Browsing by Subject "kuntavaalit"

Maisterintutkielmassa tarkastellaan ehdokkaisiin kohdistuvaa vaalihäirintää. Tutkielmassa vaalihäirintää lähestytään tarkoituksellisena toimintana ja poliittisena väkivaltana, jonka poliittisuus perustuu vaalien luomaan kontekstiin ja vaikuttamispyrkimyksiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää vaalihäirintää kohdanneiden ehdokkaiden kokemuksia vaalihäirinnästä, sen sukupuolittuneesta luonteesta, tunnistamisesta ja vaikutuksista poliittiseen osallistumiseen. Laadullinen tutkielma perustuu kuuden vuoden 2021 kuntavaaleissa ehdolla olleen naisen haastatteluun. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa teemoittelun avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu vaalihäirintää ja sen poliittisia sekä sukupuolittuneita ulottuvuuksia jäsentävistä teorioista. Tutkielmassa naisiin kohdistuva vaalihäirintä sijoittuu poliittisen väkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan risteyskohtaan. Tutkielmassa hyödynnetyn teoriakehikon avulla voidaan systemaattisesti tunnistaa ja nimetä vaalihäirinnän poliittisia ja sukupuolittuneita motiiveja, tekotapoja sekä vaikutuksia. Tutkielmassa ei tarkastella häirintätapauksia, vaan haastateltavien kokemuksia häirinnästä, muiden toimijoiden reaktioista ja tapahtumien seurauksista analysoidaan teorian näkökulmasta. Tutkielmassa tunnistetaan viisi teemaa. Tutkielman perusteella vaalihäirintä on yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa ehdokkaiden vaalikampanjointiin ja kokemuksiin politiikasta. Häirinnästä havaitaan sekä poliittisia että sukupuolittuneita motiiveja, jotka kumpuavat useimmiten pyrkimyksestä vaientaa epätoivotut mielipiteet tai vastustajat. Sukupuolittunut vaalihäirintä vaikuttaa tutkielman perusteella yleiseltä, ja se ilmenee esimerkiksi seksuaalisena häirintänä, pelotteluna ja vähättelynä. Naisehdokkaisiin kohdistuvassa häirinnässä on myös naisvihamielisiä piirteitä, jotka ilmentävät yhteiskunnan ja päätöksenteon epätasa-arvoisuutta. Vaikka ehdokkaat saavat häirintätapauksien käsittelyyn tarvitsemaansa tukea ja tunnistusta omalta puolueeltaan, muilta ehdokkailta ja läheisiltään, ehdokkaat kohtaavat myös kokemustensa vähättelyä. Tutkielman mukaan häirintä on normalisoitunut, mikä voi vaikuttaa sekä yhteiskunnan toimijoiden että ehdokkaiden omaan haluun puuttua häirintään. Häirintätapauksiin suhtaudutaan esimerkiksi poliittisen osallistumisen tai vallankäytön hintana. Tutkielman perusteella häirintä on haitallista yksilöille sekä laajemmin yhteiskunnalle ja demokratialle. Häirintäkokemukset vaikuttavat negatiivisesti ehdokkaiden elämään ja poliittiseen osallistumiseen. Vaalihäirintä lisää vaalityöhön liittyvää kuormitusta sekä henkistä taakkaa, ja saa ehdokkaat pohtimaan ehdokkuutta, kannanottoja ja muuta poliittista vaikuttamista aikaisempaa tarkemmin. Tutkielman mukaan ehdokkaat eivät kuitenkaan haluaisi antaa vaalihäirinnän hiljentää heitä. Ehdokkaat pyrkivät suojautumaan tekojen negatiivisilta vaikutuksilta ja haluavat edistää vaalihäirinnän ja sen vaikutusten tunnistamista yhteiskunnassa. Vaalihäirintään liittyvä tietoisuus, lainsäädännön muutokset ja viranomaisten resurssit auttaisivat ehkäisemään häirintää ja sen haitallisia seurauksia. Jos vaalihäirintää ei tunnisteta ja häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin, häirintä voi vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi vaalitulokseen, politiikkaan liittyvään kiinnostukseen ja yhdenvertaisuuteen.

At this point, there is still very little European research regarding immigrants’ political participation. Traditionally, immigrants have been perceived as a politically passive group, whereas in this paper, immigrants are seen as politically active agents. In this research, the supply and demand of immigrant-background candidates in the 2017 Helsinki municipal elections is examined. To be classified as an immigrant-background candidate, a candidate’s mother tongue was required to be other than Finnish, Swedish or Sami. In terms of this paper, supply is referred to as political candidates’ demographical, socio-economical characteristics, values and previous political engagements; on the other hand, demand for the candidates is interpreted through the electoral success of these candidates in 2017 Helsinki municipal elections. Data for inspecting the supply-side of candidates was comprised from Ministry of Justice’s election results data set and Yle’s and Helsingin Sanomat’s voting advice applications. Immigrant-background candidates were analyzed through comparison to native Finnish candidates and all the elected candidates with multitude of factors. As data for demand-side analysis, I used geospatial and statistical data, which were created by merging electoral results of Helsinki’s voting districts to the city districts’ population information. In the geographical core support district analysis, immigrant-background candidates’ vote shares were analyzed party-wise, which allowed the comparison of immigrant-background candidates’ success from one party to another. Additionally, linear regression was employed and its results contrasted to geographically weighted regression’s results. Geographically weighted regression was utilized to find geographical patterns with explanatory factors of immigrant-background candidates’ and their parties’ electoral support. Supply-side analysis’ main research findings were following: leftist parties (Left Alliance, SDP, the Greens) mobilized more immigrant-background candidates. Socio-economic status of immigrant-background candidates was found to be similar to the native Finnish candidates’ position which suggests that many immigrant-background candidates were in high socio-economical position relative to their referential groups. More so, immigrant-background candidates participated less in creating their profiles in the voting advice applications, to which one possible explanation could be that parties nominated some immigrant-background candidates merely to diversify their candidate lists. Demand-side analysis revealed that the support for immigrant-background candidates is either strongly connected to their parties’ district-wise support, which is the case for the Greens’ and SDP, where immigrant-background candidates’ vote share was high along their parties’, or conversely, immigrant-background candidates’ vote shares were maximized in districts that were not party’s core support districts, as it was in the case of the National Coalition Party. In the regression models, one detects that the immigrant-background candidates’ district vote shares increased in districts with a large proportional African-background population. In the local regression model, the variable in question became more influential in East Helsinki, which can be interpreted as a possible higher rate of mobilization, i.e. turnout, of some ethnic groups of immigrant-background voters. This is the first study to research immigrant-background candidates’ electoral success in Finland. The future research should focus on this paper’s observations on immigrant-background candidates and their electoral support, because the political influence of these candidates is ought to increase due to increasing immigrant population and the second generation of immigrants reaching the voting age.

Tutkimuksen kohteena ovat sitoutumattomat paikalliset ehdokaslistat (independent local lists) Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa uutta tietoa sitoutumattomien ehdokkaiden motivaatiotekijöistä ehdokkuuden taustalla. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu sitoutumattomien ehdokkaiden käsityksiä ja suhtautumista poliittisiin puolueisiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat vaaliehdokkuuden motivaatioteoriat (theories of candidate motivation). Sitoutumattomien ehdokkaiden motiiveja lähestytään tutkimuksessa ensisijaisesti kunnianhimoteorioiden (ambition theory) kautta. Niissä vaaliehdokkuuden keskeisenä motiivina pidetään halua vaikuttaa asioihin ja harjoitetun politiikan suuntaan yhteisössä. Tutkimus on toteutettu monitapaustutkimuksena (multiple case study). Tutkittaviksi tapauksiksi on valittu Tuusulan puolesta ja Järvenpää Plus -yhteislistojen kuntavaaliehdokkaat vuoden 2017 kuntavaaleissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelumenetelmää käyttäen kymmeneltä tuusulalaiselta ja yhdeksältä järvenpääläiseltä sitoutumattomalta ehdokkaalta. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että tuusulalaisten ja järvenpääläisten sitoutumattomien ehdokkaiden motiivit perustuivat vuoden 2017 kuntavaaleissa pääsääntöisesti asioihin (kuten esimerkiksi haluun vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetuksen ja kasvatuksen palveluihin) ja paikallisuuteen. Tutkituissa tapauksissa sitoutumattomuus ei näyttäytynyt puolueisiin kohdistuvana protestina tai kritiikkinä, poiketen joistakin aikaisemman tutkimuksen asettamista ennakkokäsityksistä. Tutkimuksessa havaittiin sitoutumattomien ehdokkaiden ja puolueiden ehdokkaiden motiivien välillä monia samankaltaisuuksia. Tulosten valossa sitoutumattomien motivaatioperusta ei merkittävästi poikennut puolueiden ehdokkaiden motiiveista. Huomionarvoinen tutkimustulos oli myös sitoutumattomien pääsääntöisesti myönteinen tai neutraali suhtautuminen puolueisiin. Toteutetun monitapaustutkimuksen tulokset tukevat 2000-luvulla sitoutumattomien paikallisten ehdokaslistojen tutkimuksessa voimistunutta käsitystä siitä, että sitoutumattomissa ehdokaslistoissa on kyse monimuotoisesta poliittisesta ilmiöstä. Puolueisiin sitoutumattomuutta ei siksi pitäisi nähdä suppeasti vain puolueisiin kohdistuvana protestina tai kritiikin ilmauksena.

The aim of this study was to examine how political parties brought out questions about social equality in their platforms for communal elections of Helsinki in 2017. It has been stated that inequality and income disparity have been on the rise in the Nordic countries since the end of 1980’s. Social policy has not been able to prevent the polarization of the society. Since language both describes the world but also changes it, it is important to examine the discourses in the platforms to understand the changes in social equality. This study is a discourse analysis done by using Carol Bacchi’s What’s the Problem represented to be? (WPR) analysis. With WPR analysis this study concentrates on those discursive patterns in which problems of social equality have been represented. The material includes platforms of all ten political parties which in the elections got at least one council member through to the municipal council. The material was collected from the parties’ web pages in October 2017. In the material studied there was found social equality problem representations that were typical for parties’ values. Problems of social equality were often described from the viewpoint of equal opportunity, economy and neo-liberalism, exclusiveness, and egalitarianism. Features of equal opportunity discourse were found almost throughout the material studied, which was in line with the conception of its hegemonic status. In many platforms problems of social equality were kept silent for example when speaking about early childhood education as a question of the parents’ choice of freedom instead of as a way to increase equality between children. On the grounds of the analysis, the representations of social equality problems varied between parties, but the equal opportunity discourse was a common feature. In addition, the societal discussion about rising inequality and immigration was seen as a strong background discourse, which affected the way problems were represented.

Yhden puolueen ehdottomat enemmistöt ovat Suomen kunnanvaltuustoissa varsin yleisiä. Tällaisissa valtuustoissa suurimmalla puolueella on yli puolet valtuustopaikoista ja päätöksenteon kannalta olennainen enemmistö. Suomen kuntavaaleissa käydään järjestään täpäriä vaaleja, joissa ehdottoman enemmistön muodostuminen suurimmalle puolueelle on hyvin pienestä kiinni – usein jopa yksittäisistä äänistä. Toisin sanoen yksittäinen äänestäjäjoukko voi äänestyspäätöksellään vaikuttaa siihen, onko tulevalla valtuustokaudella yhdellä puolueella yli puolet valtuustopaikoista. Tämä avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia muun muassa taktiselle äänestämiselle, sillä yksittäisillä äänillä voi olla ratkaiseva vaikutus. Siksi juuri taktisen äänestämisen näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, millaisia seurauksia ehdottomalla enemmistöllä voi olla päätöksentekoon sekä yleisesti kunnan toimintaan. Hyvinvointialueiden perustamisen myötä yhdeksi kuntien merkittävimmäksi tehtäväksi on jäänyt opetus- ja kulttuuritoiminnan järjestäminen. Näistä syistä tarkastelen tässä tutkielmassa, vaikuttaako ehdoton enemmistö kunnan opetus- ja kulttuuritoiminnan menoihin. Hyödynnän kuntavaaleissa käytyjä täpäriä vaaleja ja vertaan keskenään kuntia, joissa suurin puolue on juuri ja juuri saavuttanut ehdottoman enemmistön, sellaisiin kuntiin, joissa se on juuri ja juuri jäänyt saavuttamatta. Estimoin vaikutusta regressioepäjatkuvuusmenetelmän (RDD) avulla. Samaa kysymystä on aikaisemmin tutkittu myös hyödyntäen RDD:tä ja Suomen kuntavaalidataa. Tähän olemassa olevaan kirjallisuuteen verrattuna tulen tarkastelemaan tässä tutkielmassa kysymystä tuoreemmalta ajanjaksolta vuosilta 2008–2020 sisältäen kolme kokonaista vaalikautta ja yhteensä 878 yksittäistä vaalia. Aiemmasta kirjallisuudesta poiketen tulosten mukaan ehdottomalla enemmistöllä vaikuttaisi olevan positiivinen vaikutus. Se on suunnilleen samaa luokkaa läpi vaalikauden, joskin tilastollisesti merkitsevä ainoastaan keskellä vaalikautta kolmantena vuotena. Tuolloin suurimman puolueen ehdoton enemmistö kunnanvaltuustossa kasvattaa opetus- ja kulttuuritoiminnan nettokäyttökustannuksia noin 60 euroa asukasta kohden, mikä vastaa noin neljää prosenttia Suomen kuntien keskimääräisestä opetus- ja kulttuuritoiminnan vuosittaisesta nettokäyttökustannuksesta.