Browsing by Subject "liberalism"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2020)Abstrakt Utgångspunkten för denna studie är insikten om att Finlands utrikes- och säkerhetspolitik, i sista hand, bestäms av regeringen, som i sin tur leds av folkvalda representanter för politiska partier. Tre partier – Samlingspartiet, Centern och Socialdemokraterna (SDP) – har lett alla Finlands koalitionsregeringar sedan år 1991. Två av dessa tre har alltid suttit på de tyngsta regeringsposterna medan en lett oppositionen i väntan på sin retur till makten. Därmed väger det som dessa partier säger i hur denna politikdomän – utrikes- och säkerhetspolitiken – formas. Utrikes- och säkerhetspolitiken har under dessa partiers tid vid makten förändrats i takt med att Finland bland annat gått med i EU, ingått NATO-partnerskap, utvidgat sina handelsrelationer och stadigt förnyat försvarets resurser. Samtidigt skapar den globala säkerhetsmiljön spänningar som inte ens Finland kan undgå. I Europa har detta synts i synnerhet i efterdyningarna av Rysslands annektering av Krimhalvön från Ukraina våren 2014 – den första gången sedan andra världskriget som en europeisk stats gränser omritats med en ensidig militär-backad deklaration. Geopolitiken har därmed otvivelaktigt gjort en återkomst, som otaliga böcker av före detta statstjänstemän skildrat. Därför ter det sig aktuellt att granska vad partiföreträdare på högsta nivå för Finlands del har att säga om säkerhetsmiljön, eftersom det i sin tur påverkar Finlands nuvarande och kommande handlingskraft och -utrymme. Syftet med denna studie att belysa vad Samlingspartiet, SDP:s och Centerns uppfattning om utrikes- och säkerhetspolitiken i praktiken är genom att studera deras valprogram inför de senaste riksdagsvalen 2015 och 2019. Detta byggs på genom att kontextuellt presentera utrikes- och säkerhetspolitikens utveckling i allmänhet med avsikten att skapa perspektiv för en samhällsvetenskaplig analys. Genom en kvalitativ innehållsanalys baserad på ett ramverk format utifrån president Niinistös uttalade fyra pelare för utrikes- och säkerhetspolitiken, granskas partiernas syn på vissa kärnområden – bland annat försvaret, EU, Norden, NATO, FN, Ryssland, USA och det internationella samfundet. Teoretiskt belyses studien av bärande uppfattningar inom realismen och liberalismen – två centrala tankeskolor inom förståelsen av internationella relationer (och därmed utrikes- och säkerhetspolitik) som ämnar förklara varför stater – i demokratier företrädda av partier i koalition i riksdag och regering – försöker maximera sina intressen utgående från olika sammanhängande realiteter. Genom både beskrivande och jämförande analys visar studien att dessa tre långvariga regeringspartier har både realistiska och liberalistiska tendenser – realism gällande till exempel försvarsfrågor och engagemang med enskilda aktörer; samt liberalism i till exempel transnationella frågor. Utveckling och avveckling av positioner mellan två val exemplifierar också partiernas prioriteringar. Studien belyser avslutningsvis substantiella luckor i partiernas presentation av utrikes- och säkerhetspolitiken i sina valprogram och ställer frågan för blivande val i fall det är anmärkningsvärt i förståelsen av valprogrammens betydelse för utrikes- och säkerhetspolitikens del. Nyckelord: Centern, internationella relationer, liberalism, realism, regeringspartier, riksdagsval, Samlingspartiet, Socialdemokraterna, säkerhetspolitik, utrikespolitik, valprogram
-
(2020)Diskussionen om jämställdhet började i Finland på 1960-talet och sedan dess har en aktiv jämställdhetspolitik förts i Finland. Trots detta finns det flera milstolpar som kan när det kommer till jämställdhet. För att nå dessa milstolpar krävs en effektiv jämställdhetspolitik som ämnar eliminera könsbundna orättvisor. Vart fjärde år får Finland en ny regering som består av olika partier. Varje parti har ideologiska synsätt och idéer, och dessa ska samspela med varandra i regeringen. Om partiernas ideologiska synsätt på frågor skiljer sig mycket kan konflikter och oenigheter uppstå. Jämställdhetsfrågor är inga undantag när det kommer till detta. Tidigare forskning visar att partier i andra nordiska länder har varierande syn på jämställdhetsfrågor och att ideologi används både som ett vapen och motivering i den politiska kampen när det kommer till jämställdhet. I min kandidatavhandling har jag studerat de finska partiernas sätt att tala om jämställdhetsfrågor i sina valprogram inför riksdagsvalet 2019. Sedan har jag jämfört partiernas sätt att se på jämställdhet med respektive partis politiska ideologis syn på jämställdhet för att se om det finns ett samband. Ett möjligt samband mellan ideologis och partis syn på jämställdhet skulle kunna vara en faktor som leder till oenigheter om jämställdhetsfrågor som i sin tur påverkar den finska jämställdhetspolitikens effektivitet och framgång.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin muuttoliikepolitiikan koordinaatiota kahden tapaustutkimuksen avulla. Empiirinen osuus koskee vuonna 2018 hyväksyttyä YK:n siirtolaissopimusta (Global Compact for Migration) ja sen hyväksymiseen johtaneita neuvotteluja Itävallan ja Suomen näkökulmista. Teeman tutkiminen on tärkeää, koska muuttoliikepolitiikka kasvattaa jatkuvasti merkitystään. Vuonna 2015 ”muuttoliikekriisi” koetteli Eurooppaa, minkä seurauksena viimeistään EU-maat ja koko unionin yhdessä alkoi kiinnittää huomiota muuttoliikepolitiikan koordinointiin myös ylikansallisesti. Tutkielmassa kysytään ensiksikin, millainen oli prosessi Euroopassa, joka johti sopimuksen syntyyn; toiseksi, miten valittu teoria toimii sen selittäjänä; kolmanneksi, miten teorian selitysvoimaa voisi parantaa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Andrew Moravcsikin kehittämä EU:n integraatioteoria, liberaali hallitustenvälisyys. Teorian keskeinen väite on se, että valtioiden preferenssit määrittävät sopimusten lopputulokset ja preferenssit muodostuvat äänestäjien painostuksen vuoksi. Menetelmänä tutkielmassa käytetään prosessin jäljittämistä, jolla sekä kuvataan narratiivi siirtolaissopimuksen neuvotteluista, testataan teoriaa että etsitään tapoja parantaa teorian toimivuutta. Tutkielmassa päädytään tulokseen, että sopimuksen neuvotteluprosessi aiheutti merkittävää hajaannusta EU:ssa. Euroopassa kiersi sopimuksesta runsaasti väärää tietoa, mikä saattoi vaikuttaa sen vastaanottoon. EU:n oli ollut tarkoitus yhtenä rintamana hyväksyä sopimus, mutta niin ei käynyt, mikä oli Euroopalle arvovaltatappio. Tutkituista tapauksista Itävalta irtautui neuvotteluprosessista kalkkiviivoilla, kun taas Suomi sitoutui sopimukseen painostuksesta huolimatta. Molemmissa maissa oikeistopopulistiset puolueet vastustivat sopimusta. Analyysin perusteella liberaali hallitustenvälisyys vaikuttaa toimivan selittäjänä, mutta epätäydellisesti. Suurimmat ongelmat ovat preferenssien muodostumisessa. Analyysin perusteella ei ole myöskään lainkaan selvää, toimiko neuvottelujen hyötyjen jakautuminen niin kuin LI ennustaisi. Tukea teorialle tulee siitä, että analyysin perusteella valtiot todella ovat tärkeimmät toimijat kansainvälisissä neuvotteluissa ja että poliittisesti herkissä aiheissa valtiot eivät luovuta suvereniteettiaan pois kuin minimaalisesti. Koska vaikuttaa siltä, että teorian preferenssien muodostumista koskeva kohta ei toimi tutkitun laisissa tapauksissa, tulisi teorian parantamiseksi tarkentaa missä tapauksissa äänestäjien painostus ei määrää kansallisia kantoja. Vastausta voisi lähteä tutkimaan esimerkiksi suunnasta, jossa arvoille ja normeille annetaan suurempi painoarvo kansainvälisessä politiikassa.
-
(2018)Murray Rothbard (1926–1995) on yksi keskeisimmistä modernin libertarismin taustalla olevista ajattelijoista. Rothbard pitää yksilöllistä vapautta keskeisimpänä periaatteenaan, ja yhdistää filosofiassaan klassisen liberalismin perinnettä itävaltalaiseen taloustieteeseen, teleologiseen luonnonoikeusajatteluun sekä individualistiseen anarkismiin. Hänen tavoitteenaan on kehittää puhtaaseen järkeen pohjautuva oikeusoppi, jonka pohjalta voidaan perustaa vapaiden markkinoiden ihanneyhteiskunta. Valtiota ei täten Rothbardin ihanneyhteiskunnassa ole, vaan vastuu yksilöllisten luonnonoikeuksien toteutumisesta on kokonaan yksilöllä itsellään. Tutkin työssäni vapauden käsitettä Rothbardin anarko-kapitalistisessa filosofiassa. Selvitän ja analysoin Rothbardin ajattelun keskeisimpiä elementtejä niiden filosofisissa, ideologisissa, poliittisissa ja henkilöhistoriallisissa konteksteissaan. Käytän näiden elementtien arviointiin sekä historiatieteen että filosofian lähestymistapaa. Tässä mielessä työni edustaa sekä aate- että filosofian historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani Isaiah Berlinin negatiivisen ja positiivisen vapauden teoriaa (1958). Nojaudun vapauden käsitteen analysoinnissa klassisen liberalismin traditioon, jota työssäni keskeisimmin edustaa Berlinin lisäksi John Stuart Millin filosofia (1859). Tähän viitekehykseen tukeutuen esitän, ettei Rothbardin vapauden teoria edusta liberalistista ajattelua, vaan on selkeästi tämän tradition ulkopuolella niin metaeettisen teoriansa, yhteiskunnallisten arvojensa kuin perimmäisen vapauskäsityksensäkin puolesta. Vapauden käsitteellä on Rothbardin filosofiassa kaksi toisistaan erottuvaa merkitystä. Rothbard viittaa vapauden termillä useimmiten praxeologisen taloustieteen logiikkaan perustuvaan, välinearvolliseen ”moraalitieteeseen” ja tämän pohjalta johdettuun vapauden objektiiviseen määritelmään luonnollisena tosiasiana. Toisaalta hän viittaa termillä myös normatiiviseen, itseisarvolliseen poliittiseen ihanteeseen. Tutkimustavoitteenani on selvittää, miten nämä kaksi merkitystä lopulta yhdistyvät Rothbardin ajattelussa toisiinsa. Teen täten ymmärrettäväksi, mitä vapaus lopulta tarkoittaa Rothbardin filosofiassa. Primäärilähteinäni on Rothbardin kirjallinen tuotanto vuosilta 1960–1982. Hänen poliittisen filosofiansa kannalta keskeisimmät teokset ovat ”Ethics of Liberty” (1982) sekä ”For a New Liberty” (1973). Tukeudun tutkimuksessani myös Rothbardista tehtyihin elämäkerrallisiin selvityksiin, joita ovat kirjoittaneet Rothbardin lähipiiriin ja kannattajakuntaan kuuluneet akateemikot. Tutkimustulosteni pohjalta väitän, ettei anarko-kapitalismi ole luonnollisiin tosiasioihin ja puhtaaseen järkeen pohjautuva eettinen systeemi, vaan pohjimmiltaan uskonnollisen moraalin päälle rakentuva vapaiden markkinoiden ideologia, jossa vapauden välinearvollinen määritelmä yhdistyy vapauden poliittiseen ihanteeseen lopulta vain sen olettamuksen kautta, että olemme epävapaita valtion takia.
-
(2018)Murray Rothbard (1926–1995) on yksi keskeisimmistä modernin libertarismin taustalla olevista ajattelijoista. Rothbard pitää yksilöllistä vapautta keskeisimpänä periaatteenaan, ja yhdistää filosofiassaan klassisen liberalismin perinnettä itävaltalaiseen taloustieteeseen, teleologiseen luonnonoikeusajatteluun sekä individualistiseen anarkismiin. Hänen tavoitteenaan on kehittää puhtaaseen järkeen pohjautuva oikeusoppi, jonka pohjalta voidaan perustaa vapaiden markkinoiden ihanneyhteiskunta. Valtiota ei täten Rothbardin ihanneyhteiskunnassa ole, vaan vastuu yksilöllisten luonnonoikeuksien toteutumisesta on kokonaan yksilöllä itsellään. Tutkin työssäni vapauden käsitettä Rothbardin anarko-kapitalistisessa filosofiassa. Selvitän ja analysoin Rothbardin ajattelun keskeisimpiä elementtejä niiden filosofisissa, ideologisissa, poliittisissa ja henkilöhistoriallisissa konteksteissaan. Käytän näiden elementtien arviointiin sekä historiatieteen että filosofian lähestymistapaa. Tässä mielessä työni edustaa sekä aate- että filosofian historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani Isaiah Berlinin negatiivisen ja positiivisen vapauden teoriaa (1958). Nojaudun vapauden käsitteen analysoinnissa klassisen liberalismin traditioon, jota työssäni keskeisimmin edustaa Berlinin lisäksi John Stuart Millin filosofia (1859). Tähän viitekehykseen tukeutuen esitän, ettei Rothbardin vapauden teoria edusta liberalistista ajattelua, vaan on selkeästi tämän tradition ulkopuolella niin metaeettisen teoriansa, yhteiskunnallisten arvojensa kuin perimmäisen vapauskäsityksensäkin puolesta. Vapauden käsitteellä on Rothbardin filosofiassa kaksi toisistaan erottuvaa merkitystä. Rothbard viittaa vapauden termillä useimmiten praxeologisen taloustieteen logiikkaan perustuvaan, välinearvolliseen ”moraalitieteeseen” ja tämän pohjalta johdettuun vapauden objektiiviseen määritelmään luonnollisena tosiasiana. Toisaalta hän viittaa termillä myös normatiiviseen, itseisarvolliseen poliittiseen ihanteeseen. Tutkimustavoitteenani on selvittää, miten nämä kaksi merkitystä lopulta yhdistyvät Rothbardin ajattelussa toisiinsa. Teen täten ymmärrettäväksi, mitä vapaus lopulta tarkoittaa Rothbardin filosofiassa. Primäärilähteinäni on Rothbardin kirjallinen tuotanto vuosilta 1960–1982. Hänen poliittisen filosofiansa kannalta keskeisimmät teokset ovat ”Ethics of Liberty” (1982) sekä ”For a New Liberty” (1973). Tukeudun tutkimuksessani myös Rothbardista tehtyihin elämäkerrallisiin selvityksiin, joita ovat kirjoittaneet Rothbardin lähipiiriin ja kannattajakuntaan kuuluneet akateemikot. Tutkimustulosteni pohjalta väitän, ettei anarko-kapitalismi ole luonnollisiin tosiasioihin ja puhtaaseen järkeen pohjautuva eettinen systeemi, vaan pohjimmiltaan uskonnollisen moraalin päälle rakentuva vapaiden markkinoiden ideologia, jossa vapauden välinearvollinen määritelmä yhdistyy vapauden poliittiseen ihanteeseen lopulta vain sen olettamuksen kautta, että olemme epävapaita valtion takia.
-
(2016)The question of essential capacity provided the backgrounds for this study. What can real capacity mean in contemporary society characterized by the crisis of ethics. The aim of the study was searching for moral intelligence – to discuss morality in relation to intelligence. A further aim was to understand certain changes related to both of these conceptions, which was supposed to open some possibilities to reflect on moral intelligence. The view of the study was eclectic and multiscientific. Morality was represented through the views of Z. Bauman's Postmodern Ethics (1993) and S. Hellsten's In defence of Moral Individualism (1997). The synthesized concept was the possible current morality. Intelligence was more closely understood as emotional intelligence in D. Goleman's Emotional Intelligence: why it can matter more than IQ. The method of the study was constructed to meet the needs of the aims. The method applied was philosophical approach, which included systematic analysis. The argumentation was summarized in six theses. Theses five and six discuss the special justification of moral intelligence from two directions: moral (I part) and intelligence (II part). The questions were: 1.1 What is the meaning of individual moral capacity in Bauman's postmodern ethics? 1.2 What is the meaning of individual moral capacity in Hellsten's moral individualism? And 2 What is the meaning of emotions concerned with decision making and sensible behaviour in Goleman's emotional intelligence? From the perspective of postmodern ethics, individual moral capacity was proved to be central, since it actually is the basis of the morality found in responsibility. From the perspective of the moral individualism, individual moral capacity was proved to be central to society, since its existence and development are connected with liberal democracy and its legitimation. Both of these views on the possible current morality emphasized that human moral capacity is not only rational but consists of emotions and moral impulses, too. From the perspective of the emotional intelligence, emotions were proved to be part of every human action, which thus questions pure rational intelligence. Since the concept of intelligence expresses individual sensible behaviour, the moral based on responsibility and the central meaning of individual moral capacity were considered to be the justification for regarding individual essential capacity as moral capacity too. Since moral was proved to be linked to individual capacity rather than universal rules, it was presented that moral has in this sense come closer to intelligence. Correspondingly, since intelligence as emotional intelligence expressed the change in understanding rational and irrational elements, and since it can, in a certain way, be a conceptual link between moral and intelligence, it was interpreted that, in this way, intelligence approaches the concept of moral. Essential capacity was summarized as sensible bahaviour, in which moral responsibility is realised and which consists of an impact of both reason and emotion. This study clarifies the argument that essential capacity is, in addition to intelligence and its implementation with emotional intelligence, actually individual moral intelligence and its fulfillment. Thus, in a changing information-society, education meets again one of its original challenges – the difficult task of moral education.
-
(2011)In my Master's thesis I discuss a relatively new topic in the discussion on multiculturalism in political philosophy, the right of exit from a religious or a cultural group. Liberal theorists agree on the fact that everyone should be free to leave their group, to have a right to exit. However, they disagree on the content of the right. I present two schools on the topic: the formal right of exit strategy by Chandran Kukathas and the realistic right of exit strategy by Susan Moller Okin. I also view the importance of the individual's right to voice. I try to answer to a question which is twofold: whether the formal right of exit strategy is enough for protecting the freedom of individuals belonging to groups or whether the real abilities to exit should be considered as well, and whether everyone should also have a right to voice. In my work I compare the view of Kukathas with that of Okin. My main sources are Kukathas's book, The Liberal Archipelago. A Theory of Diversity and Freedom (2003) and Okin's article Mistresses of Their Own Destiny? Group Rights, Gender, and Realistic Right of Exit (2002). I also discuss what is often pictured as an alternative or supplement to exit, namely voice. By it is meant the right of the dissenters in the groups to express their views and try to reform their groups accordingly. Regarding to voice, my main source is a book Exit, Voice, and Loyalty (1970) by Albert O. Hirschman. I also cover minors and exit, as well as the so called costs of exit and voice. I show that whereas Okin thinks everyone should have certain capacities to exit, Kukathas objects it is irrelevant to consider them. Okin claims girls and women often lack these capacities. She argues they are for this reason not substantively free to leave their groups, nor in an equal position with men to exercise the right of exit. Therefore the formal right of exit strategy should be rejected. I claim that the debate between Kukathas and Okin comes back to a broader one in liberalism, namely on the question of which is the fundamental value in liberalism: toleration or autonomy. Kukathas stresses the former, Okin the latter. I come to the conclusion that in order to protect the freedom of all, the formal right of exit strategy should be abandoned in favor of the realistic right of exit strategy. Regarding to voice, along the right of exit, everyone should also have a right to voice.
Now showing items 1-7 of 7