Browsing by Subject "lainasanat"

Tutkielman tavoitteena on selvittää eroja anglismien eli englannin lainasanojen käytössä nais- ja miesbloggaajien välillä italialaisissa muotiblogeissa. Tämän lisäksi tutkielman toinen tavoite on tutkia, onko aineiston anglismeissa stereotyyppisesti naisten tai miesten kielenkäyttöön liitettyjä kielellisiä piirteitä. Tutkimusaineisto koostuu seitsemän naisbloggaajan ja seitsemän miesbloggaajan blogipostauksista italialaisista muotiblogeista, kolme postausta jokaiselta. Aineistoon valittujen blogipostausten aiheet liittyvät muotiin ja kauneudenhoitoon. Tutkielman teoriatausta on anglismeissa, niiden käytössä muodin kielessä sekä sosiolingvistiikassa naisten ja miesten kielenkäytön erojen tutkimuksessa. Anglismeja on luokiteltu ajan saatossa eri tavoin. Tutkielman anglismien luokittelu on otettu italialaisen lähdekirjallisuuden uusimmista teoksista: prestiti non adattati, prestiti adattati, calchi strutturali ja calchi semantici. Nämä termit vastaavat osittain suomen kielen lainasanojen luokittelua sitaattilainat (prestiti non adattati), erikois- ja yleislainat (prestiti adattati) sekä käännöslainat (calchi strutturali ja calchi semantici). Näiden lisäksi analyysissa ovat mukana myös pseudoanglismit eli näennäisanglismit, mikä tarkoittaa sanoja, jotka näyttävät tulleen englannista, mutta joiden merkitys on eri kuin englannissa. Lähdekirjallisuutena anglismien käyttöön muodin kielessä käytetään tutkielmassa Matzeun ja Ondellin (2014) ja Ondellin (2015) tutkimuksia, joiden perusteella on myös päätetty, mitä kielellisiä piirteitä anglismeista tutkitaan analyysissa. Stereotyyppisen naisten ja miesten kielenkäytön kielellisten piirteiden analysoimisen pohjana käytetään tutkimuksessa Fresun (2015) koostamaa listaa kielellisistä piirteistä Berettan 70-luvulla tehdyn tutkimuksen myöhemmin tehtyjen eri tutkijoiden uusintatutkimusten tuloksista. Näistä kielellisistä piirteistä otetaan analyysissa huomioon lähinnä sanastoon liittyvät piirteet, sillä englannin vaikutus näkyy eniten juuri sanastossa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että anglismien käytössä on jonkin verran eroja sukupuolten välillä. Molemmat sukupuolet käyttävät anglismeista ylivoimaisesti eniten sitaattilainoja. Myös muita lainasanoja ja käännöslainoja käytetään, mutta huomattavasti vähemmän. Määrällisesti sukupuolet käyttävät anglismeja suunnilleen yhtä paljon. Erot anglismien käytössä liittyvät esimerkiksi anglismien valintaan, niiden käyttöön yhdyssanoissa, sitaattilainojen monikon muodostamiseen tiettyjen lainojen kohdalla ja käännöslainojen muodostamiseen. Stereotyyppisistä naisten ja miesten kielenkäyttöön liitetyistä kielellisistä piirteistä aineiston anglismeissa ei ole havaittavissa selkeästi muita piirteitä kuin, että naiset käyttävät enemmän tunteita ilmaisevia lainasanoja ja että miehet käyttävät hieman naisia enemmän alan sanastoa.

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella hollannista amerikanenglantiin lainattuja sanoja. Tutkin, miten hollantilaisten lainasanojen yleisyys ja niiden merkitykset ovat muuttuneet 1810-luvun ja 2000-luvun välillä. Hollanninkielisistä lainasanoista suurin ryhmä on ruokaan liittyvät lainasanat ja toiseksi suurin ryhmä eläin- ja kasvikunnan sanat, joten tutkin näihin kahteen kategoriaan kuuluvia lainasanoja. Hollanninkielisiä sanoja lainattiin amerikanenglantiin sen jälkeen, kun hollantilaiset siirtolaiset saapuivat Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla. Keräsin tutkimani lainasanat Nicoline van der Sijsin kirjasta Cookies, Coleslaw and Stoops: The Influence of Dutch on the North American Languages (2009). Tutkin sanojen yleisyyttä ja merkitysten muutoksia käyttämällä materiaalinani Mark Daviesin kehittämää historiallisen amerikanenglannin korpusta (Corpus of Historical American English; COHA). Käytin myös muita lähteitä tarkistaakseni sanojen merkityksiä ja historiaa. Tutkielmani mukaan yleisimmät hollanninkieliset ruokaan liittyvät lainasanat englannissa ovat brandy, cookie, dope, pancake, waffle, pit ja span. Brandy-sanaa on käytetty englannin kielessä melko tasaisesti vuodesta 1810 lähtien. Cookie on yleistynyt eniten ja 2000-luvulla sen suhteellinen frekvenssi oli 29,59 miljoonaa sanaa kohden, joka on kaikista hollanninkielisistä ruokaan liittyvistä lainasanoista suurin. Lainasanoilla pit ja span esiintyy paljon eri merkityksiä Daviesin korpuksessa, mutta sanat esiintyvät myös hollanninkielisessä merkityksessä huomattavissa määrin. Myös sanat coleslaw, cruller, pot cheese, head cheese, Easter flower, groundhog, weakfish, sea bass, abele ja Antwerp esiintyvät korpuksessa, mutta ne eivät ole läheskään yhtä yleisiä. Merkityksen muutoksia kokivat sanat cookie, pancake ja dope, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen merkityksensä, mutta saaneet lisäksi uusia merkityksiä.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan japaninkielisten sanojen säilyttämistä japanilaisten sarjakuvien eli mangojen kolmessa eri käännösversiossa: englanninkielisissä fanikäännöksissä sekä englanniksi ja suomeksi julkaistuissa niin sanotuissa virallisissa käännöksissä. Aineistoni keräsin kuuden eri sarjakuvan ensimmäisistä luvuista jokaiselta käännösversiolta. Päämääränä on tutkia, eroaako japanilaisten lainasanojen käyttö käännösversioiden välillä. Jos niiden välillä on eroa, miten se näkyy, eli onko esimerkiksi käytetty joitakin muita käännösstrategioita. Tutkimusta varten koostettiin muokkaamalla aiemmasta tutkimuksesta (mm. Jan Pedersen 2011, Ritva Leppihalme 2001 ja Göte Klingberg 1986) kulttuurisidonnaisten elementtien käännösstrategioiden jaotteluiden pohjalta oma jaottelu aineistosta löytyvien lainasanojen sekä muiden käännösratkaisujen jaottelua varten. Käännösstrategioita tutkimukseen muokkautui 12 kappaletta: säilytys, selitys tekstin ulkopuolella, lisätty selitys, käännöslaina, korvaus kohdekulttuurin vastaavalla, selittävä käännös, korvaus kohdekulttuurin karkeasti vastaavalla, poisto sekä loput neljä käännösstrategiaa, jotka muodostuivat aineistoni pohjalta; korvattu toisella lainasanalla, lisätty lainasana, nimen järjestyksen vaihto ja ei käännetty. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osiossa tarkasteltiin määrällisesti lainasanojen ja muiden käännösstrategioiden määriä eri käännösversioissa. Analyysissa puolestaan osoitettiin esimerkein, millaisia käännösratkaisuja käännösversiot olivat tehneet kussakin käännösstrategiassa. Tutkimukseni tulokset osoittivat, että fanikäännökset käyttivät miltei kauttaaltaan eniten lainasanoja käännöksissään. Kuitenkin aikaisemman tutkimuksen mukaisesti niin sanottujen virallisten käännöksien voidaan havainnoida irtautuneen vahvasti kotouttavista käännösstrategioista lainasanojen käytön osalta. Muiden käännösstrategioiden tulokset myös vahvistivat aikaisemman tutkimuksen havaintoa siitä, että tekstiosuudet virallisissa käännöksissä ovat kuitenkin kotoutetumpia kuin fanikäännökset. Koska tutkimustuloksista ei pysty tekemään yleistäviä päätelmiä esimerkiksi siitä, ovatko erot lainasanoissa kielten välillä vai fanikäännösten ja julkaistujen käännösten välillä, aihetta voisi jatkaa jatkotutkimuksessa.

Tutkielmassa tarkastellaan neljän eteläpohjalaisen, maaseudulta lähtöisin olevan naisen Amerikasta Suomeen lähettämiä siirtolaiskirjeitä 1920-luvulta 1950-luvulle. Tavoitteena on hahmottaa, millaista kielellistä variaatiota kirjeissä esiintyy sekä miten englannin kielen vaikutus on teksteissä havaittavissa. Tutkimus on jatkumoa 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien tekstien tutkimukselle. Niukasti koulutusta saaneiden naiskirjoittajien tekstien tutkiminen laajentaa kuvaa Suomen kirjallistumisprosessista, sillä naisten tuottamia tekstejä on tutkittu vasta vähän. Siirtolaiskirjeet tarjoavat mahdollisuuden tarkastella kielen variaatiota kouluttamattomien tai vain vähän koulutusta saaneiden henkilöiden teksteissä, jotka ovat syntyneet ympäristössä, jonka valtakieli on jokin muu kuin kirjoittajan äidinkieli. Tutkimuksen teoreettisena taustana on historiallinen sosiolingvistiikka sekä kirje- ja murretutkimus. Aineisto on peräisin Siirtolaisuusinstituutin digitoidusta kirjekokoelmasta, ja se koostuu 51 kirjeestä. Tutkimuksessa hyödynnetään kvantitatiivista ja kvalitatiivista analyysiä. Tavoitteena on kuvata kirjoittajien kielellisiä profiileja, jotka kertovat heidän kirjallisista valinnoistaan ja kielellisistä resursseistaan kirjoittajina. Saatuja tuloksia vertaillaan aiempaan, mieskirjoittajien tekstejä käsittelevään tutkimukseen. Tutkimuksessa havaitaan, että kirjoittajilla on yksilölliset kielelliset profiilinsa: yhden tutkittavan tekstit ovat vahvasti murteellisia, toisen teksteissä ilmenee selkeä pyrkimys standardikielen mukaisiin muotoihin, ja loput kaksi asettuvat näiden välimaastoon. Analyysiin valituista kielenpiirteistä kirjakielisimpänä aineistossa näyttäytyy kirjakielen d ja murteellisimpana inessiivin pääte. Enemmän hajontaa aiheuttavat kirjakielen ts:n vastineet, allatiivin pääte sekä jälkitavun eA- ja OA-yhtymät. Tulokset ovat osittain yhteneväiset ja osittain eriävät aiemman, mieskirjoittajien tekstejä koskevan tutkimuksen kanssa. Kielenulkoiset taustatekijät kuten ikä eivät juurikaan näytä korreloivan kirjoittajien kielellisten valintojen kanssa. Englannin kielen vaikutus tutkittavien kirjeiden kieleen on verrattain vähäistä ja ilmenee pääasiassa suomen kieleen mukautettuina lainasanoina. Tämä on linjassa aiempien amerikansuomen tutkimustulosten kanssa. Aineistossa esiintyy eniten työhön, ruokatalouteen ja mittayksiköihin liittyviä lainasanoja.

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida eräitä lakitermejä, jotka esiintyvät papyruksessa P. Petra inv. 83. Kyseinen dokumentti, joka sisältää sopimuksen kahden naapuruksen välisen kiistan lopettamiseksi, ajoittuu todennäköisesti vuodelle 574 jKr. ja se kuuluu Jordanian Petrasta vuonna 1993 löydettyyn hiiltyneeseen papyrusarkistoon. Papyrus on tällä hetkellä vielä julkaisematon, ja tämä työ on osa siihen liittyvää perustutkimusta, jonka tarkoituksena on toisaalta selittää tekstin itsensä sisältö, toisaalta arvioida sen antaman informaation merkitystä laajemmassa historiallisessa kontekstissa. Papyrus on kirjoitettu kreikaksi, Bysantin eli Itä-Rooman valtakunnan virallisella kielellä, mutta itse lakitermeistä suurin osa liittyy alun perin latinan kielellä luotuun roomalaiseen oikeuteen. Paikallinen väestö puolestaan oli seemiläistä alkuperää, jolla ei ainoastaan ollut oma kieli, vaan jolla oli ollut ennen valtakuntaan liittämistä omat oikeustraditionsakin. Niinpä papyruksessa esiintyvien termien tutkimuksen kautta nousevat esille monenlaiset laajemmatkin kysymyksenasettelut. Lakitermejä analysoidaan pääasiassa kolmesta näkökulmasta. Ensisijaisena pyrkimyksenä on selvittää niiden tarkka merkitys asiayhteydessään, joka papyruksen fragmentaarisuuden vuoksi ei ole etukäteen selvä, ja siten edistää tekstissä puheena olevien asianhaarojen ymmärtämistä. Toiseksi termien käyttöä koskevat tulokset suhteutetaan yleiseen oikeushistoriaan ja pyritään arvioimaan niiden merkitystä Petrassa käytössä olleen oikeusjärjestelmän kannalta. Kolmas näkökulma on kielitieteellinen, sillä termien käyttö papyruksessa on nähtävä osana laajempaa kehitystä, jossa roomalaisen oikeuden vähittäinen muuttuminen bysanttilaiseksi johti kielten vaihtumiseen ja koko juridisen käsitteistön siirtymiseen latinasta kreikkaan. Siksi tässä työssä käytetään itse papyruksen analyysin lisäksi laajaa vertailumateriaalia, joka koostuu ennen kaikkea roomalaisesta ja bysanttilaisesta lakikirjallisuudesta sekä dokumentaarisesta lähdeaineistosta, etenkin egyptiläisistä papyruksista. Niin tässä papyruksessa kuin muissakin kreikankielisissä lähteissä esiintyvät roomalaiseen oikeuteen liittyvät termit voidaan jaotella suoriin lainoihin, käännöslainoihin sekä komparaatiolainoihin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan kreikan kielessä jo aiemmin käytössä olleita termejä, jotka eivät sananmukaiselta merkitykseltään vastaa latinalaisia, mutta joita alettiin käyttää jonkin latinalaisen termin vastineina. Tutkimus tekee selväksi, että olipa kyse mistä lainakategoriasta tahansa, lakitermien siirtyessä kielestä toiseen tapahtui yleensä semanttisia muutoksia eikä termejä aina käytetty samalla tavalla kuin alkukielessä. Merkityskenttä saattoi esimerkiksi supistua taikka laajentua tai sanalle saattoi kehittyä lainautumisen jälkeen täysin uusiakin merkityksiä. Oikeushistorian suhteen on huomioitava ero virallisten säännösten ja provinsseissa noudatettujen käytäntöjen välillä. Kaiken kaikkaan Petra näyttää kuitenkin olleen kiinteä osa Bysantin valtakuntaa, jonka lakeja ainakin pääpiirteissään noudatettiin. Kaikkien termien käytötavat eivät tosin ole johdettavissa suoraan virallisiin lakikorpuksiin, mutta ne eivät myöskään sodi niitä vastaan. Roomalaisen oikeuden tuntemus näyttää olleen Petrassa jopa parempaa kuin esimerkiksi Egyptissä. Mitä tulee papyruksessa puheena oleviin konkreettisiin asianhaaroihin, termien merkityksen ymmärtäminen selventää joidenkin aspektien pääpiirteitä, kun taas yksityskohdat jäävät tekstin fragmentaarisuuden takia useimmiten epäselviksi.

Tiivistelmä – Sammandrag – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään englanninkielisten lainasanojen käyttöä ruotsalaisen muotibloggaajaThérèse Hellströmin blogikirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu 179 blogipostauksesta, jotka on kirjoitettu 8.5.–30.11.2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa keskitytään lainasanoihin, jotka ovat tulleet ruotsin kieleen vuoden 1986 jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä lainasanoja blogiteksteissä esiintyy sekä analysoida miten ja missä määrin lainasanat mukautuvat ruotsin kieleen. Tutkimukselle on asetettu seuraavat tutkimuskysymykset: Miten lainasanat jakautuvat eri lainasanakategorioiden mukaan? Millaisia yksittäiset lainasanat ovat ja miksi niitä käytetään? Jos ja miten lainasanat ovat morfologisesti ja ortografisesti mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään? Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa tarkastellaan englanninkielisiä lainasanoja sekä analysoidaan ja tulkitaan miten lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osassa puolestaan luokitellaan lainasanat eri kategorioihin ja mitataan missä määrin lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Teoriaosassa esitellään kontaktilingvistiikka tutkimusalana ja määritellään tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Teoriaosassa tarkastellaan myös englannin kielen vaikutusta ruotsin kieleen ja sen asemaan, sekä käsitellään tämän päivän ruotsalaisen yhteiskunnan kielipolitiikkaa ja kielenhuoltoa. Aineistossa esiintyy 223 lainasanaa, joista 169 on lainattu suoraan englannin kielestä. Yhdyssanoja, jotka muodostuvat sekä ruotsin- että englanninkielisestä sanasta, on yhteensä 53. Suurin osa lainasanoista on substantiiveja, mutta myös verbit ja adjektiivit ovat melko yleisiä. Yleisimpiä syitä englanninkielisten sanojen lainautumiseen ja käyttöön ovat assosiaatioiden luominen ja nimityksen antaminen uudelle esineelle tai ilmiölle. Substantiiveista, verbeistä ja adjektiiveista 37% on mukautunut ruotsin kieleen taivutuksen avulla. Sanaluokista verbit taipuvat eniten ruotsin kielen sääntöjen mukaan, kun taas adjektiivit mukautuvat vain harvoin ruotsin kielen taivutusjärjestelmään. Useimmat substantiivit saavat yksikössä en-suvun ja monikossa ne säilyttävät englannin kielen monikon päätteen -s. Suurin osa lainasanoista on kirjoitettu englannin kielen kirjoitusasun mukaisesti. Ainoastaan muutamien lainasanojen kirjoitusasu on mukautunut ruotsin kielen sääntöjä vastaaviksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että blogissa käytetyt lainasanat ovat vain vähissä määrin mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään. Monet sanoista ovat ns. muotisanoja, jotka eivät ole vakiintuneet ruotsin kieleen. Lainasanaa käytetään myös usein, vaikka sanalle löytyy ruotsinkielinen vastine. Syynä tähän lienee englanninkielisten sanojen trendikkyys, helppous ja kätevyys sekä englannin kielen ja angloamerikkalaisen kulttuurin korkea status.

В данной дипломной работе рассматриваются неологизмы-агентивы, которые появились в русском языке в результате пандемии COVID-19. Появление в языке новых слов обусловлено потребностью общества в наименовании новых предметов, явлений и реалий глобализационного характера. Вследствие пандемии коронавирусной инфекции почти все страны мира были вынуждены принять карантинные меры, что привело к появлению неологизмов, относящихся к разным сферам человеческой жизни. Психологические потрясения стали следствием появления непривычных для людей социальных, культурных, экономических и психологических условий, катализатором которых стала коронавирусная пандемия. Цель нашего исследования заключается в классификации неологизмов-агентивов по значению, использованию и эмоциональной нагрузке. Основная задача исследования – отразить особенности изменений в русской лексике в период пандемии, на примерах отобранных неологизмов-агентивов. Помимо исследовательской литературы источниками примеров, которые будут приведены в практической части настоящего исследования, послужат Словарь русского языка коронавирусной эпохи, опубликованный Институтом лингвистических исследований РАН в 2021 году, а также медиабанк «Интегрум». Особое внимание уделяется тому, как коронавирусные неологизмы-агентивы отражают отношения между людьми и мнение говорящих об остальных членах общества. В ходе исследования были выявлены 344 новых слова, появившихся в русском языке в результате коронавирусной пандемии и сопутствующих ей противоэпидемических мер. Эти слова были разделены на две основные группы: профессиональные и непрофессиональные наименования лиц, которые распределены на 11 предметно-тематические группы. 2 Анализ приведенных примеров показывает, что оценочная и эмоциональная нагрузка новых слов может быть от отрицательной до положительной в зависимости от контекста их использования и происхождения. Неологизмы-агентивы, связанные с распределением лиц по отношению к коронавирусной инфекции, составляют самую большую тематическую группу (32% или 102 слова). Исследование также показало, что массмедиа играют ключевую роль в формировании новых слов и их внедрении в повседневную речь. Коронавирусная пандемия стала уникальным явлением, когда не только журналисты, но и простые носители языка стали активными участниками создания новых слов в короткий период. Изучение этих новых слов позволяет понять, как люди реагируют на непростую ситуацию и как они общаются друг с другом в условиях пандемии. Результаты исследования помогают расширить знание о новых языковых явлениях, вызванных пандемией, и общих закономерностях языкового развития.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kaksi venäjän kielen sukua, maskuliini ja feminiini, käyttäytyvät naista ja miestä tarkoittavien lainasanojen käytössä. Lainasanojen käyttöä tutkitaan viiden eri maskuliinimuotoisen henkilöä tarkoittavan substantiiviesimerkin ja niiden mahdollisten feminiinimuotoisten vastineiden avulla. Tutkimusaineistona käytetään Integrum-tietokantaa ja sieltä tietyin rajauksin haettuja esimerkkejä. Aineistoa on rajattu ajallisesti ja substantiivin sijan mukaan mahdollisimman relevanttien esimerkkien saamiseksi. Venäjän kielen kielioppia käsittelevien teosten pohjalta on luotu kriteerit sille, mitä tutkimuksessa halutaan selvittää sanojen käytöstä. Tutkielman alussa todetaan, että venäjän kielen kaksi sukua, maskuliini ja feminiini, tyypillisimmin ilmaisevat elollisten substantiivien sukua. Yhdellä merkityksellä on yleisimmin sekä maskuliini- että feminiinimuoto. Kieliopillisesti tyypillisin tilanne on se, että maskuliinimuotoista sanaa käytetään miehestä puhuttaessa ja feminiinimuotoista sanaa vastaavasti naisesta puhuttaessa. Tutkielmassa todetaan, että maskuliinimuotoisia sanoja on olemassa venäjän kielessä enemmän kuin feminiinimuotoisia, ja on tapauksia, joissa jollain merkityksellä on vain maskuliinimuoto. Tällöin myös naisesta puhuttaessa käytetään maskuliinimuotoa. Myöskään yhdellä tutkimuksen 5 esimerkkisubstantiivista ei ole feminiinimuotoista vastinetta. Tutkimuksessa kerrotaan, että venäjän kielessä negatiivisia feminiinimuotoja on maskuliinimuotoja enemmän. Lisäksi maskuliinimuoto on näistä kahdesta muodosta oletusarvoinen eli sitä käytetään aina silloin, kun sukupuoli ei ole selvillä. Tähän pohjautuen tutkimuksessa pyritään selvittämään toisaalta maskuliinimuotoisten sanojen käyttöä silloin, kun niitä käytetään naisesta puhuttaessa. Tutkielma pyrkii myös selvittämään, onko näiden maskuliinimuotoisten esimerkkisanojen feminiinivastineilla yleisesti negatiivisempi merkitys. Maskuliinimuotoisten sanojen käyttöä naisesta puhuttaessa tutkitaan kongruoivien sanojen kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan, kumpaa muotoa attribuutti ja verbi suosii, kun puhutaan naisesta. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, onko näiden esimerkkisanojen feminiinimuotoisilla vastineilla yleisesti negatiivisempi merkitys kuin vastaavilla maskuliinimuodoilla. Tutkielman päätulokset ovat, että maskuliinimuotoisen sanan kanssa kongruoivista sanoista attribuutti on useimmiten maskuliinimuodossa, vaikka puhuttaisiinkin naisesta. Toisaalta verbi on useammin feminiinimuodossa maskuliinimuotoisesta sanasta huolimatta naisesta puhuttaessa. Vaihtelua eri sukujen käytön välillä kuitenkin on havaittavissa. Tutkimuksessa todetaan, että kongruoivien sanojen käyttö esimerkkisanojen kanssa on suhteellisen vapaata. Feminiinimuotoisilla lainasanoilla ei huomattu yleisesti negatiivista merkitystä. Vain yhdellä feminiinimuotoisista sanoista oli hieman selkeämmin havaittava negatiivinen sävy kuin muilla feminiinimuotoisilla sanoilla.