Browsing by Subject "kustannus-hyötyanalyysi"

Tutkielmassa toteutettiin mielenterveyskuntoutujien Klubitalojen taloudellinen arviointi käyttämällä SROI-menetelmää (Social Return On Investment). Työn teoreettinen tausta on arviointitutkimuksessa ja erityisesti taloudellisessa arvioinnissa, johon SROI menetelmänä sijoittuu. Tutkielmassa tarkasteltiin myös SROI-menetelmän yleistä soveltuvuutta järjestölähtöisen toiminnan arviointiin. Mielenterveyspalvelujen vaikuttavuuden tutkimuksessa on tunnistettu tarve toteuttaa perinteisen kokeellisen tutkimuksen lisäksi erilaisia arvioivia ja taloudellisen arvioinnin asetelmia, jotta kuvaa erilaisten interventioiden vaikuttavuudesta saataisiin laajennettua. Tällä tutkielmalla pyrittiin osaltaan täydentämään kyseistä tutkimusaukkoa suomalaisessa toimintaympäristössä. Tutkielman aineistoina käytettiin yhden Klubitaloja ylläpitävän organisaation vuosikertomusta sekä toimintaan osallistuville vuosittain toteutettavaa jäsenkyselyä. SROI-analyysin tekemisessä noudatettiin menetelmää koskevasta kirjallisuudesta löytyviä ohjeita, periaatteita ja menettelytapoja. Analyysissa toimintaa mallinnettiin niin sanotun muutosteorian avulla. Toiminnan tuottamat sosiaaliset hyödyt tunnistettiin ja näille määriteltiin rahallistetut arvot joko aiemman tutkimuksen tai oman laskennan perusteella. Tämän jälkeen laskettiin tulokset ja tehtiin herkkyysanalyysi. Tulokset ilmaistiin SROI-lukuna, joka ilmaisee kertoimena toimintaan tehdyn investoinnin ja siitä saadun sosiaalisen hyödyn suhteen. Mielenterveyskuntoutujien Klubitalojen SROI-lukujen vaihteluväliksi laskentatavasta riippuen saatiin 1,57-16,94. Laskenta tehtiin kolmena oletuksiltaan eri tasoisena vaihtoehtona ja realistisimmaksi tulokseksi arvioitiin keskimmäisestä laskelmasta herkkyysanalyysin jälkeen saatu SROI-luku 3,08. Klubitalotoiminnan sosiaalinen tuotto ylitti siihen tehdyt investoinnit kaikilla eri laskentavaihtoehdoilla, eli tämän arvioinnin perusteella toiminnan voidaan katsoa olevan yhteiskunnallisesti kannattavaa. Arvioinnista saadun kokemuksen perusteella SROI menetelmänä näyttäisi soveltuvan melko hyvin järjestölähtöisen toiminnan arviointiin, kun pidetään mielessä sitä koskevat rajoitukset. Täysimääräinen taloudellinen arviointi edellyttää kuitenkin aina jonkinlaista vertailuasetelmaa, mitä SROI ei lähtökohtaisesti sisällä.

Liikennehankkeiden suunnittelussa on 1960-luvulta lähtien hyödynnetty kustannus-hyötyanalyysiin perustuvaa vaikutusten arviointia, jonka käytännöt ovat merkittävästi ohjanneet sitä, millaisia väyliä ja millainen liikennejärjestelmä Suomeen on rakennettu. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kustannus-hyötyanalyysi omaksuttiin liikennesuunnittelun lähtökohdaksi sekä miten vaikutusten arvioinnin käytännöt ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet. Suomalainen yhteiskunta on 2020-luvulla hyvin erilainen kuin 60 vuotta sitten, mutta tuolloin omaksuttu kannattavuuslaskenta on edelleen väylähankkeiden suunnittelun keskeisin työkalu. Tutkimuksessa selvitetäänkin, miksi kustannus-hyötyanalyysin asema on pysynyt näin vakaana yhteiskunnan kehittyessä. Metodiikaltaan kyseessä on historiallinen tutkimus, jonka aineisto koostuu liikenneviranomaisten tuottamista alkuperäislähteistä, kustannus-hyötyanalyysia käsittelevästä aikalaiskirjallisuudesta ja liikenteen kysymyksiin pureutuvista lehtijulkaisuista. Kirjallisuus muodostuu niin suomalaisen liikennesuunnittelun kuin yhteiskunnankin kehitysvaiheita selvittäneistä teoksista sekä tarkemmin vaikutusten arviointiin pureutuvista tutkimuksista. Historiallista otetta tarkennetaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Historiallinen institutionalismi ja siihen kytkeytyvä polkuriippuvuusteoria auttavat ymmärtämään yhteiskunnallisten ilmiöiden pysyvyyden ja muutosten välistä suhdetta. Nykymuotoinen liikennesuunnittelu syntyi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen yhteiskuntarakennetta uudistettiin voimakkaasti. Uudenlaisen yhteiskunnan lähtökohdaksi otettiin kaiken toiminnan tehokkuus. Vanhoihin suunnittelukäytäntöihin tyytymättömät tieviranomaiset omaksuivat vaikutusten arvioinnin lähtökohdaksi tehokkuusajattelua puhtaimmillaan edustavan kustannus-hyötyanalyysin, johon sisällytetyt arvotukset ovat siitä lähtien määrittäneet sujuvuuden liikenteen keskeisimmäksi tavoitteeksi. Sittemmin merkittävimmin liikenteeseen kytkeytyviä yhteiskunnallisia teemoja ovat olleet liikenneturvallisuus ja ympäristö. Turvallisuustavoitteet onnistuttiin yhdistämään sujuvuutta painottaneeseen suunnitteluun jo 1970-luvulla, mutta ympäristökysymykset ovat vaikuttaneet suunnittelukäytäntöihin hyvin hitaasti vasta 1990-luvulta alkaen. Liikenneviranomaiset kehittivät sotien jälkeen uudenlaisen suunnittelujärjestelmän, joka saavutti nopeasti vakaan aseman sujuvuuteen tähtäävän liikenteen rakentajana. Vastaava ministeriö on läpi vuosikymmenten priorisoinut liikenteen taloudellisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät tavoitteet muiden vaikutusten edelle. Vaikutusten arvioinnista ministeriö on rakentanut vahvan instituution, jota merkittävätkään yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole kyenneet juuri muuttamaan. Etenkin julkisen keskustelun keskiöön 2000-luvulle tultaessa nousseet ympäristötavoitteet on ministeriössä ja sen alaisuudessa toimivissa virastoissa jätetty liikenneväylien ja -järjestelmän käytännön suunnittelussa toistaiseksi sivuosaan.

The International Maritime Organization's sulfur emissions regulations for shipping were implemented in the European Union with the so called Sulfur Directive. According to the International Convention for the Prevention of Pollution from Ships (MARPOL), as of January 1, 2015, in Sulfur Emission Control Areas (SECAs) the maximum sulfur content in maritime fuel is lowered to 0.1%. In Europe the Baltic Sea, the English Channel and the North Sea are declared SECAs, where the standard was previously 1.0%. The current worldwide non-SECA standard is 3.5% which will be lowered to 0.5% by 2020. This study examines the net benefits of reducing shipping-based sulfur emissions and the effect on industrial competitiveness for Finland. In order to do this, abatement costs as well as monetized health benefits related to improved air quality are calculated. The effect on competitiveness is defined by comparing the figures obtained with the hypothetical case in which the Baltic Sea had not been declared SECA and 0.5% regulation had been imposed. In this study, shipowners adapt to the regulation by switching to low-sulfur fuel or by installing a sulfur scrubber. A net present value comparison between low sulfur fuel and a sulfur scrubber is conducted individually for each ship visiting Finland and then individual costs are aggregated to industry-wide costs. Health benefits for Finland are calculated for emissions reductions applied to Baltic Sea shipping as whole. Reduced sulfur emissions lead to lowered ambient concentrations of fine particulate matter (PM2.5) which has a positive impact on human health. The analysis conducted takes into account the effect PM2.5 has on the incidences of cardiovascular disease, lung cancer, chronic obstructive pulmonary disease and restricted activity days. These effects are measured in one figure in Disability Adjusted Life Years (DALYs) and monetized by multiplying by the Value of a Life Year (VOLY). The results suggest that the annual benefits of emissions reduction are expected to be circa 246 saved DALYs or monetized €12 million. The average annual abatement cost for Finland is approximately €228 million which indicates negative net benefits for the policy. Assuming that Finland will bear 100% of the costs, the same figure also represents the effect on competitiveness. When the global 0.5% cap comes into effect the impact on competitiveness decreases to an annual €93 million. The results imply that the abatement costs are lower than previously thought and the effect on competitiveness is milder than expected. A partial sensitivity analysis does not change the ratio between the costs and the benefits.

The objective of this thesis was to study the social profitability of combustion technology in poultry manure management in the Leningrad region, Russia. The method was environmental cost-benefit analysis (ECBA), in which two combustion power plant scenarios and a reference scenario were considered. All scenarios would treat 94000 tons of manure annually over a project lifetime of 12 years. Scenario 1 (S1) is a combustion power plant that produces only thermal energy and scenario 2 (S2) is a combustion power plant that produces combined heat and power (CHP). Scenario 0 (S0) is a reference point to the power production scenarios and it assumes that the poultry manure would be disposed untreated by stockpiling or to lagoons, causing nutrient leaching to the surface waters. The final objective of the ECBA was to find out if the scenarios are socially profitable and which one is preferable. The ECBA showed that from the viewpoint of a private producer or investor and under the current market conditions and policy environment, the power plant scenarios were not profitable. However, when environmental benefits of the power plant scenarios were added to the calculations, both scenarios were found to be socially profitable. The social net present values (NPV) of S1 and S2 were EUR 21,2 million and EUR 8,2 million respectively. The reference scenario (S0) led to significant social costs, causing EUR 27,6 million losses to society over the scenarios lifetime. Thus according to the NPV criteria, S1 should be carried out, because it showed the highest NPV. For S0 and S1, the results held constant under all sensitivities, but for S2 several critical parameters were found, from which investment cost was the most significant. Implementation of economic policy instruments would improve the profitability of the scenarios and it would be beneficial to all parties that the main environmental impacts concern (e.g. Sweden and Finland). The nutrient load reduction benefits were the crucial factor that made the power plant scenarios socially profitable. The climate benefits from manure FBC were also significant although moderate if compared to the eutrophication benefits. If the future focus of policies is to reduce the nutrient loads from poultry manure in the Leningrad region, poultry manure combustion with FBC technology could be an effective way to meet that goal.