puuttuminen, toimijoiden väliset erimielisyydet tiettyjen aktiviteettien toteuttamisen tärkeydestä sekä EASF:n jäsenmaiden omat haasteet. Lisäksi paikallisten riippuvuus ulkopuolisten toimijoiden taloudellisista resursseista ja tästä aiheutunut vallankäytöllinen epätasapaino haittasivat paikallisen omistajuuden toteutumista. Jatkossa EASF:lle annettavan ulkopuolisen tuen tulisi keskittyä ennen kaikkea sekä kapasiteetinrakennuksen seuraavalle tasolle viemiseen että laajemmin paikallisen omistajuuden vahvistamiseen.
-
(2019)Sotilaallisella ja siviilikriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle. Uusien toiminta-alueiden mukana tulevat uudet kielialueet ja uudet kulttuurit haastavat puolustusvoimien kyvyn hankkia osaavia tulkkeja joukkojen tarpeisiin. Tällä tutkimuksella pyrin luomaan perusteita uudistaa ajattelua sotilastulkkien kouluttamisen suhteen. Uutta ajattelua tarvitaan myös pohdittaessa mahdollisuuksia luoda sotilastulkeille omat eettiset säännöt sen sijaan, että pyritään soveltamaan muiden tulkkausalojen luomia tulkin eettisiä sääntöjä. Tutkimuksessa tarkastelen tutkimusaineistoksi luovutettua puolustusvoimien koulutusmateriaa-lia. Aineistona käytän kahdeksaa koulutusmateriaalipakettia, joiden sivumäärä on yhteensä 156 sivua. Tätä tutkimusta varten olen tehnyt 6 henkilöhaastattelua sekä saanut 6 kirjallista kuvausta tulkkien kanssa toimimisesta eri tehtävätasoilla toimineilta sotilailta. Osa ajatteluuni vaikutta-vasta aineistosta on kansainvälisestä harjoituksesta, jossa toimin itse tulkkitehtävässä. Tarkastelen tulkin toimintaa koskevaa ohjeistusta ja vertaan koulutusmateriaalia suullisten ja kirjallisten haastattelujen perusteella muodostuneeseen kuvaan käytännön tulkkitehtävästä. Tutkimukseni osoittaa ensinnäkin, että koulutusmateriaali olisi syytä yhtenäistää ja myös toiminta-alueiden yleiskuvaukset päivittää. Samassa yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten tapaamiseen valmistauduttaessa tilanne selvitetään tulkkina toimivalle henkilölle. Toiseksi käytännön kielitaidon saavuttaminen vie vuosia, joten tulkkien käyttäminen on välttämätöntä silloin, kun viestinnässä käytetään harvinaisempia kieliä kuten arabiaa, daria tai paštoa. Turvallisuussyistä tulkeiksi voitaneen kouluttaa suomalaiseen yhteiskuntaan integroituneita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joilla on äidinkielensä lisäksi riittävä suomen ja englannin kielen taito. Suomessa suoritettu varusmiespalvelus parantaa tulkin toimintaedellytyksiä. Naistulkkien määrää on pyrittävä lisäämään. Kolmanneksi sotilastulkkaus edellyttää tavanomaisesta tulkkauksesta poikkeavaa toimintatapaa. Sotilastulkki ei voi olla täysin puolueeton eikä neutraali toimija. Tulkin toimintaa helpottamaan olisi laadittava sotilastulkin omat eettiset ohjeet.
-
(2019)Sotilaallisella ja siviilikriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle. Uusien toiminta-alueiden mukana tulevat uudet kielialueet ja uudet kulttuurit haastavat puolustusvoimien kyvyn hankkia osaavia tulkkeja joukkojen tarpeisiin. Tällä tutkimuksella pyrin luomaan perusteita uudistaa ajattelua sotilastulkkien kouluttamisen suhteen. Uutta ajattelua tarvitaan myös pohdittaessa mahdollisuuksia luoda sotilastulkeille omat eettiset säännöt sen sijaan, että pyritään soveltamaan muiden tulkkausalojen luomia tulkin eettisiä sääntöjä. Tutkimuksessa tarkastelen tutkimusaineistoksi luovutettua puolustusvoimien koulutusmateriaa-lia. Aineistona käytän kahdeksaa koulutusmateriaalipakettia, joiden sivumäärä on yhteensä 156 sivua. Tätä tutkimusta varten olen tehnyt 6 henkilöhaastattelua sekä saanut 6 kirjallista kuvausta tulkkien kanssa toimimisesta eri tehtävätasoilla toimineilta sotilailta. Osa ajatteluuni vaikutta-vasta aineistosta on kansainvälisestä harjoituksesta, jossa toimin itse tulkkitehtävässä. Tarkastelen tulkin toimintaa koskevaa ohjeistusta ja vertaan koulutusmateriaalia suullisten ja kirjallisten haastattelujen perusteella muodostuneeseen kuvaan käytännön tulkkitehtävästä. Tutkimukseni osoittaa ensinnäkin, että koulutusmateriaali olisi syytä yhtenäistää ja myös toiminta-alueiden yleiskuvaukset päivittää. Samassa yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten tapaamiseen valmistauduttaessa tilanne selvitetään tulkkina toimivalle henkilölle. Toiseksi käytännön kielitaidon saavuttaminen vie vuosia, joten tulkkien käyttäminen on välttämätöntä silloin, kun viestinnässä käytetään harvinaisempia kieliä kuten arabiaa, daria tai paštoa. Turvallisuussyistä tulkeiksi voitaneen kouluttaa suomalaiseen yhteiskuntaan integroituneita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joilla on äidinkielensä lisäksi riittävä suomen ja englannin kielen taito. Suomessa suoritettu varusmiespalvelus parantaa tulkin toimintaedellytyksiä. Naistulkkien määrää on pyrittävä lisäämään. Kolmanneksi sotilastulkkaus edellyttää tavanomaisesta tulkkauksesta poikkeavaa toimintatapaa. Sotilastulkki ei voi olla täysin puolueeton eikä neutraali toimija. Tulkin toimintaa helpottamaan olisi laadittava sotilastulkin omat eettiset ohjeet.
Now showing items 1-7 of 7