Browsing by Subject "käännösstrategiat"

file:///C:/Users/Maksim/Downloads/Lomake_kypsyysnayte.pdf

Tarkastelen tutkielmassani sananlaskujen kääntämista italian kielestä suomen ja englannin kielille. Aineistona on Giovanni Vergan I Malavoglia (1881), Tauno Nurmelan suomennos Malavoglian suku (1953) sekä kaksi englannin kielistä käännöstä, Mary A. Craigin käännös vuodelta 1890 ja Eric Mosbacherin käännös vuodelta 1953. Alkuperäisteoksessa on käytetty runsaasti sananlaskuja kirjallisena tyylikeinona. Sananlaskut ja niiden sisältö ovat sekä vahvasti kulttuurisidonnaisia että universaaleja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää mitä käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet sananlaskujen kääntämiseen ja mitä kyseiset strategiat paljastavat kääntäjien suhteesta lähtökieleen ja kulttuuriin. Tarkoituksena on selvittää, miten paljon kääntäjät ovat säilyttäneet lähtökielen ja kulttuurin ominaispiirteistä käännöksissään. Nurmelan ja Mosbacherin käännökset ovat samalta vuodelta, Craigin sen sijaan 1800-luvun lopulta. Tämä tauko käännöksien välillä tarjoaa omalta osaltaan kiinnostavan näkökulman eri aikakausien vallitseviin käännösmenetelmiin. Tutkielman viitekehys on käännöstieteellinen, ja aihetta tarkastellaan erityisesti kulttuurisesta näkökulmasta. Teoriaosuudessa esitellään käännöstieteen nykysuuntaukset, joissa painottuu erityisesti kääntäjän rooli ikään kuin kulttuurien välisenä siltana. Tutkielman aineisto koostuu 121:stä sananlaskusta. Korpusta tarkastellaan sekä laadullisen että määrällisen analyysin kautta. Sananlaskut on luokiteltu Bakerin (1992) ja Skuzan (2018) tarjoamien käännösstrategioiden mukaisesti. Määrällinen analyysi tarjoaa näkemyksen siitä, mitkä strategiat ovat käytetyimpiä kunkin kääntäjän kohdalla. Laadullisesti aineistoa tarkastellaan Eugene A. Nidan ekvivalenssisuuntauksien, dynaamisen ekvivalenssin ja funktionaalisen ekvivalenssin pohjalta. Nidan ekvivalenssiteorian mukaisesti formaali ekvivalenssi tarjoaa lukijalle tarkan kuvan lähtötekstin sisällöstä ja muodosta, ja se voidaan nähdä kulttuurisesti uskollisena lähtökielelle ja kulttuurille. Dynaaminen ekvivalenssi sen sijaan tarkoittaa, että tekstin vaikutus vastaa lähtötekstiä; lähtötekstin kulttuuriset ominaispiirteet ovat kyseisessä suuntauksessa käännetty vastaaman kohdekielelle ja kulttuurille tyypillisiä ilmauksia. Kyseisessä suuntauksessa lukija kokee tekstin oman kulttuurinsa ja kielellisten ominaisuuksien kautta. Osoitan tutkielmassani, että kääntäjät ovat suosineet tiettyjä käännösstrategioita suhteessa toisiin, ja erityisesti aikakausi näyttää olevan sidoksissa kyseisiin valintoihin. Mary A. Craigin käännöksessä on nähtävissä formaalille ekvivalenssille tyypillisiä piirteitä, kun taas Nurmela ja Mosbacher ovat tehneet ratkaisuja, jotka ovat dynaamiselle ekvivalenssille ominaisia.

Maisterintutkielmani aiheena on monikielisten tekstien ja niissä esiintyvien henkilöhahmojen kääntäminen. Aineistona on Andrea Camillerin Il giro di boa (2003) sekä Helinä Kankaan suomenkielinen käännös Törmäyskurssilla (2011). Tutkielman alussa esitellään teoksessa käytetyt eri kielet, monikielisyyden funktio kirjallisuudessa sekä murteen kääntämiseen liittyvät haasteet. Tästä edetään eri käännösstrategioihin ja esitellään, miten Camillerin teokset on käännetty ranskan ja englannin kielille. Tavoitteena on erotella käännöksessä säilytetyt ja menetetyt kielimuodot sekä henkilöhahmojen piirteet. Lopuksi pohditaan alkuperäisteoksen kielten yksinkertaistamisen hyötyjä ja haittoja. Tutkielmassani käsitellään monikielisyyden funktiota henkilöhahmojen identiteetin ja kieliyhteisön rakentamisessa käsitellään Riikka Ala-Riskun väitöskirjan perusteella. Murteiden kääntämisen haasteena on kohdekielen kielimuodon valinta ja käännöstä analysoidaan Nuolijärven ja Tiittulan (2007) käännösstrategioiden kautta, joita ovat standardikieli, puhekieli, murre ja ”uuden” murteen luominen. Analyysissa määritellään, miten eri kielimuodot ja henkilöhahmot on käännetty. Alkuperäisessä teoksessa käytetään italian kieltä, Sisilian murretta, näiden kahden sekoitusta ja sanaleikkejä sisältävää mongertelevaa kieltä. Kaksi viimeistä kielimuotoa kuvaavat Camillerin kielellistä luovuutta. Merkittäväksi nousee, että italian kielen ja Sisilian murteen sekoitus on kadonnut käännöksestä, sillä se on käännetty italian kielen tavoin standardikielelle. Lisäksi käännöksessä esiintyy suuri määrä italian kielen ja Sisilian murteen sanoja sekä kokonaisia lauseita, joiden tehtävänä on korostaa teoksen ja henkilöhahmojen sisilialaisuutta. Tutkielmassani osoitan, että kääntäjä on käyttänyt eri strategioita eri kielimuotojen kohdalla: Sisilian murre on käännetty eri tavoilla riippuen henkilöhahmosta, mongerteleva kieli on käännetty sanaleikein ja loput kielimuodot on käännetty standardikielelle. Monikielisyyden tehtävänä on henkilöhahmojen identiteetin rakentamisen lisäksi italian kielen ja Sisilian murteen kielellisten sekä kulttuuristen eroavaisuuksien korostaminen, ja sen säilyttämiseksi kääntäjä on yksinkertaistanut kielimuotoja.

Tämän tutkielman tarkoituksena on verrata The Simpsons – sarjan kahden tuotantokauden ranskankielisiä dubbauksia toisiinsa, sekä alkuperäiseen englanninkieliseen versioon. Toinen käännöksistä on ranskalainen ja toinen quebeciläinen. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat kulttuurisidonnaisten käsitteiden käännökset ja niissä käytetyt käännösstrategiat. Kulttuurisia viittauksia on sekä kielellisiä että kielenulkoisia. Työn pyrkimyksenä on selvittää, ovatko kääntäjät valinneet käännösstrategioita, joilla he ovat korostaneet kohdemaan kulttuuria, vai ovatko he pyrkineet pysymään mahdollisimman lähellä alkuperäistä versiota. Lähtökohtana on ajatus siitä, että Quebecin tiukasta kielipolitiikasta johtuen quebeciläinen versio sisältää todennäköisesti enemmän kohdekulttuuria korostavia viittauksia. Korpuksen kahta tuotantokautta erottaa 19 vuotta, joten tämä työ tutkii myös sarjan mahdollisia kielellisiä muutoksia eri tuotantokausien välillä. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu Jean-Paul Vinay’n ja Jean Darbelnet’n käännösstrategioiden luokitteluun ja työssä määritellään tarkemmin analyysiosiossa käytetyt kulttuurisidonnaiset viittaukset. Empiirisessä tutkimusosassa käsitellään kulttuurisidonnaisia viittauksia ensin kvantitatiivisesti, minkä jälkeen niitä tutkitaan lähemmin esimerkkien avulla. Ensimmäisessä osassa käsitellään uudissanoja, toisessa osassa puhekielen termejä ja kolmannessa osassa tarkastellaan kielenulkoisia kulttuuriviittauksia. Tutkimustulokset osoittavat, että kielenulkoisissa kulttuuriviittauksissa ranskalaisissa dubbauksissa on korostettu kohdekulttuuria enemmän kuin quebeciläisissä dubbauksissa, sillä amerikkalainen kulttuuri on quebeciläisille tutumpi kuin ranskalaisille. Kielellisissä kulttuuriviittauksissa tämä kuitenkin vaihtelee. Quebeciläinen kääntäjä kääntää usein sananmukaisesti ja käyttäen alkuperäisen sanan rekisteriä, kun taas ranskalainen kääntäjä korostaa sarjan yleistä puhekielistä tyyliä, lisäämällä myös puhekielen sanoja, jotka eivät ilmene missään muodossa alkuperäisessä dialogissa. Tämä viittaa siihen, että quebeciläinen kääntäjä on uskollisempi alkuperäiselle versiolle, mutta korpuksesta löytyy myös tapauksia, jossa quebeciläinen kääntäjä käyttää regionalismeja ja vapaata käännöstä, jotka päinvastoin korostavat kohdekulttuuria. Jälkimmäisen tuotantokauden lyhemmistä episodeista johtuen kielellisiä muutoksia on vaikea kartoittaa, mutta uudissanojen huomattava lisääntyminen on paitsi todiste kielen jatkuvasta muuttumisesta myös osoitus muutoksesta käännösstrategioissa.

Tutkielmassa tarkastelen, millaisia romaanihenkilöiden eleitä ja kehonkieltä kuvaavia ilmauksia ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkareissa esiintyy, ja miten näitä ilmauksia on suomennettu. Lähestyn aihetta ruotsin verbien 'vrida (på) sig' ja 'skruva (på) sig' kautta. Analyysin lähtökohtana on hypoteesi, että tutkimusaineistosta löytyy useita esiintymiä eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida- ja skruva-ilmauksista ja että muodollinen vastaavuus ei toteudu näiden ilmausten käännöksissä, vaan suomentajat ovat päätyneet vaihteleviin käännösratkaisuihin. Vrida- ja skruva-ilmausten ja niiden suomennosten analyysin taustalla on Vladimir Ivirin (1981) monitorimalliteoria, jonka tuella olen määritellyt ilmausten suomenkieliset muodolliset vastineet. Käännösvertailussa sovellan Andrew Chestermanin (1997) paikallisten käännösstrategioiden luokittelua. Eleiden ja kehonkielen määritelmät perustuvat keskustelunanalyysin ja viestinnän tutkimuksen käsitteistöön: Ele tarkoittaa ruumiin tai ruumiinosien liikkeitä tarkoituksellisena viestintänä. Kehonkieli taas viittaa kokonaisvaltaisempaan liikehdintään, joka on usein tahatonta ja kumpuaa henkilön sisäisistä tuntemuksista. Tutkimusaineistona on kolme kirjaa Sarenbrantin Emma Sköld -dekkarisarjasta suomennoksineen. Jokaisella aineistoteoksella on eri suomentaja, joten tarkastelen analyysissa myös kääntäjien strategiavalintoja ja niiden mahdollisia eroavaisuuksia. Analyysin menetelmänä on käännösvertailu; Chestermanin käännösstrategialuokittelun avulla tarkastelen, miten vrida- ja skruva-ilmauksia on suomennettu ja eroavatko suomentajien käännösratkaisut toisistaan. Tutkimuksen ote on deskriptiivinen. Analyysin perusteella tutkimuskysymykset osoittautuivat liian laajoiksi, mutta vrida- ja skruva -ilmauksiin syventyminen tuotti runsaasti tietoa näiden ilmausten merkityksistä sekä kolmen eri suomentajan käännösstrategiavalinnoista. Hypoteesin ensimmäinen olettamus toteutui: aineistosta löytyi kaikkiaan 44 esiintymää eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida/skruva-ilmauksista. Toinen olettamus sen sijaan ei pitänyt paikkaansa valitsemassani tutkimusaineistossa, sillä analyysin mukaan noin kaksi kolmannesta ilmauksista, yhteensä 31, oli suomennettu muodollisella vastineella ja vain 13 muilla käännösstrategioilla. Eri kääntäjien strategiavalintojen vertailussa nousi kuitenkin esiin, että suomentajista kokenein oli käyttänyt selvästi enemmän muita strategioita kuin kaksi muuta kääntäjää.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan erisnimien kääntämistä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Tutkimusaineistona on L. M. Montgomeryn romaani Emily Climbs (1923) ja sen kaksi suomennosta: alkuperäinen suomennos Runotyttö maineen polulla, joka julkaistiin vuonna 1948 ja saman niminen, vuonna 1964 julkaistu uudistettu suomennos. Alkuperäisen suomennoksen teki I. K. Inha, uudistetun suomennoksen tekijä ei sen sijaan ole tiedossa. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia käännösstrategioita alkuperäisteoksesta löytyneiden erisnimien kääntämiseen kummassakin käännösversiossa on käytetty ja eroavatko suomennokset erisnimien kääntämisen osalta toisistaan. Lisäksi tarkastellaan, onko erityyppiset erisnimet käännetty yhtenäisesti, vai eroavatko käytetyt käännösstrategiat sen mukaan, minkä tyyppisestä nimestä on kysymys. Tutkimusaineisto koostuu sekä fiktiivisistä että autenttisista erisnimistä, ja nimet on jaoteltu analyysia varten seuraavasti: henkilönimet, paikannimet, eläinten nimet, luontonimet, kirjallisten teosten ja maalausten nimet sekä muut nimet. Tutkimuksesta selvisi, että erityyppisiä erisnimiä ei ollut käännetty yhtenäisesti yhtä ja samaa käännösstrategiaa käyttäen, vaan vaihtelua oli sekä nimikategorioiden sisällä että niiden välillä. Yhdessäkään nimikategoriassa ei ollut käytetty pelkästään yhtä strategiaa, ja näyttäisikin siltä, että nimiä oli käsitelty pääsääntöisesti yksittäin. Merkittävimmät erot suomennosten välillä koskivat erisnimien poistamista. Vuonna 1948 julkaistu käännös mukailee alkuperäisteosta varsin tarkasti, erisnimet on pääosin säilytetty, eikä poistoja ole juurikaan tehty. Vuonna 1964 julkaistu uudistettu käännös sen sijaan eroaa alkuperäistekstistä paikoitellen varsin paljon, sillä käännöksessä tekstiä on monilta osin muokattu runsaasti ja osia alkuperäistekstistä on jopa poistettu kokonaan.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkaamisen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Anna Heroja Työn nimi: Gei kucken ahfen yam – miten tämänkin nyt kääntäisi? Koodinvaihto komediasarjassa Jäitä hattuun Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 62 s. + liite 9 s. + englanninkielinen lyhennelmä 7 s. Avainsanat: koodinvaihto, monikielisyys, jiddish, käännösstrategiat, av-kääntäminen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/ E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani aiheena on koodinvaihto audiovisuaalisessa tekstissä ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joiden myötä koodinvaihto kohdetekstissä joko säilytetään tai häivytetään. Tutkimusaihetta on lähestytty tarkastelemalla monikielisyyden ja koodinvaihdon merkitystä audiovisuaalisessa tekstissä. Tutkielmassa käytetään myös termiä L3-kieli, jolla viitataan mihin tahansa luonnollisen tai keksityn kielen representaatioon, joka esiintyy monikielisen av-tekstin pääkielen (L1) rinnalla. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin aihepiireihin jiddishin- ja hepreankielistä koodinvaihtoa sisältävät ilmaukset liittyvät? Mitä paikallisia käännösstrategioita em. ilmausten kääntämiseksi on käytetty, ja voidaanko niiden perusteella vetää johtopäätöksiä tekstittäjän käyttämästä globaalista käännösstrategiasta? Miten suomenkieliset tekstitykset onnistuvat välittämään sarjan juutalaisia elementtejä suomalaiskatsojalle, ja kuinka paljon kääntäjä on voinut ratkaisuissaan tukeutua audiovisuaalisen tekstin muihin moodeihin, ts. kuvaan ja ääneen? Tutkimusaineistona on amerikkalaisen komediasarjan Curb your enthusiasm (suom. Jäitä hattuun) englanninkielinen alkuperäisversio ja suomenkieliset tekstitykset. Tutkimusaineistossa koodinvaihdolla tarkoitetaan heprean- ja jiddishinkielisten ilmausten esiintymistä muutoin amerikanenglannilla käytävässä keskustelussa. Laadullisena tutkimusmenetelmänä on tekstitysten vertailu, jossa aineistosta poimitaan kaikki koodinvaihtoa sisältävät ilmaisut ja vertaillaan niitä suomenkielisiin tekstitysratkaisuihin. Käännösstrategioiden luokittelussa hyödynnetään Jan Pedersenin kehittämää luokittelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet koodinvaihdoista on käännetty kohdekielisuuntautuneita käännösstrategioita käyttäen, on koodinvaihtoa säilytetty kuitenkin siinä määrin, että illuusiota amerikanjuutalaisten hahmojen puheesta voidaan pitää uskottavana, ja monet jiddishin- ja hepreankieliset sanat tulevat hyvin tutuiksi myös suomalaiselle katsojalle. Tutkimuksessa havaitaan myös selvästi, kuinka kuvan viesti ja sarjan dialogi tarjoavat selityksiä vieraammillekin ilmaisuille.

Tutkielmani käsittelee pronominaalisten ja nominaalisten puhuttelumuotojen ja kohteliaisuuden kääntämistä. Tarkastelen, miten englannin you on käännetty suomeen ja ruotsiin. Englannin you ei ilmennä määrää, joten tarkastelen, onko se käännetty käyttämällä tuttavallisempaa, epämuodollisempaa yksikön toista persoonaa vai muodollisempaa, teitittelevää monikon toista persoonaa. Tarkoituksenani on pohtia, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet kääntäjien valintoihin, eli ovatko he noudattaneet enemmän kohde- vaiko lähtökulttuurin puhuttelunormeja. Haluan myös selvittää, esiintyykö käännöksissä epäjohdonmukaisuuksia, ja sen voivatko muutokset henkilöhahmojen välisissä suhteissa selittää puhuttelumuotojen epäjohdonmukaisuuksia. Hypoteesini ovat, että kohdekulttuurilla on kääntäjiin suurempi vaikutus kuin lähtökulttuurilla, varsinkin jos nuo kulttuurit poikkeavat toisistaan, ja että teitittelyn käyttöön liittyvät alkutekstin tittelit ja arvonimet, ja uskon myös, että käännöksissä tulee esiintymään epäjohdonmukaisuuksia Tutkimusaineistoni koostuu J.K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -sarjan osista ja Jaana Kapari-Jatan suomennoksista ja Lena Fries-Gedinin ruotsinnoksista niistä. Tutkimusmetodini on käännösvertailu. Vertailun avulla pystyn näkemään käännösten väliset eroavaisuudet, mutta tietysti myös eroavaisuudet alkutekstin ja käännösten välillä. Olen valikoinut sarjan kirjoista analysoitavaksi esimerkkejä, jotka edustavat kattavaksi niin pronominaalista kuin nominaalista puhuttelua eri henkilöhahmojen välillä. Ajallisen perspektiivin vuoksi olen valinnut esimerkkejä niin kirjasarjan alusta kuin lopusta saadakseni kattavan kuvan esimerkiksi siitä, vaikuttaako henkilöhahmojen aikuistuminen puhutteluun. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimivat erilaiset käännösstrategioiden, kohteliaisuuden ja puhuttelukäytäntöjen tutkimukset. Analysoin poimittuja repliikkejä erilaisten teorioiden avulla huomioiden vuoropuheluiden kontekstin ja puhujien väliset suhteet. Tutkimustulokset osoittavat, että suomennokset on suosittu enemmän tuttavallisempaa yksikön toista persoonaa, minkä vuoksi teksti on kotoutetumpi. Muodollista, teitittelevää monikon toista persoonaa on taas käytetty huomattavasti enemmän ruotsinnoksissa. Titteleillä ja arvonimillä oli vaikutusta persoonapronominien valintaa, esimerkiksi oppilaiden ja opettajien välisissä dialogeissa, mutta näiden vaikutus oli selkeämpää ruotsinnoksissa, joissa esiintyi paljon nominaalista puhuttelua, kuten arvonimiä. Suomennoksissa nominaalinen puhuttelu oli selkeästi vähäisempää, mikä johtui kääntäjän tekemistä nominaalisten puhuttelumuotojen poistoista. Käännöksissä esiintyi myös paljon epäjohdonmukaisuuksia, jotka voivat johtua, esimerkiksi siitä, ettei puhuttelumuotojen kääntämiseen kiinnitetä niin paljoa huomiota kuin esimerkiksi erisnimien kääntämiseen.

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita Kameliannainen –teoksesta tehtyjä suomennoksia ja niitä tekijöitä, jotka ovat näiden suomennosten syntyyn vaikuttaneet. Korpuksenani on Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen -teoksen (1848) kolme suomennosta vuosilta 1910-1954. Tutkimuksessa keskitytään kielellisten tekijöiden (kielen muuttuminen, käännösvirheet) lisäksi niihin sosiokulttuurisiin tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet uusien käännösten syntyyn. Hypoteesini on, että suuri käännösten määrä viittaa joko käännösvirheisiin ja/tai käännösteorian vaihtumiseen. Vertailen teoksen kolmea käännöstä, jotta löydän syitä siihen, miksi uusia käännöksiä on pidetty tarpeellisina. Tutkimuskysymyksien vastaukset etsitään vertailevan aineistoanalyysin avulla hyödyntäen aihekohtaista kirjallisuutta. Aineistoanalyysin lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sanastokohtaista vertailua, jonka sisältö on koostettu Kamelianaisen kolmesta ensimmäisestä luvusta. Työssäni selostan aluksi lyhyesti suomalaisen käännöskirjallisuuden historiaa ja sen käännekohtia. Sotien jälkeen käännöskirjallisuudelle oli paljon kysyntää ja samaan aikaa syntyi paljon uusia, pieniä kustannusyhtiöitä. On mahdollista, että käännösten suureen määrään ovat vaikuttaneet myös pienten kustannusyhtiöiden välinen kilpailu sillä jokainen käännös on eri kustannusyhtiön kustantama. Kääntäjät luokiteltiin omaksi ammattikunnakseen vasta 1900-luvun lopulla, jota ennen teoksia käännettiin vapaammin harrastusmielessä kuin ammattimaisesti tiettyjen käännösstrategioiden ja normien mukaisesti. Kielen ja kulttuuriperäisten asioiden tunteminen saattoi näin ollen olla paikoittain heikompaa, mikä mahdollisti väärinymmärrysten ja käännösvirheiden syntymisen. Tutkimuksesta selviää, että syyt Kamelianaisen uudelleenkäännösten määrään ovat teosten kielten muuttuminen ja/tai ”vanhentuminen”, käännösstrategian vaihtuminen (vieraannuttaminen vs. kotouttaminen), skopoksen muutos virheet käännöksessä tai käännöksen vaillinaisuus. Kamelianaisen ensimmäisessä Vera Anttilan tekemässä suomennoksessa (1910) näkee kääntäjän selvästi kotouttavan kulttuurisidonnaisia asioita kun taas Kyllikki Villan käännöksessä (1954) kääntäjä käyttää vieraannuttamista. Felix Borgin käännöksessä on mielenkiintoista se, kuinka alkuperäisestä tekstistä on poistettu huomattava määrä lauseita ja jopa kokonaisia kappaleita. Felix Borgin, tai mahdollisesti tämän kustantamon, valitsema tapa kääntää Kamelianaisesta vain tietyt kohdat herättää kysymyksen siitä, oliko taustalla tietty skopos, joka on vaikuttanut lopputulokseen.

Vertailevassa käännöstutkimuksessani tarkastelen Harry Potter -kirjasarjassa esiintyviä semanttisesti latautuneita henkilönnimiä sekä näiden espanjan- ja suomenkielisiä käännöksiä. Pohdin nimissä ilmeentyviä semanttisia eroja kielten välillä ja selvitän mitä käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet sekä miten nämä ovat vaikuttaneet käännöksiin. Tutkimukseni voi toimia valintoja helpottavana ohjenuorana erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuutta kääntäville kääntäjille. Aineistoksi valikoitui 30 henkilöhahmon nimeä, jotka jaoin kolmeen ryhmään semanttisen läpinäkyvyyden perusteella. Semanttisen läpinäkyvyyden ryhmiä käytin, koska oletin niiden vaikuttavan strategiavalintoihin sekä lopullisiin tuloksiin. Analysoin aineiston nimet yksitellen ja pohdin sisällöllisiä ja lukijakokemuksellisia eroja kielten välillä. Espanjankielisissä käännöksissä lähes jokainen nimi on kopioitu kohdetekstiin, huolimatta nimen läpinäkyvyydestä taikka etymologisesta alkuperästä. Suomennoksissa puolestaan näkyy selvä korrelaatio semanttisen läpinäkyvyyden ja käytettyjen strategioiden välillä. Mitä korkeampi läpinäkyvyys, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kääntäjä on käyttänyt joko käännöstä tai jäljennöstä. Strategiavalinnat vaikuttavat nimien sisältöihin sekä niiden semanttiseen läpinäkyvyyteen, ja näin myös oleellisesti kirjan kokonaistunnelmaan. Sekä käännökset että jäljennökset välittävät semanttisen sisällön kohdetekstin lukijoille hyvin johdonmukaisesti, ja saattavat jopa nostattaa nimen semanttista läpinäkyvyyttä. Kopiointi puolestaan vaikuttaa nimen sisällön luettavuuteen hyvin vaihtelevasti. Sukulaisuuskielisyys voi tapauskohtaisesti aiheuttaa nimen läpinäkyvyyden nousua tai sisällön korostumista kopioinnissa, muttei tämä ole itsestäänselvyys. Kopiointi vähentää nimen läpinäkyvyyttä hyvin suurella todennäköisyydellä ja näin vaikuttaa myös kirjan tunnelmaan negatiivisesti. Nimien ollessa lähellä kohdekieltä on kääntäjän lisäksi varottava nimen kohdeyleisössä mahdollisesti herättäviä vääränlaisia konnotaatioita. Sisällön lisääminen tai muuttaminen ovat loistavia keinoja kompensoida tunnelman menetystä.