Browsing by Subject "kryptovara"

Kryptovaralla tarkoitetaan digitaalisen arvon tai oikeuksien kirjausta, joka voidaan siirtää ja tallentaa sähköisesti käyttäen hajautetun tilikirjan teknologiaa (DLT) tai vastaavaa teknologiaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, että millä edellytyksin kryptovara voi olla arvopaperimarkkinalain (AML) 2:1:ssä tarkoitettu arvopaperi. Kysymys on olennainen, koska tällöin kryptovaraan sovelletaan arvopaperimarkkinaoikeudellista lainsäädäntökehikkoa. Kryptovara on AML 2:1:ssä tarkoitettu arvopaperi, jos se täyttää tällaisen arvopaperin yleiset tunnusmerkit. Kryptovara täyttää yleiset tunnusmerkit, jos se on 1) siviilioikeudessa tarkoitettu arvopaperi; 2) vaihdantakelpoinen pääomamarkkinoilla; 3) saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen; ja on 4) lajiesineluonteinen. Kryptovara on siviilioikeudessa tarkoitettu arvopaperi, jos se on yksityisoikeudellinen asiakirja, jonka hallinta on sen osoittaman oikeuden käyttämisen välttämätön edellytys. Kryptovara on vaihdantakelpoinen, jos se on siirtokelpoinen ja sen luovutuksensaajaa suojataan velkakirjalain 2 luvun juoksevia velkakirjoja koskevien säännösten tai muiden niitä vastaavien säännösten nojalla. Kryptovaran tulee myös teknisellä tasolla mahdollistaa luovutuksensaajaa suojaavien säännösten antaman suojan toteutuminen. Luovutuksensaajaa suojaavat säännökset eivät voi vaihdantakelpoisuuden osatekijänä tulla korvatuiksi kryptovaran teknisillä ominaisuuksilla. Pääomamarkkinoiksi, joilla kryptovaran tulee olla vaihdantakelpoinen, katsotaan kaupankäynti kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetuilla kauppapaikoilla (mukaan lukien DLT-pilottiasetuksessa tarkoitetussa DLT-pohjaisessa monenkeskisisissä kaupankäyntijärjestelmässä) ja ETA:n ulkopuolella vastaavasti toimivissa kaupankäyntijärjestelmissä. Pääomamarkkinoiden käsitteeseen sisältyvät myös kauppojen sisäisen toteuttajan toteuttamat kaupat. Kryptovara täyttää yleistä liikkeeseen saattamista koskevan yleisen tunnusmerkin, jos sen mahdollisten luovutuksensaajien joukkoa ei ole ennalta määrätty. Lajiesineluonteisuutta koskeva yleinen tunnusmerkki puolestaan täyttyy, jos kryptovara on saatettu tai saatetaan yleiseen liikkeeseen useiden samansisältöisistä oikeuksista annettujen kryptovarojen kanssa. Tässä esityksessä katsotaan, että kryptovarojen luonne ja niiden hyödyntämä teknologia eivät kategorisesti estä yleisten tunnusmerkkien täyttymistä. AML:n arvopaperia koskevan määritelmän tulkitaan tässä esityksessä olevan laaja. Siten keskenään hyvinkin erilaiset kryptovarat voivat olla AML:ssa tarkoitettuja arvopapereita ja siten tulla arvopaperimarkkinalainsäädännön soveltamisen piiriin. Toisaalta huomattava osa kryptovaroista ei täytä määritelmää. Tällaisia ovat esimerkiksi NFT:t ja perinteiset kryptovaluutat. Kryptovaran kategorisoinnilla esimerkiksi tiettyyn kryptovaratyyppiin ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan sen luonnetta AML:ssa tarkoitettuna arvopaperina. Sen sijaan ratkaisevaa on, että täyttääkö tarkasteltava kryptovara AML:ssa tarkoitetun arvopaperin yleiset tunnusmerkit.

Digitaalinen rahoitus ja digitaaliset rahoitusmarkkinat ovat kehittyneet viime vuosien aikana merkittävää vauhtia. Digitaalinen rahoitus on tuonut mukanaan lohkoketjuteknologiaan perustuvat kryptomarkkinat ja kryptovarat. Kryptovarat ovat uusia ja vieraita instrumentteja markkinoilla, mutta koska niillä on paljon käyttömahdollisuuksia ja potentiaalia, ja koska ne ovat kasvattaneet merkitystään globaalisti lähivuosina, ovat ne hyvin ajankohtainen ja tärkeä tutkimusaihe myös oikeustieteellisestä näkökulmasta. Tämän tutkielman aiheena on kolikkoannit eli ICOt modernina rahoituskeinona ja näissä liikkeeseen laskettujen kryp-tovarojen, tarkemmin kryptotokeneiden oikeudellisen luonteen määrittely. ICO:jen ja kryptovarojen ympärillä liikkuu vielä hyvin paljon epäselvyyttä, ja lainsäädäntö on laahannut valitettavan jäljessä tässä digitaalisen rahoituksen kehityssuunnassa. Sääntelyyn liittyy paljon haasteita kryptovaroihin liittyvien epätietoisuuden sekä niiden luonteen monipuolisuuden johdosta, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja näiden kanssa toimimiselle olisi tärkeä kehittää, jotta niiden turvallista käyttöä saataisiin varmistettua ja lisättyä markkinoilla. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle digitalisaatiosta ja digitaalisesta rahoituksesta, sillä nämä luovat pohjan ja taustaymmärryksen itse tutkimuskysymykselle. Digitaalisessa rahoituksessa ja tähän liittyvissä kysmyksissä hyödynnetään EU:n digitaaliseen rahoitukseen liittyviä suunnitelmia, sillä nämä antavat hyviä suuntaviivoja eri valtioiden ja viranomaisten suhtautumisesta kryptomarkkinoihin. Kansainväliset eroavaisuudet kryptomarkkinoilla ovat suuria, ja tämä hankaloittaa kryptomarkkinoiden kehitystä. Tutkielmassa vertaillaan eri valtioiden suhtautumista kryptomark-kinoihin ja sitä, miten eri valtiot sääntelevät ICO:ja ja miten ne suhtautuvat kryptotokeneihin. Tässä arvioinnissa keskeistä on arvopaperimarkkinaoikeudellinen näkökulma. Tutkielmassa edetään kryptomarkkinoiden vertailun ja käsittelyn jälkeen suomalaiseen yhteisöoikeuskontekstiin ja lähdetään tutkimaan sitä, minkälaisista oikeudellisista instrumenteista kryptotokeneissa mahdollisesti on kyse, ja miten nämä kryptotokenit sopeutuisivat perinteisten yritysmuotojen olemassa olevien rahoitusinstrumenttien rinnalle. Alkuun käsitellään yritysten, pääasiallisesti osakeyhtiöiden, perinteistä pääomarakennetta ja rahoitusinstumentteihin liittyvään toimivaltaan ja kirjanpitoon liittyviä kysymyksiä. Näistä teemoista saamme suuntaviivoja kryptotokeneiden oikeudellisen luonteen määrittelylle, sillä näistä ei ole olemassa vielä erillissääntelyä, josta saisimme vastauksia näihin kysymyksiin. Koska yhteisöoikeudellista tai kirjanpito-oikeudellista sääntelyä kryptotokeneiden luonteesta ei ole vielä olemassa, on näiden tokeneiden oikeudellista luonnetta arvioitava niiden ominaisuuksien perusteella. Arvioitavana on kolme erilaista kryptotokenin muotoa, sijoitusmuotoiset, hyödykesidonnaiset sekä maksuvälinemuotoiset tokenit. Kaikilla näillä on erilaisia ominaisuuksia, eikä niitä voida lukea automaattisesti saman pääomakategorian alle. Sijoitusmuotoiset tokenit muistuttavat eniten perinteisiä arvopapereita, joilla käydään kauppaa markkinoilla, joten näiden oikeudellisen luonteen määrittely tuottaa mielenkiintoisimmat kysymykset juuri niiden sisällön ja osakkeiden kaltaisten ominai-suuksiensa vuoksi. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä havaitaan, että kryptotokenit edustavat lähtökohtaisesti vieraan pääoman ehtoisia instrumentteja, mutta ne voivat sisältää oman pääoman ehtoisten instrumenttien kaltaisia ominaisuuksia, jolloin niitä voidaan arvioida välipääomarahoituksen näkökulmasta. Selkeitä johtopäätöksiä kryptotokeneiden oikeudellisesta luonteesta emme kuitenkaan voi vielä tehdä, sillä moni asia kryptomarkkinoilla on vielä erittäin epäselvää.