Browsing by Subject "kuiva-ainesato"

Maissi (Zea mays L.) on yksi maailman yleisimmistä viljelykasveista. Maissia hyödynnetään maailmanlaajuisesti esimerkiksi ihmisravinnoksi, bioenergian tuotannossa sekä nautakarjan karkearehussa. Rehuna käytetään tuleentunut jyväsato tai koko kasvusto tuleentumattoman korjattuna. Tuleentumattomasta maissisadosta saadaan yhdellä korjuukerralla suurempi kuiva-ainesato kuin muista yksivuotisista rehukasveista tai säilörehunurmista. Runsas yhdellä korjuukerralla korjattava sato on lisännyt viljelijöiden kiinnostusta rehumaissinviljelyä kohtaan. Maissi voidaan kylvää muovista tai muusta katekalvomateriaalista valmistetun katteen alle. Katekalvo luo kasvulle kasvihuonemaiset olosuhteet ja nopeuttaa itämistä ja kasvuunlähtöä. Maissinviljelyä on tutkittu Suomen olosuhteissa vain vähän, joten lisää tutkimusta maissin viljelymenetelmistä tarvitaan. Tämän maisteritutkielman tavoitteena oli selvittää, miten katekalvon käyttö vaikuttaa rehumaissisadon määrään ja laatuun. Kenttäkoe tehtiin Helsingissä kasvukaudella 2018. Koe oli osaruutukoe, jossa pääruututekijä oli kolme korjuuajankohtaa ja osaruututekijänä oli katekalvo (katekalvo, ei katekalvoa). Katekalvon käyttö lisäsi tuore- ja kuiva-ainesadon määrää verrattuna katekalvottomaan käsittelyyn. Katekalvon käyttö lisäsi rehumaissista saatua tuoresatoa keskimäärin 5 tn/ha ja kuiva-ainesatoa (KA-sato) 2,2 tn/ha. Laatuominaisuuksista katekalvon käyttö vaikutti ainoastaan tärkkelyspitoisuuteen. Katekalvon käyttö lisäsi tärkkelyspitoisuutta 40 g/kg KA verrattuna katekalvottomaan. Katekalvon käyttö vaikutti odotetusti sadon määrään mutta ei laatuun. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että katekalvon käyttö mahdollistaa runsaamman tuore- ja KA-sadon kuin ilman katekalvoa. Tämän tutkimuksen perusteella katekalvoa voidaan käyttää Suomen olosuhteissa kasvattamaan sadon määrää.

Many dairy farms harvest three silage crops during summer. Extended growing season and a need to lower the costs of silage are the driving force for three harvests. In Finland the most common forage grass species in silage production are timothy (Phleum pratense L.) and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), cultivated as a mixture. When harvesting three times, the importance of a correct timing of defoliation is essential. The demand of high quality yield makes it even more important. In this master’s thesis, the effects of early and late defoliation rhythm for the growth, devel-opment and quality of timothy, meadow fescue and timothy-meadow fescue mixture were examined. Field trials were conducted in the experiment station of Natural Resources Insti-tute Finland (Luke) in Maaninka during the growing periods of 2015 and 2016. Timothy variety Nuutti and meadow fescue variety Valtteri were used in the experiment. Both vari-eties are suitable for cultivation throughout Finland. Weather conditions varied between the years during the experiment, which affected the dry matter production and the timing of optimal harvest. In year 2016, the beginning of summer had a low rainfall, and the drought affected dry matter yield production. It was notable that in both years the later defoliation rhythm produced greater dry matter yield. Otherwise, tim-ing of harvest had a greater impact for crop and growing parameters than harvesting rhythm. For the first and the second harvest, digestibility determined the right harvesting time. In the third harvest, digestibility was high until the later harvesting times. During the experi-ment, it was also noticed that delaying the harvest did not produce higher dry matter yield. Timothy produced the best dry matter yield, as meadow fescue had better regrowth and dry matter digestibility. Timothy-Meadow fescue mixture’s dry matter yield was as high as timothy’s, however, dry matter digestibility remained higher longer than in timothy.

Kiinnostus rehumaissin (Zea mays L.) viljelyä kohtaan on kasvanut viimeisimpinä vuosina huomattavasti. Erityisesti maissin viljelystä ovat kiinnostuneet nautatilat, joilla maissirehu käytetäänkin usein rehuseoksessa yhtenä energiaa tuovana komponenttina. Oikea-aikaisesti korjatun maissirehun energia-arvo on korkea ja tämän vuoksi sadonkorjuun ajoittamisella on suuri vaikutus rehun laatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sadonkorjuu tulisi ajoittaa, jotta maissirehu olisi parhaimmillaan paitsi sadon määrän kannalta myös laadullisesti. Tutkimus toteutettiin kenttäkokeena Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilalla kasvukaudella 2017. Ensimmäinen sadonkorjuu pyrittiin ajoittamaan siten, että kuiva-ainepitoisuus olisi noin 20% ja sitä seuraavat kolme korjuukertaa aina noin 14 vuorokautta edellisistä sadonkorjuista. Korjuukerrat olivat 120, 134, 156 ja 176 vuorokautta kylvöstä. Sadonkorjuun yhteydessä korjattu tuoremassa punnittiin, tuore- ja kuiva-ainesatojen laskemista varten. Lisäksi yhden metrin pituudelta kerättiin kasvit, joiden lukumäärä laskettiin sekä määritettiin yksittäisen kasvin kokonaismassa ja pituus. Lisäksi tähkien määrä laskettiin ja niiden massa punnittiin. Tähkien ominaisuuksien avulla määritettiin tähkien kehitysvaihe. Korjuuajankohta ei vaikuttanut maissin tuore- ja kuiva-ainesadon määrään. Sen sijaan laatuominaisuuksista primaariseen kuiva-ainepitoisuuteen ja tärkkelyksen pitoisuuteen korjuuajankohta vaikutti. Muihin sadon laatuominaisuuksiin korjuuajankohta ei vaikuttanut. Tärkein havainto tutkimuksessa oli, että sadonkorjuu ajoitetaan tähkien R3 kehitysvaiheen jälkeen. Rehun laadun kannalta on kuitenkin parempi, jos korjuu tehdään vielä myöhemmissä tähkän kehitysvaiheissa, sillä sato on laadultaan parhaimmillaan vasta R5 vaiheessa. Tähkien R3 kehitysvaiheen jälkeen laatuominaisuudet, kuten primaarinen kuiva-aine-, tärkkelys- sekä NDF:n pitoisuudet nousivat tähkien edelleen kehittyessä. Vastaavasti sadon sulavuus, sokerin– ja raakavalkuaisen pitoisuus laskivat korjuun ajoittuessa myöhempään ajankohtaan kasvukaudella. Optimaalisimmaksi sadonkorjuun ajankohdaksi näiden tulosten perusteella voi suositella tähkien R5 -kehitysvaihetta, sillä tällöin rehun laatu on parhaimmillaan.

Kiinnostus nurmipalkokasvien mahdollisuuksiin vähentää epäorgaanisten lannoitteiden käyttöä sekä lisätä nurmirehujen valkuaisomavaraisuutta on kasvussa. Nurmipalkokasvien lisäys nurmiheinien seokseen kasvattaa sadon määrää ja valkuaispitoisuutta. Sinimailanen (Medicago sativa L.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.) yleisesti soveltuvat muita nurmipalkokasveja paremmin seoskasvustoihin kasvutavaltaan ei aggressiivisten nurmiheinien kutein timotein (Phleum pratense L.) kanssa. Timotein eteläisten ja pohjoisten lajikkeiden välillä satoisuudessa ja kasvurytmissä on havaittu eroja, mutta lajikkeen vaikutuksista seoskasvustojen kasvurytmiin tarvitaan lisää tutkimustuloksia. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Ylistaron koeasemalle perustetulta nurmikokeelta ensimmäiseltä satovuodelta kasvukaudella 2017 osana vuonna 2016 alkanutta VALNURRE -hanketta. Tarkastelussa oli kahdeksan koejäsentä: sinimailasen, puna-apilan sekä timotein eteläisen ja pohjoisen lajikkeen puhdas- ja seoskasvustot, jotka niitettiin kaksi tai kolme kertaa. Kasvukaudella seurattiin kasvuston pituuden, lehtialaindeksin (LAI), kasvuasteen sekä biomassan kehitystä. Tuoresadosta tehtiin botaaninen analyysi sekä proteiinianalyysi. Mittaustulosten perusteella laskettiin kuiva-ainesato, pinta-alavastaavuussuhde (LER) sekä typen peltotase koejäsenittäin. Sinimailanen kärsi jopa 95 % talvituhoista, sen kasvuunlähtö oli hidasta eikä se kyennyt kilpailemaan puhdaskasvustossa rikkoja tai seoskasvustoissa timoteita vastaan. Puna-apila menestyi paremmin ja oli selvästi sinimailasta satoisampi seoskasvustoissa saavuttaen keskimäärin 12,1–13,8 t kg ka/ha kuiva-ainesadon, timotein lajikkeella ei kuitenkaan ollut merkitsevää vaikutusta. Kahden niiton menetelmässä suurimman sadon 14,3 t kg ka/ha tuotti eteläinen timotei, kun kolmen niiton menetelmässä satoisin oli pohjoinen timotei 14,8 t kg ka/ha. Botaanisessa analyysissä nurmipalkokasveja oli keskimäärin enemmän pohjoisen timotein seoksissa. Poikkeuksellisen viileä kasvukausi vaikutti nurmipalkokasvien menestymiseen puhdas ja seoskasvustoissa. Seoskasvustot eivät olleet satoisampia verrattuna timotein puhdaskasvustoihin eikä timotein lajikkeiden välillä ollut merkittävää eroa. Nurmipalkokasvit eivät merkitsevästi parantaneet sadon tai valkuaisen määrää. Seoskasvusto voi kuitenkin parantaa nurmipalkokasvien talvehtimista ja säilymistä kasvustossa. Sinimailasen ja puna-apilan puhdas- ja seoskasvustojen typpitase oli timoteikasvustoja parempi ja ne hyödynsivät typpeä selvästi tehokkaammin.