Browsing by Subject "läheiset"

Tutkielma liittyy vankiyhteisön koronarajoituksiin. Rajoitusten johdosta läheiskontaktit estyivät lähes kokonaan, joka aiheutti paljon kielteisiä tunteita. Tämän johdosta monien vankiperheiden elämä kriisiytyi entisestään ja osa vankien läheisistä joutui turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Tällaisessa tilanteessa erityisesti lapset ovat haavoittuvassa asemassa, jonka seuraukset voivat näkyä heidän myöhemmässä elämässään. Suomen vankeuslaissa säädetään, että vangille ei saa määrätä muuta rangaistusta, kuin mitä tehdystä rikoksesta seuraa. Tutkimuksen henkilöt kuitenkin kokivat koronarajoitukset aiheuttaneen heille henkisen lisärangaistuksen. Lisärangaistus voidaan määritellä myös laskennallisesti, sillä vankien lakisääteisiä lomia ei hyvitetty. Tämän vuoksi vankilapäivät lisääntyivät, kun niissä huomioidaan lomien mahdollistamat vähennykset. Vankeinhoidon julkaisuissa ja vankeuslaissa korostetaan hyvien läheissuhteiden tärkeyttä vankeusaikana. Nämä eivät kuitenkaan toteutuneet koronarajoitusten johdosta. Koronarajoitukset aiheuttivat vankien läheisille ja itse vangeille paljon kielteisiä tunteita. Kielteisistä tunteista nousi esiin kaikilla huoli ja epävarmuus sekä lapsilla ikävä. Myös suru, toivottomuus, yksinäisyys ja masentuneisuus esiintyivät monissa kertomuksissa. Lapsilla esiintyi myös itkuisuutta ja unettomuutta. Epätietoisuus tapaamisista aiheutti myös jatkuvaa stressiä. Erityisen haitallista vankiviranomaisten ennustamaton toiminta oli lapsille, jotka eivät ymmärtäneet laisinkaan rajoituksia saati tapaamisten peruuntumisia. Yhteydenpidoissa tärkeäksi koettiin älypuhelimen käyttömahdollisuus. Jos rajoi-tusten aikana olisi ollut mahdollisuus käyttää älypuhelinta, niin sen avulla olisi voinut nähdä läheisensä kasvojen ilmeet ja päätellä tunteita. Tutkielmassa nousi esiin vankilapastorin esimerkillinen toiminta, sillä rajoitusten keskellä hän mahdollisti yksilöllisesti lapsen ja vanhempansa läheisyyden tarpeen. Tulosten perusteella rajoituksissa ei huomioitu riittävästi yksilöllisiä tarpeita, joiden laiminlyönti aiheutti paljon kielteisiä tunteita.

Aim. Aphasia impacts not only the aphasic person, but also the significant others. There has been a largely grown interest on different types of intervention and services directed to significant others. However, there is little evidence how SLPs implement these practices in the clinical rehabilitation process. The aim of this study was to investigate how significant others participate in the rehabilitation process for people with aphasia in the SLPs point of view. Also, the resources and the causes behind these practices were studied. Methods. This study was carried out as a survey for Finnish speech and language therapists working with people with aphasia. The questionnaire was conducted in e-form and sent via the Finnish Association of Speech Therapists to its members. A total of 56 SLPs participated in the survey. The closed questions of the questionnaire were analyzed quantitatively, by representing percentages and frequencies of the answers. The qualitative analysis was based on the classification of recurring themes in the open-ended questions. Results and conclusions. According to 60 % of the respondents, significant others were part of the evaluation process frequently or always. In planning the rehabilitation, significant others were involved frequently or always according to 68 % of the respondents. Significant others were frequently or always part of the rehabilitation according to 58 % of the respondents. SLPs used varying methods working with significant others, although structured methods described in the literature were seldom used. The participation of significant others was considered fairly important. SLPs recognized the importance of significant others in supporting communication and overall progress in rehabilitation. Structural/organizational constraints were often mentioned and SLPs also felt that significant others weren't always motivated to participate in the rehabilitation process. Time, therapy materials and education were among the resources that were needed more. As a conclusion, this study shows that practices concerning participation of significant others in the aphasia rehabilitation process are somewhat unestablished in Finland, and that communication partner training hasn't quite yet reached clinicians. There are no clinical guidelines concerning aphasia therapy and significant others participation in it, which based on the results, would be needed.

Koronavirus levisi alkuvuodesta 2020 maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Viruksen leviämisen ehkäisemiseksi rajoitettiin sosiaalista kanssakäymistä, ja vanhusten hoivakoteihin asetettiin vierailurajoituksia. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään läheisten kokemuksia vanhusten hoivakotien vierailurajoituksista koronapandemian aikana. Tutkimus toteutettiin keväällä 2020 sähköisen kyselyn avulla (N=334). Tavoitteena on tutkia läheisten rajoituksiin liittyviä mielipiteitä ja selvittää mitkä tekijät vaikuttivat mielipiteisiin ja miten niitä perusteltiin. Tutkimuksen selitettävä muuttuja on kysymys: onko läheisten pääsyn estäminen hoivakoteihin koronapandemian aikana sinusta oikea ratkaisu? Kysymyksessä vastausvaihtoehdot olivat: ”kyllä on” ja ”ei ole”. Lisäksi avovastauksella oli mahdollisuus perustella kantansa. Aineiston analyysi sisältää kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen vaiheen. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla, ja kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiprosessilla. Vastaajista yli puolet (54 %) oli sitä mieltä, että läheisten pääsyn estäminen hoivakoteihin koronapandemian aikana oli oikea ratkaisu. Vastaajista 40 % oli puolestaan sitä mieltä, että se ei ollut oikea ratkaisu. Vierailurajoitusta vastustaneet perustelivat kantaansa sillä, että hoivakodissa asuvan asukkaan elämänlaatu on elämänpituutta tärkeämpää. Vierailurajoitusta puolustaneiden perusteluissa elämän varjelu nähtiin tärkeämpänä. Sekä ”kyllä” ja ”ei” vastanneiden mielestä turvallisia tapaamisia olisi pitänyt järjestää huomattavasti aikaisemmin. Tämän tutkielman aineiston vahvuutena on se, että vastanneet henkilöt olivat täyttäneet kyselyn hyvin tunnollisesti, ja kysymyskohtainen kato oli pieni (3 %). Myös avovastauksen jättäneiden määrä oli riittävä kvalitatiiviseen analyysiin. Otokseen ovat tiedonkeruun muodon vuoksi vastaajiksi valikoituneet sellaiset läheiset, jotka käyttävät internettiä ja sosiaalista mediaa. Tämän tutkielman tulosten mukaan vierailurajoituksen aikana keskeisintä on aktiivinen ja avoin tiedottaminen sekä asukkaan ja läheisen välisiin yhteydenpidon mahdollisuuksiin panostaminen. Saatujen tulosten perusteella vierailurajoitus oli oikea ratkaisu, mutta kategorisia vierailurajoituksia tulisi välttää, ja niiden sijaan kehittää joustavasti vaihtoehtoisia tapaamismuotoja, joissa huomioidaan alueellinen tautitilanne sekä taudin leviämisen ehkäiseminen.

Alkoholin ongelmakäytön aiheuttamat haitat koskevat Suomessa arvioiden mukaan satojatuhansia käyttäjien läheisiä. Tutkielmassa tarkastella, millaisena alkoholia run-saasti käyttävien henkilöiden puolisoiden toimijuus näyttäytyy heidän omaelämäker-rallisissa tarinoissaan. Tutkimusaineistona käytetään A-klinikkasäätiön ylläpitämällä Päihdelinkki-verkkosivustolla julkaistuja puolisoiden kirjoittamia omaelämäkerrallisia tarinoita. Tutkielman näkökulma on narratiivinen ja analyysimenetelmänä käytetään Greimas’n aktanttianalyysiä. Analyysimenetelmässä huomio kiinnitetään yksilöiden toimintaa ohjaaviin voimiin ja niiden välisiin suhteisiin. Tutkielma paikantuu sosiaalisen kon-struktionismin tutkimukselliseen viitekehykseen, jossa todellisuus nähdään kielelli-sessä vuorovaikutuksessa rakentuvana. Toimijuus ymmärretään tutkielmassa sosiaa-lisena, suhteessa muihin rakentuvana, ilmiönä. Puolisoiden kirjoittamista tarinoista tunnistettiin viisi erilaista toimijuuskategoriaa: vaihtoehtoja arvioiva ja muutokseen pyrkivä toimijuus, rajallinen toimijuus, vaihtoeh-doton toimijuus, voimaantunut toimijuus sekä haavoittunut toimijuus. Perheen sisäi-nen alkoholiongelma näyttäytyi kirjoittajien toimijuutta haavoittavana ja rajoittavana tekijänä. Elämäntilanteen haavoittavuudesta huolimatta puolisoiden toimijuus näyttäy-tyi myös muutokseen pyrkivänä ja erilaisia itsensä suojaamisen keinoja etsivänä ja omaa elämäntilannetta reflektoivana.

Aikaisempi tutkimuskirjallisuus osoittaa, että syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. On myös tunnistettu, että syöpään sairastuneilla on monia, yleisesti havaittuja yhteisiä tuen tarpeita. Yhteisiä tuen tarpeita on myös havaittu syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä välillä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli tutkia, mitä olivat syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeet Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluissa, sekä sitä, miten erilaiset taustatekijät vaikuttivat näihin tunnistettuihin tuen tarpeisiin. Tutkielman tavoitteena oli lisätä tietoa syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeista sekä näihin vaikuttavista tekijöistä Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden osalta. Tutkielman aineistona käytettiin Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden valtakunnallista asiakasrekisteriä. Tutkimusjoukkona olivat syöpään sairastuneet ja heidän läheistensä yhteydenotot mainitulla tarkasteluaikavälillä (N=4813). Tutkielman analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä logistista regressioanalyysiä. Lisäksi syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä ristiintaulukoinnissa tuen tarpeiden kanssa suoritettiin khiin neliö -testi (χ2). Tutkielman tuloksena syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeita tunnistettiin Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden valtakunnallisesta asiakasrekisteristä seuraavia: psyykkinen tuki, oireisiin liittyvä neuvonta, diagnoosiin, ennusteeseen ja tutkimuksiin liittyvä neuvonta, hoitoihin liittyvä neuvonta, taloudellisiin asioihin liittyvä neuvonta, perinnöllisyysneuvonta, kuntoutukseen ja seurantaan liittyvä neuvonta, elintapoihin liittyvä neuvonta, ennaltaehkäisyyn liittyvä neuvonta sekä yhteystietojen kysely. Tutkielman perusteella tutkielmassa käytetyt taustatekijät vaikuttivat tuen tarpeisiin syöpään sairastuneilla ja heidän läheisillään. Ainoana poikkeuksena tuen tarpeista oli taloudellisiin asioihin liittyvä neuvonta, johon taustatekijöiden lisääminen ei vaikuttanut. Tutkielman logistisen regressioanalyysin perusteella erot tuen tarpeissa syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä välillä tasaantuivat taustatekijöitä lisättäessä. Aikaisemmat tutkimukset syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeista vahvistavat osaltaan tämän tutkielman tuloksia. Kuitenkin on huomioitava, että syöpätapausten määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan sekä yhä useampi syöpään sairastunut parantuu. Tästä syystä syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeista sekä tukemisesta tarvitsemme jatkossa lisää tutkimusta.