Browsing by Subject "lajiteoria"
Now showing items 1-8 of 8
-
Maagisen ja todellisen suhteen rakentuminen Alejo Carpentierin teoksessa Valtakunta tästä maailmasta (2023)Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten maagisen ja todellisen suhde rakentuu Alejo Carpentierin teoksessa Valtakunta tästä maailmasta (1949). Millainen teoksen todellisuuskäsitys on, kun teosta tutkitaan maagisen realismin ja diktaattoriromaanin kontekstissa? Tutkielma rakentuu siten, että aluksi tarkastellaan lajiteoriaa yleisesti, sen jälkeen maagista realismia ja Carpentierin omaa käsitettä “lo real maravilloso americanoa”. Tämän jälkeen tarkastellaan diktaattoriromaania kirjallisuudenlajina. Kohdeteoksen tulkinta jakautuu kolmeen osaan: ensin analysoidaan yliluonnollisen luonnollistumista teoksen tarinamaailmassa, erityisesti vodoun ja sen rituaalien kautta. Sen jälkeen analysoidaan Henri Christophen diktatuurin kuvausta. Lopuksi tarkastellaan teosta lajien leikkauspisteessä, erityisesti historian toistumisen teeman kautta. Teosta verrataan maagisen realismin kannalta Gabriel García Márquezin teokseen Sadan vuoden yksinäisyys (1967) ja diktaattoriromaanin kannalta saman kirjailijan teokseen Patriarkan syksy (1975). Tutkimuksen perusteella teoksen Valtakunta tästä maailmasta todellisuuskäsitys rakentuu yliluonnolliset tapahtumat hyväksyvästä todellisuuskäsityksestä, mutta myös todelliseen historiaan pohjautuvista uskomattomista tapahtumista. Teoksen taianomaisuus kumpuaa erityisesti vodoun rituaaleista ja niiden avulla tapahtuvista asioista, esimerkiksi muodonmuutoksista. Teoksessa on myös muita yliluonnollisia tapahtumia, jotka sulautuvat luonnolliseksi osaksi teoksen tarinamaailmaa. Todellisen historian uskomattomat tapahtumat linkittyvät Haitin vallankumoukseen ja Henri Christophen mahtipontiseen diktatuuriin. Tutkimus osoittaa, että maagisen realismin ja diktaattoriromaanin piirteet sekoittuvat teoksessa eikä niitä voi täysin erottaa toisistaan. Vastaavasti näin on vertailuteosten kohdalla.
-
Maagisen ja todellisen suhteen rakentuminen Alejo Carpentierin teoksessa Valtakunta tästä maailmasta (2023)Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten maagisen ja todellisen suhde rakentuu Alejo Carpentierin teoksessa Valtakunta tästä maailmasta (1949). Millainen teoksen todellisuuskäsitys on, kun teosta tutkitaan maagisen realismin ja diktaattoriromaanin kontekstissa? Tutkielma rakentuu siten, että aluksi tarkastellaan lajiteoriaa yleisesti, sen jälkeen maagista realismia ja Carpentierin omaa käsitettä “lo real maravilloso americanoa”. Tämän jälkeen tarkastellaan diktaattoriromaania kirjallisuudenlajina. Kohdeteoksen tulkinta jakautuu kolmeen osaan: ensin analysoidaan yliluonnollisen luonnollistumista teoksen tarinamaailmassa, erityisesti vodoun ja sen rituaalien kautta. Sen jälkeen analysoidaan Henri Christophen diktatuurin kuvausta. Lopuksi tarkastellaan teosta lajien leikkauspisteessä, erityisesti historian toistumisen teeman kautta. Teosta verrataan maagisen realismin kannalta Gabriel García Márquezin teokseen Sadan vuoden yksinäisyys (1967) ja diktaattoriromaanin kannalta saman kirjailijan teokseen Patriarkan syksy (1975). Tutkimuksen perusteella teoksen Valtakunta tästä maailmasta todellisuuskäsitys rakentuu yliluonnolliset tapahtumat hyväksyvästä todellisuuskäsityksestä, mutta myös todelliseen historiaan pohjautuvista uskomattomista tapahtumista. Teoksen taianomaisuus kumpuaa erityisesti vodoun rituaaleista ja niiden avulla tapahtuvista asioista, esimerkiksi muodonmuutoksista. Teoksessa on myös muita yliluonnollisia tapahtumia, jotka sulautuvat luonnolliseksi osaksi teoksen tarinamaailmaa. Todellisen historian uskomattomat tapahtumat linkittyvät Haitin vallankumoukseen ja Henri Christophen mahtipontiseen diktatuuriin. Tutkimus osoittaa, että maagisen realismin ja diktaattoriromaanin piirteet sekoittuvat teoksessa eikä niitä voi täysin erottaa toisistaan. Vastaavasti näin on vertailuteosten kohdalla.
-
(2021)Tieteisfiktio on 1800-luvun lopulla länsieurooppalaisesta goottilaisesta kirjallisuudesta kehittynyt populaarifiktion laji, jonka yleisesti tunnettuja piirteitä ovat kiinnostus teknologiaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen teollistuvassa maailmassa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen tieteisfiktion suhdetta nykyajan ekologisiin kriiseihin öljyn näkökulmasta. Millä tavalla tieteisfiktiossa kuvitellaan öljyn loppumisen jälkeisiä yhteiskuntia, ja mitä kerronnallisia keinoja tieteisfiktio käyttää jälkfossiilisten tulevaisuuksien representaatiossa? Tutkielmassani analysoin Antti Salmisen romaania Lomonosovin moottori (2014) jälkifossiilisen tieteisfiktion näkökulmasta. Julkaisuaikanaan runsaasti kiitetyn teoksen vastaanotossa romaanin tieteisfiktiiviset elementit ohitettiin lähes täysin. Tulkintani mukaan tieteisfiktion lajitulkinnallinen viitekehys on paitsi välttämätön Salmisen kokeellisen ja monimuotoisen romaanin ymmärtämisessä, myös arvokas ikkuna jälkifossiilisen proosan kerronnallisten keinojen analyysiin. Tieteisfiktion lajiteorian lisäksi tutkielmani tärkeimmät tieteelliset lähtökohdat ovat ekokritiikki ja öljykulttuurin tutkimus. Ekokritiikki on monitieteinen, rikas ja epäyhteinäinen humanistisen tutkimuksen suuntaus, joka käsittelee mm. inhimillisen ja ei-inhimillisen luonnon vuorovaikutusta, ympäristökriisin kulttuurisia merkityksiä ja ihmiskunnan tuhoisia vaikutuksia maapallon ekosysteemille. Vaikka ekokritiikin katsotaan syntyneen jo 1960-luvulla, tieteiskirjallisuuden tutkimuksessa näkökulma on varsin tuore. Öljykulttuurin tutkimuksella viittaan ekokriittisen tutkimuksen alalajiin, jossa ympäristökriisiä tarkastellaan fossiilisten polttoaineiden, erityisesti öljyn näkökulmasta. Öljykulttuurin tutkimuksen keskeinen lähtökohta on, että öljyllä on ilmiselvien taloudellisten, poliittisten ja fysikaalisten vaikutuksiensa lisäksi perustava kulttuurinen merkitys länsimaisen yhteiskunnan kehityksessä. Tutkielmani keskeinen väite perustuu öljyn ja tieteisfiktion yhteyksiä tutkineen Gerry Canavanin jälkifossiilisen retrofuturismin käsitteelle. Retrofuturistisessa jälkifossiilisessa tieteisfiktiossa ihmiskunta selviytyy öljyn loppumisesta suorittamalla paluun öljyn aikakautta edeltäneisiin elämäntapoihin, ajatusvirtauksiin ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Tulkintani mukaan Antti Salmisen Lomonosovin moottori on retrofuturistista strategiaa hyödyntävä jälkifossiilinen tieteisfiktiivinen romaani. Romaanin jälkifossiilinen retrofuturismi perustuu kulttuurihistorialliselle kuvitelmalle paluusta 1500–1600-lukujen aikaan, jolloin öljykulttuurin mahdollistanut valistusajan ihmiskeskeinen edistyskäsitys oli vasta alkutekijöissään. Paluu tieteellis-materiaalista maailmankuvaa edeltäneisiin länsimaisen esoterian, erityisesti alkemian ja juutalaisen kabbalan, uskomuksiin luo teoksessa allegorisen rakenteen, jossa ei-inhimillisen luonnon asemaa käsitellään suhteessa 1800-luvulla alkaneeseen öljyn voittokulkuun ja Neuvostoliiton 1900-luvun Gulag-pakkotyöjärjestelmään.
-
(2021)Tieteisfiktio on 1800-luvun lopulla länsieurooppalaisesta goottilaisesta kirjallisuudesta kehittynyt populaarifiktion laji, jonka yleisesti tunnettuja piirteitä ovat kiinnostus teknologiaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen teollistuvassa maailmassa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen tieteisfiktion suhdetta nykyajan ekologisiin kriiseihin öljyn näkökulmasta. Millä tavalla tieteisfiktiossa kuvitellaan öljyn loppumisen jälkeisiä yhteiskuntia, ja mitä kerronnallisia keinoja tieteisfiktio käyttää jälkfossiilisten tulevaisuuksien representaatiossa? Tutkielmassani analysoin Antti Salmisen romaania Lomonosovin moottori (2014) jälkifossiilisen tieteisfiktion näkökulmasta. Julkaisuaikanaan runsaasti kiitetyn teoksen vastaanotossa romaanin tieteisfiktiiviset elementit ohitettiin lähes täysin. Tulkintani mukaan tieteisfiktion lajitulkinnallinen viitekehys on paitsi välttämätön Salmisen kokeellisen ja monimuotoisen romaanin ymmärtämisessä, myös arvokas ikkuna jälkifossiilisen proosan kerronnallisten keinojen analyysiin. Tieteisfiktion lajiteorian lisäksi tutkielmani tärkeimmät tieteelliset lähtökohdat ovat ekokritiikki ja öljykulttuurin tutkimus. Ekokritiikki on monitieteinen, rikas ja epäyhteinäinen humanistisen tutkimuksen suuntaus, joka käsittelee mm. inhimillisen ja ei-inhimillisen luonnon vuorovaikutusta, ympäristökriisin kulttuurisia merkityksiä ja ihmiskunnan tuhoisia vaikutuksia maapallon ekosysteemille. Vaikka ekokritiikin katsotaan syntyneen jo 1960-luvulla, tieteiskirjallisuuden tutkimuksessa näkökulma on varsin tuore. Öljykulttuurin tutkimuksella viittaan ekokriittisen tutkimuksen alalajiin, jossa ympäristökriisiä tarkastellaan fossiilisten polttoaineiden, erityisesti öljyn näkökulmasta. Öljykulttuurin tutkimuksen keskeinen lähtökohta on, että öljyllä on ilmiselvien taloudellisten, poliittisten ja fysikaalisten vaikutuksiensa lisäksi perustava kulttuurinen merkitys länsimaisen yhteiskunnan kehityksessä. Tutkielmani keskeinen väite perustuu öljyn ja tieteisfiktion yhteyksiä tutkineen Gerry Canavanin jälkifossiilisen retrofuturismin käsitteelle. Retrofuturistisessa jälkifossiilisessa tieteisfiktiossa ihmiskunta selviytyy öljyn loppumisesta suorittamalla paluun öljyn aikakautta edeltäneisiin elämäntapoihin, ajatusvirtauksiin ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Tulkintani mukaan Antti Salmisen Lomonosovin moottori on retrofuturistista strategiaa hyödyntävä jälkifossiilinen tieteisfiktiivinen romaani. Romaanin jälkifossiilinen retrofuturismi perustuu kulttuurihistorialliselle kuvitelmalle paluusta 1500–1600-lukujen aikaan, jolloin öljykulttuurin mahdollistanut valistusajan ihmiskeskeinen edistyskäsitys oli vasta alkutekijöissään. Paluu tieteellis-materiaalista maailmankuvaa edeltäneisiin länsimaisen esoterian, erityisesti alkemian ja juutalaisen kabbalan, uskomuksiin luo teoksessa allegorisen rakenteen, jossa ei-inhimillisen luonnon asemaa käsitellään suhteessa 1800-luvulla alkaneeseen öljyn voittokulkuun ja Neuvostoliiton 1900-luvun Gulag-pakkotyöjärjestelmään.
-
(2023)Tutkielma käsittelee Anita Brooknerin Booker-palkittua romaania Hotel du Lac (1984) ja Sally Rooneyn suosittua esikoisteosta Conversations with Friends (2017) romanttisen rakkauden näkökulmasta. Teokset ovat harvinaisia esimerkkejä omana aikanaan arvostetuista, romanttista rakkautta käsittelevistä romaaneista, jotka kuvaavat rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen vaikeutta modernissa yhteiskunnassa. Teoksia käsitellään ensin lajiteoreettisesta näkökulmasta vertaamalla niitä konventionaaliseen rakkausromaaniin, mikä valottaa teosten ristiriitaista suhdetta romanttisten narratiivien traditioon. Tämän jälkeen huomio kiinnittyy naispäähenkilöiden käsityksiin romanttisesta rakkaudesta tunnekokemuksena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Hahmojen kokemuksia ja ajatuksia rakkaudesta tarkastellaan affektiivisen narratologian, dialogin tutkimuksen sekä rakkautta ja nonmonogamiaa käsittelevän sosiologisen tutkimuksen avulla. Lajiteoreettinen lähestymistapa ja teosten kerronnan sekä hahmojen puheen ja ajatusten tarkastelu tukevat toisiaan, sillä ajallinen ja kaunokirjallinen konteksti vaikuttavat päähenkilöiden käsityksiin ja laajemmin teosten tapaan suhtautua rakkauteen. Tutkimus osoittaakin, että henkilöhahmojen rakkauskäsitykset ovat dialogissa romanttisen kirjallisuuden tradition sekä yhteiskunnallisten muutosten kanssa. Maailmassa, jossa rakkauskäsitykset pirstaloituvat ja perinteiset rakkausnarratiivit menettävät validiteettiaan, sopivan kumppanin valitseminen, valituksi tuleminen ja romanttisen rakkauden ideaan uskominen on hankalampaa kuin koskaan. Teokset hylkäävät romanttisen romaanin konventiot romanttisesta sankarista ja onnellisesta loppuratkaisusta epärealistisina, mutta tulevaisuus ei silti näyttädy toivottomana. Luova kirjoittaminen vapauttaa teosten henkilöhahmot yhteiskunnan vaatimuksista ja antaa heille työkaluja käsitellä rakkauden kokemustaan, jota on vaikea sanoittaa kasvotusten. Hahmot ovat myös vapaita valitsemaan kumppaninsa heteronormatiivisen parisuhdekäsityksen ulkopuolelta ja määrittelemään romanttisen rakkauden ja sen saaman painoarvon elämässään.
-
(2023)Tutkielma käsittelee Anita Brooknerin Booker-palkittua romaania Hotel du Lac (1984) ja Sally Rooneyn suosittua esikoisteosta Conversations with Friends (2017) romanttisen rakkauden näkökulmasta. Teokset ovat harvinaisia esimerkkejä omana aikanaan arvostetuista, romanttista rakkautta käsittelevistä romaaneista, jotka kuvaavat rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen vaikeutta modernissa yhteiskunnassa. Teoksia käsitellään ensin lajiteoreettisesta näkökulmasta vertaamalla niitä konventionaaliseen rakkausromaaniin, mikä valottaa teosten ristiriitaista suhdetta romanttisten narratiivien traditioon. Tämän jälkeen huomio kiinnittyy naispäähenkilöiden käsityksiin romanttisesta rakkaudesta tunnekokemuksena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Hahmojen kokemuksia ja ajatuksia rakkaudesta tarkastellaan affektiivisen narratologian, dialogin tutkimuksen sekä rakkautta ja nonmonogamiaa käsittelevän sosiologisen tutkimuksen avulla. Lajiteoreettinen lähestymistapa ja teosten kerronnan sekä hahmojen puheen ja ajatusten tarkastelu tukevat toisiaan, sillä ajallinen ja kaunokirjallinen konteksti vaikuttavat päähenkilöiden käsityksiin ja laajemmin teosten tapaan suhtautua rakkauteen. Tutkimus osoittaakin, että henkilöhahmojen rakkauskäsitykset ovat dialogissa romanttisen kirjallisuuden tradition sekä yhteiskunnallisten muutosten kanssa. Maailmassa, jossa rakkauskäsitykset pirstaloituvat ja perinteiset rakkausnarratiivit menettävät validiteettiaan, sopivan kumppanin valitseminen, valituksi tuleminen ja romanttisen rakkauden ideaan uskominen on hankalampaa kuin koskaan. Teokset hylkäävät romanttisen romaanin konventiot romanttisesta sankarista ja onnellisesta loppuratkaisusta epärealistisina, mutta tulevaisuus ei silti näyttädy toivottomana. Luova kirjoittaminen vapauttaa teosten henkilöhahmot yhteiskunnan vaatimuksista ja antaa heille työkaluja käsitellä rakkauden kokemustaan, jota on vaikea sanoittaa kasvotusten. Hahmot ovat myös vapaita valitsemaan kumppaninsa heteronormatiivisen parisuhdekäsityksen ulkopuolelta ja määrittelemään romanttisen rakkauden ja sen saaman painoarvon elämässään.
-
(2018)Tutkin pro gradu-tutkielmassani Stephenie Meyerin supersuosittua nuorille suunnattua Twilight-saagaa. Tutkimukseni aiheena on Twilight-saagan romanttisen ja goottilaisen lukutavan jännite ja se, miltä sarja niiden valossa näyttää. Sarjaa on usein käsitelty romanttisena, eikä sen romanttisen juonen ongelmakohtiin ole tartuttu lajiteoreettisesta näkökulmasta. Tarkastelen Bellan ja Edwardin suhteen vaihtoehtoista tulkintaa goottilaisena Twilight-saagan seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja Bellan sulhasvalinnan valossa. Selvitän työssäni, miten goottilainen lukutapa muuttaa Twilight-saagan keskeisten sisältöjen tulkintaa. Edwardin ylisuojelevainen käytös, Bellan uhrautuvaisuus ja pyyteettömyys sekä Twilight-saagan onnellisena kuvattu loppu saavat gotiikan kautta toisenlaisen tulkinnan. Edward näyttäytyy goottilaisen lukutavan mukaan väkivaltaisena ja ylisuojelevana kumppanina. Bella puolestaan ilmentää patriarkaalisen yhteiskunnan naisen roolia pyyteettömyydessään ja goottilaisen sankarittaren kaltaisessa masokismissaan. Työ jakautuu kolmeen päälukuun. Ensimmäinen käsittelee Bellan kilpakosijoita Edwardia ja Jacobia sekä Bellan valintaa heidän välillään. Luku käsittelee kumpaakin kosijaa heidän vampyyriutensa/ihmissuteutensa näkökulmasta, tuoden esiin myös heidän luonteenpiirteensä ja heidän vaikutuksensa Bellaan. Luvussa esitetään, miten kumpikin heistä sijoittuu romanttisen romaanin ja toisaalta goottilaisen romaanin traditioon. Selvitän, mikä tekee Edwardista romanttisen juonen mukaisen ”oikean” sulhasvalinnan. Toinen luku käsittelee seksuaalisuuden problematiikkaa Twilight-saagassa. Se tarkastelee Bellan ja Edwardin välistä seksuaalista jännitettä, heidän roolejaan toistensa viettelijöinä sekä heidän yhteensopimattomuuttaan ihmisenä ja vampyyrina. Vertailukohtina esitän mm. goottilaisen romaanin byronilaisen sankarin sekä femme fatalen. Kolmas luku käsittelee varsinaisesti Twilight-saagan kahta eri lukutapaa ja sitä, miten sen kautta Bellan ja Edwardin suhde voidaan tulkita aivan toisin. Tarkasteluun nousee Edwardin ja toisaalta romanttisen romaanin sankarin aluksi vihamieliseltä vaikuttava käytös, joka kuitenkin sankarittaren on ymmärrettävä kiintymyksestä kumpuavana käytöksenä, sukupuoliroolit, Bellan todellisen minuuden etsintä ja sen löytäminen Edwardin kautta. Edwardin henkisen ja fyysisen väkivaltaisuuden tarkastelun kautta osoitan, miten goottilaisen lukutavan mukaan Bellan muodonmuutos vampyyriksi ei välttämättä pelastakaan häntä Edwardin vaarallisuudelta. Goottilaisen lukutavan mukaan Edward on mahdollisesti edelleen vaarallinen, eikä Bellan uusi fyysisesti tasa-arvoinen asema vampyyrina Edwardin rinnalla muuta sitä. Tutkielma luo uutta, kokonaisuuden huomioon ottavaa tutkimusta Twilight-saagan romanttisen juonen ongelmakohdista. Aihe on mielenkiintoinen myös lajiteorian näkökulmasta, sillä se avaa sitä, miten lajitulkinta ja siihen liittyvät oletukset muokkaavat käsitystämme lukemastamme. Romanttisen ja goottilaisen romaanin lajit luovat kumpikin Twilight-saagaan omanlaisensa jännitteen ja muuttavat sen tulkintaa.
-
(2023)Tarkastelen maisterintutkielmassani nobelisti Kazuo Ishiguron Klara and the Sun (2021) -romaania kriittisenä dystopiana. Romaani kertoo lähitulevaisuudesta, jossa geenimanipulaatio ja tekoäly ovat kehittyneet harppauksittain hallitsemattomassa tahdissa. Lähestyn aihetta kaksiosaisen tutkimuskysymyksen kautta: Miten Klara and the Sun -romaanissa hyödynnetään dystopian lajikonventioita, ja millaista on teoksen esittämä yhteiskuntakritiikki? Ishiguro tunnetaan tavastaan leikitellä erilaisilla lajikonventioilla, eikä Klara and the Sun ole poikkeus. Se ammentaa etenkin dystopiakirjallisuudesta, mutta myös esimerkiksi tieteisfiktiosta, kyberpunkista ja ecosickness fiction -perinteestä. Tutkielmani tavoite on analysoida tarkemmin sitä, millä tavalla romaanissa ammennetaan dystopian lajikonventioista, ja lisäksi valottaa sitä, miksi niin tehdään – toisin sanoen tarkastella yhteiskuntakritiikkiä, jota Ishiguro romaanissaan esittää. Lajikonventioiden hyödyntämisen tarkastelussa käytän teoreettisena viitekehyksenä Raffaella Baccolinin ja Tom Moylanin teoksessa Dark Horizons (2003) esittelemää viittä dystopiatekstin piirrettä. Nämä piirteet ovat: 1) tekstin alkaminen in medias res dystooppisesta maailmanjärjestyksestä, 2) tekstuaalisen vieraannuttamisen efekti, joka syntyy kerronnan suodattuessa dystooppisen maailman kyseenalaistavan henkilöhahmon läpi, 3) dystooppista maailmanjärjestystä vastustavan kertomuksen läsnäolo, 4) päähenkilön pyrkimys palauttaa kieli vapaaseen käyttöön ja 5) tekstin avoimuus, joka pitää yllä toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Analyysini tulos on, että romaanista on löydettävissä jokaiselle piirteelle jonkinlainen ilmenemismuoto, mutta kaikki piirteet toteudu yksi yhteen. Etenkään neljännelle piirteelle ei voi löytää suoraa vastinetta, sillä kertoja ja päähenkilö Klara on tekoälyrobottina dystooppisen yhteiskunnan tuote ja lisäksi kieltä ei vielä laajamittaisesti kontrolloida yhteiskunnassa. Vuosikymmenten saatossa Ishiguro on tullut tunnetuksi epäluotettavista kertojistaan. Myös Klara and the Sun -romaanin kertoja on epäluotettava naiiviutensa, ulkopuolisuutensa ja rajallisen tiedonkäsittelykykynsä vuoksi. Epäluotettava kerronta synnyttää teokseen vieraannuttavan efektin, ja tukeudun James Phelanin Living to Tell About It (2005) -kirjassa esittämiin ajatuksiin epäluotettavasta kerronnasta ja epäluotettavista kertojatyypeistä sitä tarkastellessani. Peilaan tutkielmassani dystopian yhteiskuntakritiikkiä Heather Houserin esittämään ecosickness fiction -perinteeseen ja Jean Baudrillardin ajatuksiin kulutusyhteiskunnasta teoksessa The Consumer Society (1970). Lisäksi analysoin Theoretical Perspectives on Human Rights and Literature (2012) -artikkelikokoelmaan tukeutuen ihmisoikeuksien toteutumista koskevaa kritiikkiä romaanissa. Kaiken kaikkiaan tutkimani romaanin yhteiskuntakritiikki tiivistyy eräänlaiseen teknopessimismiin: Ishiguro osoittaa eettisiä ongelmia jatkuvassa teknologisessa kehityksessä jälkikapitalistisessa yhteiskunnassa.
Now showing items 1-8 of 8