Browsing by Subject "kuntokerroin"

Mercury is a toxic heavy metal that ends up in aquatic ecosystems both as atmospheric deposition as well as from the catchment area surrounding the water body. Under the right circumstances, inorganic mercury can be methylated into methylmercury, which accumulates in organisms and food webs and is harmful to humans and animals. Humans are exposed to methylmercury mainly through consumed fish as almost all the total mercury content in fish muscle consist of methylmercury. Mercury content of fish is affected by numerous different factors, such as the food consumed by the fish, the characteristics of the fish species and fish individual, level of lake eutrophication, mercury concentration in water and catchment area. Thesis studies total mercury content and mercury bioaccumulation in cyprinid fish. The species included in the study are roach (Rutilus rutilus), bream (Abramis brama), bleak (Alburnus alburnus), white bream (Blicca bjoerkna), blue bream (Ballerus ballerus), ide (Leuciscus idus), tench (Tinca tinca), rudd (Scardinius erythrophthalmus) and crucian carp (Carassius carassius). Three main research questions were: (1) Can diet of different cyprinid fish explain the mercury content? (2) Is mercury content consistent between fish species in different lake types, or does lake type affect mercury content? (3) Is mercury bioaccumulation consistently similar between fish species between lake types? The fish samples for this study were gathered prior to MSc during July-August in 2020 and 2021 from Kukkia, Hauhonselkä and Pääjärvi, which are classified as mesotrophic lakes, and from eutrophic Vesijärvi, Tuusulanjärvi and Hulausjärvi. Total length, weight, sex, sexual maturity, condition factor (K), fish diet and muscle total mercury content were determined from each fish. The diet of the fish and the differences in the total mercury content were tested with analysis of variance. Mercury bioaccumulation was tested with using linear regression analysis and the slope coefficient obtained from the regression equation was tested for bleak and roach with t-test. From the abundant species of the study the highest length corrected (to length 16.6 cm) mercury contents were measured in bleak and roach, while the contents were lower in white bream and bream. The mercury content differed most clearly in species whose feeding behaviour was very specialized. For example, the differences in mercury contents between bleak, which mainly consumes surface insects and zooplankton, and bream, which prefers benthic food, were clear in every lake studied. Mercury contents were mainly higher in mesotrophic lakes compared to eutrophic lakes, but results varied by species. In addition to fish diet and lake type, fish’s metabolism, growth rate and life cycle length probably influenced the species-specific mercury contents. When comparing the abundant species, the bioaccumulation of mercury was steepest in bleak and roach. Compared to these species’ bioaccumulation was slower in white bream and bream. When comparing mercury bioaccumulation within species between different lake types, the differences were species-specific. For example, the bioaccumulation of bleak was consistently steeper in mesotrophic lakes compared to eutrophic lakes, but the bioaccumulation of white bream was steeper in eutrophic lakes. Based on this study, it can be concluded that mercury content and bioaccumulation in cyprinid fish were influenced by e.g., species-specific characteristics, fish diet and level of the lake productivity. In addition to these factors, mercury content and bioaccumulation of fish may have been affected by the land use of the lake catchment area, as well as the anoxic areas of the lakes, which are propitious places for methylation. This study provided valid information on which factors may be relevant for cyprinid fish when observing their mercury content and bioaccumulation.

Kaikkien lauhkealla vyöhykkeellä elävien eliöiden täytyy sopeutua ympäristöolosuhteiden suureen vaihteluun vuodenaikojen mukaan. Vuodenaikaan liittyviin muutoksiin kuuluvat muun muassa lämpötilan ja valoisuuden vaihtelut, jotka ovat selkeitä myös järvissä veden alla. Lämpötilan, ravinteiden ja valon määrät vaikuttavat järven tuottavuuteen ja siten moniin muihin tekijöihin, myös kalojen ravinnon määrään. Eri kalalajit ovat sopeutuneet erilaisiin olosuhteisiin, joissa ne pärjäävät parhaiten, ja jokaisella lajilla on oma optimilämpötilansa. Kalat ovat aktiivisimmillaan niille sopivien olosuhteiden aikaan, mikä useimmilla lajeilla on kesä, jolloin ravintoakin on saatavilla enemmän. Suurin osa kalatutkimuksista tehdään yleensä kesällä avoveden aikaan, koska se on helpompaa ja talvella kalojen ei ajatella olevan tutkimuksen arvoisia. Suuri osa maailman järvistä kuitenkin on jääpeitteen alla osan vuodesta ja talvi on iso osa kalojen elämää, minkä vuoksi niiden tutkiminen vuoden ympäri on tärkeää. Tämän tutkimuksen neljä pääkysymystä olivat: 1. Millä tavalla eri kalalajien, lahkojen, sekä lämpötila- ja ravintokiltojen osuudet saaliista muuttuvat eri vuodenaikoina? 2. Kuinka paljon yksikkösaalis muuttuu vuoden aikana? 3. Miten kalojen koko ja kuntokerroin muuttuvat vuoden aikana? 4. Mitkä eri ympäristö- ja biologiset tekijät selittävät yksikkösaaliin muutoksia? Koekalastusta tehtiin vuosina 2020-2021 vuoden ajan koekalastusverkkosarjalla kolmessa habitaatissa: litoraalissa, profundaalissa ja pelagiaalissa. Joka kuukausi kalastettiin vähintään kolmen päivän ajan. Jokaiselle saadulle kalalle määritettiin laji, pituus, paino ja kuntokerroin ja jokaiselle yksittäiselle pyyntikerralle laskettiin yksikkösaalis. Kalastuksen lisäksi Pääjärvestä otettiin joka kuukausi fysikaaliskemiallisia mittauksia. Koekalastuksen tulosten mukaan selvästi runsain kala Pääjärvessä oli särki, toiseksi runsain kala oli kappalemääränä ahven ja biomassana kuha. Talvea kohti särjen ja ahvenen määrät laskivat, kun taas kuhan, kiisken ja mateen osuudet saaliista nousivat. Selvästi runsain kalalahko vuoden kokonaissaaliissa oli karppikalat, vaikka ahvenkalat olikin runsain lahko loppukesällä ja lopputalvella. Lämpimänveden kaloja oli muita lämpötilakiltoja enemmän koko vuoden saaliissa, vain helmikuussa viileänveden kaloja oli enemmän, kun kiiski oli kuukauden runsain kala. Petokalojen kappalemääräosuus saaliista oli jokaisena kuukautena muita ravintokiltoja pienempi, mutta talvella petokalojen biomassaosuus saaliista oli suurin. Yksikkösaalis oli alhaisimmillaan jääpeitteisinä kuukausina ja suurimmillaan kesällä. Kalojen keskikoko oli talvella kesää suurempi ja kuntokerroin alhaisempi. Kappaleyksikkösaaliin muutoksia eniten selittivät kuntokerroin, lämpötila, typpipitoisuus ja pH, kun taas biomassayksikkösaaliin muutoksia eniten selittivät kuntokerroin, lumensyvyys, lämpötila ja kokonaishiili. Pääjärven kalayhteisön rakenteessa tapahtui muutoksia vuodenaikojen välillä. Selkein muutos oli yksikkösaaliin muutos kesän ja talven välillä. Pääjärven lisäksi ympärivuotista kalatutkimusta pitäisi tehdä morfologisilta ja fysikaaliskemiallisilta piirteiltään erilaisissa järvissä, jotta saataisiin tietoa, miten kalayhteisö reagoi eri vuodenaikoihin eri olosuhteissa.