Browsing by Subject "lonkkaviat"

Nivelrikko on pitkäaikainen, krooninen sairaus, jota ei voida parantaa ja jonka esiintyvyys koirilla on suuri. Sairastuneiden koirien elämänlaatu huononee, käyttö harrastuskoirana ja käyttökoirana loppuu harmillisen aikaisin, ja usein elinaikakin on keskimääräistä lyhyempi. Nivelrikkoa on perinteisesti hoidettu tulehduskipulääkkeillä elämänlaadun parantamiseksi. Niillä on kuitenkin jonkin verran haittavaikutuksia (yleisimpänä ruoansulatuskanavan ärsytysoireet), eivätkä kaikki koirat siedä pitkäaikaista kipulääkkeiden käyttöä. Luomuajatus ja ylimääräisten lääkkeiden käytön välttäminen on myös noussut pinnalle, eikä osa omistajista halua syöttää koiralleen jatkuvasti perinteisiä allopaattisia lääkkeitä. Monet omistajat antavat "vaihtoehtolääkkeitä" koirilleen kipulääkityksen lisänä positiivisen mainonnan kannustamina. Markkinoille onkin tuotu runsaasti erilaisia luonnollisina mainostettuja hoitovalmisteita. Tuotteiden toimivuudesta ei kuitenkaan juurikaan ole kontrolloituja tutkimuksia. Lainsäädäntö on näitä tuotteita koskevin osin vielä varsin avoin, eikä ole tarpeeksi tutkittua tietoa siitä, miten näihin valmisteisiin tulisi suhtautua dopingvaroaikoja määrättäessä. Tutkimme erään homotoksikologisen valmisteen, Zeel®:n, vaikutusta lonkkaviasta eli lonkkanivelen nivelrikosta aiheutuvan kivun lievityksessä. Koirat valittiin tutkimukseen omistajakyselyn ja eläinlääkärin tutkimuksen perusteella. Koiralla piti olla ainakin kaksi kroonista kipuoiretta, ja sen painon tuli olla vähintään 18 kg. Muusta syystä kuin lonkkavian vuoksi ontuneet koirat rajattiin tilastollisen analyysin ulkopuolelle. Positiivinen kontrolliryhmä sai tabletteina tulehduskipulääkettä, karprofeenia (Rimadyl®), jota usein määrätään lonkkavikaisen koiran kipuun. Negatiivinen kontrolliryhmä sai plaseboa ja tutkimusryhmä Zeel®-injektionestettä oraalisesti. Jokaiseen ryhmään kuului 12 koiraa. Koiran kipua mitattiin omistajakyselyn avulla lasketulla käyttäytymisindeksillä, eläinlääkärin suorittaman ortopedisen tutkimuksen tuloksista kootulla liikkumisindeksillä ja voimalevyn mittaamalla astumisvoimalla. Eettisistä syistä omistajat saivat mukaansa myös "hätävarakipulääkkeen", ja heidän piti kirjata käytettyjen lääkkeiden määrä ylös. Näitä määriä vertailimme myös keskenään. Oletuksenamme oli, että Zeel®:n teho asettuisi jonnekin karprofeenin ja plasebon välille. Tutkimus oli prospektiivinen, kontrolloitu ja satunnaistettu. Tutkimuksemme mukaan Zeel®:n ja plasebon välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, kun taas karprofeenin ja plasebon välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot useimmissa tutkimuksen muuttujista (käyttäytymis- ja liikkumisindeksissä ja käytettyjen kipulääkkeiden määrässä). Mikäli tutkittavasta valmisteesta on hyötyä kivun lievityksessä (mitä tutkimuksemme ei osoittanut), sen antama hyöty on kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin käytetyn tulehduskipulääkkeen. On kyseenalaista, onko mahdollinen hyöty kliinisesti merkityksellinen. Kivusta kärsivän koiran hoitaminen ainoastaan tutkitulla valmisteella on eläinlääketieteellisesti ja eläinsuojelullisesti arveluttavaa.

Nivelrikko on maailmanlaajuisesti merkittävä pitkäaikaissairaus koirilla. Nivelrikkoa ei voida parantaa ja se aiheuttaa kroonista kipua erityisesti iäkkäämmillä koirilla. Oireita kuitenkin voidaan lievittää ja jokaiselle koiralle onkin suunniteltava yksilöllinen hoitomuoto, joka juuri kyseiselle koiralle mahdollistaa parhaan mahdollisen elämänlaadun. Suuri osa nivelrikkoisista koirista lääkitään perinteisesti tulehduskipulääkkeillä, joista karprofeeni on ensimmäinen koirille indikoitu valmiste ja yhä yleisesti käytössä. Tulehduskipulääkkeillä erityisesti pitkäaikaiskäytössä saattaa kuitenkin ilmaantua haittavaikutuksia, joista maha-suolikanavan ärsytysoireet ovat yleisimmät. Ravinnelisät (nutraceuticals) ovat tulleet tulehduskipulääkkeiden rinnalle tai jopa vaihtoehdoksi niille, mutta lisää tieteellisiä tutkimuksia kaivataan niiden osalta. Ravinnelisät sisältävät pääasiassa glykosaminoglykaania vaikuttavana aineena ja niillä todetut haittavaikutukset ovat olleet hyvin harvinaisia ja lieviä. Perna canaliculus (Lyproflex®) on Uuden Seelannin vihersimpukoista patentoidulla kylmäkuivaustekniikalla prosessoitu vihersimpukkauutevalmiste, jonka vaikuttavana aineena ovat eikosatetraenoikhapot. Prospektiivinen, kaksoissokkoutettu ja kontrolloitu tutkimuksemme vertasi Lyproflexin tehoa positiiviseen kontrolliin (karprofeeni) ja negatiiviseen kontorolliin (plasebo) nivelrikkoisten koirien 8vk kestävässä hoitojaksossa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 62 lonkka- tai kyynärvikaista koiraa iältään 1-11- vuotiaita ja painoltaan 18-56 kg. Koirat oli valittu tutkimukseen ilmoitusten avulla, joiden jälkeen puhelinhaastatteluilla sopivat koirat poimittiin kiinnostuneiden joukosta. Koiran kipua mitattiin omistajakyselyn perusteella kootulla käyttäytymisindeksillä, liikkumisindeksillä, joka perustui kahden eläinlääkärin suorittamiin ortopedisiin tutkimuksiin sekä voimalevyn mittaamien arvojen avulla. Oletuksenamme oli, että Lyproflexin kivunlievitysteho asettuu karprofeenin ja plasebon välille. Tilastollisesti merkitsevät erot saatiin Lyproflex- ryhmän ja plasebo-ryhmän välille eläinlääkäreiden suorittamassa ontumaindeksissä ja kipujanassa. Myös neljän muun muuttujan tulos oli samansuuntainen, vaikka tilastollisesti merkitseviä eroja ei saatukaan. Tutkimustulokset ovat samansuuntaiset kuin aiemmat vastaavantyyppiset vihersimpukkauutevalmisteen tehoa käsittelevät tutkimukset nivelrikkoisilla koirilla. Tämän tutkimustiedon valossa, voidaan erityisesti lievän ja keskivaikean koiran nivelrikko-oireilua lievittää vihersimpukkauutevalmisteiden avulla joko ainoana keinona tai esimerkiksi tulehduskipulääkehoidon kanssa yhdistettynä, jolloin tulehduskipulääkevalmisteen annosta voidaan kenties laskea ja haittavaikutusriskiä alentaa. Kuitenkin tarvetta erityisesti nivelrikkoisilla koirilla suoritetuille pidempikestoisille vihersipukkauutevalmisteen kivunlievitystehoa koskeville tutkimuksille on yhä edelleen.