Browsing by Subject "luonto"

Charles Rennie Mackintosh oli skotlantilainen taiteilija, arkkitehti ja tuotesuunnittelija, joka leikitteli erilaisilla tyylilajeilla ja sai paljon vaikutteita paitsi eurooppalaisesta taiteesta ja arkkitehtuurista mutta myös japanilaisesta tyylistä. Tämän mahdollisti paitsi japonismin kasvava suosio Euroopassa mutta myös Glasgow’n, Mackintoshin kotikaupungin läpi virranneen japanilaisen tuontitavaran myötä. Japonismin lisäksi vaikuttava tyylisuunta, art nouveau, joka vaikutti läpi Euroopan 1800-luvun viimeisistä vuosista 1900-luvun alkupuolelle. Kasviaiheiset teokset ovat olleet oleellinen osa paitsi taidehistoriaa asetelmamaalausten ja sisustustellisten elementtien myötä mutta myös tieteellisen tiedon jakamisen ja kuvaamisen kannalta. Mackintoshin kohdalla kasviaiheiset luonnokset, jotka muovautuivat kokonaisvaltaisiksi akvarelliteoksiksi myöhemmällä iällä, alkoivat opiskelijan halusta hallita ympäristönsä kuvaamisen. Mackintoshin kohdalla luonnosmaisuus ei kuitenkaan poistunut tämän kasviakvarelleista koskaan. Glasgow oli merkittävä teollisuuskaupunki ja brittiläisen imperiumin toinen pääkaupunki, joten sen läpi virtasi paitsi teollisuustuotteita, mutta tuontimaiden kulttuurien vaikutteet elivät kaupungissa. Japanilainen kulttuuri ja sen vaikutteet eurooppalaiseen taiteeseen tunnetaan termillä japonismi, joka ilmenee muun muassa orgaanisuudessa, epäsymmetriassa sekä linjojen kaarevuudessa ja pehmeydessä. Mackintoshin kasviaiheiset teokset noudattivat paitsi aiheeltaan orgaanisuutta mutta myös pyrkimyksiltään rakentaa linjoja jatkuvuuden pohjalle. Orgaanisuus terminä pohjautuukin paitsi luonnonmukaisuuteen ja sen imitointiin mutta myös linjojen ja muotojen yhdistelmälle, joka pohjautuu keskeytymättömyydelle ja yhtäjaksoisuudelle. Konkreettisten linjojen ja muotojen lisäksi japonismille oleellista on nähdä tavallisessa kaunista. Mackintoshin vakaumus kasvien representaatiosta elämänä ja kukintojen metaforisesta luonteesta elämänilolle oli kriittisessä roolissa tämän kasviaiheisissa teoksissa. Hän ei kuvannutkaan kasveja ilman kukintoja, sillä koki elämänriemun ja onnen kuvaamisen olevan taiteilijoiden vastuutehtävä. Mackintoshin katsomus kukintojen merkityksestä korostuukin tämän sairastuessa masennukseen, jolloin kukintojen kuvauksesta tuli hänelle henkilökohtainen kysymys. Japonismin kaarevat linjat ja orgaanisuus heijastuvat myös art nouveau -tyylissä, tehden niistä luonnolliset kumppanit taiteessa. Tulee kuitenkin huomioida, että pehmeys ja orgaanisuus linjoissa kontrastoi Mackintoshin ensimmäisissä luonnoksissa arkkitehtuuristen suorien linjojen ja kulmikkuuden kanssa ennen tämän tyylin pehmentymistä kypsyessään taiteilijana 1890-luvulla. Tämä mahdollinen kypsyminen on rinnastettavissa oman tyylisuunnan löytämiseen, josta mahdollinen kiittäminen on Mackintoshin vaimoa Margaretia, tämän siskoa ja lankoa. Heidän taiteellisessa tyylissänsä toistuu usein eteerisyys ja mystisyys paitsi aihevalinnoissa, joita ovat muun muassa päätökset kuvata teemallisesti keijuja, mutta myös muotokielen pehmeyden sekä värimaailman kautta. Pastellivärit toistuvatkin Margaretin ja Francesin tulkinnoissa pitkien ympäri hahmojen kaartuvien pehmeiden linjojen kanssa. Harkittu värien käyttö heijastuu Mackintoshin kasviakvarelleissa hyvin hillityssä ja harkitussa värityksessä, joka on usein vain muutama suunnitelmallinen veto, luoden onnistuneen mielikuvan värimaailmasta pienellä vaivalla. Mackintoshin masennus vaikutti mahdollisesti määrällisesti kasviaiheisten akvarellien tuottamiseen. Lapsuudessaan tämän isällä oli ollut pieni kotipuutarha, jonka nostalginen merkitys nousi tärkeään rooliin Mackintoshin asuttua Suffolkin Walberswickissä yhdeksän vuotta. Täällä hän omistautui kasviaiheisille akvarelleilleen, vakiinnuttaen tyylikseen harkitun värien sekä linjojen käytön botaaninen tarkkuus huomioiden. Mielenterveyden vaikutuksen arvioiminen Mackintoshin taiteessa on kuitenkin mahdotonta ja nojaa vahvasti spekulointiin. Sen vaikutusta voi kuitenkin arvioida teoreettisesti mutta konkreettisen syyseuraus-suhteiden luominen olisi paitsi epäeettistä mutta myös kyseenalaista. Kasviakvarellien korotus taide- ja arkkitehtuuriopiskelijan luonnostelusta ja piirtämisen harjoittelusta yhdeksi tämän merkittävimmiksi teemoiksi ja oman elämän merkityksen kuvaukseksi on Mackintoshin kohdalla oleellinen näkökulma tämän teosten tulkinnassa.

Tutkielmassani käsittelen dialogisuutta ja sen merkitystä esteettisten luontokokemusten kannalta. Pyrin tuomaan esille ihmisten luovan toiminnan, ihmissuhteiden ja luontosuhteiden kauneuden välisiä yhteyksiä. Keskeisenä lähteenäni on Luce Irigaray ja laajennan tarkastelua Pierre Hadotin, Henry David Thoreaun ja Arnold Berleantin kirjoitusten avulla. Aloitan tutkielmani käsittelemällä Irigarayn feministisen filosofian keskeisiä kohtia, koska ne ovat perusta myös hänen dialogisuus -käsitykselleen. Irigaray kirjoittaa esimerkiksi feminiinisen universaalin luomisen tehtävästä ja jokaisen feminiinisen subjektin yksilöllisestä, oman identiteetin luomistyöstä. Tutkielmani toisessa luvussa tarkastelen puheen dialogisuutta ja erityisesti Irigarayn käsitystä siitä. Irigarayn lisäksi viittaan paitsi Hadotin myös Hans-Georg Gadamerin kirjoituksiin dialogista sekä Emmanuel Levinasin käsitykseen toiseudesta. Esille nousee dialogiselle filosofialle ominaisia piirteitä ja huomioita liittyen esimerkiksi dialogin eettiseen tehtävään sekä dialogin eksistentiaaliseen kontekstiin ja luonteeseen. Tutkielmani kolmannessa luvussa siirryn tarkastelemaan esteettisiä luontokokemuksia ja sitä, kuinka dialogisuus ilmenee niissä myös sanattomasti. Tutkin muun muassa sitä, millä tavalla luonto on välittäjä itsen ja toisen kohtaamisessa. Yhdistän ja rinnastan Irigarayn ajatuksiin dialogisuudesta Thoreaun ja Berleantin kirjoituksia esteettisistä kokemuksista luonnossa. Kuvailen filosofisen ajattelun fenomenologista virettä ja luonnon esteettisessä kohtaamisessa ilmeneviä arvokokemuksia ja vuorovaikutusta, joiden myötä subjektin itseymmärrys syventyy ja identiteetti ja elämänmotivaatio uudistuvat. Lopuksi tarkastelen luonnonkauneuden ihailua ja ihmetystä, mimesistä ja aistihavaintoa Irigarayn ja Berleantin näkemyksissä. Esille tulee heidän kriittinen suhtautumisensa totalisoivaan, perfektionistiseen, dualistiseen ja objektivoivaan ajatteluun sekä heidän aistivalle ruumiille antamansa merkitys ja arvo. Irigaray tuo esille itsetutkiskelun ja itseen palaamisen tärkeyden toisen lähestymisen ja dialogin mahdollistumisen kannalta, sekä luonnon tarjoaman paikan tälle. Irigarayn filosofian valossa totean, että suhteen muodostaminen itsen ja toisen kanssa tarvitsee tietyllä tapaa vapaata, ennalta täyttämätöntä ja määrittelemätöntä tilaa; sen avoimuutta ja aistikylläistä hiljaisuutta. Luonto on tällainen tila, joka ei ole kenenkään omaisuutta. Irigarayn filosofiassa on tarkkaavaista toiseuden lähestymisen ja suhteen muodostamisen tapojen etsintää, mikä on tärkeää paitsi itsen ja toisen ihmisen, myös luonnon esteettisessä kohtaamisessa. Yhdessä toiseutta kuuntelemaan herkistyvän dialogisuuden kanssa esteettiset luontokokemukset voivat auttaa ihmisiä arvostamaan luontoa, omaa ruumistaan ja toista ihmistä.

Tämä on tutkielma eläin- ja luontosuhteesta ja ihmisten ja eläinten välisistä rajanvedoista media-aineistossa. Tutkimuskohteena on eläimyyden ja luonnon kategorian kulttuurinen rakentaminen, jota lähestytään tarkastelemalla antropomorfisoinnin tapoja luontodokumenttien eläintarinoissa ja luonnon rajaamista luontodokumenttien kohteeksi. Tutkielma sijoittuu eläinsuhteen sosiologian sekä luonnon ja eläimyyden saamia yhteiskunnallisia merkityksiä koskevan keskustelun piiriin. Laajemmalla tasolla tutkielma tarkastelee luokitteluja ja rajantekoja. Aineistona on 19 suomalaisilla televisiokanavilla vuonna 2016 esitettyä luontodokumenttia. Luontodokumentit ovat merkittävässä osassa eläinsuhteen rakentumisessa yhteiskunnissa, joissa suuri osa ihmisiä kohtaa villieläimiä ensisijaisesti mediavälitteisesti. Luontodokumenteissa rakentuvien ja välittyvien, eläimiin ja luontoon liitettyjen merkitysten ja rajanvetojen katsotaan tutkielmassa heijastavan kulttuurista ymmärrystä eläimyydestä ja luonnosta. Menetelmällisesti tutkielma osallistuu keskusteluun audiovisuaalisen aineiston käytöstä sosiologisen tutkimuksen aineistona. Dokumenttielokuva-aineistoa tulkitaan kehysanalyysin keinoin, soveltaen Eeva Luhtakallion kehittämää tapaa käyttää goffmanilaista kehysanalyysia kuvalliseen aineistoon. Tutkielman tulokset tuovat esiin niitä tapoja, joilla ihmis–eläin-rajaa rakennetaan mediarepresentaatioissa sekä sitä, mitkä ominaisuudet esitetään rajanteon kannalta oleellisina. Eläimyyden ja ihmisyyden eroa rakennetaan aineistossa antropomorfisoinnin rekisterien kautta. Luonnon rajaaminen dokumenttien kohteeksi taas tapahtuu joko poistamalla kuvasta ihmisen läsnäolosta kertovat jäljet tai korostamalla luonnon kaukaisuutta ja sinne matkaamista. Luontodokumentit välittävät myös omanlaistaan evoluutionarratiivia, joka eroaa evoluutiobiologian tavasta ymmärtää evoluutio. Evoluutioon liitetään aineistossa teleologisia piirteitä. Johtopäätöksenä esitetään, että luontodokumenteissa rakentuva eläinsuhde on jännitteinen sen suhteen, nähdäänkö ihmisten ja eläinten ero dikotomisena vai evolutiivisena jatkuvuutena. Luontodokumenttien evoluutionarratiivien voi nähdä sovittelevan tätä jännitettä tuomalla tarinaan evoluutiosta piirteitä dikotomisesta ihmis–eläin-jaottelusta. Luontoon ja eläimyyteen aineistossa liitettyjä merkityksiä peilataan myös luontodokumenttien historiaan, joka tuo esille luonnon esittämisen tavoissa esiintyvää vaihtelua ja mahdollistaa keskustelun siitä, millä tavoin luonnon kuvaaminen voi olla luonnollistamisen strategia.

Objectives. Communication is a basic human activity, and one that is also crucial for business. For those communicating with international audiences, lack of knowledge regarding how people communicate across cultures might create misunderstandings and in the worst case, conflicts. The research purpose of this thesis was to identify cultural discourses about nature and the environment that would illustrate deeply held values and beliefs about nature. The theoretical approach utilised in the thesis was Cultural Discourse Theory. This approach originates from the Ethnography of Communication tradition and contemplates not only the linguistic aspects of discourse, but also the context in which discourse is produced, utilised and maintained. Previous research has shown that communication is cultural and that both culture and communication can influence the way nature is constructed. The research question is aimed to identify beliefs and values about nature, personhood, and relationships hold by seven Finnish professionals of the environment working in the forest company UPM. Methods. The research material was collected through seven semi-structured interviews conducted in Finnish language and translated to English. The interviews were recorded digitally and lasted approximately one hour. To ensure confidentiality, the participants were given aliases and their real names were not disclosed publicly. The research participants reviewed the excerpts of text in the original language (vernacular Finnish) and also reviewed the translations to English language. The material was displayed in both Finnish and English language and analysed applying the Cultural Discourse Analysis (CuDA) method. The CuDa method proposed five analytical tools through which the research data could be analysed: dwelling, relations, feelings, action and identity. In this thesis the data was examined in light of the tools or themes of dwelling, relations, identity, and in some cases that of action. Results and conclusions. The research results indicate that three main discourses are present in the discourse of environmental professionals about nature. For the participants nature was a place to relax and calm down, to be with themselves and to maintain a sense of continuity. The values related to these discourses were peace, privacy, autonomy, identity, spirituality, and continuity as a way to preserve what is valued. The main value hold by the participants is that of continuation or sustainability. Further research could build upon the notion of sustainability as a cultural discourse. Research related to other business areas could be useful to understand how a deeply held value about nature like sustainability is common across businesses/industries.

Tutkielman aihe on luonnonkuvaus ja ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden esitys Ursula K. Le Guinin Maameri-sarjan (1968–2001) fantasiakirjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten ihmisten ja eläinten eroja esitetään kirjoissa fantastisten hahmojen kautta sekä miten fantastisia elementtejä käytetään kuvaamaan ihmisten ja luonnon vuorovaikutusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta sekä fantasia- ja lastenkirjallisuudentutkimusta. Maameri-kirjoissa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta voidaan nähdä käsiteltävän lohikäärmeiden kautta: lohikäärmeissä ihmisenkaltainen puhekyky yhdistyy ei-inhimillisiksi miellettyihin piirteisiin. Le Guinin lohikäärmeet pohjautuvat selvästi aikaisemman fantasiakirjallisuuden, erityisesti Tolkienin lohikäärmeisiin. Kirjasarjan aikana niiden representaatio kuitenkin muuttuu perinteisestä moniulotteisemmaksi ja niihin (sekä laajemmin eläimiin) liittyviä käsityksiä kyseenalaistetaan. Maameren mytologia sisältää sekä evolutiivisia että raamatullisia viitteitä ihmisten ja lohikäärmeiden (/eläinten) eriytymiseen liittyen, mutta painottaa kuitenkin näiden yhteistä historiaa ja sukulaisuussuhdetta. Ihmisten ja luonnon vuorovaikutus ilmenee kirjoissa taikuuden sekä tasapainon käsitteen kautta. Tasapainolla (’balance’) viitataan kirjoissa niin ekologiseen kuin yhteiskunnalliseen tai henkiseen tasapainoon ja terveyteen. Taikuus esitetään kirjoissa voimana, jonka käyttöä tulee rajoittaa vain välttämättömään, sillä se saattaa horjuttaa tasapainoa ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden takia. Luonnossa vallitsevia vuorovaikutussuhteita ja verkostoja konkretisoidaan siis kirjoissa tasapainon käsitteen kautta. Taikavoimat esitetään vallankäytön välineenä, jonka oikeaoppista käyttöä edustaa erityisesti sen käyttämisestä kieltäytyminen, sillä se saattaa vaarantaa ekologisen (tai muun) tasapainon, jonka säilyttäminen esitetään edellytyksenä sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnille. Fantastisten elementtiensä kautta Maameri-sarja herättää kysymyksiä ihmisten vuorovaikutuksesta ja suhteesta luontoon. Tutkielma osoittaa, että ihmiskeskeisyys ja vallantavoittelu esitetään kirjoissa haitallisena luonnon ja yhteiskunnan hyvinvoinnille, joita ympäristökeskeisempi maailmankuva sen sijaan tukee. Huolimatta siitä, että kyse on fantasiakirjasta, Maameren ympäristöön liittyvät teemat ovat relevantteja ja ajankohtaisia nykypäivän kannalta, ja ne esitetään vetoavalla ja konkreettisella tavalla nimenomaan fantasian keinoja käyttäen.

Tiivistelmä - Referat - Abstract The goal of this study was to research the nature experiences of children going to kindergarten and pre-school, as well as the environmental educators’ thoughts about children’s nature experiences. The focus is on the nature experiences, which according to the educators, have a positive effect on the well-being of the children and their learning in nature. The aim of this study was also to research how the children’s participation can be seen in the environmental education. The previous research has shown that the nature is a varied learning environment that offers lots of possibilities for learning and that activities in nature and children’s participation have a positive effect on the well-being. For this study I interviewed seven 4-6 years old children going to a nature kindergarten and three experts in environmental education. The experts had lot of experience of the nature activities with children. The themed interviews with the experts were arranged individually whilst the children were interviewed in two separate groups. The qualitative data from the interviews was analysed using the theming method of the theory-based content analysis. This study sees the regular, unhurried, time spent in the nature as an important facilitator of experiences of well-being and learning. According to the environmental educators, building a relationship to nature has an important role in the environmental education of the children under school age. The nature as a learning environment offered ample possibilities to different activities as well as varied sensory and motor experiences. Observing and studying the nature were seen as important ways of learning. The participation of the children was seen as beneficial for well-being and learning. The children had biggest possibilities for influencing, when they were playing. Also the child-oriented approach, children’s participation and playing were seen as important factors in environmental education. As a conclusion, the nature seems to have positive effects on the well-being and learning experiences of the children. The child’s own participation has an important role in the nature education of the children.

Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen poroelinkeinon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sitä miten tieto vaikuttaa illmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja sitä kautta siihen sopeutumiseen. Tutkielmassani kestävät käytännöt korostuvat kun esimerkiksi maankäyttöä suunnitellaan ilmastonmuutoksen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa varsinkin pohjoisia alueita. Lisäksi poroelinkeinon sopeutumismahdollisuudet ovat riippuvaisia monesta muuttujasta. Poroelinkeino sopeutuu ilmastonmuutokseen, jos se on mahdollisimman häiriöttömässä tilassa, mutta sen sopeutumista hankaloittavat muun muassa suurpedot ja muu maankäyttö. Keräsin tutkimusaineistoni haastatteluista, työpajatyöskentelystä ja Poroparlamentista. Aloitin haastattelut helmikuussa 2016 ja haastattelin yhteensä 10 henkilöä. Haastattelin Tunturi-Lapin ympäristöhallintaan osallistuvien organisaatioiden edustajia. Haastateltavia oli Ympäristöministeriöstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä Paliskuntain yhdistyksestä ja Saamelaiskäräjiltä. Aineistoa on kertynyt lisäksi työpajakeskusteluista ja Poroparlamentin esitelmistä. Tarkastelen tutkimuksessani, miten tärkeää on toisten toimijoiden ymmärtäminen kestävän toiminnan takaamiseksi. Eri toimijat kohtaavat samojakin uhkia aina kuitenkin itsenäisinä systeemeinä, mutta systeemien vaikuttaessa toinen toisiinsa, olisi ymmärrettävä näitä eri tapoja kohdata esimerkiksi muutoksia ympäristössä. Siksi maankäytön suunnittelussa tiedon merkitys korostuu alueella, jossa maankäytölle on toisistaan poikkeavia intressejä. Kysynkin, miten eri organisaatioiden edustajat puhuvat kestävyydestä ilmastonmuutoksen kontekstissa. Tiedon epävarmuus ja ajan merkitys korostuvat ympäristöpäätöksenteossa Lapissa. Tutkimuksessani päädytään johtopäätökseen, että erilaisilla tiedoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä. Ilmastonmuutos näyttäytyy tietojen yhdistämisen mahdollistajana. Luonnon merkitys Lapille on olennainen osa lappilaista imagoa. Luonnon merkitys lappilaisten hyvinvoinnin, taloudellisen, mutta myös kulttuurisen kestävyyden ylläpitäjänä tulee ilmi niissä keskusteluissa, joita kävin eri organisaatioiden edustajien kanssa. Tutkielma herättää kysymyksen siitä, miten luontoarvot turvataan kiihtyvässä kilvassa luonnonresursseista. Minkälaiset ovat poroelinkeinon mahdollisuudet jatkaa olemassaoloaan muuttuvassa ympäristössä ja miten eri toimijat voisivat ymmärtää toisiaan, myös luontoa paremmin ja säilyttää itsensä tulevaisuudessa?

Pro gradu -tutkielmani aiheena on Sini Helmisen nuortenromaanisarja Väkiveriset ja ne merkitykset, joita sarja saa suomalaisesta mytologiasta. Neliosainen sarja sisältää teokset Kaarnan kätkössä (2017), Kiven sisässä (2017), Veden vallassa (2018) ja Maan povessa (2019). Jokaisella osalla on oma päähenkilönsä, joka toimii tarinansa minäkertojana. Realistisesti kuvattu, nykyaikaan sijoittuva arkitodellisuus kohtaa sarjassa fantasian, kun päähenkilöt saavat tietää olevansa väkiverisiä eli kansanperinteestä tuttujen myyttisten olentojen jälkeläisiä. Tutkielmassani vertailen Helmisen tekemiä tulkintoja myyttisistä olennoista niihin kertomuksiin, joita suomalaisesta kansanperinteestä tunnetaan, ja pohdin, mitä merkityksiä mytologian käyttö tuo romaaneihin. Apunani käytän Matti Sarmelan kokoamaa Suomen perinneatlasta (1994) sekä Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjaa (2016). Tarkastelen myyttisten elementtien mukanaan kantamia merkityksiä käymällä läpi sarjan päähenkilöiden kokemia yhteentörmäyksiä suomalaisen mytologian kanssa ja näiden kokemusten vaikutuksia heidän elämäänsä. Aluksi hahmottelen Väkiveristen asemoitumisen osaksi fantasiakirjallisuuden kenttää. Määrittelen fantasian yleisesti ja käyn lyhyesti läpi lajityypin historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Farah Mendlesohnin (2008) ja Maria Nikolajevan (1988) käsitteitä. Osoitan, että Väkiveriset edustaa intrusiivista fantasiaa, jossa realistisesti kuvattuun arkitodellisuuteen tunkeutuu odottamatta fantasiaelementtejä, mikä järisyttää päähenkilöiden maailmankuvaa. Kyse on vihjatusta maailmasta, jossa fantasiaa edustava sekundaarinen maailma on olemassa rinnatusten lukijan todellisuutta muistuttavan primaarimaailman kanssa, ja fantasia tihkuu osaksi arkitodellisuutta ilman että maailmojen välillä liikkumiseen tarvitaan porttia. Tutkielmani analyysiosuudessa paneudun sarjassa esiintyviin myyttisiin hahmoihin ja niihin kietoutuviin merkityksiin. Metsänneidot ja vedenneidot edustavat Väkiverisissä aikuiseksi kasvamisen, seksuaalisen moninaisuuden ja naiseuden teemoja. Näiden olentojen avulla käydään läpi erilaisia rooleja, joita tytöille on tosielämässä tarjolla ja erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta, sekä ulkonäköön kohdistuvia paineita ja muita tyttöjen kohtaamia vaatimuksia. Sarjan ihanteeksi nousee itsenäinen nainen, joka uskaltaa asettaa rajansa ja tehdä omat valintansa muiden odotuksista välittämättä. Peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa kuvataan ulkopuolisuuden kokemusta, toiseuttamista, ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Sarjan kaikki päähenkilöt ovat tavalla tai toisella erilaisia suhteessa normina pidettyyn, mutta peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa pureudutaan ihmisryhmien väliseen vihanpitoon, me ja ne -ajatteluun sekä ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen. Väkiverisissä asetutaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden puolelle ja kannustetaan suhtautumaan avoimesti ja uteliaasti sekä itseen että toisiin. Hiiden, näkin ja maahisten avulla käsitellään luonnon ja ihmisen ongelmallista suhdetta. Arvaamattomat hiisi ja näkki edustavat sarjassa luontoa, joka on kaunis ja lumoava, mutta myös julma ja ehdoton. Ihmisiin nämä olennot suhtautuvat halveksien. Maahisten avulla tehdään näkyväksi luonnosta vieraantuneen ihmisen tuhoava vaikutus ympäristöönsä. Väkiverisiä voikin lukea ekokriittisenä kirjallisuutena, ja sen maailmankuvassa on nähtävissä postpastoraalin piirteitä. Sarjan sävy on kuitenkin toiveikas. Se kannustaa vaalimaan luontoa ja näyttää, että yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. Vaikka sarjan osilla on eri painotukset, keskeisimmät aiheet ovat niille yhteisiä. Tutkielmassani osoitan, että aikuisuuteen kasvaminen, ulkopuolisuuden kokemus ja suhde luontoon nousevat esiin sarjan jokaisessa romaanissa. Suomalaisen mytologian kautta käsitellään nuorten tosielämässäkin kohtaamia haasteita ja niistä selviämistä. Väkiveristen kirkkaimmaksi viestiksi nousee vastuun ottaminen omasta toiminnasta ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä itseen että muihin.