Browsing by Subject "maatalous"

Finnish agriculture has faced radical changes since the mid-20th century due to intensification of agricultural production. These changes have resulted into considerable wildlife habitat loss and degradation of biodiversity. Open ditches and their boundaries are one such habitat. They were widely replaces by subsurface drainage. This thesis aims to understand the role open ditches for agricultural biodiversity; what kinds of plants live the ditch habitat and can ditches enhance agrobiodiversity? To answer these questions we surveyed the vegetation of ditch slopes and ditch banks. Both vegetation composition and species richness were studied. The survey concerns only vegetation, but it is assumed that plant species diversity supports diversity of other groups of organisms. The data was collected in summers 2008 and 2009 in Lepsämä river catchment in Southern Finland in co-operation with MYTVAS (Significance of the Finnish agri-environment support scheme for biodiversity and landscape) -project. Ditch habitat characterization was done by studying the most common species and their indicative values in the data. Also NMS-ordination graph was created. Environmental variables were analyzed too. According to the literature review ditches can have significant role in maintaining agrobiodiversity, and their existence has probably reduced biodiversity loss. However, the vegetation analysis shows that the study area was species-poor and homogenous. Probable explanations are the habitat’s humidity and high levels of nutrients alongside the dominance of few strong weed species. In order to improve ditches as wildlife habitats their quality should be enhanced. For example fertilizer and herbicide drifts should be reduced and ditch banks could be widened. Also tending the ditch habitat by cutting or grazing are highly recommendable methods to enhance biodiversity.

The EC regulations for organic farming (OF), No. 834/2007 and 889/2008, apply in all EU countries but still, different rules are being implemented. Every country in the EU has its own certification bodies and certification systems, and the interpretation of the EC regulations for organic farming is done nationally. The purpose of this research is to fill a gap in the understanding how rules of organic farming differ between three countries in Europe: Finland, Sweden and Austria. In particular, this study aims to examine the role of the national interpretations of the EC regulations for OF at different stages in the food supply chain. The main interest lies in why these differences in interpretation occur, and what interpretations are made at what stage in the system. The methods chosen for answering the research questions is a literature review, a survey with qualitative interviews for gathering relevant topics from the field and finally a comparison of the EC regulations for OF and the national legislations and guidelines in Finland, Sweden and Austria for these topics. This study shows that there are many topics in OF where the EC regulations for OF leave room for variable interpretations and hence, it is unclear to the implementing authorities in the member states how to interpret these. The most significant result is that some of the differences in interpretation lead to the organic farmers being unequal across the countries. Even for statements with clear reasoning and precise instructions there can be significant differences in interpretation between the countries. Based on the results of this research I can state that the farmers in OF would benefit from a more harmonized landscape of OF rules on EU-level, as this would lower the inequality between farmers in OF in the different countries. One mean of doing this would be to reduce the number of statements of qualitative character.

Rehevöityminen on merkittävä ympäristöongelma Itämerellä, ja ilmastonmuutos yhä pahentaa tutkimusten mukaan rehevöitymistilannetta. Maatalous on suurin yksittäinen ravinnekuormituslähde. Erityisesti Suomen jokien fosforihuuhtoumat ovat yhä liian runsaita. Kipsikäsittelyä ja rakennekalkitusta on viime vuosina tutkittu mahdollisina fosforikuormituksen vähentämiskeinoina savimailla. Maatalouden tuloista syntyy yhteiskunnallisesti hyötyjä, mutta samalla rehevöitymishaitat lisääntyvät. Kipsikäsittelyllä ja rakennekalkituksella voidaan vähentää maatalouden fosforikuormitusta, ja toisaalta ne lisäävät kustannuksia. Rakennekalkitus saattaa lisätä satoisuutta. Lisäksi sekä maataloudesta että vesiensuojelutoimista syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Tässä tutkielmassa rakennekalkitusta ja kipsikäsittelyä vertailtiin arvioimalla tutkimuskirjallisuuden perusteella niille yhteiskunnalliset hyvinvointifunktiot, joissa nämä haitat huomioitiin. Vertailutasoksi laskettiin hyvinvointifunktio tilanteelle, jossa ei tehdä lainkaan vesiensuojelutoimia. Hyvinvointifunktiot laskettiin kahdella tasolla, ensimmäisessä huomiotiin vain maatalouden vesistöhaitat, ja toisessa myös ilmastohaitat. Edustavana alueena tutkielmassa pidettiin Lounais-Suomea, ja viljelylajikkeeksi valittiin ohra. Kirjallisuuden perusteella arvioitiin vuosittaiset voitot viljelyhehtaarilta sekä maataloustuotannon fosforihuuhtoumat ja ilmastopäästöt. Lisäksi arvioitiin kipsikäsittelyn ja rakennekalkituksen kustannukset ja vaikutukset fosforihuuhtoumiin sekä niiden tuotannon ja levityksen kasvihuonekaasupäästöt. Sekä vesistö- että ilmastohaitat arvioitiin euroissa. Tulosten perusteella sekä kipsikäsittely että rakennekalkitus ovat yhteiskuntataloudellisesti kannattavia toimenpiteitä, kun otettiin huomioon vain vesistöhaitat. Kun tarkasteluun lisättiin ilmastohaitat, vain rakennekalkitus oli kannattava toimenpide vertailutasoon nähden. Rakennekalkitus oli yhteiskunnallisesti kannattavampi toimenpide molemmilla tarkastelutasoilla. Tutkielman herkkyystarkastelussa tutkittiin, miten tulokset muuttuivat muuttamalla oletuslukuja. Herkkyystarkastelusta selvisi, että lisätutkimusta tarvitaan erityisesti rakennekalkin vaikutuksen kestosta ja oikeasta levitysmäärästä, jotta tulosten luotettavuutta voisi arvioida paremmin. Kipsikäsittelyn hyvinvointifunktiossa kuljetusmatkalla oli suuri merkitys. Jos kipsin toimitusmatka olisi lyhyempi, voitaisiin kipsikäsittelyllä kompensoida ilmastohaitat.

Climate change affects the human habitat and the mechanics that cause this scientific phenomenon are somewhat well known. This study examines how forest policy, agricultural policy and environmental policy can control the mechanisms that cause climate change. The material of the study consists of interviews of 12-13 Finnish experts, each representing one of the previously mentioned sectors. Each of the experts have been asked 13-14 questions about the importance of climate change mitigation, as well as the mechanisms by which agriculture and forests affect the climate and how climate change should be considered in environmental policy. The data was collected between October 8th and November 8th of 2019. This was in five weeks after the IPCC 1,5-degree climate report was published. A series of topics was constructed from the answers, and they are meant to be used as topics to be discussed in the Finnish 2019 parliamentary election. All the answers transcribed and part of the study. In addition, on how important scientific academics see the control of climate change, they were also asked how critical climate change is. The experts’ answers to the importance of controlling climate change were almost unanimous and considered to be highly important. Carbon sink and storage were considered the most effective methods to control climate change. According to the results, the study proposes topics that should be discussed in politics and when a person wants to advance the control of climate change in forest, agriculture and environment politics. Political decisions are often based on value judgement, which again are based on the information of different methods efficacy. The results that are discussed in this study are not the only options, but they give guidelines and reasons for discussions related to effective choices. Forest policies should recognize the effects of forest industry to the development of carbon sink and storage. Forest industries prerequisite for operation and decision making in addition to considering employment and export industry, must also consider the effect for Finland’s net carbon emissions. Activities which lengthen the forest rotation time would have multiple positive benefits and increase forest carbon storage. Agricultural politics should broaden the discussion to reach food politics. Consumption habits have big effect on agricultural production structure and it can be directed by many ways. The structure of agricultural production should also be considered from the emission point of view, because the land use is substantially large and changes in production can affect Finland’s emission in a scale, that would have large effect on our nations net carbon emissions. To strengthen carbon sinks, landowners should have compensation mechanism methods, that increase carbon sinks, and which are combined to the size of the carbon storage. In environmental policy climate change must be paid more attention and governmental boundaries must not intervene significant decision making. The strengthening of the role of Ministry of the Environment and adding co-operation between different ministries supports the decision making regarding environmentally positive issues.

Euroopan unionin maataloussektorin on täytynyt sopeutua jatkuviin markkinoiden, politiikan ja toimintaympäristön muutoksiin. Nykytilanteeseen sopeutumisen kannalta rahoituksen ja pääomarakenteen tarkastelu on noussut tärkeäksi tekijäksi yritysten liiketoiminnan kasvun, tehokkuuden ja selviytymisen suhteen. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tuoretta tietoa Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden rahoituksesta, pääomakannan kehityksestä ja pääomarakenteeseen vaikuttavista tekijöistä uusimman FADN-kirjanpitoaineiston perusteella. Tutkielman teoriaosuus perustuu yleiseen rahoitus- ja pääomarakenneteoriaan. Lisäksi tutkimuksessa käydään läpi pääomarakenneteorioiden merkitystä maatalouden pääomarakenteen kannalta ja pääomarakenteeseen yleisesti vaikuttavia tekijöitä. Aluksi FADN-kirjanpitoaineistoa tarkasteltiin deskriptiivisesti, jolloin tutkittiin Euroopan unionin maatalouden pääomakannan ja pääomarakenteen kehitystä sekä maatalousyritysten vieraasta pääomasta maksamaa hintaa vuosina 2004–2013. Tämän jälkeen kvantitatiivisella paneeliregressiolla testattiin, vaikuttavatko teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin perustuvat, yleisesti pääomarakenteeseen yhteydessä olevat tekijät Euroopan unionin maatalouden pääomarakenteeseen. Tutkimustulosten mukaan maakohtaiset rakenteelliset erot, erilaiset strategiat ja riskit vaikuttivat merkittävästi maatalouden pääomarakenteeseen, pääomakantaan ja vieraasta pääomasta maksettavaan korkoon. Euroopan rahoitusmarkkinoiden epävarmuus vaikutti Euroopan unionin jäsenmaihin eri tavalla. Lisäksi erilaiset kriisit ja toimintaympäristön sekä kysynnän muutokset korostuivat tarkasteltavalla ajanjaksolla. Tutkimustuloksissa nousi myös esille, että maatalousyritysten kasvaessa ja muuttuessa yritysmäisemmiksi rahoitusriskien merkitys lisääntyi. Empiiristen tutkimustulosten mukaan Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden velkaantuneisuus riippui positiivisesti keskimääräisestä yrityskoosta, kasvusta, velkaan liittymättömästä verosuojasta ja riskistä. Negatiivisesti velkaantuneisuus riippui kannattavuudesta ja omaisuusrakenteesta. Velkaan liittymättömän verosuojan osalta vaikutus oli oletuksien vastaisesti positiivinen. Toisaalta myös aikaisemmista empiirisistä tutkimuksista löytyy ristiriitaisia tuloksia edellä mainittujen muuttujien osalta. Tulosten mukaan jäsenmaiden sisäisillä tekijöillä oli myös suuri merkitys velkaantuneisuuteen. Tulokset eivät noudattaneet suoraan mitään pääomarakenneteoriaa, mutta nokkimisjärjestysteoria sai eniten tukea.

Tilanteessa, jossa ilmastonmuutos muuttaa elinolosuhteita ja luonnonvarat niukkenevat, on ruokaturvan säilyttämisen ja kehittämisen vuoksi välttämätöntä rakentaa maatalouteen resilienssiä eli muutoskestävyyttä. Resilienssin yhdeksi osatekijäksi voidaan määritellä sopeutumiskyky. Sopeutumiskyvystä yksi osa muodostuu saatavilla olevasta tiedosta. Tässä tutkimuksessa selvitetään maatiloille kohdistuvan ilmastotiedonvälityksen esteitä ja mahdollistajia. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on saada eväitä laadukkaaseen ilmastotiedonvälitykseen. Tutkielman analyyttinen viitekehys nojautuu ilmastoviestintätieteeseen ja teoriatausta maatalouden resilienssin tutkimukseen. Tutkielman aineistona on työpajan ryhmäkeskusteluiden aineisto, joka on kerätty learning cafe –menetelmällä huhtikuussa 2018. Tämän tutkielman mukaan olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen esteitä ovat käytännönläheisen tiedon puute, luotettavan tiedon puute, sekä kokemus ilmastokeskustelun syyllistävyydestä ja kokemus arvostuksen puutteesta viljelijöiden työlle. Maatilojen talousongelmat sekä viljelijöiden oman äänen kuulumattomuus julkisessa keskustelussa ovat yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmastotiedonvälitykseen vaikuttavia estäviä tekijöitä. Olennaisimpia ilmastotiedonvälityksen mahdollistajia ovat viljelijöiden monimuotoisuus, viljelijöiden keskinäinen yhteistyö sekä tiedon yhteiskehittely viljelijä-neuvoja-tutkija –yhteistyöllä. Suomessa maatiloille suuntautuvassa ilmastotiedonvälityksessä viestin laadussa asiapainotteinen, käytännönläheinen, tutkimuspohjainen ja ratkaisuhakuinen viestintä koetaan mahdollistajaksi. Maatilojen sopeutumiskykyä voisi ilmastotiedonvälityksessä vahvistaa esimerkiksi pelloilla tehtävien maatalouden kenttäkokeiden ja havaintoruutujen esittelyillä pellonpiennarpäivissä, sillä pellolla todentuva käytäntöön suuntaava tieto on viljelijöiden näkökulmasta luotettavinta. Top-down –suuntaisen ilmastotiedonvälityksen sijasta maatalouden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen voisi paremmin vahvistaa viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhdessä toteuttamien käytännön kokeiluiden kautta saatavan tiedon avulla.

Maatalousympäristön kasvillisuuden monimuotoisuus on vähentynyt maatalouden muuttuessa intensiivisemmäksi. Tämä on vaikuttanut heikentävästi myös muun eliöstön monimuotoisuuteen. Tästä syystä on tärkeää selvittää keinoja kasvillisuuden monimuotoisuuden suojelemiseksi. Maatalousluonnon monimuotoisuuden lisääminen auttaa vahvistamaan ekosysteemipalveluita, mikä puolestaan vähentää maanviljelyn ympäristökuormitusta ja riippuvuutta teknis-kemiallisista tuotantopanoksista, jolloin viljelyn ekologinen kestävyys paranee. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten nykyiset maatalouden ympäristökorvaustoimenpiteet vaikuttavat kasvillisuuden monimuotoisuuteen kuten kasvilajirikkauteen ja harvinaistuneisiin, suojelun kannalta tärkeisiin lajeihin. Tein tutkielmani kirjallisuuskatsauksena käyttäen apuna Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen MYTTEHO-hankkeen tutkimusraportissa olevaa maatalouden ympäristökorvaustoimenpidelistaa. Kyseisessä hankkeessa arvioitiin vuosina 2017–2020 yleisesti ympäristötoimenpiteiden ympäristö- ja kustannustehokkuutta, ja mukana oli myös asiantuntija-arvio toimenpiteiden monimuotoisuusvaikutuksista. Lisäksi selvitin ulkomaisten raporttien sekä tutkimusartikkeleiden avulla muualla Euroopassa käytössä olevia toimenpiteitä, joiden perusteella tein kehitysehdotuksia Suomen ympäristökorvausjärjestelmään. Maatalouden ympäristökorvaustoimenpiteiden vaikutus kasvillisuuden monimuotoisuuteen vaihteli neutraalista positiiviseen. Eniten kasvillisuuden monimuotoisuutta ja harvinaistuneiden kasvilajien määrää lisäsivät monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimukseen kuuluvat toimenpiteet. Myös monimuotoisuuspellot, monivuotiset ympäristönurmet ja kosteikon hoito lisäsivät hyvin kasvillisuuden diversiteettiä. Pinta-alaltaan ja rahoitukseltaan suurimpia toimenpiteitä olivat lietelannan sijoittaminen peltoon, kerääjäkasvit ja luonnonhoitopeltonurmi. Edellä mainituista toimenpiteistä luonnonhoitopelloilla oli merkitystä putkilokasvien monimuotoisuudelle, kun taas kahden muun toimenpiteen, erityisesti lietelannan sijoittamisen, vaikutukset monimuotoisuuteen olivat vähäisiä. Ympäristökorvaustoimenpiteet tukivat muun muassa vähemmän kilpailukykyisiä kasvilajeja, niittykasveja sekä siemenpankista taimettuvia lajeja. Suurimmassa osassa toimenpiteitä tämän tutkielman arvio vaikutuksista kasvillisuuden monimuotoisuuteen oli sama kuin MYTTEHO-hankkeen asiantuntija-arvioissa. Toimenpiteiden sisällä putkilokasvien monimuotoisuuteen on mahdollista vaikuttaa hoitotoimilla. Kasvillisuuden monimuotoisuutta lisäävät esimerkiksi laidunnus, lohkon suuri koko ja kasvuston pitkäikäisyys. Toimenpiteiden hyödyllisyyttä voidaan lisätä myös vähentämällä torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä korvausalueilla, mikäli niiden käyttö on sallittua, sekä niiden läheisyydessä. Muualla Euroopassa käytössä olevista ympäristökorvaustoimenpiteistä Suomessa harkittaviksi ehdotetaan kiviaitojen kunnostusta, haitallisten vieraslajien leviämisen rajoittamista sekä kylvettyjä kukkakaistoja nykyistä joustavammin ja viljelijöitä houkuttelevammin säännöin. Näillä kaikilla olisi potentiaalia edistää kasvillisuuden monimuotoisuutta myös Suomessa. Monesta ympäristökorvaustoimenpiteestä ei ole tutkimusta, tai sitä on hyvin vähän. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan paremmin arvioida toimenpiteiden vaikutuksia kasvillisuuden monimuotoisuuteen.

The aim of this study is to provide economical arguments for agriculture company to replace current wood chip heating by wood pellet heating. The study provides clear economical calculations for both options of heating investments and compares usage features to support upcoming investment decision. This study will examine wood chips and wood pellets as biofuels and presents needed heating systems. Profitability calculations of both heating investments are done by net present value, internal rate of return and return of investment. Sensitivity analysis is done based on the most critical factors for investments like changes of investment rate and cost of raw material. Solar energy will be processed only by theoretically. Both investment options are using the same heating equipment, so significant expenses between heating options are consist of cost of heating materials. Results of investment calculations advise the company to continue heating with wood chips. This study was done from the actual need of the agriculture company regarding profitable heating investment.

Jotta maapallon lämpötilan nousu pysyisi tavoitearviossa, maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen alentamistarve on vuoteen 2050 mennessä 42–49% vuoden 1990 päästöistä. Karjatalouden osuus päästöistä on huomattava. Ihmisen toiminta on voimistanut esimerkiksi maaperän luontaisia päästöjä entisestään. Päästötavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan antropogeenisten päästölähteiden kartoittamista, mikä on entistä laajemmin alkanut koskea myös maatalouden toimintoja. Apuna päästöjen kartoittamisessa toimivat esimerkiksi erilaiset elinkaarianalyysiin pohjautuvat kasvihuonekaasulaskurit, jollaisen tuloksiin muun muassa tämän tutkimuksen tulokset perustuvat. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lypsykarjatilojen kasvihuonekaasupäästöjä, päästölähteitä ja mahdollisia eroja maiden välillä. Päästöt laskettiin tuotettua maitotonnia kohden. Aineisto muodostui 32 maitotilasta Suomesta, Ranskasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Selvisi, että otoksen suomalaisilla ja ranskalaisilla lypsykarjatiloilla kokonaispäästöt olivat liki kaksinkertaiset Alankomaiden ja Iso-Britannian tiloihin nähden. Kaikissa tapauksissa suurin päästölähde oli nautojen pötsikäyminen, mutta suomalaisilla tiloilla pötsikäymisen rinnalla toinen merkittävä lähde oli suorat typpioksiduulipäästöt maaperästä. Suomalaisten tilojen suorat N2O - päästöjen keskiarvot olivat moninkertaiset muihin maihin verrattuna. Maaperätekijät eivät selittäneet N2O päästöjen suuruutta, vaan päästöt korreloivat käytettyjen lannoitemäärien kanssa. Suomessa lannoitteita käytettiin eniten t EKM kohden. Karkearehun osuudella ei havaittu olevan vaikutusta päästöjä vähentävästi tai suurentavasti. Mitä suurempi oli keskituotos, sitä pienemmät olivat pötsikäymisen päästöt maitotonnia kohden. Ranskalaisten tilojen vain noin 5600 kg:n keskituotos heikensi niiden tuotannon päästötehokkuutta merkittävästi. Muissa valtioissa keskituotokset olivat 8000–9000 kg EKM. Voitiin todeta, että suomalaisten tilojen päästöt olivat muihin maihin verrattuna suuremmat. Keski-eurooppalaisten tilojen päästötekijöiden ja päästömäärien välillä havaittiin eroja jotka johtuivat mahdollisesti maatalouskulttuurisista seikoista. Maiden maidontuotannon päästöprofiilia yleistäviin arvioihin tarvitaan lisätutkimusta. Tilatasolla hiililaskuri täyttää sille määritellyt tavoitteet apuvälineenä.

Viime vuosikymmenien aikaiset, laajamittaiset globaalit kehityspolut ovat voimistaneet maatalouden rakennemuutosta Suomessa ja muualla maailmassa. Maataloussektorin rooli on tukipolitiikan muuttuessa siirtynyt tuottajamaisesta kohti monipuolista, palvelumaisempaa ja kaupallisempaa roolia. Kaupallisuus ja yrittäjämäisyyden odotukset suuntautuvat suoraan maanviljelijöihin. Yrittäjämäisyyttä on pidetty oleellisena, jotta nämä voivat sopeuttaa toimintaansa ja pärjätä toiminnassaan rakennemuutoksen edetessä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten monialainen maatilayrittäjä suhtautuu myyntityöhön myyntityön ollessa oleellinen osa yrittäjyyttä. Tätä selvitettiin tarkastelemalla myyntitaitoon liittyviä asenteita. Aineisto on tuotettu osana Kari Mikko Vesala ja Juuso Peuran tutkimusprojektia syksyllä 2002. Aineisto koostui 40:stä suomalaisilla, monialaisilla maatiloilla tehdyistä haastatteluista. Haastatellut edustivat kahdeksaa erilaista toimialaa ja mukana on sekä pari- että yksilöhaastatteluita. Tutkielman teoreettismetodologinen viitekehys muodostuu relationismista ja sosiaalisesta konstruktionismista. Tutkielman analyysimenetelmänä hyödynnän laadullista asennetutkimusta (Vesala & Rantanen, 2007). Analyysi pohjaa haastatelluille annettuun virikeväittämään, joka oli ”myyntitaito ratkaisee yritystoiminnan onnistumisen”. Aineiston laadullinen analyysi osoitti, että haastatelluista valtaosa suhtautui hyväksyvästi näille annettuun väitteeseen koskien myyntityön merkitystä. Myyntitaidon tärkeyteen suhtauduttiin hyväksyvästi, torjuvasti tai monitulkintaisesti. Suhtautuminen jäsentyi seitsemäksi kommentiksi, joista rakentui tulkitsevassa analyysissä kolme myyntitaitoon kohdistuvaa asennetta. Hyväksyvät asenteet rakentavat maatilayrittäjien työstä vahvasti yrittäjämäistä toimintaa, jossa muiden ihmisten merkitys korostuu. Hyväksyvissä asenteissa myyntityötä arvotetaan keskeisesti opittuna taitona ja voiton maksimointina. Torjuvissa asenteissa myyntityötä arvotetaan turhana asiana. Asenteiden perusteella maatilayrittäjien työn merkitys rakentuu dikotomisesti, sekä yrittäjämäisyyden että perinteisen tuottajakäsityksen varaan. Tutkielman tulosten perusteella myyntitaidon merkitys rakentuu vuorovaikutuksellisesti erilaisista toimintaympäristöistä ja asiakaskunnan tilanteista käsin. Näiden pohjalta myynnille annetaan erilaisia merkityksiä, jotka liittyvät oppimismahdollisuuksiin, muihin ihmisiin, menestymiseen ja persoonaan. Tämä tutkielma osoittaa, että yrittäjämäisyys ja yrittäjyystaitojen oppiminen on kuitenkin monitulkintainen asia. Mikäli maataloudessa halutaan siirtyä pois tuottajuudesta, kohti monipuolista toimintaa, tulevaisuudessa tulee selvittää, millaisia asenteita monialaisten maatilayrittäjien myyntitaitopuheessa rakentuu nykyään.