Browsing by Subject "lepakko"

Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.

Tämä opas on tehty Yliopistollisen eläinsairaalan eläinlääkäreiden tarpeisiin, sillä he hoitavat päivittäin Eläinsairaalaan hoitoon tuotuja luonnonvaraisia eläimiä. Myös muualla toimivat eläinlääkärit voivat soveltaa oppaan ohjeita henkilökohtaisen mielenkiinnon ja olemassa olevien resurssien mukaan. Luonnonvaraisten eläinten hoito voi toisinaan luoda eläinlääkäreille yllättäviä tilanteita. Tietoa eläimistä ja niiden sairauksista ja lääkityksistä ei ole helposti saatavilla. Tässä oppaassa käsitellään Suomen luonnosta löytyvien yleisimpien nisäkkäiden ja lintujen hoitoa. Tavallisimmat sairaudet ja niiden hoito käydään läpi. Lisäksi oppaassa on ohjeita eläinten ruokinnasta ja pitovaatimuksista hoidon aikana sekä yhteystietoja jatkohoitoa varten. ELK Jenni Björkskogin kirjoittamassa osuudessa käsiteltävät nisäkkäät ovat siili (Erinaceus europaeus), jänis (Lepus timidus), rusakko (Lepus europaeus), orava (Sciurus vulgaris), liito-orava (Pteromys volans), kettu (Vulpes vulpes), majava (Castor fiber, Castor canadensis), saukko (Lutra lutra), mäyrä (Meles meles), minkki (Mustela vision), lumikko (Mustela nivalis nivalis), näätä (Martes martes), hilleri (Mustela putorius), kärppä (Mustela erminea), ahma (Gulo gulo), ilves (Lynx lynx), norppa (Phoca hispida) ja harmaahylje (Halichoerus grypus). ELK Liina Väänäsen tekemässä osiossa käsitellään kauriin-, peuran- ja hirvenvasat, lepakot sekä linnut. Lintuosiossa on on luvut Yleistä linnuista, Pikkulinnut, Varislinnut, Vesilinnut ja Petolinnut.