Browsing by Subject "linnut"
Now showing items 1-17 of 17
-
(2021)Biodiversity is decreasing globally due to human activity. At times, on-time monitoring of the state of habitats and biodiversity is challenging. One useful way to study these is to use certain species as indicators for the state of habitats and biodiversity. One group that are often used, are birds. They are easy to detect and they have specialized to most terrestrial ecosystems. Changes in the population sizes of different bird species can reflect changes in different habitats and their biodiversity. Therefore, it is essential that different bird monitoring practices produce reliable and comparable results. I compared datasets produced by two different Finnish bird census programs in my thesis. The census programs were national breeding bird survey program and Hanko Bird Observatory´s migratory bird census program. Both programs produce data on population abundances and changes in population sizes. Because methods between these programs differ greatly, their data may differ for some species. I compared the datasets by comparing population change indexes of the same species. I also tested whether species traits would be associated with the comparability of the datasets. These traits were mean body size, migratory behavior, favored habitats, and number of sightings for each species. I made models for all combinations of traits. I used a generalized linear model in my analysis. I compared the models by using Akaike´s information criterion (AIC) with correction for small sample sizes (AICc). My results showed that both national breeding bird survey program and Hanko Bird Observatory´s migratory bird census program produce parallel population trends for species. From the tested species traits, only migratory behavior was associated with comparability of the datasets. The datasets were highly comparable for long- and short-distance migratory birds but only moderately comparable for resident birds. This is likely due to migratory bird census program recording the local population dynamics of resident birds of Hanko peninsula. These local population trends may differ from the national trends of the same species. The breeding bird survey program should better reflect the national population trends. My results also showed that more numerous common bird species are declining faster than uncommon species. This is an alarming scenario because it points at extensive habitat degradation and biodiversity loss. Also, population trends of species favoring mires and mountains were clearly declining compared to species favoring other environments. This may be due to endangering of mire and mountain habitats due to climate change and human land use such as peatland drainage. Strong declines of species may also be explained by changes in the wintering areas of these species. Finnish breeding bird survey program and Hanko Bird Observatory´s migratory bird census program both produce overall comparable data on population trends of birds. They could be used to complement one another and to provide supporting evidence on the validity of bird population trends. Producing quality bird census data is highly important in tracking the state of biodiversity and when deciding on conservation acts. The data on the census programs provide support for the research on state of Finnish and European habitats and biodiversity.
-
(2023)The anthropause following the beginning of the COVID-19 pandemic in 2020 was followed by a heavy decline in people’s mobility and outdoor activities, which has had differing effects on biodiversity in urban areas. In Finland, outdoor activities were allowed, and as a result, the use of greenspaces increased notably in relation to pre-pandemic times. My objective was to study how people’s outdoor activities developed during the pandemic in the form of recreational bird-watching in the Helsinki metropolitan area (including Espoo, Vantaa, and Kauniainen). To accomplish this, I retrieved data on the number of bird observers from Tiira (a Finnish bird information service focused on bird observations), and related this data to the pandemic periods, also taking into account variables such as daily temperature and the use of parks. I found the highest number of bird-watchers during both lockdowns in 2020 and 2021. I also found that the number of bird-watchers was significantly higher after all restrictions were lifted, in 2022, when contrasted with pre-pandemic times. It is notable that the lockdowns happened at the same time as the bird Spring migration, a naturally popular time among bird-watchers. Thus, I consider that this may have had a synergistic role in people taking the opportunity to dedicate more time for bird-watching since they had more time to go outside due to strict restrictions. After all the restrictions were lifted in 2022, some bird-watchers continued to spend more time in bird-watching due to habit or increased appreciation for the activity or outdoors. The findings highlight the importance and potential of citizen science in observing birds and enabling more efficient conservation efforts for them. The results showing the development of bird-watching activities during the pandemic could also potentially be used as a proxy for other outdoor activities, and combined with other studies on the relations of COVID-19 on humans and other species could help to better understand the complex socio-ecological relationships in cities and greenspaces.
-
(2023)The aim of this study was to identify which bird impact types are considered significant in practice in Finnish environmental assessment reports regarding wind power. Increasing numbers of wind turbines can impact birds directly and indirectly, which could contribute to the loss of bird diversity. Amid climate change mitigation attempts, biodiversity loss should not be overlooked. Environmental impact assessment is an example of a policy tool for identifying and reducing the negative environmental effects of a project, including bird impacts. All wind power-related EIA reports with significant bird impacts were collected from the joint website of Finland’s environmental administration and analyzed with the help of qualitative content analysis. The 18 cases were divided according to the types of impacts found in the literature. Although all four impact types including collisions, displacement due to disturbance, barrier effect, and habitat change were considered significant in the EIAs, collisions were the most frequent. Very little comparable data about the significance of different impact types were found. However, collisions were the most researched impact type, which could have also contributed to the evaluation of its significance. The results corresponded to previous literature for the most part as Accipitriformes (diurnal birds of prey excluding falcons), according to several studies, are more vulnerable to the impacts of wind turbines. They were estimated to face significant impacts more often compared to other bird orders present in the materials. The reasonings between the cases were quite similar, despite the ambiguity of the significance assessment. In the cases where the reason for significance was stated, the level of protection of the species was the most common. The results also support the argument about how the impact type, the object of the impact, and the significance of an impact vary depending on the locations. The findings of this thesis suggest that scientific data is used at least partially in significance assessments. The results are useful in future research, developing EIA practices, and enhancing bird protection. Looking at significant impacts is relevant also in the future as the assessment of significance is not uncomplicated.
-
(2023)The aim of this study was to identify which bird impact types are considered significant in practice in Finnish environmental assessment reports regarding wind power. Increasing numbers of wind turbines can impact birds directly and indirectly, which could contribute to the loss of bird diversity. Amid climate change mitigation attempts, biodiversity loss should not be overlooked. Environmental impact assessment is an example of a policy tool for identifying and reducing the negative environmental effects of a project, including bird impacts. All wind power-related EIA reports with significant bird impacts were collected from the joint website of Finland’s environmental administration and analyzed with the help of qualitative content analysis. The 18 cases were divided according to the types of impacts found in the literature. Although all four impact types including collisions, displacement due to disturbance, barrier effect, and habitat change were considered significant in the EIAs, collisions were the most frequent. Very little comparable data about the significance of different impact types were found. However, collisions were the most researched impact type, which could have also contributed to the evaluation of its significance. The results corresponded to previous literature for the most part as Accipitriformes (diurnal birds of prey excluding falcons), according to several studies, are more vulnerable to the impacts of wind turbines. They were estimated to face significant impacts more often compared to other bird orders present in the materials. The reasonings between the cases were quite similar, despite the ambiguity of the significance assessment. In the cases where the reason for significance was stated, the level of protection of the species was the most common. The results also support the argument about how the impact type, the object of the impact, and the significance of an impact vary depending on the locations. The findings of this thesis suggest that scientific data is used at least partially in significance assessments. The results are useful in future research, developing EIA practices, and enhancing bird protection. Looking at significant impacts is relevant also in the future as the assessment of significance is not uncomplicated.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Eksoottisten lemmikkieläinten määrä eläinlääkärin potilaina on lisääntynyt viime vuosina. Nämä lemmikit eivät välttämättä ole käsiteltävissä tai tutkittavissa ilman rauhoitusta. Lisäksi monet eksoottisten lemmikkieläinten sairauksista vaativat leikkaushoitoa. Muidenkin kuin eksoottisten lemmikkien hoitoon perehtyneiden eläinlääkäreiden olisi näin ollen hyödyllistä kyetä rauhoittamaan tai nukuttamaan eksoottinen potilas. Lintujen ja matelijoiden metabolia poikkeaa huomattavasti nisäkkäiden metaboliasta, eikä niille välttämättä voida käyttää samoja anesteetteja tai anestesiaprotokollia kuin nisäkkäille. Myös frettien metaboliassa on eroja verrattuna tavallisimpiin lemmikkieläimiin, kissaan ja koiraan. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on ollut luoda kokonaiskuva kyseisten lajien anestesiasta olemassa olevasta tutkimustiedosta ja kliinisestä kokemuksesta. Linnut on suuri eläinluokka, jonka eri lajien välillä on huomattavia eroja mm. lääkeaineiden metaboliassa. Tutkielmassa on käsitelty lemmikkilintuina pidettävien papukaijojen, kyyhkysten ja peippojen anestesiaa. Lintujen anestesiaa suunniteltaessa on erityisen tärkeää ymmärtää lintujen hengityselimistön toimintaa. Linnuille ehdottomasti sopivin anestesiamuoto on inhalaatioanestesia. Esilääkityksen hyödyistä käydään keskustelua. Eri kipulääkkeiden metaboliasta ja vaikutuksista linnuilla on vain niukasti tutkimustietoa, mutta niiden kliinistä vaikutusta pidetään selvänä. Linnuille suositellaan kipulääkitykseksi butorfanolia tai tulehduskipulääkkeitä mahdollisesti kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä. Matelijat jaetaan lahkoihin, joista tässä on käsitelty suomumatelijoita (käärmeitä ja liskoja) sekä kilpikonnia. Matelijat poikkeavat nisäkkäistä ja linnuista ennen kaikkea vaihtolämpöisyytensä kautta. Niiden metabolia on rippuvainen ympäristön lämpötilasta. Kullekin lajille ihanteellisen ruumiinlämmön ylläpitäminen anestesian alusta heräämiseen onkin ensiarvoisen tärkeää. Matelijoille suositellaan inhalaatioanestesiaa, sillä injektioanesteetteihin liittyy usein pitkittynyt herääminen. Matelija on yleensä tarpeen intuboida inhalaatioanestesiaa varten inhalaatioanesteettien aiheuttaman hengityslaman vuoksi. Niille esilääkitys esimerkiksi ketamiinilla ja/tai medetomidiinilla on suositeltavaa. Matelijoiden kiputuntemuksesta on vain vähän tutkimustietoa. Myöskään eri kipulääkkeiden metaboliasta tai vaikutuksita matelijoilla ei ole juurikaan tutkimustietoa. Asianmukaisen kipulääkityksen tarpeellisuudesta ei kuitenkaan ole epäselvyyttä. Mateljoille voidaan käyttää paikallispuudutusta pienempiä kirurgisia toimenpiteitä varten. Frettien anestesiaan liittyvät oleellisesti niillä tavalliset sairaudet, jotka saattavat vaikeuttaa anestesiaa huomattavasti. Suunniteltaessa fretin anestesiaa veri- ja virtsanäytteiden tutkiminen huolellisen kliinisen tutkimuksen lisäksi on erityisen hyödyllistä. Esilääkityksen käyttäminen frettien anestesiassa on erityisen suositeltavaa. Ne voidaan rauhoittaa tai esilääkitä midatsolaamilla tai etomidaatilla, jotka kummatkin aiheuttavat luotettavan sedaation. Freteille voidaan lyhyitä toimenpiteitä varten käyttää myös injektioanestesiaa. Pidempiin toimenpiteisiin suositellaan inhalaatioanestesiaa. Tulehduskipulääkkeiden metaboliasta freteillä ei ole juurikaan tutkimustietoa ja niitä käytettäessä tulisi noudattaa varovaisuutta glukuronidaatioreitin puuttumisen vuoksi. Opioideista freteille on käytetty butorfanolia. Puudutteita voidaan paikallispuudutuksen lisäksi käyttää epiduraalipuudutukseen.
-
(2022)Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.
-
(2022)Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.
-
(2021)Korkeuden vaikutusta eliöiden esiintymiseen on tutkittu eri alueilla jo 1800-luvulta lähtien, mutta vasta viimeisten vuosikymmenien aikana korkeuden vaikutuksen on tunnistettu olevan monimutkainen. Eri eliöryhmien lajirunsaushuiput saavutetaan korkeusgradientin eri vyöhykkeissä eri alueilla. Lintuihin korkeuden ja lajirunsauden välille on tunnistettu neljä toisistaan poikkeavaa trendiä. Korkeuden vaikutusta on tutkittu pääosin lauhkeilla ja trooppisilla alueilla, kun taas korkeiden leveyspiirien alueilta on tutkimusta vähän. Korkeuden lisäksi elinympäristöjen on todettu vaikuttavan merkittävällä tavalla lintujen esiintymiseen, mutta elinympäristöjen vaikutusta on tutkittu lähinnä metsissä, maatalousympäristöissä ja kaupungeissa. Ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisten alueiden elinympäristöihin erityisen voimakkaasti, mikä tekee näistä alueista tärkeitä tutkimuskohteita. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten korkeus ja elinympäristöt vaikuttavat lintujen esiintymiseen ja runsauteen tunturiympäristössä. Korkeuden ja elinympäristöjen vaikutusta tutkittiin tuottamalla alueellisia malleja kahdella eri mallinnusmenetelmällä (GLM ja GAM) lintuaineiston, korkeuden ja elinympäristöjen välille. Lintuaineisto kerättiin kesän 2019 aikana pistelaskennalla 420 tutkimuspisteeltä Pohjois-Norjassa Rásttigáisá-tunturin ympäristössä noin 180 km² kokoiselta alueelta. Lintuaineiston lajit luokiteltiin taksonomian mukaan lintulahkoihin varpuslintuihin, rantalintuihin, kanalintuihin ja päiväpetolintuihin. Tutkimuspisteet luokiteltiin viiteen eri elinympäristöluokkaan (metsä, metsänraja, kuiva avotunturi, kostea avotunturi, karukko) NDVI-aineiston ja ilmakuvien perusteella. Lintulajeille laskettiin Shannonin habitaatti diversiteetti-indeksi (SHDI), jonka avulla tutkittiin lajien esiintymistä eri elinympäristöissä. Sekä korkeus että elinympäristöt selittävät lintujen esiintymistä tunturiympäristössä. Korkeuden ja elinympäristöjen välillä havaittiin merkittävä suhde ja elinympäristöt sijoittuvat verrattain selvästi korkeusgradientille. Korkeuden ja lajirunsauden suhteen todettiin olevan huipukas, korkeimmat lajirunsaudet havaittiin 300–500 metrissä metsänrajalla ja sen yläpuolella. Korkeus selitti 30,3 % kokonaislajirunsauden, 30,8 % varpuslintujen ja 28,0 % rantalintujen lajirunsauden vaihtelusta (GAM). Elinympäristöluokat selittivät korkeutta paremmin etenkin esiintymisen muutoksia 50 metrin skaalalla. SHDI-arvon mukaan elinympäristöön erikoistuneimmat linnut ovat kosteiden avotuntureiden rantalintuja, kun taas varpuslinnuissa esiintyy enemmän generalistilajeja. Elinympäristöluokat selittivät tarkan skaalan lisäksi erityisen hyvin elinympäristöön erikoistuneiden rantalintujen lajirunsautta (35,5 %). Tulevat muutokset ilmastossa uhkaavat etenkin avotunturissa esiintyviä lajeja, joista monet esiintyvät vain tietyssä elinympäristössä. Korkeuden ja elinympäristöjen vaikutusten syvempään ja tarkempaan ymmärtämiseen tarvitaan lisää tutkimusta. Jatkotutkimusta tarvitaan useammalta korkeusgradientilta ja tarkemmalla elinympäristöluokituksella.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Listeria monocytogenes on laajalti ympäristössä esiintyvä bakteeri. Se on Listeria-suvun ainoa ihmiselle patogeeninen laji. Listerioosi ilmenee ihmisillä mm. aivokalvontulehduksina ja keskenmenoina. Listerioosille ovat erityisen alttiita pienet lapset, vanhukset, raskaana olevat naiset ja immuunipuutospotilaat. Myös useat eläimet voivat sairastua listerioosiin tai kantaa bakteeria oireettomana suolistossaan. L. monocytogeneksen esiintyvyydestä linnuissa on saatu vaihtelevia tuloksia. Ulkomaisissa tutkimuksissa esiintyvyys vaihtelee välillä 0–37 %. Suomalaisissa linnuissa esiintyvyydeksi on saatu kaupungissa 8 % ja kaatopaikalla 57 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin L. monocytogeneksen esiintyvyyttä kaatopaikan lintujen ulosteissa ja vertailtiin esiintyvyyttä alku- ja keskikesällä. Lisäksi tutkittiin, voidaanko PCR-menetelmää soveltaa L. monocytogeneksen osoittamiseen suoraan rikastusliemestä. Näytteet (100 kpl) kerättiin Ämmässuon kaatopaikalta kahtena eri ajankohtana. Näytteistä eristettiin L. monocytogenes hieman muunnellun ISO 11290-1-menetelmän mukaisesti. Listeriat tunnistettiin sekä ISO-standardin mukaisesti että PCR-tekniikkaa käyttäen. PCR-menetelmän kehittämiseksi suoraan rikastusliemistä kokeiltiin kahta esikäsittelymenetelmää Listeria-positiivisiksi todetuille näytteille. Rikastusliemiä esikäsiteltiin ominaispainosentrifugaatiolla ja pesulla. L. monocytogeneksen esiintyvyys kaatopaikan lintujen ulosteissa oli tässä tutkimuksessa 51 %. Listeria-sukuun kuuluvia bakteereja eristettiin 77 %:sta näytteitä. Alkukesällä L. monocytogenestä esiintyi vähemmän kuin keskikesällä. Listeria-sukuun kuuluvien bakteerien esiintyvyydessä ei ollut merkittävää eroa näiden kahden ajankohdan välillä. PCR-menetelmää ei voitu kokeilluilla esikäsittelymenetelmillä soveltaa L. monocytogeneksen osoittamiseen suoraan rikastusliemestä. Esikäsittelymenetelmiä täytyy vielä kehittää, jotta PCR onnistuisi ulostepitoisista näytteistä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Listeria monocytogenes aiheuttaa ihmisille vakavan sairauden, listerioosin, johon sairastuvat yleensä vastustuskyvyltään heikentyneet yksilöt. L. Monocytogenes voi aiheuttaa myös ruokamyrkytyksen, johon voivat sairastua myös terveet aikuiset. Useat eri eläinlajit voivat sairastua listerioosiin. Kliinisesti merkittävämpiä ovat nautojen, lampaiden ja vuohien listerioosit. Listeria on yleinen bakteeri maaperässä ja useiden eläinlajien suolistossa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että linnut kantavat listeriaa suolistossaan oireettomina. Listerian esiintyvyydeksi linnun ulosteissa on tutkimuksissa saatu 0,2-46 % ja vastaavasti L. Monocytogeneksen esiintyvyydeksi 0-33 %. Listerian esiintyvyyttä suomalaisissa linnuissa ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin listerian esiintyvyyttä suomalaisten lintujen ulosteissa sekä vertailtiin erilaisia listerian rikastus- ja osoitusmenetelmiä. Näytteet (112) kerättiin Helsingin alueelta ja Ämmässuon kaatopaikalta. Näytteistä eristettiin listeria ISO 11290-1 –menetelmän mukaisesti ja kylmärikastuksella. Listeria osoitettiin perinteisillä menetelmillä ja PCR:lla. Osa isolaateista tunnistettiin lajitasolle API Listeria –testillä. Kylmärikastus oli tehokkaampi listerian rikastumenetelmä kuin ISO-menetelmän mukainen kaksivaiheinen rikastus. Listerian osoittaminen luotettavasti vaatii useampivaiheisen rikastuksen.. PCR soveltui listerian ja L. monocytogeneksen tunnistukseen yhtä hyvin kuin perinteiset menetelmät ja tulos saadaan nopeammin kuin perinteisillä menetelmillä. API Listeria –testi soveltuu hyvin listerian lajitunnistukseen. Listeria on yleinen bakteeri suomalaisten lintujen ulosteissa. Kaatopaikalta kerätyistä näytteistä eristettiin enemmän listeriaa kuin kaupunkialueelta kerätyistä. Listerian esiintyvyys kaupungissa oli 12 % ja kaatopaikalla 25 %. L. monocytogeneksen esiintyvyys oli vastaavasti 8 % ja 16 %.
-
(2020)Kaupunkien rakennetut puistot voivat olla lajirikkaita paikkoja ja jopa monimuotoisuuden keskittymiä kaupunkimaisemassa. Tutkin lopputyössäni Helsingin rakennettujen puistojen putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastelen ilmanlaadusta kertovien indikaattorijäkälien esiintyvyyttä tutkimuspuistoissa. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä puistojen lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi puiston koko, puiston sisäinen habitaattien monimuotoisuus ja puiston kytkeytyneisyys muihin viheralueisiin. Puistojen monimuotoisuustutkimuksissa paljon käytettyjä teorioita ovat mm. gradienttiparadigma ja saarieliömaantieteellinen teoria. Tutkimukseen valittiin 12 puistoa kolmelta kaupunkivyöhykkeeltä: kantakaupungista, välikaupungista ja esikaupungista. Vyöhykejaon taustalla on ajatus kaupungistumisen voimistumisesta ja viheralueiden kytkeytyneisyyden heikkenemisestä kohti kaupungin keskusta siirryttäessä. Puistojen valintaan ja aineiston keruun menetelmiin vaikutti EU-rahoitteinen, puistojen biokulttuurista monimuotoisuutta tutkiva GREEN SURGE -hanke. Tutkimuskysymykseni ovat: Kasvaako putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajimäärä puiston koon kasvaessa? Vaikuttaako habitaattien monimuotoisuus putkilokasvien lajirikkauteen, Shannonin diversiteetti-indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajistolliseen monimuotoisuuteen tai alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä? Vaikuttaako putkilokasvien lajirikkaus tai puuvartisten kasvien lajimäärä lintujen lajirikkauteen? Esiintyykö tutkimuspuistoissa ilman laadusta kertovia indikaattorijäkäliä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa putkilokasvien, lintujen tai jäkälien lajimäärissä? Entä alkuperäisten kasvilajien osuuksissa tai yksi- kaksi- ja monivuotisten putkilokasvien esiintyvyydessä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa herkkien ja erittäin herkkien indikaattorijäkälien esiintyvyydessä? Tutkin näitä kysymyksiä kvantitatiivisesti korrelaatioanalyysin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tutkimuspuistoista löytyi 171 putkilokasvilajia, mikä on noin 16 % kaikista Helsingin putkilokasvilajeista. Näiden joukossa oli mm. kuusi saraa (Carex), joita pidetään kaupunkipakoisina lajeina. Habitaattien monimuotoisuus nosti putkilokasvien lajimäärää ja vaikutti positiivisesti myös Shannonin indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajirikkauteen sekä alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä. Nämä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Alkuperäislajien, tulokaslajien ja viljelykarkulaisten osuudessa ei ollut eroja kaupunkivyöhykkeiden välillä, mikä kertoo siitä, että Helsingissä kasvaa alkuperäisiä kasvilajeja hyvinkin lähellä kaupungin keskustaa. Suuremmissa puistoissa on yleensä enemmän lajeja kuin pienemmissä puistoissa. Tässä tutkielmassa se piti paikkansa erityisesti lintujen kohdalla. Lintujen lajimäärän ja puiston pinta-alan välille löytyi tilastollisesti merkittävä yhteys. Toinen lintujen lajirikkauteen vaikuttava tekijä oli puuvartisten kasvien lajimäärä. Tutkimuspuistojen puista ja pensaista hyvin pieni osuus on alkuperäislajeja, joten myös koristelajit saattavat vaikuttaa lintujen monimuotoisuuteen positiivisesti. Lintujen lajimäärä oli korkein kantakaupungissa, kun taas putkilokasvien ja jäkälien lajirikkaus oli korkein esikaupungissa. Kaupunkivyöhykkeiden väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkittäviä. Ilmanlaadusta kertovia herkkiä ja erittäin herkkiä indikaattorilajeja esiintyi eniten esikaupungin ja vähiten kantakaupungin puistoissa. Puistojen välinen vaihtelu indikaattorijäkälien esiintyvyydessä oli kuitenkin suurempaa kuin kaupunkivyöhykkeiden välistä vaihtelua suurempaa.
-
(2020)Kaupunkien rakennetut puistot voivat olla lajirikkaita paikkoja ja jopa monimuotoisuuden keskittymiä kaupunkimaisemassa. Tutkin lopputyössäni Helsingin rakennettujen puistojen putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastelen ilmanlaadusta kertovien indikaattorijäkälien esiintyvyyttä tutkimuspuistoissa. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä puistojen lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi puiston koko, puiston sisäinen habitaattien monimuotoisuus ja puiston kytkeytyneisyys muihin viheralueisiin. Puistojen monimuotoisuustutkimuksissa paljon käytettyjä teorioita ovat mm. gradienttiparadigma ja saarieliömaantieteellinen teoria. Tutkimukseen valittiin 12 puistoa kolmelta kaupunkivyöhykkeeltä: kantakaupungista, välikaupungista ja esikaupungista. Vyöhykejaon taustalla on ajatus kaupungistumisen voimistumisesta ja viheralueiden kytkeytyneisyyden heikkenemisestä kohti kaupungin keskusta siirryttäessä. Puistojen valintaan ja aineiston keruun menetelmiin vaikutti EU-rahoitteinen, puistojen biokulttuurista monimuotoisuutta tutkiva GREEN SURGE -hanke. Tutkimuskysymykseni ovat: Kasvaako putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajimäärä puiston koon kasvaessa? Vaikuttaako habitaattien monimuotoisuus putkilokasvien lajirikkauteen, Shannonin diversiteetti-indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajistolliseen monimuotoisuuteen tai alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä? Vaikuttaako putkilokasvien lajirikkaus tai puuvartisten kasvien lajimäärä lintujen lajirikkauteen? Esiintyykö tutkimuspuistoissa ilman laadusta kertovia indikaattorijäkäliä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa putkilokasvien, lintujen tai jäkälien lajimäärissä? Entä alkuperäisten kasvilajien osuuksissa tai yksi- kaksi- ja monivuotisten putkilokasvien esiintyvyydessä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa herkkien ja erittäin herkkien indikaattorijäkälien esiintyvyydessä? Tutkin näitä kysymyksiä kvantitatiivisesti korrelaatioanalyysin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tutkimuspuistoista löytyi 171 putkilokasvilajia, mikä on noin 16 % kaikista Helsingin putkilokasvilajeista. Näiden joukossa oli mm. kuusi saraa (Carex), joita pidetään kaupunkipakoisina lajeina. Habitaattien monimuotoisuus nosti putkilokasvien lajimäärää ja vaikutti positiivisesti myös Shannonin indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajirikkauteen sekä alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä. Nämä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Alkuperäislajien, tulokaslajien ja viljelykarkulaisten osuudessa ei ollut eroja kaupunkivyöhykkeiden välillä, mikä kertoo siitä, että Helsingissä kasvaa alkuperäisiä kasvilajeja hyvinkin lähellä kaupungin keskustaa. Suuremmissa puistoissa on yleensä enemmän lajeja kuin pienemmissä puistoissa. Tässä tutkielmassa se piti paikkansa erityisesti lintujen kohdalla. Lintujen lajimäärän ja puiston pinta-alan välille löytyi tilastollisesti merkittävä yhteys. Toinen lintujen lajirikkauteen vaikuttava tekijä oli puuvartisten kasvien lajimäärä. Tutkimuspuistojen puista ja pensaista hyvin pieni osuus on alkuperäislajeja, joten myös koristelajit saattavat vaikuttaa lintujen monimuotoisuuteen positiivisesti. Lintujen lajimäärä oli korkein kantakaupungissa, kun taas putkilokasvien ja jäkälien lajirikkaus oli korkein esikaupungissa. Kaupunkivyöhykkeiden väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkittäviä. Ilmanlaadusta kertovia herkkiä ja erittäin herkkiä indikaattorilajeja esiintyi eniten esikaupungin ja vähiten kantakaupungin puistoissa. Puistojen välinen vaihtelu indikaattorijäkälien esiintyvyydessä oli kuitenkin suurempaa kuin kaupunkivyöhykkeiden välistä vaihtelua suurempaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Tämä opas on tehty Yliopistollisen eläinsairaalan eläinlääkäreiden tarpeisiin, sillä he hoitavat päivittäin Eläinsairaalaan hoitoon tuotuja luonnonvaraisia eläimiä. Myös muualla toimivat eläinlääkärit voivat soveltaa oppaan ohjeita henkilökohtaisen mielenkiinnon ja olemassa olevien resurssien mukaan. Luonnonvaraisten eläinten hoito voi toisinaan luoda eläinlääkäreille yllättäviä tilanteita. Tietoa eläimistä ja niiden sairauksista ja lääkityksistä ei ole helposti saatavilla. Tässä oppaassa käsitellään Suomen luonnosta löytyvien yleisimpien nisäkkäiden ja lintujen hoitoa. Tavallisimmat sairaudet ja niiden hoito käydään läpi. Lisäksi oppaassa on ohjeita eläinten ruokinnasta ja pitovaatimuksista hoidon aikana sekä yhteystietoja jatkohoitoa varten. ELK Jenni Björkskogin kirjoittamassa osuudessa käsiteltävät nisäkkäät ovat siili (Erinaceus europaeus), jänis (Lepus timidus), rusakko (Lepus europaeus), orava (Sciurus vulgaris), liito-orava (Pteromys volans), kettu (Vulpes vulpes), majava (Castor fiber, Castor canadensis), saukko (Lutra lutra), mäyrä (Meles meles), minkki (Mustela vision), lumikko (Mustela nivalis nivalis), näätä (Martes martes), hilleri (Mustela putorius), kärppä (Mustela erminea), ahma (Gulo gulo), ilves (Lynx lynx), norppa (Phoca hispida) ja harmaahylje (Halichoerus grypus). ELK Liina Väänäsen tekemässä osiossa käsitellään kauriin-, peuran- ja hirvenvasat, lepakot sekä linnut. Lintuosiossa on on luvut Yleistä linnuista, Pikkulinnut, Varislinnut, Vesilinnut ja Petolinnut.
-
(2014)The purpose of this master's thesis was to study environmental impacts of nature-based tourism on vegetation, insect communities, birds and soil nitrogen levels in Käsivarsi wilderness area in the Finnish Lapland. Tourism is the largest industry in the world and nature-based tourism is the fastest growing segment of it. Nature-based tourism takes place in areas that holds great nature values. These areas are often protected to preserve significant nature values from negative impacts of human activities. This controversy creates disharmony between nature tourism and nature conservation. Most popular nature tourism destinations in Finland are state owned national parks and wilderness areas. Wilderness areas are not within strict nature conservation. They are areas defined by law for preserving the typical character of the remaining wilderness areas, preserving native Saami culture and for preserving and developing recreational use of these areas. Studies have shown that nature-based tourism has caused changes by erosion and human disturbance to vegetation, mammals and birds. The key study question was to examine if there are changes in the soil nitrogen levels around huts used by hikers. I was also a point of interest to discover what kind of bird, insect and plant communities occur around these huts. Main interest was to see if there are changes in these communities on a gradient from high human impact areas around the huts to more pristine mountainous areas. The study was performed around five huts with three study lines, which had study points 15, 30, 60, 120, 240, 480 and 960 meters away from the hut. Birds were observed from the same lines but with 200 meter point counting intervals. It was also studied whether the abundance of graminoids was affected by the soil nitrogen levels and if soil nitrogen levels or the abundance of graminoids influenced changes in insect or bird communities. Results show that nature-based tourism has an impact on soil ammonium and nitrate levels. This impact was visible in increased nitrate and ammonium levels on a 30 meter radius area around the huts. The observed fauna and flora around the huts were typical for the mountainous region in the northern Finland. There were no observed invasive species. No species was discovered to have a negative impact from nature-based tourism. Abundance of graminoids increased near the huts whereas plant species richness and vegetation biomass did not. The insect community was more diverse and abundant near the huts. Especially Amara brunnea ground beetle and rove beetles showed a clear increase in numbers near the huts. Birds were also more abundant and species rich near the huts. Especially insect eating bird species as a group were more abundant close to the hut compared to the surrounding study areas. The increased level of ammonium in the soil correlated with the increased graminoid and insect abundances. The increased graminoid abundance correlated also with the observed insect abundance. The influence between nature-based tourism and the changes in soils nitrogen levels and in the insect communities were scientifically demonstrated for the first time in this study. This thesis provides a comprehensive view of the effects that nature-based tourism has in the northern Finnish nature. The generalization of the result was weakened by the fact that the study was conducted only around five different huts and that the studied plant and animal communities were relatively diverse between these huts. The results are still substantial for the nature tourism in Käsivarsi wilderness area. The results can be useful for developing nature tourism infrastructure for the plausible new national park in the area.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2012)Lintujen anatomia poikkeaa nisäkkäiden anatomiasta merkittävästi. Anatomisia eroja on paljon hengityselimistössä, sillä lintujen hengityselimistö on huomattavasti tehokkaampi kuin nisäkkäiden hengityselimistö. Tehokas hengitys on edellytys lentämiselle. Kevyet rakenteet helpottavat lentämistä, minkä vuoksi hengityselimistöön kuuluu useita ilmantäyteisiä umpipusseja. Lintulajien välillä on selviä anatomisia eroja, jotka liittyvät kunkin lajin tyypilliseen elintapaan. Havaittavissa olevia anatomisia eroja on myös eri papukaijalajien välillä. Ylemmät hengitystiet alkavat sieraimista, jotka sijaitsevat papukaijoilla nokan tyvessä lateraalisesti. Sierainten sijainnissa ja muodossa on lajien välistä vaihtelua. Papukaijoilla sieraimia ympäröi paksu vaha. Nenäontelo on pitkä ja lateraalisesti litistynyt. Sen jakaa oikeaan ja vasempaan osaan ohut väliseinä. Nenäontelossa on kolme nenäkuorikkoa ja kolme onteloa, joiden lisäksi papukaijoilla on hyvin kehittyneet nenän sivuontelot. Suurin sivuontelo on infraorbitaalinen sinus, josta erkanee useita pienempiä umpipusseja. Nenäontelo on yhteydessä nieluun nenänieluaukon välityksellä. Nielun pohjalla on kurkunpää, jossa on linnuilla neljä kurkunpäänrustoa mutta ei lainkaan kurkunkantta. Nisäkkäistä poiketen lintujen ääni ei muodostu kurkunpäässä. Alemmat hengitystiet sijaitsevat linnuilla ruumiinontelon kraniaalisessa osassa, koska linnuilla ei ole palleaa, joka jakaisi ruumiinontelon rintaonteloon ja vatsaonteloon. Henkitorvi koostuu rustorenkaista, jotka ovat papukaijoilla litistyneet dorsoventraalisuunnassa. Jokaisen renkaan toinen lateraalisivu on leveämpi niin, että leveä alue on vuoroin oikealla ja vuoroin vasemmalla. Leveät osat rengasta ovat aina kapeamman renkaan osan ulkopuolella. Henkitorven bifurkaatiossa sijaitsee papukaijojen äänielin. Se koostuu muuntuneista henkitorven rustoista ja kalvorakenteista. Lintujen keuhkot ovat kiinteät, laajentumattomat ja lohkottomat. Keuhkot sijaitsevat ruumiinontelon kraniaaliosassa dorsaalisesti kylkiluita ja selkärankaa vasten. Kummastakin primaarisesta keuhkoputkesta haarautuu neljä sekundaaristen keuhkoputkien joukkoa, jotka haarautuvat edelleen tertiäärisiin keuhkoputkiin eli parabroncheihin. Tertiääristen keuhkoputkien seinämissä olevista aukoista ilma pääsee pienten onkaloiden kautta ilmakapillaarien verkostoon, joissa kaasujenvaihto tapahtuu. Ilmapussit muodostavat suurimman osan hengityselimistön tilavuudesta. Ilmapussit ovat yksinkertaisesta levyepiteelistä ja sidekudoksesta koostuvia pusseja, jotka eivät osallistu kaasujenvaihtoon. Ilmapusseista lähtee umpipusseja, jotka ulottuvat siipien luiden sisälle ja useisiin selkänikamiin. Ilmapussien määrä vaihtelee lintulajien välillä, mutta papukaijoilla niitä on yhdeksän. Hengitystieinfektioita aiheuttavat papukaijoille bakteerit, virukset, sienet ja loiset. Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa myös hengitystieoireita. Hyvin tehokkaan hengityselimistön vuoksi linnut ovat erityisen herkkiä kaasumuodossa oleville myrkyille. Useissa infektioissa huonot elinolot, väärä ravinto ja stressi altistavat taudin puhkeamiselle. Sairaita lintuja käsiteltäessä tulee aina muistaa, että osa lintujen hengitystiesairauksista on zoonoottisia. Esimerkiksi klamydioosi ja lintuinfluenssa voivat tarttua infektoituneesta linnusta ihmiseen
-
(2019)Biodiversity is declining across the globe. The IUCN Red List, which is often used to measure species’ risk to go extinct, is showing alarming biodiversity declines both globally and within Finland. The most commonly used tool for biodiversity conservation is the establishment of protected areas. The Conference of Parties (COP) of the international treaty for biodiversity conservation (The Convention on Biological Diversity), has set a target to expand the international protected area network to cover 17% of the terrestrial area of the world. However, the designation of protected areas carries costs in terms of both land-use and money. Relatively little is known about what protected areas can achieve at the species level, and only limited evidence exists that links the establishment of protected areas to an improved conservation status of species. The lack of knowledge is because protected area establishment and its effects are often hard to study due to inadequate data. In this thesis, I created a framework to study the link between the increase in protected areas and protected area investment in relation to the conservation status change of one taxonomic group, the breeding birds in Finland. I first investigated the general trend in conservation status of Finnish birds using the Red List Index 2015. I then studied the effect of increasing the protected area on Finnish bird species’ range and the monetary investment on protected areas on bird species’ range in comparison to change in their IUCN Red List assessments. The timeframe of the study was 1996-2010 for protected area establishment and 2010-2015 for bird species’ conservation status change. My results show that the conservation status of birds in Finland is considerably worse than before, with Red List Index being 0.779. This is approximately 9.2% decline from the Red List Index in 2010. The species that gained more protected area on their range during 1996-2010 did not fare better in terms of conservation status than the birds that gained less protected area on their range on the same period. This is possibly because the threshold where the protected areas would cover the species’ range sufficiently to enable the conservation of the whole population is still not reached even for species with the higher protection levels. Also, the species that had higher estimated monetary investment on the protected areas on their range did not acquire better conservation status development than the species on whose range there was less estimated monetary investment. The expansion of the Finnish protected area network in 1996-2010 did not help to change the negative trend of Finnish birds in 2010-2015. The species that gained more protection in terms of land or monetary investment during this period, were not showing better results than the species that gained less protection. These results hint that the protected areas in Finland are not effective in terms of bird conservation. This does not mean, however, that we can claim that they are ineffective in all aspects, as we don’t know what would have been the situation if there were no protected areas established at all. There are also several other factors that affect the conservation status development of birds in Finland. These include degradation of matrix habitats, hunting and climate change, which might all overrun the possible positive effects of the protected areas and protected area investment.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2005)Yersinia pseudotuberculosis ja Y. enterocolitica ovat ruokamyrkytyksiä aiheuttavia gramnegatiivisia enterobakteereita. Ne pystyvät lisääntymään jääkaappilämpötilassa ja suojakaasupakatuissa tuotteissa sekä kestävät korkeita suolapitoisuuksia. Y. pseudotuberculosiksen ja Y. enterocolitica aiheuttavat yersinioosiksi kutsutun sairauden. Yersinioosia esiintyy etenkin lapsilla, se aiheuttaa suolistotulehdusta ja suoliliepeen imusolmukkeiden tulehdusta. Ripuli, vatsakivut ja kuume ovat tyypillisiä oireita. Suoliliepeen imusolmukkeiden tulehduksen oireet saattavat muistuttaa umpisuolentulehdusta. Septikemia on harvinainen. Jälkitauteina esiintyy mm. niveltulehduksia ja kyhmyruusua. Y. enterocolitica aiheuttaa yleensä yksittäisiä sairastumisia, kun taas Y. pseudotuberculosis aiheuttaa usein laajempia epidemioita. Vuosina 1997-2003 Suomessa on ollut kuusi Y. pseudotuberculosiksen aiheuttamaa ruokamyrkytysepidemiaa joissa kussakin on sairastunut kymmeniä ihmisiä. Useat eläinlajit voivat toimia Y. pseudotuberculosiksen ja Y. enterocolitican oireettomina kantajina. Luonnoneläimistä lintuja ja pienjyrsijöitä pidetään merkittävinä Y. pseudotuberculosiksen kantajina. Siat ovat tärkeimpiä patogeenisten Y. enterocolitica kantojen kantajia ja myös merkittäviä Y. pseudotuberculosiksen kantajia. Y. pseudotuberculosista on eristetty 1980- ja 1990-luvuilla oireettomista luonnonlinnuista Japanissa, Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa. Eristysprosentti on ollut 0,1-0,8 %. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Y. pseudotuberculosiksen esiintymistä Suomen linnuissa. Näytteeksi kerättiin 201 kpl linnun ulostenäytettä Ämmässuon kaatopaikalta Espoosta. Y. pseudotuberculosiksen eristämiseksi näytteistä tehtiin suoraviljely sekä rikastusviljely 1, 2 ja 3 viikon kylmärikastuksen sekä emäskäsittelyn jälkeen. Rikastusliemenä käytettiin peptoni-mannitoli-sappisuola-liuosta. Viljelyyn käytettiin cefsulodiini-irgasaani-novobiosiini –agaria (CIN). Tutkimuksessa ei löydetty Y. pseudotuberculosista yhdestäkään näytteestä, minkä perusteella Y. pseudotuberculosiksen esiintyvyys olisi alle 0,5 % (1/201). Tutkimusmenetelmä ei kuitenkaan ole kovin herkkä ja on mahdollista että Y. pseudotuberculosis -pesäkkeitä on jäänyt havaitsematta, joten todellinen esiintyvyys voi olla suurempi kuin tässä tutkimuksessa todettu. Asia vaatii lisätutkimuksia. Yersinia-suvun bakteereita (Y. enterocolitica, Y. kristensenii, Y. frederiksenii, Y. intermedia) eristettiin 43 % näytteistä. Y. enterocolitica eristettiin 25 % näytteistä. Eristettyjen Y. enterocolitica isolaattien patogeenisuutta ei tutkittu.
Now showing items 1-17 of 17