Browsing by Subject "kääntyminen"

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kulttuuriperinnön maisteriohjelma Opintosuunta: Uskontotiede Tekijä: Jenna Kuronen Työn nimi: Kääntymisen kaltaisuus muutosprosessissa kohti vegaanista ruokavaliota Työn laji: Syventävien opintojen tutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2021 Sivumäärä: 64 sivua. Liitteet 2 sivua. Avainsanat: Narratiivisuus, konversio, kääntyminen, muutosprosessi, vegaaninen ruokavalio Ohjaaja tai ohjaajat: Titus Hjelm Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda / E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Tiivistelmä: Tutkielma käsittelee kääntymisen kaltaisuutta kertomuksissa muutoksesta kohti vegaanista ruokavaliota. Äkillinen muutos vegaaniseen ruokavalioon liitetään usein uskonnollisen kääntymisen kaltaisia piirteitä. Nämä käsitykset juontavat juurensa varhaisesta konversiokäsityksestä. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, että myös modernilla uskonnollisella kääntymisellä voi olla yhteyksiä vegaanisen muutosprosessin kanssa, jossa keskeistä on yksilön toimijuus. Tutkimuskysymykseni on: minkälaista kääntymisen kaltaisuutta esiintyy muutosprosessissa kohti vegaanista ruokavaliota? Teoreettisena taustana tutkielmassa toimii uskonnollisen konversioperinteen tutkimukset, jotka muodostavat tutkielman konversiomallin. Konversiomallin mukaan yleisin tapa liikkua kohti uskonnollista konversiota on edelleen tyypillisen kääntymyskertomuksen mukainen jatkumo, joka etenee ahdistuksesta parempaan elämään. Ihmisten aktiivisuus ja henkilökohtaiset motivaatiot ovat kuitenkin lisääntyneet, ja niillä on yhdessä yksilöiden taustojen kanssa merkittävä vaikutus siihen, minkälaiseksi konversiopolku muodostuu. Narratiivisessa tutkielmassani aineistona toimii kahdeksan haastattelua. Narratiivisen menetelmän avulla tarkastelen, miten haastateltavat kertovat muutosprosessistaan kohti vegaanista ruokavaliota. Kertomusten sisällä tarkastelen haastateltavien nimeämiä tapahtumia ja kokemuksia sekä niiden vaikutusta muutokseen. Tutkielmastani selviää, että haastateltavien kertomuksissa korostuvat ristiriitaiset kokemukset ja elämän käännekohdat sekä sosiaaliset suhteet. Haastateltavien muutoskaarista ilmenee, että kertomusten lopputulokset määrittyvät pitkälti alkuperäisen motivaation kautta. Kertomusten kaarissa korostuvat vapauden, oman itsensä kokemisen ja parhaan mahdollisen elämäntavan teemat. Haastateltavien muutoskertomuksissa on yhteisiä piirteitä modernin konversiotutkimuksen kanssa, kuten ympäristön merkitys, tyytymättömyys valtakulttuurin ruokasysteemiin ja alttius muuttaa elämäntilanteita käännekohdissa. Tutkielma on yksi ensimmäistä teoksista, jonka tarkoituksena on ymmärtää uskonnollisen konversion suhdetta ruokavaliota koskevassa elämäntapamuutoksessa. Tutkielmani toimii alkuna toivottavasti kasvavalle tutkimusperinteelle, jossa keskitytään yksilöiden merkitysten rakentumiseen ruokavalion avulla.

Tässä tutkielmassa tutkitaan niin sanotun nuortaistolaisen liikkeen olemusta poikkitieteellisellä tulokulmalla. Painopiste on tutkia liikkeeseen liittymisen motiiveja, sosialistista identiteettiä ja olemusta maailmankatsomuksellisena ilmiönä. Tutkimuksen hypoteesi on, että uusvasemmistoa ja siitä kumpuava nuortaistolaisliike oli uskonnolliseen totuusyhteisöön verrattava maailmankatsomuksellinen ilmiö. Liikkeeseen liittymistä tutkin muun muassa David McClellandin motivaatioteorian avulla. Sosialistisen identiteetin tutkimuksessa hyödynsin Stuart Hallin identiteettiteorioita ja liikkeen maailmankatsomuksellista struktuuria avasin Ninian Smartin uskontojen kategorisointi ja-luokitteluperiaattella. Tämän tutkielman tärkeimpinä lähteinä olivat Suomalaisen Kirjallisuudenseuran keruu ”Kenen joukoissa seisoin?” ja Kulttuurityöläisten Kulttuurivihkot lehti. Valtaosa tutkimuksen taustamateriaalista oli muistitietoaineistoa, jota tutkin pääsääntöisesti niin sanotun ymmärtävän muistitiedon menetelmin. Tällöin painopiste on enemmänkin aineiston hermeneuttisessa analyysissa kuin itse muistamisen tai ontologisen totuusarvon pohtimisessa. Nuortaistolaisliikkeen liityttiin varsin erilaisin motiivein ja taustat olivat myös kovin moni-ilmeisiä. Liikkeeseen liittymistä voisi usein kuvata kuin uskonnollista kääntymystä ja sosialistinen identiteetti muotoutui pääosin kovin vahvaksi liikkeessä olon aikana. Muistitiedon näkökulmasta nuortaistolaisliike sisälsi paljon suuria tunteita ja manifesteja, mutta vallankumousromantiikkaa ja julkilausumia pidemmälle kommunistinen vallankumous ei vallitsevissa olosuhteissa koskaan eskaloitunut. Nuortaistolaisuudessa globaalit kysymykset ”sosialistisesta rauhasta”, oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta nousivat keskeisempään rooliin kuin perinteiset vasemmistonarratiivit työläisten oloista ja kurjuudesta. Nuortaistolaisliikettä voidaan lähestyä myös maailmankatsomuksellisena liikkeenä, jossa arvoja, eettisiä malleja ja elämäntarkoitusta kuvaavia ilmiöitä ja toimintaa on selkeästi olemassa. Liikkeen itseymmärrys torjuu kuitenkin uskontoulottuvuuden vedoten marxismi-leninismin tieteelliseen maailmankuvaan. Kuitenkin liikkeeseen liittyminen, identifikaatio ja maailmankuvallinen rakenne ovat hyvin lähellä perinteistä uskonnon määritelmää. Se pyrki luomaan selkeän ja eheän maailmankatsomuksen, jossa yksilö etsi ja pohti samoja asioita kuin uskonnollisessa yhteisössä on perinteisesti tehty. Nuortaistolaisliikettä voidaan siksi kutsua kvasiuskonnoksi eli näennäisuskonnoksi.

Vuonna 2015 Eurooppaa koetelleen pakolaiskriisin myötä Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa eli noin kuusinkertainen määrä normaaliin vuoteen verrattuna. Turvapaikkaa haettiin aluksi pääasiassa muilla perusteilla, mutta sittemmin uskonnollisen vainon perusteella tehtyjen hakemusten määrä on merkittävästi lisääntynyt. Suurin osa näistä on niin sanottuja uusintahakemuksia, joissa turvapaikkaa haetaan uudelleen aiemman muulla perusteella esitetyn hakemuksen tultua hylätyksi. Käytännössä useimmat uusintahakemukset ovat olleet uskontoperusteisia ja ne perustuvat muslimien täällä tapahtuneeseen kristityksi kääntymiseen. YK:n pakolaissopimus eli niin sanottu Geneven sopimus velvoittaa siihen, ettei turvapaikkaa hakenutta palauteta alueelle, jossa häntä uhkaa vaino etnisen alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Tässä tutkimuksessa selvitetään turvapaikkaharkintaa niissä tilanteissa, joissa suojelua on haettu kotimaasta lähtemisen jälkeen eli sur place tapahtuneen kristityksi kääntymisen vuoksi. Tutkimuksen kohteena on seitsemän Finlex -tietokannassa julkaistua KHO:n ja kaksi hallinto-oikeuden ratkaisua, jotka löytyvät Migrin julkaisemasta sisäasiainministeriölle kesällä 2018 annetusta selvityksestä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on määrittänyt uskonnon kolmiportaisesti siten, että sen voi ymmärtää vakaumuksena, identiteettiin liittyvänä ja tapakultuurina (religion as belief, religion as identity, religion as way of life). Usein uskontoon kuuluu piirteitä näistä kaikista osa-alueista ja näin on myös kristinuskossa. Jaottelu on yleinen kaikkia uskontoja koskeva eikä sitä ole laadittu erityisesti kristinuskoa ajatellen. EU:n alueella turvapaikka-asioiden ratkaisutoimintaan osallistuvat kolmentoista maan kansalliset tuomarit ovat julkaisseet vuonna 2015 mielipidekirjoituksen, jonka lähtökohtana on olettamus, että aidon kristityksi kääntymisen tärkeimpänä merkkinä on sisäinen vakaumus. Tämä vastaa lähinnä UNCHR:n uskontomääritelmän religion as belief -osuutta. Tutkimuksessa läpikäytyjen oikeustapausten perusteella tällä painotuksella kristityksi kääntymisen luotettavuusarviointi Suomessakin tehdään. Luotettavuusarvioinnin voisi tehdä toisellakin tavalla. Siinä yksilön uskon merkkeinä eroteltaisiin toisistaan uskon sisäiset ja ulkoiset merkit. Sisäiset merkit vastaavat lähinnä UNCHR:n määrityksen vakaumusta (religion as belief). Yhteistä niille on, ettei kukaan ulkopuolinen pysty niitä toteamaan, vaan ne tulevat muiden tietoon vain sitä kautta, mitä ihminen niistä itse kertoo. Ulkoiset merkit puolestaan ovat sellaisia, jotka ovat kaikkien havaittavissa kuten kristillisen kasteen ottaminen, seurakunnan jäsenyys, osallistuminen uskonnonharjoitukseen, tiettyjen uskonnon mukaisten tapojen tai pukeutumissäännösten noudattaminen tai uskonnollisten juhlien viettäminen. Tässä niin sanotussa amerikkalaisessa arviointimallissa kääntyjän uskonnollisuutta tarkastellaan ”vainoajan silmin”, jolloin keskiössä ovat ne ulkoisesti havaittavat seikat, jotka laukaisevat vainon. Tarkastelun painotuksena ei siis ole sisäinen vakaumus, josta ei voi tehdä objektiivisia havaintoja, vaan merkittävämpiä ovat selvästi ulospäin näkyvät faktat. Kääntymistä voidaan pitää aitona, jos se ilmentää objektiivisesti havaittavia uskon ulkoisia merkkejä siinä määrin, että ne laukaisisivat uskonnollisen vainon tällaista henkilöä kohtaan. Lisäksi mahdolliset hakijan vakaumuksesta kertovat merkit olisivat saman suuntaisia.

Tutkimukseni tarkastelee maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat liittyneet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja, jotka ovat tätä ennen olleet joko uskonnottomia tai muslimeja. Selvitän maahanmuuttajien kääntymis- ja liittymissyitä sekä niiden vaikutusta maahanmuuttajien elämään. Pohdin myös, mitä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijät maahanmuuttajien näkökulmasta verrattuna muihin kristillisiin kirkkoihin ja seurakuntiin Suomessa. Tutkimukseni teoreettisena taustana käytän Lewis R. Rambon uskonnollista kääntymistä kuvaavaa teoriaa sekä rationaalisen valinnan teoriaa, joka kuvaa ihmisen hyötyajattelua ja kustannusten laskemista. Tutkimukseni on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella, ja koostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta. Informanttien lähtömaat painottuvat Lähi-Itään ja Kiinaan sekä entisen Neuvostoliiton alueelle. Heistä suurin osa asui haastatteluhetkellä pääkaupunkiseudulla. Analyysimenetelmänä käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysini jakaantuu kolmeen eri osioon, joita ovat liittymisen taustatekijät, liittymissyyt sekä liittymisen aiheuttamat muutokset maahanmuuttajien elämässä. Liittymisen taustatekijöissä painottuvat tyytymättömyys aiempaa uskonnollista maailmankuvaa kohtaan, avoimuus uusille vaikutteille, elämäntilanteen tuoma epävarmuus sekä Suomen avoin uskonnollinen ilmapiiri. Informanttien liittymissyistä tärkeimpiä ovat sosiaaliset tekijät, kuten ystävien kutsu ja heidän luterilaisessa kirkossa kohtaamansa ystävällisyys. Kulttuurisista tekijöistä tärkeää on mahdollisuus oman äidinkielen käyttämiseen. Tiedolliset syyt eli kristinuskon sanoma sekä uskonnolliset kokemukset, kuten kokemus rauhasta ja ilosta, ovat myös merkittäviä. Syyt ovat osin päällekkäisiä ja osin seuraavat toisiaan, jonka takia on hankala sanoa, mitkä syyt lopulta ovat liittymisen kannalta merkittävimpiä. Liittymisen aiheuttamista muutoksista yleisimpiä ovat toiminnalliset muutokset, kuten seurakunnissa käyminen sekä Raamatun lukeminen. Sosiaaliset muutokset ovat myös yleisiä, kuten läheisten tuki tai toisaalta, läheisten toimesta tapahtunut välien katkaisu. Sisäiset muutokset, kuten sisäisen rauhan ja toivon kokemukset sekä rakkaudellisemman asenteen omaksuminen muita kohtaan, mainitaan myös useasti. Tutkimuksen lopussa tarkastelen tutkimuskysymyksiäni aineistoni, teorioiden ja muiden lähteiden valossa. Pohdin informanttieni taustan merkitystä, informanttien Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutustumiseen ja liittymiseen liittyviä seikkoja, rationaalisen valinnan osuutta sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vetovoimatekijöitä. Totean, että epävarmat tulevaisuudennäkymät ovat saattaneet vaikuttaa positiivisesti informanttien haluun tutustua ja liittyä uskonnolliseen yhteisöön, jossa he ovat kohdanneet avoimuutta ja välittämistä. Informantit ovat hyötyneet liittymisestä, mutta osa on myös joutunut tekemään merkittäviä uhrauksia. Liittymisen motiivien vilpillisyys ei tunnukaan uskottavalta. Tutkimukseni ei pyri olemaan tilastollisesti yleistettävissä, vaan tarkastelemaan ja kuvaamaan yksittäisten henkilöiden uskonnollisuutta ja sen muutosta. Yksittäisten henkilöiden kokemusten tarkastelun kautta ymmärrys tutkimukseni kohteena olevasta ilmiöstä kuitenkin lisääntyy.