Browsing by Subject "lemmikkikani"

Maailmalla lemmikkikanien terveyttä, elinympäristöä ja hyvinvointia on kartoitettu omistajille suunnattujen kyselylomakkeiden avulla. Vastaavanlaista mittavaa terveyskartoitusta ei ole aiemmin tehty Suomessa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lemmikkikanien terveyttä ja hyvinvointia Suomessa omistajille suunnatun esitietolomakkeen avulla. Tutkimusosuuden tavoitteena oli esitellä suomalaista lemmikkikanipopulaatiota, omistajien käsityksiä kanien terveydestä ja hyvinvoinnista, kanien eläinlääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Tuloksia arvioitiin kirjallisuuden ja aiempien terveyskartoitusten pohjalta. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli esitellä aiempia terveyskartoituksia sekä kuvata näiden kartoitusten, kirjallisuuden ja tämän työn tutkimusosuuden pohjalta tavallisimpia lemmikkikanien sairauksia ja lääkityksiä. Tutkielma suoritettiin osana Suomen lemmikkikanien terveystutkimusprojektia. Esitietolomake tehtiin alun perin eläinlääkäri Johanna Mäkitaipaleen väitöskirjatyötä varten, ja lomake julkaistiin ensin paperiversiona ja sitten e-lomakkeena internetissä. Vuoden 2012 toukokuun ja 2016 elokuun välillä esitietolomakkeeseen saatiin 1034 vastausta, joista 1030 otettiin mukaan tutkimukseen. Kanien perustietoja sekä terveyttä koskevat vastaukset analysoitiin Microsoft Exceltaulukkolaskentaohjelmassa, ja tulokset esitettiin kuvailevan statistiikan avulla. Tutkimukseen valikoituneista kaneista 45,8 % oli naaraita ja 54,2 % uroksia. Naaraista 22,8 % oli steriloitu ja 24,0 % oli saanut poikasia. Uroksista 55,9 % oli kastroitu. Kanien keski-ikä oli 3,0 vuotta. Suurin piirtein yhtä suuret osuudet kaneista elivät yhden, kahden tai tätä useamman kanin taloudessa. Suurin osa vastaajista (68,9 %) ilmoitti kanin ruumiinkunnon olleen sopiva, ja enemmistö vastaajista piti kanin terveydentilaa vastaushetkellä erinomaisena (47,0 %) tai hyvänä (46,8 %). Kaneista 24,8 %:lla oli vastaushetkellä terveysongelmia, joista yleisimpiä olivat ruuansulatuskanavan, hengitysteiden ja ihon ongelmat. Eläinlääkärin vastaanotolla elämänsä aikana vähintään kerran hoidettujen kanien osuus oli 59,7 %. Yleisimpiä syitä eläinlääkärikäynteihin olivat ruuansulatuskanavan, ihon ja hampaiden ongelmat. Esitietolomakkeessa kuvatuista oireista yleisimpiä olivat löysä uloste (49,7 %), aivastelu (36,2 %) ja ruokahaluttomuus (33,0 %). Kaneista 53,4 % oli saanut elämänsä aikana lääkityksiä, joista yleisimpiä olivat tulehduskipulääkkeet, mikrobilääkkeet ja loislääkkeet. Tutkielman tulokset kuvailivat suomalaista lemmikkikanipopulaatiota ja omistajien näkemyksiä kanien terveydestä. Suurin osa omistajista piti kaninsa terveydentilaa erinomaisena tai hyvänä. Terveys- ja hyvinvointiongelmia saattaa kuitenkin esiintyä raportoitua laajemmin, koska sairauden oireita oli esiintynyt kohtalaisen paljon verrattuna raportoituihin terveysongelmiin ja eläinlääkärikäynteihin. Omistajien suhtautuminen terveysongelmiin vaihtelee, sillä ongelmia raportoitiin myös kaneilla, joiden terveydentilaa omistaja piti joko erinomaisena tai hyvänä. Koska saaliseläiminä kanit pyrkivät peittämään oireitaan, on eläinlääkäreiden tärkeä valistaa omistajia kanien erityispiirteistä, jotta voidaan edistää lemmikkikanien hyvinvointia ja taata terveysongelmien asianmukainen hoito.

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosien 2006 ja 2018 välisenä aikana kaneilla todettuja murtumia, murtumille altistavia tekijöitä ja käytettyjä hoitomuotoja. Yhtenä mielenkiinnon kohteena oli tutkia, miten ikä vaikuttaa kanin murtumien esiintyvyyteen ja todetaanko vanhemmilla kaneilla enemmän patologisia murtumia esimerkiksi luun haurastumisesta johtuen. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan myös muiden eläinlajien (koira, kissa, hevonen, laama ja alpakka) vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa kartoitettiin Yliopistollisen Pieneläinsairaalan tietokannasta vuosina 2006-2018 käyneet kanit, joilla on eläinlääkärin vastaanotolla todettu jokin murtuma. Potilastietokannasta löydettiin yhteensä 48 tutkimukseen soveltuvaa potilasta. Potilaiden perustiedot ja tiedot jatkohoidosta kerättiin ylös ja mahdollisista röntgenkuvista määritettiin tarkemmin murtuman tyyppi. Röntgenkuva oli otettu 20 potilaalta. Murtumapotilaista 53,3 % olivat alle kolmevuotiaita murtumapotilaiden keski-iän ollessa 3,6 vuotta. Erityisesti olka-, reisi- ja lantioluiden murtumia esiintyi myös vanhemmilla kaneilla, ja näiden keski-iät vaihtelivat 5,2-6,3 ikävuoden välillä. Potilaista 63,0% oli uroksia. Selkeä poikkeus muuten urosvaltaiseen sukupuolijakaumaan oli lantion murtumat, sillä kaikki viisi lantionmurtumaa olivat naaraskaneilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kaneilla oli selkeästi eniten murtumia raajoissa. Takajaloissa murtumia todettiin 2,5 kertaa enemmän kuin etujaloissa. Yleisimmät murtuman sijainnit olivat reisiluu (35,4 %), kyynärluu (16,7 %), sääriluu (14,6 %) ja lantio (10,4 %). Kirjallisuuden mukaan selkärangan murtumat ovat yksi yleisimmistä kanien murtumista, mutta tutkimuksessamme oli vain yhdellä potilaalla selkärangan murtumia. Tämä selittyy todennäköisesti sillä, että potilastietokannasta löytyi tutkimuksen aikaväliltä useita kaneja, jotka oli tuotu takajalkojen halvaantumisen takia, eli sopisivat anamnestisesti selkärangan murtumapotilaaksi, mutta yhdellekään ei tehty jatkotutkimuksia diagnoosin saamiseksi. Murtumaan johtaneet tapahtumat eivät olleet tiedossa 37,5 %:lla potilaista. Kun murtuman syy oli tiedossa, yleisin syy oli kanin käsittelyn aikainen tapaturma (35,4 %). Tyypillisin tapaturma johtui siitä, että kani oli päässyt hyppäämään tai putoamaan sylistä. Tämän tiedon valossa merkittävä tekijä kanien murtumien ennaltaehkäisyssä olisi ihmisten riittävä opastaminen kanin oikeaoppisesta käsittelystä. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti luun rakenne ja fysiologia yleisellä tasolla sekä kanien luuston anatomiset erityispiirteet. Kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan eri diagnostisen kuvantamisen menetelmiä kanien murtumien diagnostiikassa, erilaisia murtuman hoitovaihtoehtoja sekä minkälaisia erityispiirteitä kanien murtumien hoidossa on otettava huomioon niin klinikalla kuin kotona.