Browsing by Subject "lääketiede"

Ihmisten mahdollisuudet olla tekemisissä lääketieteen ja terveydenhoidon kanssa ovat moninaistuneet jamuuttuneet selvästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhtäältä molekyylibiologia, geeniteknologia ja lääketeollisuus kehittävät yhä erilaisempia mahdollisuuksia sairauksien hoitoon. Samalla hyvinvointivaltioissailmenneet poliittiset muutokset ovat synnyttäneet paineita muuttaa julkisen terveydenhuollon käytäntöjä ja tapoja, joilla ihmiset ovat tekemisissä palvelujärjestelmän kanssa. Internet ja uusi viestintäteknologia liittyvät olennaisesti terveydenhuollon muuttuviin käytäntöihin. Terveydenhuollon asiakaskeskeisyyttä vahvistamaan julkishallinnossa on käynnistetty useita sähköisiä terveydenhuollon projekteja. Tutkielmassa lähestytään kansanterveyden edistämiseen valjastettuja verkkopalveluita teorialähtöisesti foucault’laista hallinnan analyyttista ja toimijaverkkoteoreettisesta näkökulmaa yhdistäen. Tarkastelun kohteeksi on valittu yksittäinen, sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämä Hyvinvointipolkuterveysportaali, joka sisältää erilaisia sovelluksia ja testejä oman terveydentilan arvioimiseen ja hyvinvoinnin edistämisen tueksi. Tutkielmassa ei käytetä erillistä metodia, vaan tavoitteena on muodostaa kahden lähestymistavan välinen synteesi, jolla selvittää yhtäältä sitä, miten elintavat tuodaan portaalin käytön yhteydessä hallinnan kohteeksi ja toisaalta siten, miten hallinnan subjektin muotoutumista voidaan teorioiden valossa hahmottaa. Keskeiseksi käsitteeksi nousee toimijaverkkoteoreettisesta ajattelusta tuttu kääntämisen (translation) käsite, jonka avulla on mahdollista tarkastella yhtäältä teknologisen ja inhimillisen kytkeytymistä toisiinsa ja toisaalta sitä, miten hallintakäytännöt ja itsen muovaamisen käytännöt liittyvät yhteen. Siinä missä Foucault’n tutkimuskysymykset elämän tulemisesta hallinnan kohteeksi ja subjektin rakentumisesta olivat ennen kaikkea historiallisia ja koskivat pitkiä ajanjaksoja, edellyttää toimijaverkkoteoria keskittymään konkreettisesti empiiriseen nykyhetkeen ja purkamaan siinä itsestään selviltä näyttäviä toimijoita ja ilmiöitä nykyisyydessä, joka on yhä vahvemmin erilaisten viestintäteknologioiden välittämää. Hylkäämällä perinteinen yhteiskuntatieteissä vallinnut jako luontoon ja teknologiaan,inhimilliseen ja ei-inhimilliseen toimijaverkkoteoria antaa mahdollisuuden lähestyä ennakkoluulottomasti erilaisia ilmiöitä sekä toisaalta itsen ja ulkoisen hallinnan välisiä jännitteitä. Tarkasteltaessa subjektiksi muodostumista konkretisoituu hallinnan strategioiden toteutumisen epävarmuus.Portaalia ei voida tarkastella yksinkertaisesti paikkana, jonne asiantuntijuus puhtaana siirtyy ja josta se edelleen liikkuu sellaisenaan käyttäjien ajatuksiin ja käytöksen osaksi. Elämän kontrolloimattomuus herättääkin kysymyksen siitä, miten hallinnan analytiikan ja toimijaverkkoteorian avulla voidaan ymmärtää se verkostojen ulkopuolelle jäävä mahdollisuuksien kenttä, johon nykyinen hallinta pyrkii yhä hanakammin puuttumaan.

Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.

Itsetuhoiset potilaat ovat suuri potilasryhmä päivystyspoliklinikoilla. Itsemurhien ilmaantuvuus oli Suomessa vuonna 2020 13.0 / 100 000 asukasta. Itsemurhaan liittyvien ajatusten ja yritysten määrä on huomattavasti suurempi. Osa itseaiheutetuista vammoista aiheutetaan ilman itsemurhatarkoitusta, joskaan suomalaisessa väestössä näiden vammojen yleisyyttä ei tarkkaan tunneta. Vammojen vaikeusaste ei korreloi itsemurhatarkoituksen kanssa itseään ranteeseen viiltäneillä potilailla. Ranteiden viiltely on yleinen tapa vahingoittaa itseään. Itseaiheutetuissa vammoissa yläraaja on yleisin vamma-alue. Toisaalta käsikirurgisista syvän rannevamman saaneista potilaista itsetuhoisessa tarkoituksessa tehtyjä oli erään tutkimuksen mukaan 20 %. Ranteiden viiltely johtaa harvoin kuolemaan, mutta ranteen hermojen, jänteiden ja verisuonten vaurioituminen voi johtaa vaikeaan käden toimintakyvyn häiriöön. Syvässä rannevammassa vaurioituu hermoja, jänteitä ja/tai verisuonia, joiden korjaaminen vaatii kirurgista hoitoa. Somaattinen toipuminen on aikaavievää ja vaatii kuntoutusta etenkin jännevammojen osalta. Itseään vahingoittaneiden potilaiden itsemurhariski on merkittävästi muuta väestöä suurempi. Taustalla on usein psykiatrisia häiriöitä, kuten mieliala-, ahdistuneisuus-, päihde- ja persoonallisuushäiriöitä. Kirurgisen hoidon lisäksi on tärkeää huomioida psykiatrisen hoidon tarve. Itseään vahingoittaneiden potilaiden psykososiaalisen arvion toteutumisessa on merkittäviä puutteita, eikä vakiintunutta hoitopolkua ole. Itseaiheutettujen ja muiden vammojen välillä ei ole nykykirjallisuudessa havaittu eroa objektiivisesti mitattuna motorisen ja sensorisen toipumisen osalta. Potilaiden kokemat oireet ja subjektiivinen haitta saattavat olla itseaiheutetuissa vammoissa vakavampia. Vertailevaa tutkimusnäyttöä itseaiheutettujen ja tapaturmaisten rannevammojen ennusteesta sekä hoidon ja kuntoutumisen onnistumisesta on kuitenkin hyvin vähän.

Objective of the study. Medicine and dentistry are some of the oldest professions in the world and in addition to that also very popular study fields in Finland. Previous research has shown that especially interest in the field of study, altruistic motives and job opportunities are the main reasons why students study medicine or dentistry. Most of the previous studies have been concentrating in the quantitative analysis of study motives. In this study, the centercentre of attention is in the study motives which the students have themselves articulated. The study aims to analyse how these motives express students’ intrinsic and extrinsic motivation. Studying the quality of study motivation is crucial since especially intrinsic motivation has been showed to lead to the well-being of the students and better study outcomes. Methods. The research material was collected in the faculty of medicine, the University of Helsinki. The research material was collected with an internet based questionnaire as a part of a study module for first year medicine and dentistry students. The study was conducted by analysing the study motives of 149 students using qualitative abductive content analysis. In addition to that quantitative approach was used for comparison of the number of the motives in different categories. Results and conclusions. The students in this study were motivated by interest in the study subject, factors that related to practising as a doctor or dentist, factors that related to have a professional career and previous personal experiences. Most of these motives could be seen to express the intrinsic motivation of the students. When educating future doctors and dentists the emphasis should be on supporting and fostering students’ intrinsic motivation. This can be done by allowing students to satisfy their basic needs for autonomy, competence and relatedness. Previous research has shown that for example mentoring, encouraging and constructive feedback and student-centred teaching methods are useful tools for supporting students’ intrinsic motivation.

Työni tavoitteena on tutkia Hildegard Bingeniläisen(1098–1179) Causae et curae -teoksen antamaa käsitystä maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mitä teoksessa kuvataan naiselliseksi ja mitä miehekkääksi? Mihin nämä erot perustuvat? Ja onko teoksesta löydettävissä essentialistisia ominaisuuksia miehille ja naisille? Lähtöoletukseni on, että teoksesta löytyy maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen essentialistisesti välttämättä kuuluvia asioita. Tutkimus perustuu Causae et curae -teokseen, joka on lääketieteellis-teologis-filosofinen teos. Se koostuu viidestä eri kirjasta ja tutkimukseni kannalta Kiinnostavimmat asiat löytyvät toisesta kirjasta, joka myös muodostaa yli puolet koko teoksen kokonaispituudesta. Causae et curaen ymmärtämisen apuna käytän vertailukohtana jonkin verran Trotulaa, Causae et curaen aikalaisteosta, joka on syntynyt Salernolaisen lääketieteen piirissä. Aineistosta etsin asioita jotka kertovat jotakin sukupuolista. Tärkeitä aiheita ovat kahdeksan eri ihmistyyppiä, Aadamin ja Eevan olemus ja rooli luomisessa ja syntiinlankeemuksessa, yhdyntä, sekä sukupuolten erilaiset ruumiintoiminnot, kuukautiset ja sperma. Työni tulos on, että Causae et curae -teoksessa feminiinisyys ja maskuliinisuus palautuvat luomiskertomukseen ja syntiinlankeemukseen. Miehen ja naisen olemuksellinen erilaisuus perustuu erilaiseen luomiseen: Miehen Jumala teki maasta ja naisen miehen lihasta. Erilaisesta lähtökohdastaan johtuen miehet ovat kuumia eli maata ja tulta, ja naiset ovat kylmiä eli vettä ja ilmaa. Syntiinlankeemuksen myötä mies ja nainen eriytyivät vielä lisää, sillä lankeemuksessa nainen sai ensimmäiset kuukautisensa ja miehen keho alkoi tuottaa spermaa. Puhuessaan teoksessaan luomiskertomuksesta Hildegard puhuu molempien sukupuolien kohdalla absoluuttisesti heidän ominaisuuksistaan. Todellisessa elämässä naiset ja miehet heijastavat oman sukupuolensa ihannetta eri tavoin. Miehisiksi ominaisuuksiksi on kuvattu kuumuutta, kovuutta, viisautta ja vahvuutta. Kaikki miehet eivät kuitenkaan toteuta näitä ja jos ihmistyyppejä on uskominen, niin yksikään mies ei voi olla näitä kaikkia. Sama toistuu naisten kohdalla. Naiselliseksi kuvatut asiat ja ominaisuudet eivät kuvaa kaikkia naisia. Edes kuukautiset ja sperma eivät ole sukupuolen essentialistisia määrittäjiä, sillä molemmista sukupuolista löytyy ihmisiä jotka eivät kykene niitä tuottamaan.

Tutkielmassa tarkastellaan ilman emätintä syntyneiden henkilöiden kokemuksia emättimen dilataatiohoidosta sekä niiden yhteyttä sukupuolen kokemukseen. Dilataatiohoidon tavoitteena on yhdynnät mahdollistava emätin. Emättimen dilataatiohoitoa käsittelevää puhetta tarkastellaan kriittisen vammaistutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä motivoi ilman emätintä syntyneitä henkilöitä toteuttamaan henkisesti ja fyysisesti rankaksi havaitun hoidon. Tutkielman teoriatausta pohjautuu feministisen, queer- ja vammaistutkimuksen risteyksestä kumpuavaan crip-teoriaan. Tutkielmassa hyödynnetään crip-teorian alaisuuteen kuuluvaa Alison Kaferin poliittis-relationaalista mallia, jonka avulla lääketieteellisiä hoitokäytäntöjä voidaan arvioida kriittisesti. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston analyysimetodina käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty dilataatiohoidon lopputuloksiin eli toiminnalliseen emättimeen liitettyjä odotuksia ja oletuksia. Tutkielmassa keskitytään pohtimaan, miten toiminnallinen emätin on ilman emätintä syntyneiden haastateltavien näkemyksissä yhteydessä naiseuteen, naiselta odotettuun kehoon ja kehon toimintoihin. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä 90-luvulla syntynyttä pääkaupunkiseudulla asuvalta henkilöltä, jotka ovat toteuttaneet emättimen dilataatiohoidon. Tutkimustulokset haastavat lääketieteen käsityksiä sekä ilman emätintä syntymisestä että dilataatiohoidon toteutuksesta. Tieto synnynnäisestä emättimen puuttumisesta ei ollut haastateltaville automaattisesti traumaattinen kokemus, eikä dilataatiohoidon toteutus vahvistanut haastateltavien kokemusta sukupuolesta. Haastateltavien käsitys itsestään ja tulevaisuudestaan perustui kokemukseen lääketieteen ammattilaisista. Jos haastateltavat tulivat kohdatuksi ja saivat tietoa synnynnäisestä kehostaan, synnynnäinen keho ei ollut haastateltaville traumaattinen kokemus. Sen lisäksi tutkimus osoittaa dilataatiohoidon toteutusta motivoineen lääketieteen hallinnoima pakollinen kyvykkyys. Hoitokokemuksesta riippuen haastateltavat toteuttivat hoidon joko syrjinnän välttämiseksi tai heterosuhteiden mahdollistamiseksi.

Virtuaalitodellisuus on tietokoneella luotu keinotekoinen tai todellisuutta mallintava kolmiulotteinen audiovisuaalinen ympäristö. Ensimmäinen virtuaalitodellisuuteen johtava keksintö – stereoskooppi – tehtiin jo vuonna 1838, mutta varsinaiset nykyaikaiset virtuaalitodellisuuslasit tulivat markkinoille 2010-luvulla. Realistisen virtuaalitodellisuuden tulee välittää tietoa usealle eri aistille käyttöliittymän kautta, ja tämä vaatii hyvin suorituskykyisiä tietokoneita. Virtuaalitodellisuutta voidaan hyödyntää lääketieteessä muun muassa kuntoutuksessa, psykoterapiassa, kirurgiassa, sekä lääketieteen perusopinnoissa. Virtuaalitodellisuussimulaattorit mahdollistavat kolmiulotteisessa ympäristössä harjoittelun ja asioiden tarkastelun, joka esimerkiksi tutustuttaa leikkaukseen, mahdollistaa toistuvan harjoittelun, ja virheiden tekemisen ilman eettisiä komplikaatioita. Mitä realistisempi virtuaalitodellisuusympäristöstä halutaan tehdä, sitä enemmän laskentatehoa se vaatii tietokoneelta. Edelleen on kuitenkin myös asioita, joiden realistinen mallintaminen on vielä hyvin haastavaa tai mahdotonta, kuten oikeanlainen tuntoaistipalaute virtuaalimaailman manipuloinnista, tai nesteiden ja kudosten luonnollinen käyttäytyminen. Tätä tutkielmaa varten haastattelin kahta alan asiantuntijaa. Heidän näkemysten mukaan virtuaalitodellisuus soveltuu hyvin kolmiulotteisen anatomian opetteluun, sekä leikkauksien suunnitteluun. Motoristen taitojen oppimisen haasteena on kuitenkin sekä virtuaalisten mallien että liikkeen seurannan tarkkuus, sekä haptisen palautteen luomisen vaikeus. Fyysisten simulaatioiden yhdistäminen virtuaalitodellisuuteen lisätyn todellisuuden avulla tuottaa tällä hetkellä realistisimman leikkauskokemuksen. Nykyisissä virtuaalitodellisuuslaitteistoissa realismi ei ole vielä riittävän korkealla tasolla, jotta ne korvaisivat reaalimaailman harjoittelua sekä vainajilla että oikeilla potilailla. Kuitenkin virtuaalitodellisuuden avulla saadaan tutkimusnäytön puitteissa usein vähintään yhtä hyvä oppimisen taso, kuin perinteisillä harjoitusmenetelmillä.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Suomen kielen alaan kuuluvassa tutkielmassa eritellään ja kuvataan sitä, millaiset kielelliset piirteet luonnehtivat lääkäreille tarkoitetun Akuuttihoito-oppaan (Kustannus Oy Duodecim, 2018) tekstilajia, sekä analysoidaan oppaassa lukijan ohjailuun käytettyjä kielellisiä keinoja. Akuuttihoito-opas koostuu 288 erillisestä artikkelista, joista tekstin aiheeseen liittyvän karkean lajittelun perusteella analyysin kohteeksi on rajattu 32 tekstiä. Tutkielma on luonteeltaan deskriptiivinen ja kvantitatiivinen. Tutkimuksen teoriakehyksenä toimii systeemis-funktionaalinen teoria, ja tutkimuksessa käytetään tekstintutkimuksen ja diskurssianalyysin keinoja. Ohjailukeinojen analyysissa hyödynnetään myös kieliopin perinteisiä kuvaustapoja modaalisuuden jäsentämisessä. Analyysissa käy ilmi, että teksteistä ei pääsääntöisesti ole osoitettavissa vakiomuotoista kokonaisrakennetta, mutta tekstit rakentuvat asioiden tyypillisen esittämisjärjestyksen varaan. Luetelmamuotoisten tekstien koherenssi nojaa vahvasti otsikointiin ja luetelmamuotoon, ei niinkään eksplisiittisesti ilmaistuihin koheesiokeinoihin, ja ilman täydentävää kontekstuaalista tietoa sen tulkitseminen koherentiksi on vaikeaa. Tällainen rakenne kuitenkin mahdollistaa ekonomisen kirjoittamisen silloin, kun lukija jakaa riittävästi yhteistä tietoa kirjoittajan kanssa. Analyysissa havaitaan, että kieliopillisten metaforien käyttö kytkeytyy oleellisesti lauseiden informaatiorakenteeseen sekä diskurssiyhteisön tapaan käsitteistää ympäröivää todellisuutta. Kieliopilliset metaforat myös mahdollistavat informaation ilmaisemisen tiivisti. Toisaalta myös aineistossa ilmenevä passiivin ja muiden yksipersoonaisten rakenteiden runsas käyttö vaikuttaa informaatiorakenteeseen. Analyysissa havaitaan myös, että modaalisuuden eri lajien suhteen vallitsee selvä työnjako ainakin modaaliverbien osalta: suurin osa dynaamisesta ja episteemisestä modaalisuudesta viittaa mahdollisuuteen pikemmin kuin varmuuteen, ja välttämättömyyttä ilmaiseva deonttisuus on huomattavasti yleisempää kuin luvallisuutta ilmaiseva. Tutkielmassa nimitetään ohjailun keinojen kahtalaisuutta harkintaan ohjaamiseksi ja toimintaan ohjaamiseksi. Nesessiivisiä rakenteita käytetään erityisesti ilmaisemaan kliinisen työn normeja, ja tällainen käyttö viittaa lääkärin työn institutionaaliseen luonteeseen. Kielellisen ohjailun keinojen valinta selittyneekin oppaassa annettujen ohjeiden taustalla vaikuttavan tieteellisen tiedon ja kirjoittajan siihen suhteuttaman oman käytännön kokemuksensa yhteisvaikutuksesta. Kirjoittaja poimii tieteellisestä tiedosta oman ymmärryksensä ja käytännön kokemuksensa perusteella relevantiksi katsomansa osan ja sen jälkeen asettaa tiedon kielellisten ohjailukeinojen avulla joko harkittavaksi tai toimintaan velvoittavaksi.