Browsing by Subject "lobbaus"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2015)Alkoholipoliittiset asiat ovat herättäneet ja herättävät keskustelua suomalaisten keskuudessa. Vuosien 2013–2015 aikana mediassa on ollut nähtävissä uusi aalto alkoholipoliittisten asioiden ruotimisessa. Niin mediassa ja kansalaisten kuin myös poliittisten päättäjien keskuudessa on käyty kiivasta keskustelua alkoholipoliittisista asioista. Keskustelun kohteena ovat olleet muun muassa alkoholiverotus, Viron matkustajatuonti, kotimaisen panimoteollisuuden huono tilanne ja ravintoloiden jatkoaikoihin liittyvät erimielisyydet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on paneutua 2010-luvun alkoholipoliittisiin asioihin. Alkoholipoliittisia asioita tarkastellaan vastuullisuuden ja vaikuttamisen näkökulmasta. Tutkimuksen perimmäisenä tavoitteena on tehdä selkoa sille, millaista olisi valittujen sidosryhmien mielestä vastuullinen lobbaus alkoholialalla. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, mitkä lobbauksen keinot ja kanavat nähdään sallittuina. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluiden tarkoituksena oli saada mielipiteitä eri näkökulmista. Haastatteluissa viisi sidosryhmää edusti elinkeinon näkökulmaa, yksi sosiaali- ja terveyspuolta sekä yksi päihdehoitoa. Haastatteluihin valikoituivat näin ollen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys ry, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry ja Alkoholijuomateollisuusyhdistys ry. Lisäksi haastateltavaksi haluttiin THL:n edustaja sekä päihdetyön ja maahantuonnin edustajat. Tutkijan olettamus oli, että lain valmistelussa kuultavat etujärjestöt osaavat antaa haluttua ja tarkoituksenmukaista tietoa, niiden vaikuttaessa politiikassa. Suomessa lobbausta ei säädellä laissa. Yhteiskuntavastuun oppaissa lobbaus ja yhteiskuntavastuu on määritelty varsin lyhyesti. Lisäksi lobbaus ja yhteiskuntavastuu nähdään usein erillisinä toisistaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, miten haastateltavat toivoisivat yhteisiä pelisääntöjä vaikuttajaviestintään. Yritykset haluavat toimia vastuullisesti. Myös rekisteriä lobbareille kannatetaan. Lobbausta toteuttavat erilaiset etujärjestöt yksittäisiä yrityksiä enemmän. Etujärjestöt puhuvat yksittäisten yritysten suulla. Elinkeinon edustajat näkevät nykyisen alkoholipolitiikan olevan painottunut päihdepoliittiseen keskusteluun, kun sen toivottaisiin sisältävän vahvemmin myös elinkeinopoliittisen aspektin. Vuonna 2015 alkoholilain kokonaisuudistuksen ollessa ajankohtainen, ovat alkoholielinkeinon etujärjestöt vahvasti vaikuttamassa eri keinoin ja kanavin oman ryhmän etujen ajamiseen.
-
(2022)Tutkielma tarkastelee lobbauksen käsitettä Suomen poliittisessa kielessä. Käsitehistorialliseen tutkimusperinteeseen asettuvassa työssä kysytään, miten lobbaus tuli osaksi suomalaista yhteiskuntaa rakentavaa ja heijastavaa kieltä. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä ja arvolatauksia lobbaukseen liitettiin ja millaisen sanaston ja käsitteiden joukkoon lobbaus asettui, kun se tuotiin Suomen kielelliseen ja poliittiseen kulttuuriin. Tulkintoja vertaillaan osin englanninkieliseen aineistoon, jota analysoidaan tutkielman pääosion taustaksi. Työ on ensimmäinen avaus lobbauksen käsitehistorialliselle tutkimukselle. Se tuottaa uutta tietoa suomalaisesta ja osin englanninkielisestä poliittisesta sanastosta, joka kuvastaa ja luo tulkintoja poliittisiin päättäjiin kohdistuvasta vaikuttamisesta. Tutkielman käsitehistoriallinen näkökulma ja menetelmä perustuu Reihart Koselleckin (1923–2006) ja Quentin Skinnerin (1940–) näkemyksiin ja metodologisiin kuvauksiin. Analyysin ytimessä on tutkijoiden ajatus käsitteiden historiallisuudesta ja niihin liittyvien puhetapojen alati muuttuvasta luonteesta. Työn pääasiallinen aineisto koostuu lehtiartikkeleista ja valtio-opillisesta tutkimuskirjallisuudesta. Tulosten mukaan lobbaus tuli osaksi suomalaista yhteiskuntaa käsittelevää kieltä 1980–1990-luvuilla, jolloin Suomen hakeutuminen osaksi eurooppalaista yhteisöä nosti lobbauksen ajan kirjoittajien agendalle. Sekä yhdysvaltalaiskirjallisuudessa että suomalaisaineistossa lobbaus merkitsi useimmiten ryhmien tai niiden puolesta toimivien yksilöiden vaikutuspyrkimyksiä, jotka kohdistuivat päättäjien työhön. Suomen julkisessa keskustelussa lobbauksen arvolataukset olivat kiittäviä silloin, kun toimintaa harjoitettiin ”Suomen etujen” puolesta EU-areenalla ja negatiivisia silloin, kun lobbaus kohdistui suomalaisiin päättäjiin. Lobbaavat ryhmät nähtiin 1950-luvun suomalaistutkimuksissa yhdysvaltalaiskirjallisuuden tavoin ulkoisesti painostavina toimijoina, joilla oli tarpeellinen tehtävä pluralistisessa järjestelmässä. Erot yhdysvaltalaistulkintoihin nousivat esille korporatismin aikakaudella 1960-luvun jälkeen, jolloin järjestöt eivät olleet ulkoisesti lobbaavia ryhmiä, vaan päättäjien yhteistyökumppaneita. Seuraava orastava muutos tapahtui 1990-luvulla, jolloin lobbauksen käsitettä tarvittiin kuvaamaan entistä moninaisempaa poliittisen vaikuttamisen kenttää. Tuolloin osa ajan kirjoittajista pyrki uudelleenmäärittelemään käsitteen arvolatauksia korostamalla lobbauksen muuttuneita toimintatapoja ja ammattimaisuutta. Tutkielma osoittaa, kuinka käsitehistoriallisesta näkökulmasta Suomessa kiistellään siitä, mitä lobbaus on, ketkä lobbaavat, minkälaisissa tilanteissa lobbausta tapahtuu ja mikä on lobbauksen toivottavuus yhteiskunnassa. Vaikka käsitteen merkitykset ja arvolataukset vaihtelevat merkittävästi puhujasta toiseen, kiistat käydään pitkälti pluralistisen ideaalin kehyksessä, jossa lobbaavat ryhmät nähdään kiistattomana osana demokraattista päätöksentekojärjestelmää. Jaettua ideaalia rakentavat puhe- ja ajattelutavat pitävät yllä lobbaavien tahojen toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa.
-
(2022)Tutkielma tarkastelee lobbauksen käsitettä Suomen poliittisessa kielessä. Käsitehistorialliseen tutkimusperinteeseen asettuvassa työssä kysytään, miten lobbaus tuli osaksi suomalaista yhteiskuntaa rakentavaa ja heijastavaa kieltä. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä ja arvolatauksia lobbaukseen liitettiin ja millaisen sanaston ja käsitteiden joukkoon lobbaus asettui, kun se tuotiin Suomen kielelliseen ja poliittiseen kulttuuriin. Tulkintoja vertaillaan osin englanninkieliseen aineistoon, jota analysoidaan tutkielman pääosion taustaksi. Työ on ensimmäinen avaus lobbauksen käsitehistorialliselle tutkimukselle. Se tuottaa uutta tietoa suomalaisesta ja osin englanninkielisestä poliittisesta sanastosta, joka kuvastaa ja luo tulkintoja poliittisiin päättäjiin kohdistuvasta vaikuttamisesta. Tutkielman käsitehistoriallinen näkökulma ja menetelmä perustuu Reihart Koselleckin (1923–2006) ja Quentin Skinnerin (1940–) näkemyksiin ja metodologisiin kuvauksiin. Analyysin ytimessä on tutkijoiden ajatus käsitteiden historiallisuudesta ja niihin liittyvien puhetapojen alati muuttuvasta luonteesta. Työn pääasiallinen aineisto koostuu lehtiartikkeleista ja valtio-opillisesta tutkimuskirjallisuudesta. Tulosten mukaan lobbaus tuli osaksi suomalaista yhteiskuntaa käsittelevää kieltä 1980–1990-luvuilla, jolloin Suomen hakeutuminen osaksi eurooppalaista yhteisöä nosti lobbauksen ajan kirjoittajien agendalle. Sekä yhdysvaltalaiskirjallisuudessa että suomalaisaineistossa lobbaus merkitsi useimmiten ryhmien tai niiden puolesta toimivien yksilöiden vaikutuspyrkimyksiä, jotka kohdistuivat päättäjien työhön. Suomen julkisessa keskustelussa lobbauksen arvolataukset olivat kiittäviä silloin, kun toimintaa harjoitettiin ”Suomen etujen” puolesta EU-areenalla ja negatiivisia silloin, kun lobbaus kohdistui suomalaisiin päättäjiin. Lobbaavat ryhmät nähtiin 1950-luvun suomalaistutkimuksissa yhdysvaltalaiskirjallisuuden tavoin ulkoisesti painostavina toimijoina, joilla oli tarpeellinen tehtävä pluralistisessa järjestelmässä. Erot yhdysvaltalaistulkintoihin nousivat esille korporatismin aikakaudella 1960-luvun jälkeen, jolloin järjestöt eivät olleet ulkoisesti lobbaavia ryhmiä, vaan päättäjien yhteistyökumppaneita. Seuraava orastava muutos tapahtui 1990-luvulla, jolloin lobbauksen käsitettä tarvittiin kuvaamaan entistä moninaisempaa poliittisen vaikuttamisen kenttää. Tuolloin osa ajan kirjoittajista pyrki uudelleenmäärittelemään käsitteen arvolatauksia korostamalla lobbauksen muuttuneita toimintatapoja ja ammattimaisuutta. Tutkielma osoittaa, kuinka käsitehistoriallisesta näkökulmasta Suomessa kiistellään siitä, mitä lobbaus on, ketkä lobbaavat, minkälaisissa tilanteissa lobbausta tapahtuu ja mikä on lobbauksen toivottavuus yhteiskunnassa. Vaikka käsitteen merkitykset ja arvolataukset vaihtelevat merkittävästi puhujasta toiseen, kiistat käydään pitkälti pluralistisen ideaalin kehyksessä, jossa lobbaavat ryhmät nähdään kiistattomana osana demokraattista päätöksentekojärjestelmää. Jaettua ideaalia rakentavat puhe- ja ajattelutavat pitävät yllä lobbaavien tahojen toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa.
-
(2016)Lobbaus voidaan laajasti ymmärrettynä määritellä kaikiksi pyrkimyksiksi vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon. Tässä tutkimuksessa on omaksuttu kapeampi käsitys, jonka mukaan lobbaus rajautuu epäviralliseen ja henkilökohtaiseen yhteydenpitoon päätöksentekijöiden kanssa. Lobbaus on osa toimivaa demokratiaa, mutta siihen liittyy myös demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä vaarantavia tekijöitä. Päätöksentekoa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on erityisen tärkeää tuoda lisävaloa virkamiesten lobbaukseen, sillä vaikka sen merkitys on osoittautunut suureksi, kansainvälinenkin tutkimus asiasta on varsin vähäistä ja Suomessa aihetta on toistaiseksi vain sivuttu. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä onkin selvittää, mitä lobbaus on virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkökulmista ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näkemyksissä esiintyy. Tavoitteena on avata uutta uraa suomalaisessa intressiryhmätutkimuksessa tarkastelemalla kansainvälisen kirjallisuuden avulla meillä hyvin vähän tutkittua ilmiötä. Tutkimuskohteena on sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, sillä budjettiosuudeltaan merkittävän hallinnonalan osasto käsittelee paljon voimakkaiden intressiristiriitojen kohteena olevia asioita. Aineisto koostuu eliitti- ja lumipallo-otannan yhdistelyllä kerätyistä kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joista puolet toteutettiin virkamiesten ja puolet intressiryhmien edustajien kanssa. Ryhmittäin anonymisoitua aineistoa analysoidaan teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettinen viitekehys yhdistää kahta Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin kontekstissa kehitettyä näkökulmaa, neopluralismia ja vaihtoteoreettista lähestymistapaa. Toisena tutkimustehtävänä onkin selvittää, missä määrin nämä kansainväliset teoriat kuvaavat suomalaisia näkemyksiä lobbauksesta. Tutkimuksen perusteella virkamiesten lobbauksen viitekehys muodostuu virallisista kuulemismenettelyistä, ja vaikutusvallan kannalta keskeistä on vaikuttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa politiikkaprosessia. Vaihtoteorialle ominaisesti lobbausta voidaan mallintaa poliittisten hyödykkeiden vaihdantana, jossa intressiryhmät tarjoavat virkamiesten tarvitsemaa tietoa, asiantuntemusta ja päätöksenteon legitimiteettiä, ja pyrkivät vastineeksi saamaan mukaanpääsyn prosessiin. Neopluralismin kannalta mukaanpääsy kuitenkin riippuu asia- ja tilannesidonnaisista tekijöistä, joista tärkeimpinä asian tyyppi, intressiryhmärakenne ja institutionaaliset tekijät. Intressiryhmien mahdollisuudet edistää mukaanpääsyään ja siten vaikutusvaltaansa ovat kuitenkin sidoksissa myös niiden resursseihin. Tärkeimmiksi lobbausresursseiksi osoittautuivat myös poliittisena hyödykkeenä vaihdettava asiantuntemus, taloudelliset resurssit ja suhteet. Nämä ovat myös tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkemykset muodostivat hyvin yhtenäisen kuvan lobbauksesta toimintana, joka kansalaisten intressejä ja tietoa välittämällä voi parantaa päätöksenteon laatua. Intressiryhmien kannalta lobbaus nähtiin osana edunvalvontaa. Esille tuli myös viitteitä lobbauskentän muuttumisesta. Eroja esiintyi näkemyksissä lobbauksen määritelmän kattavuudesta ja suhteiden ja asiantuntemuksen painoarvosta. Lobbauksen riskit liitettiin erityisesti avoimuuden vaarantumiseen. Sitä pyritään edistämään itsesäätelyllä, mutta osa kaipasi myös keskustelua lobbauksen pelisäännöistä. Sääntely ja esimerkiksi lobbarirekisteri ei saanut juuri kannatusta, mutta osa ehdotti päätöksentekijöille kirjausvelvollisuutta tapaamisista. Toisaalta huomautettiin Suomessa jo olevan avoimuutta edistäviä elementtejä, joita tulisi voida hyödyntää paremmin.
-
(2022)Tutkielmassa arvioidaan, millaisia edellytyksiä Suomessa vuonna 2024 käyttöönotettavalla avoimuusrekisterillä on onnistua sille annetussa tehtävässä parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, eli tuoda tietoa lobbauksesta kansalaisten saataville. Läpinäkyvyyden paraneminen ei ole kuitenkaan vain ideaali, joten tutkielmassa selvitetään, millaisia edellytyksiä rekisterin tietosisällöllä on aiheuttaa käytösmuutoksia ja näin vaikuttaa lobbareiden toimintaan. Tutkielmassa sovelletaan ohjatun läpinäkyvyyden teoriaa (Fung, 2008), joka on kehitetty läpinäkyvyyspohjaisen sääntelyn onnistumisen edellytysten arvioimista varten. Teoria arvioi sääntelyn tuottamia käytösmuutoksia kestävyyden ja tehokkuuden kriteereillä. Avoimuusrekisterin kontekstissa kestävyys tarkoittaa sitä, että sääntelyn kohteet kunnioittavat rekisteriä, kokevat sen hyödylliseksi ja sitoutuvat sen käyttöön. Tehokkuus tarkoittaa sitä, että säännellään relevantteja tahoja ja rekisterin tieto pystyy aiheuttamaan käytösmuutoksia. Tiedonkäyttäjien käytösmuutosten tulee myös välittyä sääntelyn kohteille ja aiheuttaa sääntelyn tavoitteita edistäviä muutoksia. Ohjatun läpinäkyvyyden teorian avulla teoriaohjaavan sisältöanalyysin keinoin eritellään Suomen avoimuusrekisterin valmisteluasiakirjoja sekä hallituksen esitystä. Tutkielmassa havaitaan, että Suomen rekisterin kestävyyttä vahvistaa muun muassa sääntelyn kohteiden positiivinen suhtautuminen rekisteriin ja sen kehittämiseen. Sen sijaan rekisterin tehokkuutta heikentää se, että rekisterin tietosisältö on varsin yleisluontoista ja sen soveltamisala on varsin kapea. Näin ollen rekisterillä on edellytykset olla kestävä, mutta keskinkertaisen tehokas lobbauksen sääntelykeino.
-
(2022)Tutkielmassa arvioidaan, millaisia edellytyksiä Suomessa vuonna 2024 käyttöönotettavalla avoimuusrekisterillä on onnistua sille annetussa tehtävässä parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, eli tuoda tietoa lobbauksesta kansalaisten saataville. Läpinäkyvyyden paraneminen ei ole kuitenkaan vain ideaali, joten tutkielmassa selvitetään, millaisia edellytyksiä rekisterin tietosisällöllä on aiheuttaa käytösmuutoksia ja näin vaikuttaa lobbareiden toimintaan. Tutkielmassa sovelletaan ohjatun läpinäkyvyyden teoriaa (Fung, 2008), joka on kehitetty läpinäkyvyyspohjaisen sääntelyn onnistumisen edellytysten arvioimista varten. Teoria arvioi sääntelyn tuottamia käytösmuutoksia kestävyyden ja tehokkuuden kriteereillä. Avoimuusrekisterin kontekstissa kestävyys tarkoittaa sitä, että sääntelyn kohteet kunnioittavat rekisteriä, kokevat sen hyödylliseksi ja sitoutuvat sen käyttöön. Tehokkuus tarkoittaa sitä, että säännellään relevantteja tahoja ja rekisterin tieto pystyy aiheuttamaan käytösmuutoksia. Tiedonkäyttäjien käytösmuutosten tulee myös välittyä sääntelyn kohteille ja aiheuttaa sääntelyn tavoitteita edistäviä muutoksia. Ohjatun läpinäkyvyyden teorian avulla teoriaohjaavan sisältöanalyysin keinoin eritellään Suomen avoimuusrekisterin valmisteluasiakirjoja sekä hallituksen esitystä. Tutkielmassa havaitaan, että Suomen rekisterin kestävyyttä vahvistaa muun muassa sääntelyn kohteiden positiivinen suhtautuminen rekisteriin ja sen kehittämiseen. Sen sijaan rekisterin tehokkuutta heikentää se, että rekisterin tietosisältö on varsin yleisluontoista ja sen soveltamisala on varsin kapea. Näin ollen rekisterillä on edellytykset olla kestävä, mutta keskinkertaisen tehokas lobbauksen sääntelykeino.
-
(2017)Politiikkaa tehdään mielikuvin, eikä alkoholipolitiikka ole poikkeus. Suhtautuminen alkoholikysymykseen jakaa näkemyksiä, herättää tunteita ja elää mielikuvista. Julkisuudessa nousee toistuvasti esiin väitteet "tsaarinaikaisesta" säätelykulttuurista ja kieltolakimentaliteetista, vaikka Suomi elää hinnan ja saatavuuden kannalta tarkasteltuna kaikkein vapainta aikakauttaan historiansa aikana. Väitetään myös, että Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia potentiaalisia verotuloja lyhytnäköisen alkoholiverotuksen ja tiukan säätelyn vuoksi ja että korkeiden hintojen takia Suomeen ei ole koskaan syntynyt luonnollista ja tervettä eurooppalaista juomakulttuuria. Vuonna 2017 eduskunnassa valmistellaan pitkälti viivästynyttä ja monia hankaluuksia kohdannutta alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Aloitteen etenemistä ja lainsäädännön valmistumista seurataan aktiivisesti niin perinteisessä, kuin sosiaalisessa mediassa. Eri asianosaistahot pyrkivät tuomaan näkökulmiaan julkisen keskustelun piiriin ja vaikuttamaan näin ollen tehtävän esityksen sisältöön. Keskustelun eri näkökulmia ymmärtääkseen on tärkeää tiedostaa käytävän keskustelun konteksti. Tutkimustehtävänä on paneutua 2000-luvulla alkoholipolitiikan päätöksentekoprosessiin ja avata sen taustalla ollutta keskustelua, näkökulmia, perusteluja sekä argumentaatiota. Tutkimuksessa tarkastellaan alkoholilainsäädännön kehittymistä eduskuntaprossien aikana. Pääasiallisena aineistona ovat hallituksen esitykset, valiokuntien asiantuntijakuulemiset sekä eduskunnan täysistunnoissa käytetyt puheenvuorot. Käytettyjä puheenvuoroja tarkastellaan Albert O. Hirschmanin The Rhetoric of Reactionissa (1991) esittelemän jaksottelun avulla. Hänen mukaan poliittisessa keskustelussa on olemassa systemaattinen kommunikaation puute eri ryhmien kesken, jossa osapuolet turvautuvat retorisiin keinoihin, jotka estävät todellisen keskustelun käymisen. Tutkimustulosten perusteella retoriset voimakeinot ajavat, erityisesti kansanedustajien puheenvuoroissa, todellisen konsensushakuisuuden ohi. Eri asianosaistahot pyrkivät vaikuttamaan lainsäätämisprosessiin luomalla vahvoja mielikuvia päätösten oletetuista seurauksista. Samalla mahdollisuudet aitoon ja rakentavaan dialogiin vähenevät. Retoriset voimakeinot pysyvät tarkastelujakson aikana samana, mutta niitä käyttävät tahot ja kohteet vaihtelevat. Tarkastelujaksolla havaitaan myös hallinnon instituutioiden työnjaon lähentyminen ja vakiintuminen. Samalla havaitaan myös alkoholielinkeinoelämän aktivoituminen, sen esittämän kritiikin voimistuminen, mutta myös etujärjestöjen tavoitteiden hajautuminen. Tutkimuksen edetessä nousee esille kysymys siitä onko eduskunnassa tapahtuva asiantuntijakuuleminen oikea paikka vaikuttaa lainsäädäntöön. Eri asianosaisjärjestöjä kuultiin valiokunnissa kattavasti, mutta sillä oli hyvin vähän vaikutusta hallitusten esityksiin. Merkittävin lainsäädäntötyö oli tehty jo ministeriötasolla lain valmistelun yhteydessä. Sidosryhmien aidon vaikuttamismahdollisuuden kannalta valiokuntien asiantuntijakuuleminen oli liian myöhäinen vaihe vaikuttaa lain sisältöön. Sidosryhmien kannanotot toistuvat kyllä kansanedustajien puheenvuoroissa, mutta ei heidän toivomallaan tavalla lain sisällössä.
-
(2016)The aim of this study is to examine the communication ethics of lobbying from the perspective of lobbyists. Lobbying is a constantly growing phenomenon but has not been paid much attention to in speech communication. Most of the previous studies on lobbying have emphasized the perspective of politicians or other "recipients" of lobbying. Lobbying can be defined as professional and interpersonal persuasive communication that aims to influence the opinions or attitudes of others. Usually the main objective of lobbying is to affect the political decision making process. Lobbying involves communication in different types of contexts and relations. Interpersonal communication that aims to influence or persuade others should always be examined with ethical sensitivity. As there are no formal rules or code of ethics in Finland for lobbying, the ethics of the profession rely essentially on lobbyists themselves. Lobbying is an important part of democracy and therefore it is important to address the issue of communication ethics in lobbying. The focus of this study is on understanding the different ethical dimensions of the communication in lobbying. The data of this research was collected by interviewing nine lobbyists. In the interviews the informants described their experiences of professional lobbying. Two main themes were found in these descriptions: the relationships and ethical values guiding the communication. These main themes were divided into six other ethical dimensions of lobbying: 1) disclosure and transparency, 2) honesty, 3) credibility, 4) agreeing with the core message, 5) personal relationships and 6) mutual responsibility. The results indicate that the diversity of lobbying communication makes it possible to view the ethics of lobbying from multiple perspectives. The results had very much in common with the previous literature on ethical communication but also pointed out the demand for further research. It was concluded that the values guiding ethical lobbying, such as disclosure and transparency, were considered as commonly shared values. The data also suggests that ethical lobbying is based on the idea of communication as a dialogue.
-
(2015)Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää millaisen eettisen mallin kautta lobbaukseen liittyviä kysymyksiä voitaisiin tarkastella. Tehtävän saavuttamiseksi on ensin selvitettävä, mistä lobbauksessa on kyse eri toimijoiden välisenä toimintana ja toimijoiden välisten relaatioiden näkökulmasta. Lobbausta tarkastellaan paitsi moraaliagenttien vuorovaikutuksena myös sen yhteiskuntaeettisten ulottuvuuksien kautta. Tutkimus on metodisesti käsiteanalyysi. Lobbausta toimintana ja sen vaikutuksia tarkastellaan käsiteanalyysin avulla sekä toimintateoreettisten että yhteiskuntaeettisten mallien kautta. Metodisten valintojen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teoksessa esitetyt toimintateoreettiset mallit sekä Heikki Kirjavaisen Moraali, motivaatio ja yhteiskunta teoksen yhteiskuntaeettinen viitekehys. Tutkimusta varten on haastateltu suurten suomalaisten lobbausyritysten johtoa. Anonymisoitujen haastattelujen lisäksi tutkimuskohteen määrittelyssä on käytetty erityisesti lobbauksen ammattilaisten kirjoittamia tekstejä ja tutkimuksia. Kappaleessa kaksi esitellään tutkimuskohde, eli lobbaus, jota tarkastellaan paitsi määri-telmien myös sen toimintaympäristön asettamien rajojen kautta. Kappaleessa kolme kuvataan lobbaus tavoitteellisena toimintana mallintamalla lobbarin keskeiset roolit ja tarkastelemalla lobbauksen intressejä sekä yhteistoimintaa. Neljännessä luvussa tarkastellaan lobbarin toimijuutta ja sen edellytyksiä. Viidennessä luvussa lobbausta arvioidaan yhteiskuntaetiikan näkökulmasta. Kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksen keskeiset tulokset ja sovellutukset. Tutkimuksen tuloksena esitetään malli, jonka kautta lobbauksen eettisiä kysymyksiä voidaan tarkastella. Lobbauksen etiikka ei määritelmällisesti voi olla vain lobbareiden itsensä esittämä käsitys hyväksytyistä toimintatavoista, vaan kysymystä on tarkasteltava vuorovaikutuksessa laajemman toimijajoukon näkökulmasta. Lobbaukseen liittyvän pohdinnan lähtökohdiksi nousevat lobbarin etiikka, yhteiskuntaetiikka, asiakkaan etiikka ja poliittinen moraali. Eettisesti kestävä lobbaus vaatii näiden kaikkien ulottuvuuksien huomioimista ja niiden hyvän edistämistä.
-
(2015)Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää millaisen eettisen mallin kautta lobbaukseen liittyviä kysymyksiä voitaisiin tarkastella. Tehtävän saavuttamiseksi on ensin selvitettävä, mistä lobbauksessa on kyse eri toimijoiden välisenä toimintana ja toimijoiden välisten relaatioiden näkökulmasta. Lobbausta tarkastellaan paitsi moraaliagenttien vuorovaikutuksena myös sen yhteiskuntaeettisten ulottuvuuksien kautta. Tutkimus on metodisesti käsiteanalyysi. Lobbausta toimintana ja sen vaikutuksia tarkastellaan käsiteanalyysin avulla sekä toimintateoreettisten että yhteiskuntaeettisten mallien kautta. Metodisten valintojen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teoksessa esitetyt toimintateoreettiset mallit sekä Heikki Kirjavaisen Moraali, motivaatio ja yhteiskunta teoksen yhteiskuntaeettinen viitekehys. Tutkimusta varten on haastateltu suurten suomalaisten lobbausyritysten johtoa. Anonymisoitujen haastattelujen lisäksi tutkimuskohteen määrittelyssä on käytetty erityisesti lobbauksen ammattilaisten kirjoittamia tekstejä ja tutkimuksia. Kappaleessa kaksi esitellään tutkimuskohde, eli lobbaus, jota tarkastellaan paitsi määri-telmien myös sen toimintaympäristön asettamien rajojen kautta. Kappaleessa kolme kuvataan lobbaus tavoitteellisena toimintana mallintamalla lobbarin keskeiset roolit ja tarkastelemalla lobbauksen intressejä sekä yhteistoimintaa. Neljännessä luvussa tarkastellaan lobbarin toimijuutta ja sen edellytyksiä. Viidennessä luvussa lobbausta arvioidaan yhteiskuntaetiikan näkökulmasta. Kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksen keskeiset tulokset ja sovellutukset. Tutkimuksen tuloksena esitetään malli, jonka kautta lobbauksen eettisiä kysymyksiä voidaan tarkastella. Lobbauksen etiikka ei määritelmällisesti voi olla vain lobbareiden itsensä esittämä käsitys hyväksytyistä toimintatavoista, vaan kysymystä on tarkasteltava vuorovaikutuksessa laajemman toimijajoukon näkökulmasta. Lobbaukseen liittyvän pohdinnan lähtökohdiksi nousevat lobbarin etiikka, yhteiskuntaetiikka, asiakkaan etiikka ja poliittinen moraali. Eettisesti kestävä lobbaus vaatii näiden kaikkien ulottuvuuksien huomioimista ja niiden hyvän edistämistä.
Now showing items 1-10 of 10