Browsing by Subject "luontokato"

Luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Koska maankäyttö on luontokadon suurin uhanalaisuusajuri, kunnilla on oltava tärkeä vastuu luontokadon torjumiseen tähtäävässä työssä. Ollakseen ekologisesti kestävää maankäytön suunnittelu tulee toteuttaa lieventämishierarkian mukaisesti, mikä tarkoittaa, että luontohaittoja tulee ensisijaisesti välttää, sitten lieventää tai kunnostaa ja viimeisenä vaihtoehtona kompensoida. Ekologisessa kompensaatiossa (biodiversity offsetting) ihmistoiminnan aiheuttamia luontohaittoja hyvitetään toisaalla, jotta luontoarvojen kokonaistila ei heikenny. Oikealla tavalla ja vasta lieventämishierarkian viimeisenä vaihtoehtona toteutettuna ekologinen kompensaatio voi tukea luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyyden (No Net Loss of Biodiversity) saavuttamista, jolla tarkoitetaan, että luonnon monimuotoisuuden tila ei heikkene lainkaan nykyisestä tai jopa paranee. Ekologisen kompensaation laskentaa varten määritettävät luontoheikennysten ja -hyvitysten määrät arvioidaan Suomessa tällä hetkellä BOOST-tutkimushankkeen ja Suomen ympäristökeskuksen (2023) määrittelemien numeeristen luontotyyppien arviointimittaristojen mukaisesti. Vaikka osa Suomen kunnista ja kaupungeista on jo lähtenyt edistämään kompensaatiomenettelyn käyttöönottoa, sen laajemmaksi jalkauttamiseksi osaksi kuntakaavoitusta vaaditaan vielä yhä monipuolisempia ja kustannustehokkaampia toteutustapoja. Vastauksena tähän tarpeeseen tutkielmassa pyrittiin ensimmäistä kertaa selvittämään ekologisen kompensaation paikkatietopohjaisen toteutuksen mahdollisuuksia ja soveltamaan menetelmää osaksi työn kohdealueena toimivan Sipoon kunnan maankäytön suunnittelua. Tutkielmassa tarkasteltiin kahdella eri resoluutiolla (16 ja 96 m) logistisen betaregressioanalyysin keinoin avointen paikkatietoaineistojen kykyä selittää maastoinventointiaineiston kohteille arvioituja puuston ekologisen tilan arvoja. Analyysissa määritettiin parhaan ennusteen tuottava tilastollinen malli, mallin ennustekyky sekä kompensaation hyvityskerroin. Tilastomallin perusteella Sipoon kunnan alueelle tuotettiin metsien ekologisen tilan ennustekartta. Tulokset osoittavat, että ekologisen kompensaation vaatima metsäluontokohteiden ekologisen tilan arviointi voidaan tällä hetkellä toteuttaa Suomen ympäristökeskuksen (2018) Zonation-aineistokokonaisuuden avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuen 96 metrin resoluution tarkkuudella ja 87,3 prosentin ennustekyvyllä. Sipoossa metsien ekologisen tilan ennustekarttaa voidaan hyödyntää edistämään kunnan ekologisesti kestävää maankäytön suunnittelua sekä yleis- että asemakaavatasolla. Se voi toimia apuna hyvitysaluepankkien määrittämisessä kunnan alueella sekä ekologisena perusteena kaavoituksen ohjelmoinnissa. Asemakaavahankkeissa ennustetta voidaan käyttää kaava-alueiden ekologisten arvojen tarkasteluun sekä siihen perustuvaan rakentamisen sijoitteluun. Vaikka avointen paikkatietoaineistojen avulla voidaan jo nyt ennustaa metsien ekologinen tila, ekologisen kompensaation paikkatietopohjainen toteutus vaatii osakseen vielä lisää tutkimusta.

Tämä maisterintutkielma tarkastelee, miten ympäristöongelmat vaikuttavat pitkän aikavälin talouskasvuun erilaisten teoreettisten kasvumallien mukaan. Tarkoituksena on ymmärtää, miten ja missä määrin ympäristöongelmat rajoittavat pitkän aikavälin talouskasvua, jos ympäristöongelmiin ei puututa sekä mitä ja miksi jokin tietty malli kertoo pitkän aikavälin kannalta hyvästä ympäristöpolitiikasta. Tutkimusta motivoi valtioiden ja globaalien järjestöjen herääminen ympäristöongelmien vaikutuksiin, jonka takia on tärkeää löytää pitkän aikavälin talouskasvun jatkumisen kannalta optimaalisimmat politiikkakeinot. Tutkielmassa tarkastellaan ensimmäisenä dynaamista integroitua ilmasto-talousmallia, joka oli julkaisun aikaan 1990-luvulla uraauurtava lisäys talouskasvumalleihin ja jonka ansiosta William Nordhaus myöhemmin palkittiin taloustieteen Nobelin palkinnolla. Muut tutkielmassa käsiteltävät mallit pohjautuvat tuohon DICE-malliin, jolloin niiden sisältämät mekanismit ovat hyvin samankaltaisia. Käsiteltäviä malleja ovat myös integroidun arviointimallin kaksi sovellusta, optimaalinen ohjausmalli, Solow’n malli materiaalirajoitteen lisäyksellä sekä DICE-malli hiilen sosiaalisten kustannusten kanssa. Materiaalirajoitteen sisältävä Solow’n malli on malleista ainoa, joka ei pohjaudu DICE-malliin ja joka myös antaa tutkimuskysymykseen merkittävästi muista käsiteltävistä malleista eroavan vastauksen. Tämä johtuu todennäköisesti kahdesta tärkeästä oletuksesta, jotka puuttuvat muista malleista. Ensimmäiseksi materiaalirajoitteen lisäämisellä malliin tarkoitetaan luonnonvarojen rajallisuuden oletusta, jolloin luonnosta saatava pääoma on rajallista ja rajallisesti uusiutuvaa. Toisena eriävänä oletuksena on talouden juurtuneisuus luontoon ja luonnonvaroihin, jolloin lopputuotos ja sen myötä talouskasvu ovat riippuvaisia luonnonvaroista. Tällöin jatkuvan positiivisen talouskasvun myötä luonnonvarojen kysyntä nousee ja pitkällä aikavälillä luonnonvarojen tarjonta pienenee ja romahtaa kokonaan. Kaikki käsiteltävät mallit ennustavat pitkän aikavälin talouskasvun tai hyvinvoinnin romahtavan, jos ympäristöongelmiin ei puututa mitenkään politiikkakeinojen avulla. Integroidun arviointimallin mukaan fossiilisten polttoaineiden vauriofunktio kertoo, mikä osa potentiaalisesta bruttokansantuotteesta (BKT) säilytetään ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaurioiden jälkeen. Tällöin BKT pienenee läpi ajan jokaisen uuden päästöyksikön myötä, kunnes talouskasvu romahtaa. Toisaalta taas ilmakehässä olevat päästöt poistuvat sieltä lineaarisesti, jolloin niiden aiheuttamat vahingot BKT:lle ovat vakioksi määräytyvä osuus nykyisestä BKT:stä. Tällöin BKT:n kasvaessa myös vahinkojen osuus kasvaa läpi ajan. Lähes kaikissa malleissa on myös huomioitu erilaiset hiilinielut, joita maapallolla esiintyy. Kuitenkin nykyisellä hakkuumäärällä hiilinielut pienenevät jatkuvasti ja uhkaavat kadota tai muuttua merkittävästi, joka osaltaan nopeuttaa ilmastonmuutosta. Eri ympäristöongelmat huomioon ottavien mallien antamien tuloksien mukaan voidaankin sanoa, että ympäristöongelmiin tulisi puuttua, jotta voidaan turvata pitkän aikavälin talouskasvu. Kaikkien käsiteltävien mallien mukaan tulisi toteuttaa samanaikaisesti useita erilaisia politiikkakeinoja, joista teknologisen kehityksen tukeminen sekä päästöverotukset nousevat pitkän aikavälin talouskasvun kannalta tärkeimmiksi. Mallien kalibroinneista huomataan myös, että datan ja informaation lisääntyessä voidaan tehdä yhä tarkempia ennustuksia ympäristöongelmien vaikutuksista talouskasvulle ja hyvinvoinnille.