Browsing by Subject "lymfoomat"

Lymfooma eli imukudossyöpä on koirien kolmanneksi yleisin kasvainsairaus. Se saa alkunsa lymfosyyteistä. Suurimmalla osalla koirista lymfooma on fenotyypiltään B-soluista lähtöisin. Koirilla yleisin lymfooman muoto on multisentrinen lymfooma, jonka tyypillisin oire on suurentuneet imusolmukkeet. Lymfoomaa voidaan tavata primaarikasvaimena kuitenkin myös muissa elimissä kuten ruuansulatuskanavassa tai ihossa. Diagnosointiin voidaan käyttää apuna ohutneulanäytettä, jossa keskikokoiset tai suuret lymfosyytit hallitsevat solukuvaa. Lymfooman hoitoon käytetään solunsalpaajia ja se on yksi parhaiten solunsalpajahoitoon vastaavista kasvainsairauksista. Ilman hoitoa koirien keskimääräinen elinikä vaihtelee 4 viikosta 3 kuukauteen. Solunsalpaajahoidoilla noin 60 – 90 % koirista saavuttaa täydellisen remission ja keskimääräinen elinikä vaihtelee 6 – 12 kk välillä ja jopa 20 – 25 % hoidetuista koirista elää vielä kaksi vuotta hoitojen aloittamisen jälkeen. Merkittävimmät ennusteeseen vaikututtavat tekijät ovat lymfooman fenotyyppi sekä kliinisen leviinneisyysluokan alaluokka. Lymfooman hoitoon on kehitetty useita erilaisia hoitoprotokollia, mutta yleisimmin käytettäviä lääkeaineita ovat doksorubisiini, syklofosfamidi, vinkristiini, prednisoloni ja lomustiini. Koska solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin elimistön nopeasti jakautuviin soluihin, myös elimistön normaalit solut kärsivät hoidoista. Hoitojen aiheuttamat haittavaikutukset kohdistuvat useinmiten luuytimeen ja ruuansulatuskanavaan. Solunsalpaajien käyttö eläinten kasvainsairauksien hoidossa on Suomessa vielä melko harvinaista, ja pelko hoitojen aiheuttamista haittavaikutuksista saattaa vaikuttaa sekä eläinlääkäreiden että lemmikkien omistajien päätöksiin hoitojen aloittamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää solunsalpaajahoitojen aiheuttamia haittavaikutuksia ja koirien elämänlaatua hoitojen aikana sekä omistajien tyytyväisyyttä hoitoihin. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kyselytutkimuksena. Mukaan tutkimukseen valittiin omistajat, joiden koirien lymfoomaa oli vuosien 2004 – 2008 aikana hoidettu eläinlääkäriasema HauMaussa. Kaikkiaan kyselylomakkeita jaettiin 42 kappaletta, joista täytettynä palautettiin 35 kappaletta (vastausprosentti 83,30 %). Haittavaikutuksia ilmeni lähes kaikilla koirilla (97 %), mutta ne olivat aineiston mukaan suurimmaksi osaksi melko lieviä ja lyhytkestoisia. Yleisimpiin haittavaikutuksiin lukeutuivat väsymys ja apatia (54,30 %) sekä ruuansulatuskanavan oireet kuten oksentelu (51,40 %), ruokahaluttomuus (48,60 %) tai ripuli (45,70 %). Koirien elämänlaatu ei tilastollisesti parantunut hoitojen aikana verrattuna sairasaikaan ennen hoitoja. Omistajista 74,30 % oli täysin tyytyväisiä ja 22,90 % melko tyytyväisiä koiriensa saamaan hoitoon. Omistajista 85,70 % olisi edelleen valinnut solunsalpaajahoidot kyseiselle lemmikilleen, mikäli olisi jälkikäteen saanut valita. Lisäksi tulevaisuudessa 91,40 % omistajista voisi hoidattaa muita lemmikkejään solunsalpaajilla, mikäli ne sairastuisivat johonkin kasvainsairauteen. Ennen hoitoja omistajia mietityttivät eniten haittavaikutukset ja ennuste. Näistä asioista omistajat olisivat myös toivoneet saavansa vielä enemmän tietoa hoitokäyntien yhteydessä.

Manttelisolulymfooma on harvinainen B-solulymfooma eli imukudossyöpä. Sitä todetaan Suomessa vuosittain noin 100 tapausta, joista noin ¾ miehillä. Sairastuneiden mediaani-ikä on 68 vuotta. Manttelisolulymfooman taudinkuva on usein aggressiivinen ja diagnoosivaiheessa laajalle levinnyt, ja sillä on tapana toistuvasti uusiutua onnistuneenkin hoidon jälkeen. Nykytiedon mukaan tautia ei osata parantaa, mutta potilaiden elinajanennuste on 2000-luvulla huomattavasti parantunut kehittyneiden hoito-ohjelmien myötä. Tutkimuksen tarkoitus: Manttelisolulymfooman laajoja lääkehoitotutkimuksia on rajallisesti ja etenkin iäkkäillä potilailla ja uusiutuneessa taudissa tehtyjä tutkimuksia on vähän. Täten myös kliiniset hoitokäytännöt ovat vaihdellet vuosien saatossa. Tutkimuksen tavoitteena oli retrospektiivisesti selvittää, miten HUS Syöpäkeskuksessa on hoidettu manttelisolulymfoomaa 2000-luvulla. Aineisto: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueelta kerättiin kaikki vuosien 2000–2016 manttelisolulymfoomadiagnoosit (390 potilasta), joista aineiston ulkopuolelle jätettiin ne, joiden olennaiset tiedot eivät löytyneet potilastietojärjestelmistä, muista sairaanhoitopiireistä tulleet konsultaationäytteet, sekatyyppiset lymfoomat sekä hoitojaksolla epäselvänä pidetyt diagnoosit. Aineiston lopullinen koko oli 280 potilasta. Menetelmät: Tarkastelimme käytettyjä hoitomuotoja aina ensilinjasta uusiutuneen taudin hoitoon ja miten nämä hoidot olivat toteutuneet. Lisäksi arvioimme potilaiden kokonaiselossaoloaikaa ja aikaa ensilinjan hoidon pettämiseen. Tulokset: 35 % potilaista sai ensilinjassa MCL2-protokollan mukaista hoitoa. 26 % potilaista hoidettiin iäkkäiden MCLFI-protokollan mukaisesti. Noin 10 prosentilla molemmissa ryhmissä hoito keskeytyi haittavaikutusten vuoksi. Kokonaiselossaoloajan mediaani kaikilla potilailla oli 7,1 vuotta ja 5 vuoden elossaololuku 59 %. MCL2-ryhmässä kokonaiselossaoloajan mediaani oli 13,8 vuotta ja mediaaniaika hoidon pettämiseen 6,7 vuotta. MCLFI-ryhmässä vastaavat luvut olivat 8,1 ja 4,7 vuotta. Iso osa potilaista saavutti pitkiä, jopa yli 15 vuoden tautivapaita aikoja, mutta toisaalta taudin heterogeeninen luonne näkyi nopeiden uusiutumien määrässä.