Browsing by Subject "kuvantaminen"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2023)Kartiokeilatietokonetomografia eli KKTT on tyypillisimmin käytetty kuvausmodaliteetti kuvantaohjatussa sädehoidossa ja sitä käytetään pääasiassa potilaan asemointiin ja sädehoidon kohdistamiseen. KKTT-kuvantaminen perustuu röntgensäteilyyn ja sen käytön haittapuolena potilas saa ylimääräistä säteilyannosta sekä hoidettavalle alueelle että sitä ympäröiville terveille kudoksille. Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpätyyppi Suomessa ja paikallista eturauhassyöpää voidaan hoitaa esimerkiksi sädehoidolla. Ionisoivan säteilyn käyttö lisää terveiden kudosten syöpäriskiä ja siksi KKTT-kuvantamisen aiheuttaman säteilyannoksen määritys ja optimointi on tärkeää. Tämän työn tarkoituksena on selvittää yhdeksässä suomalaisessa sairaalassa käytettäviä KKTT-kuvantamisen kuvausparametreja ja kuvauskäytäntöjä sekä laskennallisesti määrittää kuvantamisen aiheuttamia potilasannoksia ja optimoinnin vaikutuksia. Laskenta tehdään käyttäen Monte Carlo menetelmään perustuvaa ImpactMC-ohjelmaa, ICRP:n vokselitestikappaletta ja suomalaisten sairaaloiden käyttämiä kuvantamisen parametreja. Tulosten esittämiseen käytetään riskielinten kokonais- ja elinannoksia, isodoosipiirroksia xy- ja xz-tasoissa, riskielinten annostilavuushistogrammeja sekä annosprofiileja xy- ja xz-tasoissa. Tässä työssä lasketut riskielinten elinannokset ovat yhdellä kuvauskerralla noin mGy:n luokkaa ja kokonaissäteilyannokset riippuvat vahvasti kuvausfraktioiden määrästä. Symmetrisen keilan geometriassa säteilyannokset ovat pienempiä kuin epäsymmetrisen keilan geometriassa. Kuvantamisessa käytettävä kuvausalueen pituus, kuvausputken aloituskulma ja kuvausputken kiertosuunta vaikuttavat symmetrisessä geometriassa myös eri riskielimien saamaan säteilyannokseen ja säteilyn jakautumiseen xz-tasossa. Tuloksista havaitaan, että sekä symmetrisen että epäsymmetrisen keilan tapauksissa kuvausparametrien optimointi esimerkiksi putkivirtaa laskemalla pienentää eturauhasen, peräsuolen, reisiluun punaista luuydintä sisältävän osan ja virtsarakon saamaa elinannosta. Kuvausparametrien optimointi pienentää annostasoja myös kaikissa muissa lasketuissa tapauksissa kuten isodoosipiirroksissa ja annosprofiileissa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Välilevyn rappeutumisesta johtuva välilevyn tyräytyminen selkäydinkanavaan on koirilla yleisin neurologisten oireiden aiheuttaja. Välilevyn rappeutumista esiintyy kahdessa eri muodossa. Kondrodystrofisilla roduilla, kuten esimerkiksi mäyräkoiralla ja beaglella, rappeutumiselle on ominaista välilevyn kondroidi metaplasia, joka tapahtuu jo eläimen ollessa nuori. Muilla roduilla metaplasia on fibroidia ilmeten vasta eläimen ikääntyessä. Koiran välilevysairauden diagnostisessa kuvantamisessa käytettäviä menetelmiä ovat natiiviröntgenkuvaus, myelografia, epidurografia, discografia, tietokonetomografia sekä magneettikuvaus. Menetelmät eroavat toisistaan paitsi kuvantamistarkkuuden, myös invasiivisuuden, saatavuuden ja kustannusten suhteen. Natiiviröntgenkuvauksen edut ovat sen hyvä saatavuus sekä ei-invasiivisuus. Tyräytynyt välilevyaines on kuitenkin vain harvoin erotettavissa natiiviröntgenkuvassa, mistä syystä menetelmän tarkkuus on puutteellinen. Myelografian kuvantamistarkkuus on huomattavasti natiiviröntgenkuvausta parempi, ja sitä käyttämällä voidaan tyräytynyt välilevy yleensä paikallistaa tarkasti. Myelografia on invasiivinen toimenpide, johon liittyy myös komplikaatioriskejä. Tietokonetomografia ja magneettikuvaus ovat suhteellisen uusia kuvantamismenetelmiä, joiden edut kuvantamistarkkuudessa ovat merkittävät. Magneettikuvaus on näistä kahdesta menetelmästä tarkempi välilevysairauden kuvantamisessa. Molempien menetelmien saatavuus on toistaiseksi rajoitettu. Anulus fibrosuksen vaurioituminen käynnistää lampaalla ihmisen välilevyn rappeutumista vastaavan prosessin. ELL Anu Lappalaisen tutkimusprojektissa kartoitettiin varjoainetehosteisen magneettikuvauksen soveltuvuutta näiden muutosten kuvantamisessa. Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Kokeellisia anulus fibrosus –vaurioita ei kyetty kaikissa tapauksissa kuvantamaan. Syvemmät ja subakuutit vauriot havaittiin selkeämmin, joskaan vaurion koko ei selkeästi korreloinut löydöksiin magneettikuvassa.
Now showing items 1-2 of 2