Browsing by Subject "lähiruoka"

Kukkakaali-ilmiö on elokuussa 2017 muodostunut ruoan kestävään kuluttamiseen kytkeytyvä mediatapaus, joka vetoaa kuluttajia ostamaan kukkakaalia. Kukkakaali-ilmiö koostuu kahdesta sosiaalisessa mediassa rakentuneesta kampanjasta: Reko Vaasa lähiruokaringin kampanjasta sekä laajemmin levinneestä kukkakaalitalkoot-kampanjasta.Tutkielman tavoitteena on tapaustutkimuksen avulla tarkastella näiden sosiaalisten liikkeiden rakentumista kestävän kuluttamisen kampanjoiksi sosiaalisen ja perinteisen median vuorovaikutuksessa. Tutkielma vastaa kysymykseen ”Miten yksilöllistynyt poliittinen vastuu ilmenee kestävään kuluttamiseen vetoavassa mediatapauksessa?” Kukkakaali-ilmiön poliittisuutta lähestytään tutkielmassa poliittisen kuluttamisen näkökulmasta. Poliittinen kuluttaminen nähdään yksilöiden mahdollisuutena kantaa kestävään kansalaiskäsitykseen liitettyä yksilöllistynyttä poliittista vastuuta. Poliittista kuluttamista tarkastellaan myös suhteessa kansalaisosallisuuden käsitteeseen. Lisäksi tutkielma pohtii poliittisen kuluttamisen ilmenemistä internetin ja sosiaalisen median tarjoamilla alustoilla. Tutkielmassa on käytetty tapaustutkimuksen lähestymistapaa tutkimuskohteen määrittelemisessä. Tutkimusaineistona toimii verkkoaineisto, joka koostuu kukkakaali-ilmiöön liitettävistä uutisartikkeleista sekä sosiaalisen median julkaisuista ja keskusteluista. Tutkielman metodologisena lähestymistapana on yhdistetty laadullista aineiston erittelyä ja teoriasidonnaista analyysia. Tutkielmassa havaitaan, että kukkakaali-ilmiön molemmat kampanjat sisältävät yksilöllistyneelle poliittisuudelle tyypillisiä ominaispiirteitä, kuten verkostomaisen rakenteen, arkisen toiminnan kohteen, joustavia osallistumisen tapoja sekä uskon oman toiminnan vaikuttavuuteen. Kampanjoissa käytetään myös kestävyyteen vetoavia kehystämisen tapoja. Kampanjat sisältävät myös poliittisen kuluttamisen muotoja – buycott-kuluttamista, diskursiivista poliittista kuluttamista ja elämäntapapoliittisuutta – muistuttavaa toimintaa. Johtopäätöksissä esitetään, kuinka kampanjoiden varsinainen poliittisuus paljastuu kuitenkin niiden tavoista määritellä toiminnan taustalla vaikuttavia kestävyysongelmia. REKO Vaasan selvää poliittista kuluttamista vastaava toiminta pyrkii kulutusvalinnoillaan tukemaan maanviljelijöitä ostamalla kukkakaalia suoraan lähituottajilta sekä kritisoimaan ruoantuotannon järjestelmää tarjoamalla vaihtoehtoisen tavan kuluttaa. Kukkakaalitalkoot-kampanja perustuu sen sijaan hetkelliseen tavoitteeseen kukkakaalin ostovoiman kasvattamiseksi ja yksittäisen sadon pelastamiseksi. Kukkakaalitalkoot-kampanja edustaakin poliittisen kuluttamisen sijasta ennemminkin kansalaisosallisuutta, jonka toiminnalla ei pyritä vaikuttamaan vakiintuneiden instituutioiden toimintaan. Ratkaisevaksi tekijäksi nousee tiedon määrä kulutusvalintojen seurauksista ja kuluttajien motivaatio soveltaa sitä arjen kulutusvalinnoissa. Kampanjoiden poliittisuuden eroa kuvataan johtopäätöksissä kansalaiskuluttajan ja kuluttajakansalaisen käsitteiden avulla. Tutkielma korostaa kukkakaalitalkoot-kampanjaan osallistuneiden kuluttajien kaltaisten kuluttajakansalaisten potentiaalia yksilöllistyneen poliittisen vastuun kantajina. Laajasti levinnyt ja paljon näkyvyyttä saavuttanut kampanja osoittaa, että kestävyysteemoihin perustuva kampanja voi onnistua mobilisoimaan suuren joukon ihmisiä.

Kunnalliset ruokapalvelut ovat avainasemassa lähiruoan ja luomun käytön edistämisessä. Asiakastarpeiden monipuolistuessa, lähiruoan ja luomun kysyntä on kasvanut ja se luo paineita kunnille lisätä tarjontaansa sekä antamaan mahdollisuuksia uusille ratkaisuille. On kuntakohtaista, tarjotaanko kouluissa lähi- tai luomuruokaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rehtoreiden ja kuntapäättäjien näkemyksiä lähiruoan ja luomun käytöstä kouluruokailussa. Kvalitatiivinen tapaustutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla (N=11) Tuusulan kunnan ala- ja yläkoulujen ruokapalveluista talvella 2018–2019. Tutkimuksen viitekehys rakentui kouluruokailun ympärille aikaisempien tutkimusten valossa esitettynä. Tutkimuksen perusteella lähiruokaa ja luomua arvostetaan ja halutaan nykyistä enemmän kouluihin. Rehtoreilla eikä valtuuston jäsenillä ollut lainkaan tietoa lähiruoan tai luomun nykyisestä käyttöasteesta, joten ensisijaisesti toivottiin viestinnän parantamista ja tietoa kunnan tämänhetkisestä tilanteesta. Luomun osalta valtakunnallinen tavoitetaso 20 % täyttyy. Lähiruokaa on tarjolla hyvin satunnaisesti. Haastateltavat eivät olleet pääosin tietoisia hankintalainsäädännön uudistuksesta eikä kansallisista lähiruoka- ja luomuohjelmista. Valtuuston jäsenet kokivat, ettei heillä ole vaikutusvaltaa ruokahankintoihin. Haastateltavat olivat eri mieltä siitä, voisiko Tuusulan kunta hankintalain puitteissa hyödyntää raaka-aineiden hankkimisessa luomua ja lähiruokaa. Ruokapalvelut ovat toistaiseksi itsenäisesti kehittäneet toimintaa haluamaansa suuntaan, eli kotimaisuusasteen nostamiseen. Enemmän luomua tai lähiruokaa voitaisiin tarjota kouluissa mikäli luomu- ja lähituottajien olemassaolosta ja tarjonnasta tiedettäisiin, kunnallista budjettia kasvatettaisiin sekä valtuustosta annettaisiin linjauspäätöksiä aiheeseen liittyen. Tutkimus lisäsi ymmärrystä lähiruoan ja luomun mahdollisuuksista kouluruokailussa. Tulokset ovat yhdensuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa ja auttavat osaltaan kouluruoan kehittämisessä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin maatilapohjaisia lähiruokayrityksiä, niiden strategioita selvitä kilpailussa, kilpailuetuja ja niiden käyttämiä jakelukanavia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten maatilat, jotka harjoittavat lähiruokatoimintaa, menestyvät ja millaisia jakelukanavia ne käyttävät. Tutkimus oli toimeksianto Luonnonvarakeskukselta ja aineistona käytettiin valmista aineistoa, jonka Luonnonvarakeskus oli kerännyt vuonna 2016 kyselytutkimuksella. Kohderyhmänä oli alkutuotantoa pääelinkeinona harjoittavat maatilat, joiden liikevaihdon osuus liiketoiminnasta oli yli 11 %. Tutkimuksen teoriapohjana ja mallina käytettiin Porterin Viiden kilpailuvoiman mallia ja kilpailustrategioita. Lisäksi tutkimuksen teoriaosuudessa on selvitetty lähiruoka-käsitettä ja lähiruoan merkitystä elintarviketaloudessa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvantitatiivinen tutkimusote. Aineistoa tiivistettiin ryhmittelyanalyysillä, jonka jaottelun perustana käytettiin taloudellisia mittareita kannattavuus, nettotulos ja rahoituksen saatavuus. Ryhmittelyanalyysin perusteella yritykset jaettiin menestysluokkiin ja yrityksiä tutkittiin menestysluokittain. Lähiruokayritysten kilpailustrategiana voidaan pitää differointia. Pienet lähiruokayritykset eivät pysty haastamaan keskusliikkeiden volyymeja ja resursseja mutta ne voivat menestyä tuotteella ja laadulla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laatu on tärkein kilpailuetu lähiruokayrityksille ja isoin haaste oli keskusliikkeiden valta. Laadun lisäksi kilpailuetuja olivat puhtaus, luomu, paikallisuus, luotettavuus ja pienen organisaation tuomat edut. Uhkaaviksi tekijöiksi kilpailutilanteessa nousivat esille yrityksen taloudellinen tilanne, lainsäädäntö, yrittäjän jaksaminen ja alhainen jalostusaste. Menestyvän lähiruokayrityksen liikevaihdolla mitattuna eniten harjoitettu päätoimiala oli yleensä hedelmien, marjojen tai maustekasvien viljely ja toiseksi eniten harjoitettu päätoimiala oli muu nautakarjatalous. Kannattavimpana jakelukanavana pidettiin suoramyyntiä. Menestysluokkien välillä havaittiin eroja taloudellisissa muuttujissa, kuten tulevaisuuden nettotuloksessa ja kannattavuudessa ja jakelukanavien käytössä. Menestysluokka ja liikevaihto olivat riippuvaisia toisistaan, ison liikevaihdon yritykset kuuluivat tutkimuksen menestyneisiin yrityksiin. REKO-rengas jakelukanavana nousi tutkimuksessa esille. Osa menestyvistä yrityksistä eivät käyttäneet REKO-rengasta lainkaan jakelukanavana, eikä sitä pidetty kannattavana jakelukanavana. REKO-renkaan ongelmana pidettiin pieniä asiakasmääriä ja volyymeja ja tuotteiden samankaltaisuutta eri yrittäjillä. Lähiruoalle on olemassa tarve mutta jakeluketjussa on edelleen ongelmia. Kuluttajat ostavat tuotteita eniten kaupasta ja yrittäjillä on hankaluuksia saada tuotteita kaupan valikoimiin. Lähiruokayritysten resurssit ovat pienet verrattuna elintarvikealan isoihin toimijoihin. Kilpailutilanteessa lähiruokayritys voi menestyä laadulla.

Within the context of recent concerns over environmental problems of food production, animal welfare, and producer’s low status in the food chain, food quality is of increasing importance among Finnish consumers. As a solution alternative food networks including direct selling aim to reform the relationship between producers and consumers. The main focus of pasture meat is the grazing of semi-natural grasslands. Grazing increases biodiversity, animal welfare, and meat quality. Most of the pasture meat is sold at the farm. The aim of this study is to explore how the quality of pasture meat is constructed in direct selling at farms in consumers’ point of view. A qualitative focus group method was used since it allows interactive discussions focused on a single topic. The data were collected from three focus group meetings held in Southern and Central Finland during spring and summer 2015. Altogether 16 consumers and 5 producers participated in the focus group discussions. All farms sell pasture meat through direct selling. The material was recorded and transcribed. Data-driven analysis was used. Data were classified and theme maps, synthesis and interpretation were formed. According to the results, the quality of pasture meat in direct selling consisted of willingness to support the producer, grazing, taste, and story. The most essential quality aspects were the willingness to support the producer and having and maintaining a direct contact with the production. Perceiving quality was a complex, sensual process and based on mutual trust. All the quality aspects are linked together and socially constructed. The quality was constructed in direct contact by seeing, experiencing, tasting and discussing with the producer. Price was not an important factor. Consumers expressed their values through political consumption. Reforming Finnish food culture, quality was constructed differently in alternative food networks compared to conventional food networks.

Työn tavoitteena oli kuvata ja analysoida eettisen ruoan kuluttamisen käsitettä luomu – ja Reilun kaupan kuluttajien näkökulmasta. Mielenkiintona oli selvittää, mitä eettisessä ruoan kuluttamisessa koetaan merkitykselliseksi ja mitä ovat eettiset ruokavalinnat. Lisäksi haluttiin selvittää, millä tapaa eettisinä juuri luomu – ja Reilun kaupan tuotteet näyttyivät. Aihetta lähestyttiin tutkielman kirjallisuusosiossa etiikan teorioiden kautta sekä luomalla katsaus eettisen kuluttamisen eri osa-alueisiin eli eettisiin ulottuvuuksiin. Tämä jälkeen keskityttiin eettiseen ruoan kuluttamiseen ja luomu ja Reilun kaupan tuotteiden eettisyyteen vertailevasta näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella hahmoteltiin teoreettinen viitekehys, jossa kuvattiin eettisen ruoan kuluttamisen sisältöä ja merkitystä, sekä niiden yhteyttä ruokavalintoihin. Empiirinen aineisto kerättiin keväällä 2010 teemahaastatteluina, joissa haastateltiin 12 luomu- ja Reilun kaupan kuluttajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin ja luokiteltiin fenomenografisella menetelmällä. Tutkimuksen tulokset, käsitykset eettisestä ruoan kuluttamisesta esitettiin kuvauskategoriasysteeminä. Eettinen ruoan kuluttaminen näyttäytyi, kuten aikaisemmissa tutkimuksissa, altruistisena välittämisenä niin muista ihmisistä, eläimistä kuin ympäristöstä, mutta voimakkaasti myös kuluttajan ja tämän perheen terveydestä ja turvallisuudesta huolehtimisena. Näistä käsityksistä seuranneet ruokavalinnat olivat lähiruoka, luomu – ja Reilun kaupan tuotteet sekä kasvis- tai kasvispainotteinen ruoka. Näistä korostuneimman eettisenä koettiin lähiruoka. Luomutuotteet puolestaan koettiin pääasiallisesti eettisenä terveyden kannalta ja Reilun kaupan tuotteet muiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Edellä kuvattujen käsitysten ohella merkittäväksi tulokseksi nousi käsitys eettisestä ruoan kuluttamisesta vapaaehtoisena yksinkertaistamisena, tai ainakin pyrkimyksenä siihen. Yksinkertaistaminen näyttäytyi eriasteisena oman ruoan kulutuksen kohtuullistamisena ja jopa luopumisena omasta mielihyvästä eettisten periaatteiden takia.

Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.

Aims: Community supported agriculture (CSA) belongs to the alternative food networks that have become more prevalent in recent years. Common features for CSA are local food, support for environmentally friendly agriculture and communality. The aim of this study is to clarify the effects of CSA on the everyday life of the members. The research questions are 1) how the membership of CSA and the weekly vegetable box affect the management of the household food economics and 2) how the membership of CSA does affect the everyday life management of households. The study was carried out among the members of the Herttoniemi Food Co-operative. This urban farm in an applied version of the CSA. The theoretical framework of this study consists of the concept of everyday life management of Liisa Haverinen (1996) and of the previous studies on CSA. Data and methods: This study is a qualitative study. The research data was collected by means of three focus group discussions. There were 16 Herttoniemi Food Co-operative members participating in total. The data was analyzed using thematic content analysis. Results and discussion: The results showed that the membership of the food co-operative has many kinds of effects on the everyday life. In cooking, the members tended to be more creative, open-minded and inventive. Cooking from scratch increased. The time used for cooking seemed to increase. The members used vegetables in greater quantity and with more versatility than before. The members’ skills in vegetable processing and recognition developed. Further, the membership did improve knowledge of the food chain in general and members’ food literacy. In families with children the membership had a special educational focus. Local food, also organic food in some families, and the knowledge of the origin of food seemed to improve satisfaction of life. The membership had increased the valuing of food generally. It appears that the membership of food co-operative has extensive effects on the members’ everyday life. It seems that implementing one’s own values in food supply will increase satisfaction in everyday life. The membership is likely to increase ethical reflection related to food choices.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yrittäjän roolia lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä. Lähiruoan kysyntä on kasvussa ja erilaisia lähiruoan tarjontamuotoja ilmestyy markkinoille jatkuvasti. Myös erilaiset julkishallinnon ohjauskeinot tukevat lähiruoka-alan kasvua. Lähiruoka-alan kasvusta huolimatta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Syitä tähän ovat muun muassa tarjontaa suurempi kysyntä tiettyä tuotetta tai palvelua kohtaan tai lähiruokatuotteiden haasteellinen tunnistaminen tavanomaisten tuotteiden joukosta. Aiempiin tutkimuksiin perustuen lähiruokayrittäjän tulisi toimia markkinalähtöisemmin ja kiinnittää huomiota tuotteista ja palveluistaan viestimiseen, jotta asiakkaat löytäisivät ne helpommin. Tässä viestimisessä arvolupaus nousee keskeiseksi elementiksi. Tutkielman viitekehys rakentuu yrittäjyyden ympärille. Lähiruokayrittäjä johtaa lähiruokayritystä, jonka liiketoiminnan taustatekijöihin vaikuttavista tekijöistä tässä tutkimuksessa tarkastellaan lähiruokamarkkinoita, lähiruoan julkisohjausta, sekä niiden aikaansaamia liiketoimintamahdollisuuksia. Lähiruoka-alan kilpailuvoimien seurauksena liiketoimintamahdollisuuden jäsentäminen erilaistamisstrategian avulla voi mahdollistaa lähiruokayrityksen menestymisen ja aseman vahvistamisen lähiruoka- ja elintarvikemarkkinoilla. Erilaistamisstrategian täytäntöönpanossa tärkeää on lisäarvon tunnistaminen ja arvolupauksen määritteleminen. Lähiruokayrityksen hyödyntämän liiketoimintamahdollisuuden, liiketoiminnan strategian ja liiketoimintamallin tarkastelu toteutettiin tapaustutkimuksena yksilöteemahaastattelua menetelmänä käyttäen. Haastateltuja lähiruokayrityksiä oli yhteensä 17 kappaletta ja ne toimivat Uudenmaan, Etelä-Savon ja Varsinais-Suomen alueilla. Haastatteluaineisto kerättiin osana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) koordinoimaa ja Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) lähiruokaohjelman rahoittamaa Lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista edistävät toimenpiteet FOREFOOD -hanketta keväällä 2013. Tutkimuksessa selvisi, että osa lähiruokayrityksistä oli perustettu lähiruoka-alan tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia hyödyntäen ja moni yritys oli kiinnostunut kehittämään liiketoimintaansa kannattavammaksi, mutta vain muutama yrityksistä oli halukas laajentamaan liiketoimintaansa. Muun muassa epävarmana nähty tulevaisuus politiikan osalta voitiin nähdä vaikuttavan joidenkin lähiruokayritysten liiketoiminnan kehittämisen tavoitteisiin. Tutkimuksessa selvisi myös, että lähiruokayrityksen liiketoimintamalli ja arvolupaus oli määritelty yrityksen resurssien, ei asiakkaan näkökulmasta ja arvolupauksen viestimisen systemaattisuudessa oli yritysten kesken suuriakin eroavaisuuksia. Voitiin kuitenkin huomata, että mitä selkeämmät liiketoiminnan kehittämisen tavoitteet yrityksellä oli, sitä tarkemmin myös liiketoimintamalli ja arvolupaus oli yrityksen osalta määritelty. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähiruokayrityksillä oli jonkin verran haasteita omien asiakkaiden ja asemoitumisen tunnistamisessa. Keskeisten tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että lähiruokayrittäjän rooli kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämisessä perustuu lähiruokamarkkinoiden muokkaamiseen, muuttuviin markkinoihin sopeutumiseen sekä lähiruoan tarjonnan saavutettavuuden edistämiseen. Lähiruoan saatavuutta yrittäjän on mahdollista parantaa omaa liiketoimintaa kehittämällä muun muassa asemoitumisen ja viestinnän osalta. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan koko lähiruoka-alaa, mutta voivat antaa yhdenlaisen näkökulman lähiruoan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistämiseksi. Tutkielma voi toimia myös apuna pohdittaessa oman yrityksen markkinalähtöisyyden edistämistä.