Browsing by Subject "lukivaikeus"

Tutkimuksen tavoite: Fonologinen tietoisuus ja erityisesti sen osa-alue äännetietoisuus on yksi vahvimmin lukemaan oppimista sekä lukemisen vaikeuksia ennustavista tekijöistä. Fonologisen tietoisuuden harjoittelun on todettu kehittävän tehokkaasti lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää äännetietoisuuden intervention vaikuttavuutta fonologisen tietoisuuden ja lukitaitojen vahvistamisessa suomenkielisillä 3.-5. -luokkalaisilla lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkentaa kuvaa siitä, miten äännetietoisuuden taidot kehittyvät harjoituksen myötä jo lukemaan oppineilla lapsilla, sekä selvittää, miten kognitiiviset taidot (fonologinen tietoisuus, fonologinen lyhytkestoinen muisti, työmuisti ja yleinen älykkyys) ennustavat oppimista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimukseen osallistui 34 lasta, jotka satunnaistettiin interventioryhmään (n = 29) ja kontrolliryhmään (n = 14). Fonologinen tietoisuus kehittyi merkitsevästi enemmän äännetietoisuuden interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (f = 0.35). Sen sijaan lukusujuvuuden, lukutarkkuuden tai oikeinkirjoituksen kehittymisessä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tämä osoittaa äännetietoisuuden intervention olevan tehokas fonologisen tietoisuuden vahvistamisessa lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Kapea-alaisesti äännetietoisuuteen keskittyvä interventio ei kehittänyt merkitsevästi lukitaitoja, mutta interventio voisi olla lupaava myös lukitaitojen vahvistamisessa esimerkiksi yhdistettynä laaja-alaisempaan lukitaitojen harjoitteluun. Tämän tutkimuksen perusteella yksilölliseen taitotasoon mukautuva monimutkaisten äännetietoisuustaitojen harjoittelu vaikuttaa soveltuvan hyvin jo lukemaan oppineille lapsille. Äännetietoisuuden taitojen oppiminen eteni useimmilla lapsilla odotetussa järjestyksessä, mutta oppimisen nopeudessa oli huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Nopeampaa äännetietoisuuden oppimista ennustivat merkitsevästi fonologinen tietoisuus ja fonologinen lyhytkestoinen muisti. Siten lapset, joilla nämä taidot ovat vahvat, hyötyvät todennäköisesti enemmän tämänkaltaisesta interventiosta, kun taas taidoiltaan heikommat lapset saattavat tarvita intensiivisempää ja monipuolisempaa harjoittelua oppiakseen samat taidot. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia intervention vaikuttavuutta tarkemmin esimerkiksi lapsilla, joilla on todettu lukivaikeus tai selviä fonologisia vaikeuksia lukivaikeuden taustalla, sekä käyttää vertailuryhmänä aktiivista kontrolliryhmää.

Aims: The aim of this study was to test the feasibility of a new phonemic awareness test to study children who have potential problems in their reading skills. The children were second graders whose reading skills either had or had not caused worry at home or school. The phonemic awareness test was developed for investigating and providing intervention on phonemic awareness. This new method includes ten different ways to change phonemes in a word. We determined if some of these phonemic changes are better at separating the groups from each other and whether there are differences between the tasks in the degree of difficulty. In addition, the children were also tested with standardized neuropsychological tests that measure reading-related skills. The study was done completely remotely and one of its aims was also to get additional information on feasibility of neuropsychological testing in remote environments. Methods: 16 participants took part in the study. Eight of them were children whose reading skills had caused worry and other eight whose reading skills had not caused such worry. The study was done remotely using Zoom and the experiment took about 1-1,5 hours depending on how quickly the child completed the tasks. There were 11 tasks altogether, which assessed the child’s reading and writing skills and skills that can affect these, such as phonological skills, working memory and rapid naming. Results: The groups differed from each other almost in every standardized test and also in the new phonemic awareness test. In the new phonemic awareness test children who had caused worry on their reading skills got less points in every part, but the groups differed statistically significantly in five of them only. These five included changing the beginning or the ending of the word, diphthong, diphthong to long vowel and changing a vowel to a consonant. The degree of difficulty varied between the subtests of the phonemic awareness task, the pattern of performance being comparable in the two groups. Detecting differences between word beginnings and syllables was the easiest and detecting diphthong and vowel to consonant or consonant to vowel changes were the most difficult. These results are promising, suggesting that the phonemic awareness test could serve to identify problems in phonemic awareness in children whose reading skills are suspected to be poor. This study also suggested the feasibility of carrying out neuropsychological tests remotely.

Purpose. Around 3-15% of all pupils have dyslexia. According to the core curriculum, student assessment should be conducted in a comprehensive way, considering students’ individual difficulties. However, assessment instructions might be considered vague. Earlier studies have also shown that teachers may perceive assessment as complicated, particularly when it comes to students with special needs. The purpose of the study is to describe, analyze and interpret how secondary school teachers experience assessment and grading of pupils with dyslexia. The purpose is also to explore how pupils are enabled to show their knowledge in an adequate way. Furthermore, teachers’ perceptions of assessment fairness with regard to pupils with dyslexia are discussed. Methods. The research was conducted as a qualitative study with a phenomenographic research approach. The material consists of eight semi-structured, individual interviews with teachers working in two Swedish-speaking secondary schools i Finland. The collected material was analyzed using thematic analysis. Results and conclusions. Teachers expressed a genuine will to support pupils with dyslexia and they stated that they could assess pupils in a flexible way. Cooperation with special education teachers was perceived as important. The versatility of the core curriculum was regarded as an advantage for students with dyslexia. The most used accommodations were oral responses, extended time and test writing in a small group. Double assessment, prioritized content and adapted tests were also used, but teachers had different approaches. A student’s positive lesson activity could lead to a better grade. Language teachers struggled with the assessment of misspelled words. IT software was not widely used. The teachers stated that they did their best to take students’ difficulties into consideration when giving them grades, and they normally also thought their assessment was fair. The study shows that teachers do their very best to assess students with dyslexia, but there are differences in procedures between teachers, which might lead to unequal assessment.

Objectives. The purpose of this Master’s thesis is to assess the methodological quality of intervention studies examining the effect of digital learning games on the reading skills of children with or at risk of reading difficulties. Learning games can serve as a tool to motivate and engage in learning when a child needs more time and repetition to learn. Learning games are utilized in teaching, but the results for their effectiveness vary. The target groups for special needs education are small and heterogeneous in their skills, which makes it challenging to demonstrate the effectiveness of interventions. Methods. The dissertation was carried out as a systematic literature review using PRISMA guidelines. The studies to be evaluated were retrieved from the databases ERIC (Proquest), PsycINFO (Ovid), SCOPUS (Elsevier), Academic Search Complete (EBSCO) and Web of Science. The studies selected for review (n = 13) were published between years 2011 and 2022, were peer-reviewed and English-language intervention studies. The target group was children with reading difficulties or at a risk of reading difficulties, and the intervention sought to influence reading skills through digital learning games. The evaluation was carried out based on the criteria of the EPHPP framework. Results and conclusions. The majority (8) of the intervention studies were rated as strong, three as moderate and two as weak. For the study design, all were assessed as strong for evaluation, while for selection bias and blinding, all studies were rated as only moderate. For confounders, all but one was rated as moderate. Weak ratings were given to only a few studies for data collection methods and withdrawals and dropouts. Based on the results of this study, there is the most room for improvement in the reporting of these two parts to ensure the reliability of the studies.

Objective. The previous studies have focused mainly on deviant linguistic processing regarding dyslexia, while people's experiences and contextual factors have received less attention. This study gives voice to the dyslexic students who can tell about their own experiences about dyslexia. Additionally, the objective of this study is to examine what kind of difficulties the students face while studying and which strengths they have. This study can bring a new perspective and decrease prejudices towards dyslexia. Method. Focused interview was used as a method of this study. The interviews consisted of questions inspired by the previous literature. Eight students were interviewed, six of them were studying at the university and two of them were studying at the university of applied sciences. The interviews were recorded and transcribed. The transcriptions were analysed with qualitative content analysis. Results and conclusion. On the basis of the analysis the interviews included several positive aspects. Many of the participants told they were quite open about their own dyslexia. They were also used to observe their learning and they had found several useful ways to learn. Many of them used deep learning as their learning method. They had also coped several difficulties and they believed in themselves. Especially organizing big amount of information, learning foreign languages and organizing different studying was challenging for them. Several participants reported that their learning was quite slow. In this study dyslexia was a phenomenon, not only a limitation. All the students have their strengths and limitations, regardless if they have a dyslexia or not.

Objectives. The purpose of the study is to examine the effect of the individual and systematic support for the pupil who has wide learning difficulties and slight mental disability. The purpose of the study is to develop my own work as a special class teacher and to gather information about the effectiveness of the support. The theoretical background of the study is based on six principal themes. The themes are pre-reading skills, learning to read, reading disability, how does the mildly mentally handicapped pupil learn to read, evaluation of the pre-reading skills in the school and a model of response support. Methods. The thesis is a qualitative case study. Three pupils who have wide learning difficulties and slight mental disability participated in the study. First the study examines pupils’ pre-reading skills with evaluation tools. Based on the evaluation, an individual training program is designed for the pupil which purpose is to promote the pre-reading skills of the pupil. Results and conclusions. The use of evaluation tools was found suitable to evaluate the pre-reading skills. The slight mental handicapped pupil benefitted from a long-term and planned teaching experiment. All pupils pre-reading skills were progressed during the teaching experiment. The teaching experiment in the thesis is clear and feasible to use in a teachers work. The teaching experiment gives new information about the need of pupil’s support and helps the teacher focus the support on practicing the right skill.

Kansainvälisten lukutaitotutkimusten tuloksissa on jo vuosia näkynyt suomalaislasten ja -nuorten heikentynyt lukutaito. Erityinen huoli on noussut siitä kasvavasta joukosta, jonka lukutaitotaso on heikko eikä riitä yhteiskunnassa toimimiseen. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä heikkoja lukijoita tukevia menetelmiä tutkijat suosittelevat käytettäväksi opetuksessa ja miten näitä menetelmiä käytetään kirjallisuuden opetuksessa. Tarkoituksenani on myös selvittää, onko joitain tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä pedagogisia menetelmiä, joiden käyttö opetuksessa on vielä vähäistä oletettuun hyötyyn nähden. Tutkielmani tarkastelee yläkoulussa annettavaa kirjallisuuden opetusta Lukuklaani-tutkimushankkeen yläkoulun kyselyaineiston pohjalta. Aineisto koostuu 1018 yläkoulun opettajan täyttämästä kyselystä. Rajasin tästä aineistosta tutkimukseni kohteeksi ensin suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien vastaukset ja niistä kysymykset, jotka konkreettisimmin vastaavat tutkimuskysymykseeni. Tutkimusprosessini etenee aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuskirjallisuudesta nousi selvästi esiin yhteistoiminnalliset menetelmät, jotka hyödyttävät erityisesti heikkoja lukijoita. Ne lisäävät lukumotivaatiota ja tietoa sekä tukevat erilaisten taitojen kuten lukustrategioiden oppimista ja sisäistämistä. Lukustrategioiden ja tekstirakenteiden opettaminen lisää luetun ymmärtämistä erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, joiden lukutaito on heikko. Lukuklaani-kyselyaineiston perusteella voi päätellä, että opettajat käyttävät opetuksessaan vaihtelevia opetusmenetelmiä. Yhteistoiminnallisten menetelmien osuus on kuitenkin pienempi yksilötyöskentelyyn verrattuna. Myös sopivan luettavan, kuten selko- ja äänikirjojen, saatavuus on oppilaiden tarpeisiin nähden huono. Niiden käytössä tulisi myös ottaa huomioon esitysmuodon vaatimat oheistaidot. Analysoimani aineiston perusteella voi siis todeta, että erilaisten opetusmenetelmien käyttämisen suunta on oikea, mutta opettajat saattaisivat hyötyä erilaisia menetelmiä ja niiden etuja koskevasta lisätiedosta. Myös oppilaiden yksilölliset tarpeet on tärkeä huomioida.

Tämä tutkielma käsittelee lukivaikeuden vaikutuksia kielen oppimisen motivaatioon. Lukivaikeus on geneettinen ja neurologinen oppimisvaikeus, joka vaikuttaa etenkin lukemiseen, lausumiseen ja kirjoittamiseen. Nämä vaikeudet taas tulevat ilmi erityisesti vierasta kieltä opiskeltaessa. Lukivaikeutta ja kielten oppimiseen motivoitumista on kumpaakin tutkittu laajasti, mutta näitä kahta ilmiötä yhdistäviä tutkimuksia on hyvin vähän. Vastaavanlaista tutkimusta ei myöskään ole Suomen kontekstissa vielä toteutettu, joten halusin selvittää, minkälaisia asenteita lukivaikeudesta kärsivillä on kirjoitusasultaan toisistaan poikkeavia kieliä, kuten ruotsia ja englantia kohtaan. Tutkielmassa vertaillaan haastateltavia, joilla on lukivaikeus haastateltaviin, jotka eivät kärsi lukivaikeudesta. Näin pyrin selvittämään, millaisia samankaltaisuuksia ja eroja näiden kahden ryhmän väliltä löytyy. Tutkielman aineisto koostuu 12 haastattelusta. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä 18–25-vuotiaita henkilöitä eri koulutustaustoista ja aloilta. Kuudella haastateltavalla on diagnosoitu lievä, keskivaikea tai vaikea lukivaikeus ja kuudella ei ole lukivaikeutta. Haastattelut äänitettiin ja vastaukset litteroitiin ja jaettiin temaattisesti kolmeen kategoriaan: tavoitteet, minäkäsitykset (self-guides) ja asenteet. Kategorioihin jaettuja vastauksia vertailtiin vertailuryhmien sisällä, niiden välillä sekä suhteessa aiempiin tutkimuksiin. Lukivaikeudesta kärsivät haastateltavat olivat opiskelleet huomattavasti vähemmän vieraita kieliä, heillä oli negatiivisempia asenteita kielten opiskelua kohtaan, ja he kokivat olevansa vähemmän päteviä vieraiden kielten käyttäjiä toiseen vertailuryhmään verrattuna. Lisäksi he olivat välineellisesti ja ulkoisesti motivoituneita: heitä motivoi pääasiassa kokeiden ja kurssien läpäisy. Vertailuryhmän tapaan he korostivat myös sitä, kuinka ehdoton englannin kielen taito on nykypäivän työelämässä. Ulkoisten tavoitteiden ja heikomman minäpystyvyytensä myötä myös heidän tulevaisuuden minäkäsityksensä vaikuttivat vertailuryhmää heikommilta. Tukiopetuksen laadulla ja rohkaisulla näyttäisi olevan merkittävä vaikutus erityisesti lukivaikeudesta kärsivien asenteisiin. Tutkielman tulosten mukaan näyttäisi siltä, että lukivaikeudesta aiheutuvat vaikeudet oppimisessa voivat johtaa epäonnistumisten, negatiivisten asenteiden ja heikon motivaation kierteeseen. Toisaalta sisäisemmin motivoituneempia ja kielten oppimiseen positiivisesti suhtautuvia haastateltavia yhdisti oppimisen mielenkiintoisuus ja hauskuus, minkä vuoksi he olivat valmiita näkemään vaivaa kielen oppimisen eteen. Tämä puolestaan johti onnistumisen kokemuksiin, positiivisiin asenteisiin sekä positiivisen motivaation kierteeseen. Tukeakseen lukivaikeudesta kärsiviä kieltenopettajien olisikin tärkeää ymmärtää, millaisia asenteita lukivaikeudesta johtuvat haasteet, epäonnistumiset ja riittämättömyydentunne voivat saada aikaan. Positiiviset kokemukset kielten opiskelusta taas johtavat positiivisiin asenteisiin ja motivaatioon, mikä puolestaan auttaa muovaamaan minäkuvaa pätevästä kielenkäyttäjästä.

Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa. Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa.

Tavoitteet. Lukivaikeus (developmental dyslexia, DD) on oppimisen erityisvaikeus, johon liittyy mm. haasteita tunnistaa ja tavata sanoja tarkasti tai sujuvasti normaaleista sensorisista kyvyistä sekä riittävästä opastuksesta ja älykkyydestä huolimatta. Lukivaikeus on tyypillisesti kehityksellistä, ja siihen vaikuttavat sekä geenit ja ympäristö että niiden väliset yhteisvaikutukset. Lukivaikeutta on pyritty selittämään sekä kognitiivisilla että hermostollisilla malleilla. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella lukivaikeuteen yhdistettyjen kandidaattigeenien vaikutusta koko aivojen laajuiseen toiminnalliseen konnektiivisuuteen tyypillisesti lukevien populaatiossa eksploratiivisesti network-based statistic (NBS) -verkostomenetelmän avulla ja pohtia, mitä malleja tulokset mahdollisesti puoltavat. Menetelmät. Tutkittavassa aineistossa oli 177 teini-ikäistä ja nuorta aikuista, joiden aivot kuvattiin toiminnallisella magneettikuvauksella. Koehenkilöt olivat tyypillisesti lukevia. Koehenkilöt tekivät aivokuvantamisen aikana tehtäviä, joissa tarkoituksena oli tunnistaa, onko puhuttu tai kirjoitettu lause semanttisesti mielekäs vai ei. Aivokuvista muodostettiin eri aivoalueiden väliset konnektiivisuusmatriisit, ja kandidaattigeenien alleeliryhmien välisiä eroja koko aivojen konnektiivisuudessa tutkittiin NBS-menetelmällä. Tulokset ja johtopäätökset. Kahden kandidaattigeenin yksittäisnukleotidipolymorfismin (NRSN1: rs10946672; KIAA0319: rs6935076) verkostoerot riskialleeliryhmän ja muiden alleeliryhmien välillä olivat tilastollisesti merkitseviä. Verkostoerot etuotsalohkoissa ja oikeassa aivopuoliskossa tukivat näkemystä siitä, että lukivaikeudessa oikean aivopuoliskon alueet kompensoivat hypoaktivoituvia vasemman aivopuoliskon kielellisiä aivoalueita. Myös muistitoimintojen poikkeavuudella saattaa olla vaikutusta lukivaikeuteen. Kandidaattigeenit saattavat tosin vaikuttaa muihinkin neuropsykologisiin tai -psykiatrisiin poikkeavuuksiin, eikä tuloksista voida johtaa suoria päätelmiä lukivaikeuden etiologiasta. Kandidaattigeenien vaikutusten ymmärtäminen voi kuitenkin auttaa lukivaikeuden varhaisessa havaitsemisessa geneettisen seulonnan avulla.