Browsing by Subject "lapsuus"

The aim of this master's thesis was to study the childhood food memories of 67-76-year-olds. In the first theoretical part of my dissertation I deal with food culture, its formation and the factors that shape it. I write about the history of Finnish food culture since 1945 and the journey towards the current state of Finnish food culture. In the second part of the theory, I write about food memories, previous studies of childhood food memories in Finland and childhood eating habits. My dissertation becomes part of home economics food research, because it deals with Finnish food culture, food memories, cooking skills, food service and even the history of Finnish families' daily lives. My research questions were: How childhood food memories are perceived? Who or what is involved? And in what ways do childhood memories appear in a person’s life at a later age? I did not make hypotheses or presuppositions, as I wanted interview material to speak for itself. The study was conducted as a qualitative study. The research material was collected through pair interviews involving people aged 67–76 years. The subjects were siblings and all of the interviewees were born and have spent their childhoods mainly in the cities of southern Finland. The interviewees were selected at discretion. They have lived their childhoods during the greatest food culture changes in Finland in the last hundred years. The interviews were collected as semi-structured thematic interviews, and the collected material was transcribed, themed and analyzed by means of material-based content analysis. The results of the study show that the role of the mother was the most important in childhood food memories, but the father and grandmother also play a major role in them. Food memories strongly reflected the spirit of the period studied, such as the availability of food, the possibilities of choice, the appreciation of food, Finnish food culture and the social situation. Childhood food memories perceived as positive and negative. Negative food memories are often ignored and there are less negative food memories than positive. There are a lot of positive food memories and they evoke nice and warm thoughts and feelings. In addition to the people, the sensory experiences were emphasized in the food memories. Of the sensory memories, the experiences related to the sense of smell and taste were the most pronounced, but the appearance of the food also affected the attractiveness of the food. The results of my research are largely consistent with previous research. The purpose of the study was to store unique and important Finnish food memorabilia that contain valuable information about history, create an understanding of the present and strengthen the field of home economics research.

The aim of the study. Maternal depression during pregnancy occurs in up to one in four women. It is a serious condition that can have long-term negative effects on the development of the foetus and the child through a harmful intrauterine environment. Maternal depression during pregnancy is for instance associated with internalizing mental health symptoms and temperament in children. However, there is little research evidence on the association of maternal depression during pregnancy with anxiety symptoms in school-aged children. Childhood anxiety symptoms can have serious and long-term consequences for an individual in terms of psychosocial, academic and professional functioning. This study examines whether maternal depressive symptoms during pregnancy increases the risk of anxiety symptoms in school-age children. I also investigate whether infant negative emotionality mediates the association between maternal depression symptoms during pregnancy and anxiety symptoms in school-age children. Methods. The sample of this study, which consists of 1625 mother-child pairs, was part of a larger PREDO (The Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction) follow-up study. Data from 3-12 months infancy follow-up and follow-up at the age of 7 to 11 years were used in this study. Mothers rated depressive symptoms during pregnancy using a self-assessment questionnaire (Center for Epidemiologic Studies Depression Scale). Mothers assessed their children's negative emotionality (Revised Infant Behavior Questionnaire) in the infant follow-up and their children's anxiety symptoms (Spence Children's Anxiety Scale, parent report version & The Short Form of the Fear Survey Schedule for Children-Revised) in the school-age follow-up. The associations between maternal depressive symptoms during pregnancy and anxiety symptoms in school-age children were examined with linear regression analysis. Negative emotionality in infancy as a mediator of this relationship was examined with mediation analysis. Results and conclusions. According to this study, maternal depressive symptoms during pregnancy increased the risk of anxiety symptoms in school-age children. The observed associations between maternal depressive symptoms and anxiety symptoms in children were independent of all the covariates selected for this study, such as maternal depression symptoms during follow-up at the age of 7 to 11. Preliminary research findings were also obtained on negative emotionality in infancy as partly mediating the association between maternal depressive symptoms during pregnancy and anxiety symptoms in school-age children. This study helps to increase understanding of the early risk factors of anxiety symptoms in children and the importance of preventive measures during pregnancy. High negative emotionality in early childhood is also a justified target for interventions.

Tutkielmassa kysytään, miten lasten kulutuskulttuuri näkyy keskiluokkaisten lapsiperheiden arjessa. Tarkemmin kysytään, millaisia kulutuseetoksia lasten ja vanhempien puhe kulutuksesta ilmentää sekä miten kulutuseetokset heijastuvat lasten ja vanhempien välisiin kulutusneuvotteluihin. Tutkielma sijoittuu yhteiskuntaluokan, lapsuuden ja kulutuksen sosiologian risteykseen. Yhteiskuntaluokkaa tarkastellaan bourdieulaisen luokka- ja distinktioteorian näkökulmasta. Tutkielma täydentää kansainvälistä lasten kulutuskulttuurin tutkimuskenttää 2020-luvun suomalaisen kulutus- ja luokkayhteiskunnan näkökulmalla. Tutkielman aineisto on kerätty neljän pääkaupunkiseudulla asuvan lapsiperheen kodeissa yhdistelemällä osallistuvaa havainnointia sekä perheenjäsenten teemahaastatteluita. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti niin, että aiempi tutkimus ja teoreettiset viitekehykset tukevat analyysiä, mutta tilaa jää myös aineistolähtöisille kategorioille. Aineistossa esiintyy yhteensä viisi kulutuseetosta. Kohtuullinen kulutuseetos ilmenee ennen kaikkea maltillisena, järkevänä ja säästäväisenä suhtautumisena kulutukseen ja rahankäyttöön. Vihreä kulutuseetos puolestaan korostuu erityisesti korkeakoulutettujen äitien puheissa ja ilmentää liiallisesta tavaramäärästä ja luonnonvarojen tuhlaamisesta seuraavaa ahdistusta, jota lievittävät esimerkiksi käytetyn tavaran kierrätys ja aineeton kulutus. Kehittävä kulutuseetos puolestaan näkyy tavassa, jolla vanhemmat arvostavat lasten aktiivista harrastamista, korkeakulttuuria sekä kehittäviä ja toiminnallisia tavaroita. Sosiaalinen kulutuseetos ilmentää erityisesti lasten puheissa esiintyvää ystävien ja vertaisryhmän merkitystä kulutushaluille. Affektiivinen kulutuseetos esiintyy niin ikään pääasiassa lasten puheessa ja korostaa kulutuksen aikaansaamaa itseisarvoista iloa ja sen ilmentämää välittämistä ja huolenpitoa perheenjäsenten välillä. Lisäksi kulutusneuvotteluiden tarkastelu oman rahan, hankintojen, harrastusten ja teknologian sekä ruutuajan näkökulmista osoittaa, että vanhemmat vetoavat lähes kaikkiin eri kulutuseetoksiin perustellakseen lasten kulutuksen rajoittamista tai sallimista. Toisaalta myös lapset haastavat vanhempien periaatteita ja toimivat neuvotteluissa aktiivisina ja paikoin valtahierarkioita rikkovina toimijoina. Tulosten perusteella todetaan vanhempien tuottavan kunniallista keskiluokkaa ja vanhemmuutta kohtuulliseen, vihreään ja kehittävään kulutuseetoksen perustuvien erontekojen avulla. Lapsille tyypilliset sosiaalinen ja affektiivinen kulutuseetos taas perustuvat enemmän yhteenkuuluvuuden luomiseen, ja yhteiskuntaluokkaa keskeisemmiksi nousevat ikään perustuvat eronteot. Tulokset ovat laajalti aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden suuntaiset, mutta esimerkiksi kohtuullisen kulutuseetoksen korostuminen aineistossa kehittävän kulutuseetoksen sijaan voidaan nähdä suomalaisen kulutusyhteiskunnan erityispiirteenä. Lisäksi 2020-luvun lasten vanhemmat ovat kasvaneet teknologian parissa, mikä näkyy aineistossa muun muassa positiivisempana suhtautumisena lasten teknologian käyttöön. Tulosten perusteella toivotaan lasten omien näkemysten tuomista vahvemmin esiin lasten kulutusta koskevassa julkisessa keskustelussa.

Liikkumiseen kannustetaan usein korostamalla sen tuomia terveyshyötyjä. Liikkuminen on kuitenkin paljon muutakin kuin keino ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia. Siinä voidaan pitää merkityksellisenä monia asioita. Tämän tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, millaista pääomaa liikkumiseen tarvitaan lapsuudessa ja nuoruudessa. Toiseksi kiinnostuksen kohteena on se, millaisia asioita liikkuvat aikuiset pitävät liikkumisessaan tärkeinä. Lopuksi tutkitaan liikkumisen jatkumoa ja selvitetään, mitkä näistä asioista ovat olleet tutkittavilla läsnä lapsuus- ja nuoruusiän liikkumisesta aikuisiän liikkumiseen asti. Tutkimuskysymykset ovat: Miten aikuisena vähintään harrastetasolla liikkuville on kertynyt liikuntapääomaa lapsuudessa ja nuoruudessa? Mistä osa-alueista liikuntapääoma muodostuu lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien liikuntapääomaa kartuttaneilla aikuisilla? Mitkä liikuntapääoman osa-alueet ovat olleet tutkittavilla läsnä sekä lapsuuden ja nuoruuden että aikuisuuden liikkumisessa? Mitä liikkuminen tuottaa aikuisuudessa? Tutkielman aineisto koostuu kuuden yli 18-vuotiaan, vähintään harrastetasolla liikkuvan aikuisen yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin eräästä kuntokeskuksesta. Aineisto kerättiin keväällä 2022. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään laadullista, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nojataan Grounded Theoryyn (GT) analyysitekniikkana. Tulkinnassa hyödynnetään pääomajaottelua. Liikkumiseen tarvittavia ja sen tuottamia resursseja tarkastellaan Bourdieun taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman valossa. Liikkumisessa merkityksellisinä pidettyjä osa-alueita tarkastellaan Kunnarin liikuntapääoma-käsitteen avulla. Liikuntapääoma on osa ruumiillista kulttuurista pääomaa eli se ilmenee erilaisina toimintatapoina ja -taipumuksina. Tutkielman tulosten mukaan lapsuudessa ja nuoruudessa liikkumisen mahdollistaneita resursseja ovat sosiaalinen tuki, raha ja asuinympäristö. Aikuisuudessa liikkumisessa pidetään tärkeänä viihtyisyyden, ihmissuhteiden, rutiinin, suorittamisen, itsensä ilmaisun sekä terveyden osa-alueita. Liikkumisen jatkumossa lapsuudesta aikuisuuteen korostuu yhtäältä liikkuminen elämyksellisenä toimintana ja toisaalta sisäänrakennettuna ja intuitiivisena tapana. Tutkielma valottaa sitä, ettei liikkuminen ole kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa. Tulosten mukaan liikkuminen lapsuudessa ja nuoruudessa vaatii useaa erilaista tuen muotoa vanhemmilta tai muilta läheisiltä. Lisäksi ympäristön tarjoamien puitteiden on oltava suotuisia liikkumiselle. Kun liikkumisen pariin on päästy, pidetään siinä aikuisiällä tärkeänä paljon muutakin kuin sen tarjoamaa terveyshyötyä. Tulosten mukaan haastateltavien liikkumisessa on aina ollut kyse mukavuudesta. Liikkumisen parissa on viihdytty, koska se on kivaa ja sen parissa voi viettää aikaa ihmisten kanssa. Toisaalta liikkumisessa on aina ollut kyse myös rutiinista. Liikkuminen on yhtä normaali tapa kuin hampaiden harjaus. Tästä johtuen liikkumisen lisäämiseen tähtäävissä hankkeissa olisi tärkeä tarjota puitteita useiden eri liikuntapääoman osa-alueiden toteutumiselle kuten mieluisille liikuntamuodoille, onnistumisen kokemuksille, ihmissuhteille ja liikkumisen rutiinin luomiselle pelkän terveyden osa-alueen lisäksi.

Tutkielmassa tarkastellaan lähiluvun avulla lasten mielenterveydestä käytyä keskustelua Sielunterveysseuran lehdessä vuosina 1928–1939. Tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä psykiatrian ja kasvatuksen asiantuntijat antoivat psyykkiselle terveydelle kasvatuksen ja lasten arkielämän kontekstissa. Tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan aineistolähtöisesti paikantamalla siitä aiheen kannalta olennaiset teemat. Kasvatusneuvojen ja niiden perusteluiden kautta tutkielmassa selvitetään myös, millaisia lapsuuteen, kasvatukseen ja perhe-elämään liittyviä ihanteita lehdessä luotiin. Kasvatusta, perhe-elämää ja lasten henkisen terveyden hoitoa käsitelleiden artikkelien tavoitteena oli välittää tieteelliseen tietoon perustuvaa valistusta vanhemmille, opettajille sekä muille lasten kasvatukseen ja päivittäiseen elämään osallistuneille. Kasvatus oli aineiston valossa vastuullinen tehtävä, jolla pyrittiin ohjaamaan lasta ahkeruuteen ja hyödyllisyyteen sekä toisaalta onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Kasvatustyön nähtiin kuuluvan ensisijaisesti kotiin ja kouluun, ja sitä tukivat tarvittaessa lääketieteen ammattilaiset. Lapsen tasapainoisen kehityksen perustana oli ehjä ydinperhe. Mielenterveyden ajateltiin tukevan lapsen kasvua kohti varsinaista päämäärää, joka oli kunnollinen kansalaisuus. Mielenterveyteen suhtauduttiin aineiston valossa nykypäivään verrattuna välineellisemmän lähestymistavan kautta: se nähtiin keinona saavuttaa kunnollisuuden ihanne. Psykiatrisen hoidon tarve kertoi poikkeamasta, jota pidettiin raskaana taakkana niin yksilölle ja hänen perheelleen kuin koko yhteiskunnalle. Psykiatrian näkökulmasta mielisairaus ja poikkeavuus johtuivat 1920-luvulla yleistyneen rotuhygieenisen ajattelun mukaisesti huonosta perimästä, ja haittayksilöiden lisääntyminen tuli asiantuntijoiden mukaan voida estää esimerkiksi laitoshoidon ja sterilisaatioiden avulla. Rotuhygieenisten näkemysten ohella aineistosta välittyi kuitenkin myös kristilliseen lähimmäisenrakkauden ihanteeseen nojaava ajatus kaikkien, myös heikkojen ja vajaakykyisten lasten oikeudesta kasvatukseen, opetukseen ja huolenpitoon.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan piispa emerita Irja Askolan yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä lapsuudesta. Tutkielmassa selvitän, millaisia lapseen ja lapsuuteen liittyviä yhteiskunnallisia ja teologisia näkemyksiä Irja Askolan lapsia ja lapsuutta käsittelevät runot ilmentävät. Askola on ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naispiispa. Hän on julkaissut myös useita runoteoksia. Askolan kirjoittamat runot ovat arkeen kiinnittyviä ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Askolan runotuotantoa koskeva aiempi tutkimus on keskittynyt feministiteologian näkökulmaan, sen sijaan hänen näkemyksiään lapsuudesta ei ole vielä tutkittu. Tämän laadullisen tutkielman aineisto koostuu Irja Askolan lapsia ja lapsuutta käsittelevistä runoista teoksissa Lasinen lapsuus. Kuvia suomalaisen lapsen elämästä (2002), Tie vie, pyhä kantaa. Rukousta ja runoa kirkkovuoden mittaan (2010) sekä Pöytä katettu kaikille (2016). Runot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena runoista jäsentyi kaksi pääteemaa, haavoittava lapsuus ja hyvä lapsuus. Haavoittavan lapsuuden alle muodostuivat syventävät teemat lapsuus selviytymisenä ja lapsuus suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä hyvän lapsuuden alle syventävät teemat lapsuus huolettomuutena ja kristinuskon lapsuus. Askolan runojen lapsuus typistyy selviytymiseksi, jota leimaa aikuisten lapsiin kohdistama vallankäyttö sekä vaatimukset. Askolan runojen yhteiskunnallinen kritiikki osuu rakenteisiin, jossa lapsuuden arvoa ei ymmärretä ja se halutaan sivuuttaa. Lapsuuden huolettomuus näyttäytyy runoissa leikkinä, ilona sekä osallisuutena, jossa toteutuvat lasten todeksi ottaminen sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Kristinuskon lapsuuden runoista piirtyy kuva, jossa Askolan kristinuskon sanoman ja hänen teologiansa ydin on lasten kunnioituksessa ja heidän ensisijaisuudessaan. Askolan runot ammentavat lasten arjen eletystä elämästä ja hän yhdistää teologisen ajattelun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Näin Askolan runoista on nähtävissä lasten vapautuksen teologian painotus.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan toisen vanhemman toteuttaman kansainvälisen lapsikaappauksen vaikutuksia kaapatun lapsen elämässä. Kansainvälisellä lapsikaappauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa alle 16-vuotias lapsi on viety ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta ilman toisen huoltajan suostumusta. Tutkimukseen on haastateltu jo aikuistuneita lapsia, jotka ovat olleet kaapattuina toisen vanhempansa kotimaassa. Viranomaisten mukaan kaappaustapauksissa kaappaaja on yhtä usein lapsen isä kuin äiti. Tämän narratiivisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia kansainväliseen lapsikaappaukseen voi liittyä, ja millaisia merkityksiä nämä kokemukset saavat myöhemmin lasten elämässä. Lisäksi työssä tarkastellaan, kuinka lapset sopeutuvat takaisin Suomeen kaappauksen päätyttyä, ja millaisin keinoin he selviytyvät traumaattisista kokemuksistaan. Tutkielman aineistona toimii kolme kerronnallista haastattelua, jotka toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun ja syvähaastattelun käytäntöjä hyödyntäen. Kaikki haastateltavat löytyivät Kaapatut lapset ry:n verkostojen kautta. Haastattelut toteutettiin joulukuun 2017 ja tammikuun 2019 välisenä aikana joko kasvotusten tai puhelimitse. Narratiivinen analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti, ja sen tulokset on raportoitu haastateltavien anonymiteettia kunnioittaen. Tulosten perusteella kansainväliseen lapsikaappaukseen liittyy perhetaustasta riippumatta häpeää, turvattomuutta sekä surua toisen vanhemman menetyksestä. Kaappaus tapahtuu tyypillisesti kärjistyneen huoltoriidan yhteydessä ja vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmastaan. Lapset kokivat kaappauksen aikana kaltoinkohtelua ja todistivat mm. fyysistä väkivaltaa. Sisaruksista vanhin joutui epävarmoista olosuhteista johtuen ottamaan aktiivisesti toisen vanhemman roolin. Sopeutuminen Suomeen oli haastateltaville odotettua vaikeampaa, sillä maassa odotti jälleen uusi kieli ja kulttuuri, jossa he eivät olleet kasvaneet. Kotiinpaluu muistutti monilta osin kaappaustilannetta. Merkittävimmän tuen niin kaappauksen aikana kuin sen jälkeen kaapatut lapset löysivät omista sisaruksistaan. Aikuisena kaapatut lapset korostivat anteeksiannon ja ymmärryksen merkitystä oman selviytymisprosessin ja toipumisen edellytyksenä. Traumaattisista kokemuksista ei juurikaan keskusteltu perheissä tapahtumien päätyttyä, mutta haastateltavat olivat käsitelleet tunteitaan erilaisin terapian keinoin. Haastateltavat kokivat, että vaikeat kokemukset olivat vahvistaneet heidän luonnettaan ja tehneet heistä niitä ihmisiä, joita he kokevat tänä päivänä olevansa. Vuosien työskentelyn myötä kaappauskokemukset hyväksyttiin osaksi sisäistä tarinaa mutta ei omaa identiteettiä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoite oli selvittää sitä, ilmeneekö traumoja kokeneiden lasten koulunkäynnissä haasteita ja mikäli ilmenee, millaisia nuo haasteet ovat ja miten opettaja voisi oppilasta tukea. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: Miten alakouluikäisen traumatausta voi vaikuttaa hänen koulutyöskentelyynsä? Millaisia hyviä käytänteitä alakoulussa työskenteleville löytyy työskentelyyn trauman kokeneen lapsen kanssa? Tutkielman tarkoitus on selvittää niitä keinoja, joita alakoulussa on käytössä traumataustaisten lasten tukemiseen sekä selvittää sitä, kuinka alakouluikäisen traumatausta vaikuttaa hänen koulutyöskentelyynsä. Menetelmät. Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitettiin aiheeseen liittyvää teoria- ja tutkimustietoa. Kirjallisuuskatsaukseen etsittiin materiaalia sekä Internetin tutkimusartikkelien hakupalveluiden avulla, että kirjastossa tehtävällä tiedonhaulla. Kirjallisuuskatsauksen aineistoa analysoitiin lukien ja erilaisia tietolähteitä keskenään verraten. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opettajilla on erilaisia mahdollisuuksia tukea lasten koulunkäyntiä ja oppimista. Opettajilla on erilaisia välineitä lasten tukemiseen ja toiminnassa on huomioitava yksilöiden eroavaisuudet.

Tarkastelen tutkielmassani viktoriaanisella ajalla Britanniassa käytyä keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä ja tutkin lapsen asemaa seksuaalisen väkivallan uhrina. 1800-luvulla suhtautuminen lapsiin sekä ikäryhmänä että laajemmin erityisenä yhteisön osana koki moninaisia muutoksia. Sosiaalisiin uudistuksiin keskittyneet liikkeet alkoivat kiinnittää huomiota lasten asemaan 1800-luvun yhteiskunnassa. Lasten seksuaalinen pahoinpitely nousi esiin huolena, joka koetteli sekä lapsen kehoa että aivan erityisesti moraalia. Aiheessa yhdistyivät kysymykset moraalittomasta seksuaalisuudesta, lasten turmel-tumisesta ja kärsimyksestä sekä yhteiskuntaluokkien välisistä jännitteistä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten keskustelut lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta pahoinpitelystä nousivat esille juuri viktoriaanisella ajalla? Mitä tämä kertoo ajan lapsuuskuvan muutoksesta? Seksuaalisen pahoinpitelyn uhreina olevien lasten asema yhteiskunnassa oli monella tapaa ongelmallinen. Tutkin myös, kuka nähtiin ”oikeana” seksuaalisen pahoinpitelyn uhrina 1800-luvulla ja ketkä määritelmän ulko-puolelle jäivät. Mitkä yhteiskunnan rakenteet ja arvot vaikuttivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrin ”paikkaan” keskustelussa ja siihen, miten yhteisö suhtautui pahoinpitelyn uhreihin? Käsittelen tutkimuksessani sekä tyttöjä että poikia ja pyrin nostamaan tutkimuksessa esille myös sukupuoleen liittyviä erityispiirteitä. Tutkimukseni painottuu ajallisesti noin 1860–1890 lukujen välille, jolloin lasten seksuaalista pahoinpitelyä ja lastensuojelulainsäädännön kehitystä koskevat keskustelut olivat aktiivisimmillaan. Tutkimuksessani käytän monipuolisesti aikalaislähteitä. Aikalaislähteitäni ovat esimerkiksi lasten seksuaaliseen pahoinpitelyyn liittyvä lainsäädäntö, lakeihin liittyvä julkinen keskustelu parlamentin ylä- ja alahuoneissa sekä Old Bailey’n julkaistut tiedonannot. Lisäksi aineistonani on lehdistössä käytyä aikalaiskeskusteltua. Käytän lähteenäni myös The Waifs and Strays' Society -järjestön julkaisemia esimerkkitapauksia. Järjestön huostaan tuli lapsia erityisesti eri raastuvanoikeuksien lähettäminä. Lisäksi käytän lähteinäni erilaisten lastensuojelujärjestöjen ja valtiollisten komiteoiden raportteja (esim. The Exposure and suppression of the traffic in English girls for purposes of continental prostitution, 1881 ja Report for Inquiring Into the Housing of the Working Classes 1885), lääketieteellisiä julkaisuja (Medical jurisprudence) sekä aikalaistoimijoiden, kuten Josephine Butlerin, Ellice Hopkinsin, W.T. Steadin ja Charles Boothin kirjoituksia. 1800-luvulla tapahtunut lapsuuskuvan muutos muokkasi keskustelua lasten seksuaalisesta pahoinpitelystä. 1800-luvun aktivismin seurauksena lastensuojelulainsäädäntö tiukentui, seksin suojaikäraja nousi ja lastensuojelu ammattimaistui. Yhteiskunnallinen keskustelu nojasi hyvin vahvasti keskiluokkaiseen ikäsidonnaisen lapsuuden ajatukseen, joka tuki lasten laajempaa suojelua, mutta sulki suppeudessaan ulos monia lapsia. Tutkimuksen perusteella esiin nousee kolme selkeää kategoriaa, jotka vaikuttivat siihen, miten seksuaalista väkivaltaa kokeneeseen lapseen suhtauduttiin: lapsen ikä, sukupuoli ja sekä lapsen että väkivallantekijän luokka ja sosiaalinen asema yhteisössä. Huonoon asemaan joutuivat seksuaalisen pahoinpitelyn uhrit, jotka eivät käytökseltään sopineet stereotypiaan ”viattomasta” lapsesta, alimpaan työväenluokkaan kuuluvat lapset, yli 12-vuotiaat lapset ja prostituoidut. Myös pojat jäivät keskustelussa marginaaliseen asemaan.