Browsing by Subject "lastenkirjallisuus"

ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen häiriö, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 5 % (Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman & Rohde, 2007). ADHD-oireet alkavat lapsilla ennen kouluikää (Puustjärvi, 2016a), jolloin jo varhaiskasvatuksessa ADHD voi olla osa lapsen arkea. Lebowitz (2016) on todennut, että ADHD:hen liittyvä stigma kohdistuu myös lapsiin, ja että myös lapsilla on negatiivisia asenteita ADHD:ta kohtaan. Tätä stigmaa tulisi pystyä ennaltaehkäisemään ja purkamaan, ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä apuväline tähän on kirjat, joiden monipuoliseen käyttöön varhaiskasvatuksessa tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 42, 44) mukaan pyrkiä. Leon (1997) on tutkimuksessaan todennut, että ADHD:n representaatio yhdysvaltalaisessa lastenkirjallisuudessa on osin stereotypistä, mutta toisaalta myös hyvin totuudenmukaista. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia kuvauksia ADHD:sta esitetään suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja kirjojen ADHD-lapsilla on. Toteutin tämän tutkielman laadullisena tutkimuksena ja analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona toimi kolme suomenkielistä lastenkirjaa, joissa esiintyi hahmo, jolla on ADHD. Teokset olivat vuosilta 2006 ja 2008, ja ne olivat suunnattu päiväkoti- tai alakouluikäisille lapsille. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua havainnollistaakseni aineistossa esiintyvien kuvausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset osoittivat, että kirjojen kuvaukset toisaalta vastaavat sitä, mitä ADHD voi olla, mutta antavat myös hyvin yksipuolisen kuvan ADHD:sta ja sen ilmenemistavoista. Kuvaukset typistävät ADHD:n pienten poikalasten vilkkaudeksi ja kiukutteluksi, mutta toisaalta myös esittävät lapsen huumorintajuisena ja hyvänä ystävänä. Selviytymiskeinoja kuvattiin aineistossa vähemmän. Aikuisen tuen rooli ADHD-lapsen arjessa selviytymisessä oli kuvauksissa korostunut, mutta myös lapsen ystävien vaikutusta sekä lapsen omia selviytymiskeinoja kuvattiin. Lasten- kirjallisuuden tarjoamaa ADHD:n representaatiota tulisi monipuolistaa ja päivittää nykyisten käsitysten mukaiseksi.

Suomalaisessa kulttuurissa kirjoilla ja lukemisella on perinteisesti ollut vahva asema ja lastenkirjallisuus on tärkeä osa myös varhaiskasvatusta. Lastenkirjallisuuden tehtävänä on tarjota lapsille viihdykettä, mutta kirjallisuuden avulla lasten kanssa voidaan myös käsitellä erilaisia, vaikeitakin aiheita. Kirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan esimerkiksi omaa identiteettiään. Lastenkirjallisuus ottaa usein kantaa yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi postmoderneissa lastenkirjoissa pyritään rikkomaan kaksijakoisia sukupuolirooleja ja esitellään ei-normatiivisia perheitä alleviivaamatta niitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka äitejä ja äitiyttä kuvataan suomalaisessa, realistisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Pienten lasten identiteetin kehityksen kannalta on tärkeää, minkälaisina aikuisia naisia ja äitejä kuvataan kirjallisuudessa, koska kuvaukset liittyvät väistämättä myös käsityksiin sukupuolirooleista. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä ja aineistona on 13kpl vuosina 2015-2020 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat sekä kirjojen teksti että kuvitus. Analyysin perusteella aineiston äitihahmoille luotiin kuusi kategoriaa: äidin elämä on muutakin kuin äitiyttä, äidit osaavat heittäytyä, äiti on rakastava ja lempeä turvanlähde, äidit eivät ole täydellisiä, äidillä on viimeinen sana ja äidit osana monenlaisia perheitä. Nykyään äideillä jopa odotetaan olevan ”oma elämä” äitiyden ulkopuolella ja näin on myös kirjallisuuden äitien kohdalla. Äidinrakkaus näkyy vahvasti kirjoissa, mutta niin myös äitien muut tunteet. Äiti on auktoriteetti, vaikka hän hassutteleekin lastensa kanssa. Lastenkirjoissa kuvataan myös muita kuin perinteisiä ydinperheitä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastenkirjallisuuden äitihahmoilla on monia, päällekkäisiä rooleja. Hyvä äitiys ei vaadi oman elämän uhraamista. Kirjojen äideillä on harvoin omaa nimeä, vaikka muuten äitikuvaukset haastavat perinteiset sukupuoliroolit. Hyvä kuvakirja jättää tarpeeksi tilaa myös visuaaliselle kerronnalle. Kuvituksessa näkyvät ajankohtaiset aiheet kuten imetyksen normalisointi. Tarinat tarjoavatkin hyvän lähtökohdan lapsen ja aikuisen väliselle keskustelulle.

Today children live in mediated culture. Therefore they need many different kind of literacy skills. Basic reading skills are the foundation that it is built on. Children´s literature has its own role in supporting the process of learning to read. The purpose of this qualitative content ana-lysis is to find out what kind of typographical, illustrational and textual ways to support pro-cess of learning to read can be found in Finnish learning to read books. Collected data invol-ves thirteen beginner readers books that are published in Finland. I had three categories in the focus of analysis: typography, texts and illustrations. Through analysis, the main focus on beginner readers books was based on readability and in the clarity of illustrations. The major finding was that some of the books was really targeted for children that are just starting to learn how to read but others was for children that already can read. The another result was that hyphenated text or increased text size are not the only factors that help the progress of learning to read. This study can be used as a support when parents are choosing a book when their children are in a stage of learning to read. Authors, illustrators and graphic designers that are planning to do a book for children that are learning to read can use this study for their benefit.

Tutkielma käsittelee A. A. Milnen (1882–1956) Nalle Puh -teosten ilmentämää eläinkuvaa. Milnen teoksia Nalle Puh (1926) ja Nalle Puh rakentaa talon (1928) tarkastellaan käyttäen hyväksi lastenkirjallisuuden ja henkilöhahmon tutkimuksen sekä humanistis-yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen (animal studies) teoreettisia viitekehyksiä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat, miten teosten hahmot rakentuvat niiden eläin-, ihmis-, ja leluattribuuttien kautta ja mitä merkitystä teosten välittämällä kuvalla ihmisen ja eläimen suhteesta on niiden kokonaistulkinnan kannalta. Analyysissä tarkastellaan täten ensisijaisesti Milnen teosten henkilöhahmoja ja niiden välittämää kuvaa ihmisen ja eläimen suhteesta. Analyysia kontekstualisoidaan tarkastelemalla lastenkirjallisuuden inhimillistettyihin eläinhahmoihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Eläintutkimuksen tarjoaman linssin läpi tarkastellaan Nalle Puhin, Kanin ja Pöllön hahmojen rakentumista, ja todetaan, että kirjallisuuden eläinhahmot toisintavat usein tiettyjä kirjallisuudessa ja kulttuurissa vakiintuneita konventioita. Milnen hahmot ovat toisaalta ajoittain korostettuja tyyppejä, minkä voi nähdä myös ironisoivan eläimiin liitettyjä trooppeja. Samoin Nasun ja Ihaan hahmoihin liittyy sian ja aasin kulttuurisiin esitystapoihin kytkeytyviä piirteitä, jotka pohjautuvat eläinten käyttämiseen hyöty- ja tuotantoeläiminä. Kengun, Ruun ja Tikrun hahmoja, samoin kuin Möhköfantin kaltaisia kuvitteellisia eläimiä, käsitellään yhteydessä teosten syntyajan historialliseen kontekstiin brittiläisen imperiumin alla. Hahmot edustavat Britannian siirtomaille ominaisia eläinlajeja, jolloin niitä on mahdollista lukea jälkikolonialistiseen tutkimusperinteeseen nojaten. Lisäksi tarkastellaan liminaalieläimiksi nimettäviä eläimiä, jotka jäävät Milnen teoksissa marginaaliseen rooliin. Eläinhahmojen lisäksi tutkielmassa analysoidaan kertomusten ainoaa varsinaista ihmishahmoa, Risto Reipasta, ja teosten välittämää kuvaa ihmisen suhteesta eläimiin. Ihmisen ja eläimen rajanveto on yhtäältä hierarkkinen, mutta toisaalta sitä myös kyseenalaistetaan ja puretaan. Risto Reippaan suhde Nalle Puhiin nousee kumppanilajin käsitteen kautta keskeiseksi ihmisen ja eläimen välisen suhteen tarkastelupisteeksi. Kielen, kirjallisuuden ja älykkyyden teemat ovat erilaisten hahmojenvälisten hierarkioiden kautta teoksissa vahvasti läsnä ja kietoutuvat kysymyksiin eläimyydestä ja ihmisyydestä. Analyysin loppupuolella tarkastellaan kolmannen tärkeän kategorian, lelun, merkitystä Puh-kirjoissa. Leluhahmo on monitahoinen kiintopiste tarkastella inhimillisen ja eläimellisen kytköksiä lastenkirjallisuudessa. Teosanalyysin pohjalta todetaan, että Puh on nykypäivänä relevantti klassikko ja edelleen uusia, ajankohtaisia merkityksiä saava tutkimuskohde. Teosanalyysi osoittaa Nalle Puhin käsittelevän moniulotteisia kysymyksiä eläimen, ihmisen ja lelun suhteista. Milnen teoksia on perusteltua lukea ihmisen ja eläimen tai elollisen ja elottoman kaltaisia rajanvetoja hämärtävinä ja jopa kyseenalaistavina teksteinä, vaikka niissä esiintyy myös ajoittain paljon lajienvälistä hierarkiaa.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sukupuolistereotypioiden ilmenemistä ja purkamista analysoimalla Disneyn Frozen – Huurteinen seikkailu -kirjaa. Tutkimuksessa selvitän keinoja, joilla Frozen pyrkii purkamaan sukupuolistereotypioita, mutta samalla tarkastelen sitä, millaisia sukupuolistereotypioita kirjassa esiintyy. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaisia sukupuolistereotypioita Frozenissa esiintyy? 2. Miten Frozen pyrkii purkamaan sukupuolistereotypioita? Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytän kvalitatiivisia eli laadullisia menetelmiä. Pohjustan tutkimustani laajalla teoriaosuudella, joka avaa tutkimuksen kannalta olennaisia ja tärkeitä käsitteitä. Analysoitavana aineistona toimii Disneyn (2013) Frozen – Huurteinen seikkailu -kirja. Analyysissä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, koska teoria toimi olennaisena ohjaavana tekijänä aineistoa analysoidessani. Sisällönanalyysi myös tarjosi mahdollisuuden esittää tutkimustulokset selkeässä ja tiiviissä muodossa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset nostivat esiin, että Frozenissa ilmenee myös sukupuolistereotypioita, kuten naisen heikompi asema miehiin nähden ja miehen näkeminen pelastavana toimijana. Frozen kuitenkin myös pyrkii purkamaan sukupuolistereotypioita usein keinoin. Nainen esimerkiksi nähdään vasten sukupuolistereotypioita aktiivisena toimijana ja kirjan hahmoilla ilmenee sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä. Kirja sisältää siis sukupuolistereotypioita purkavia aineksia, mutta myös jäänteitä vanhoista sukupuolistereotypioista.

Perinteisen ydinperheen rinnalle on lähivuosina syntynyt uusia, erilaisia perhemuotoja. Aikuisten on selvästi välillä haastavaa kohdata ja hyväksyä näitä perhemuotoja. Tietoisuutta lisäämällä ihmisten suhtautuminen uusiin asioihin kuitenkin neutralisoituu. Sosiaalista leimaamista voidaan välttää, kun uusiin perhemuotoihin tutustutaan avoimen rehellisesti jo varhaislapsuudessa. Lastenkirjallisuuden kautta lapsi pääsee tutustumaan erilaisiin perhemuotoihin sopivan etäältä ja lapselle ymmärrettävällä tavalla jo varhain. Varhaiskasvatuksessa opettajien on mahdollista valikoida aihetta käsitteleviä, lapsille sopivia kirjoja ja tutustuttaa lapset niihin. Varhaiskasvatuksessa lapsilla on myös mahdollisuus keskustella uusista ja mahdollisesti vaikeistakin asioista aikuisen kanssa, kun kirja on ikään kuin aloittanut keskustelun. Lapsi voi saada kirjoista lohtua ja vertaistukea sekä oppia ymmärtämään muita ihmisiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia erilaisia perhemuotoja 2000- luvun realistisissa lasten kuvakirjoissa esiintyy, miten niitä kuvataan niin tekstin kuin kuvienkin muodossa sekä mitä yhteistä erilaisilla perheillä on. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, teorialähtöistä sisällönanalyysin menetelmää käyttäen. Aineistona toimi kymmenen vuosina 2002–2021 julkaistua lasten kuvakirjaa, jotka kaikki käsittelivät erilaisia perhemuotoja tavalla tai toisella. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nykypäivän monia eri perhemuotoja esiintyy jo kattavasti uudemmassa lastenkirjallisuudessa. Perheet esiintyvät kirjoissa täysin normaaleina perheinä ja kirjojen tarkoituksena onkin selkeästi normalisoida lukijalle ydinperheestä poikkeavia perhemuotoja. Osassa kirjoista tekstissä kävi ilmi asioita perheistä, mutta osassa tieto oli kuvitettu ja jätetty lukijalle tulkittavaksi. Kaikki perheet elävät tutkimuksen mukaan tavallista arkea, viettävät aikaa toistensa kanssa, rakastavat toisiaan sekä huolehtivat toisistaan. Kaikilla perheillä on myös koti, yhteinen kieli perheen sisällä, sekä yhteisiä toimintatapoja.

Tutkielman aihe on luonnonkuvaus ja ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden esitys Ursula K. Le Guinin Maameri-sarjan (1968–2001) fantasiakirjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten ihmisten ja eläinten eroja esitetään kirjoissa fantastisten hahmojen kautta sekä miten fantastisia elementtejä käytetään kuvaamaan ihmisten ja luonnon vuorovaikutusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta sekä fantasia- ja lastenkirjallisuudentutkimusta. Maameri-kirjoissa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta voidaan nähdä käsiteltävän lohikäärmeiden kautta: lohikäärmeissä ihmisenkaltainen puhekyky yhdistyy ei-inhimillisiksi miellettyihin piirteisiin. Le Guinin lohikäärmeet pohjautuvat selvästi aikaisemman fantasiakirjallisuuden, erityisesti Tolkienin lohikäärmeisiin. Kirjasarjan aikana niiden representaatio kuitenkin muuttuu perinteisestä moniulotteisemmaksi ja niihin (sekä laajemmin eläimiin) liittyviä käsityksiä kyseenalaistetaan. Maameren mytologia sisältää sekä evolutiivisia että raamatullisia viitteitä ihmisten ja lohikäärmeiden (/eläinten) eriytymiseen liittyen, mutta painottaa kuitenkin näiden yhteistä historiaa ja sukulaisuussuhdetta. Ihmisten ja luonnon vuorovaikutus ilmenee kirjoissa taikuuden sekä tasapainon käsitteen kautta. Tasapainolla (’balance’) viitataan kirjoissa niin ekologiseen kuin yhteiskunnalliseen tai henkiseen tasapainoon ja terveyteen. Taikuus esitetään kirjoissa voimana, jonka käyttöä tulee rajoittaa vain välttämättömään, sillä se saattaa horjuttaa tasapainoa ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden takia. Luonnossa vallitsevia vuorovaikutussuhteita ja verkostoja konkretisoidaan siis kirjoissa tasapainon käsitteen kautta. Taikavoimat esitetään vallankäytön välineenä, jonka oikeaoppista käyttöä edustaa erityisesti sen käyttämisestä kieltäytyminen, sillä se saattaa vaarantaa ekologisen (tai muun) tasapainon, jonka säilyttäminen esitetään edellytyksenä sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnille. Fantastisten elementtiensä kautta Maameri-sarja herättää kysymyksiä ihmisten vuorovaikutuksesta ja suhteesta luontoon. Tutkielma osoittaa, että ihmiskeskeisyys ja vallantavoittelu esitetään kirjoissa haitallisena luonnon ja yhteiskunnan hyvinvoinnille, joita ympäristökeskeisempi maailmankuva sen sijaan tukee. Huolimatta siitä, että kyse on fantasiakirjasta, Maameren ympäristöön liittyvät teemat ovat relevantteja ja ajankohtaisia nykypäivän kannalta, ja ne esitetään vetoavalla ja konkreettisella tavalla nimenomaan fantasian keinoja käyttäen.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, kuinka fyysinen aktiivisuus näyttäytyy Tatu ja Patu - lastenkirjoissa niiden kuvien ja tekstin avulla. Myös fyysisen aktiivisuuden muodot nousivat kiin- nostuksen kohteeksi kirjoissa. Tutkimukseen valikoitui seitsemän Tatu ja Patu -kirjaa, jotka kansiensa perusteella esittivät mielestäni eniten niissä tapahtuvaa fyysistä aktiivisuutta. Ai- kaisempaa tutkimusta fyysisestä aktiivisuudesta Tatu ja Patu -lastenkirjasarjassa ei löydy. Fyy- sinen aktiivisuus sekä lastenkirjallisuus ovatkin osa lapsen kasvamista. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu fyysistä aktiivisuutta seitsemässä Tatu ja Patu -lastenkirjassa. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksen analyysi painottuu kirjojen tutkimiseen. Tatu ja Patu -kirjojen analyysin jälkeen syntyi kolme tutkimisen osa-aluetta teemoittelemalla sekä taulukoimalla: miten fyysinen aktii- visuus näyttäytyy Tatu ja Patu -kirjojen kuvissa, miten fyysinen aktiivisuus näyttäytyy Tatu ja Patu -kirjojen tekstissä ja kuinka fyysisen aktiivisuuden muodot näyttäytyvät Tatu ja Patu - kirjoissa. Tutkimustulokset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus ilmenee Tatu ja Patu -kirjoissa niin niiden tekstin kuin kuvien avulla. Tatu ja Patu -kirjat toimivat mahdollisuutena soveltaa fyysistä aktii- visuutta sekä kannustimena kokeilla erilaisia liikkeitä. Liikehuumori sekä Tatun ja Patun lap- senomaiset piirteet antavat edellytykset kokeilla ja yrittää harjoittaa fyysistä aktiivisuutta pää- henkilöiden rinnalla. Tatu ja Patu -kirjat sisältävät paljon erilaisia liikkumisen muotoja, jotka ovat kriittisiä oppia lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta. Tatu ja Patu -kirjat tarjoa- vatkin edellytyksen lukijalle tai lapselle, jonka kanssa kirjoja luetaan tilaisuuden kiinnostua fyysisestä aktiivisuudesta sekä mahdollisuuden harjoittaa sitä.

Tutkielmassa tarkastellaan kuvan ja sanan suhdetta Walter Moersin vuonna 2001 ilmestyneessä romaanissa WildeReise durch die Nacht (suom. Hurja matka halki yön, 2003). Tutkielman tavoitteena on analysoida romaanin verbaalisten ja visuaalisten elementtien vuorovaikutusta sekä sitä, miten kuvat on valittu ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Lisäksi tutkielmassa pohditaan sitä, miten eri-ikäiset lukijat tulkitsevat kuvitusten ja tekstin yhteistyöstä syntyvät merkitykset sekä romaanin intertekstuaaliset viittaukset. Tutkielmassa hyödynnetään muun muassa kuvakirjatutkimusta, lastenkirjatutkimusta, satututkimusta sekä parodian tutkimusta. Moersin romaanin kuvitustapa poikkeaa perinteisestä kuvakirjasta, sillä sen kuvat ovat ranskalaisen taiteilijan Gustave Dorén (1832–1883) käsialaa, ja ne on laadittu alun perin toisia teoksia varten. Romaani yhdistää maailmankirjallisuuden klassikkoja kuvittaneet piirrokset uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, ja kauan ennen tekstiä ilmestyneet kuvat ovat toimineet tarinan inspiraationa. Teoksen päähenkilö on 12-vuotias Gustave, joka seikkailee unenomaisessa fantasiamaailmassa. Romaanin kuvat esittävät sekä juonen käännekohtia että rauhallisempia vaiheita, ja niitä käytetään miljöön ja henkilöhahmojen kuvaukseen sekä fokalisaation välineinä. Tutkielmassa osoitetaan, että kuvien ja tekstin välinen vuorovaikutus on täynnä ristiriitoja, ja että verbaalisten javisuaalisten elementtien välinen ironinen vastakohtaisuus vaikuttaa tarinan tulkintaan. Vaikka kuvituskuvien tapahtumia eritellään usein sanallisesti, tekstin tarjoama perspektiivi poikkeaa kuvien luomasta todellisuudesta.Kuvat ja teksti antavat toisilleen uusia merkityksiä ja vaihtoehtoisia tulkintoja, ja usein toinen niistä välittää lukijalle enemmän informaatiota kuin toinen. Tutkielmassa todetaan myös, että intertekstuaalisuus on romaanissa läsnä sekä verbaalisella että visuaalisella tasolla, sillä kuvat ja teksti viittaavat paitsi kuvitusten alkuperäislähteisiin, myös aikakauden tyyliin sekä Gustave Doréen itseensä. Teos on intermediaalinen, sillä se yhdistää verbaalisen ja visuaalisen merkkijärjestelmän sekä viittaa niin maalaustaiteeseen kuin elokuviinkin. Intertekstuaalisuus ja -mediaalisuus on merkitty selkeästi sekä verbaalisesti että visuaalisesti. Romaanin kuvat ja teksti parodioivat satu- ja fantasiakirjallisuutta kääntämällä niiden konventiot ylösalaisin ja siirtämällä ne uuteen kontekstiin. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että lastenkirjallisuus on nykyään yhä useammin crossover-kirjallisuutta, jota kirjoitetaan kaikenikäisille. Moersin teoksen huumori syntyy intertekstuaalisuuden tunnistamisesta ja tuttujen ilmiöiden parodioimisesta niin verbaalisesti, visuaalisesti kuin niiden yhdist elmänkin kautta, ja eri-ikäisillä lukijoilla on erilaiset kompetenssit ymmärtää kirjallisuus - tai kulttuurihistoriallisia viittauksia. Wilde Reise durch die Nacht -romaania ei voi tarkastella perinteisenä kuvakirjana, eikä teosta tai sen kohdeyleisöä voida asettaa vain yhteen genrelliseen lokeroon.

The meaning for this research was to explain what kind of diverse characteristics there are in Supermarsu -books and how they are related to. In addition to this my goal was also to consider how it is possible to teach and raise children to diversity with Supermarsu -books. With this research I want to deepen the understanding of diversity for parents and teachers as well as widen their views of how to use children´s literature for respectful interaction. My research questions are: 1. What kind of diversity is there in the characters of Supermarsu –books? 2. How do people relate to diversity in the bookserie? The research was carried out as qualitative research and my method was theory-leading analysis of the content. With the help of Fokkeman´s code model the charateristics were divided in codes. Denotative codes are names and the third person of pronoun and connotative biological, logical, social, psychological methonomical and metaphor codes. Using model by Ewen I classified characters to round and flat or static and dynamic. Roud character has several characteristics and flat character has one characteristic or one dominative characteristic and few non- dominative. Static character doen´t develop during the story and dynamic develops. Helin´s "value fields of the mind" was also used to place characters to different areas such as value, accept, endure or not to endure area. My main theory was the book The Rhetoric of Character in Children´s Lirerature by Maria Nikolajeva. I used Paula Noronen´s 10 Supermarsu -books. In the results of the research you can see that in the bookseries there are plenty of different kind of characters, differing for example in ethnicity, sex, socio-economic position and personality. The main character, Emilia, is round and dynamic character and supporting characters mostly flat and static. The main attitude for diversity in understanding, but also bullying appears. Emilia has no prejudines and therefor offers a good role model for children to identify with.