Browsing by Subject "maku"

Tutkielman lähtökohtana on sen aineisto, Alkon vuoden 2014 televisiomainos ja -verkkovideokampanja. Kampanjassa on aistittavissa keskiluokkaisen habituksen ja tyylin läsnäolo. Kampanjan oletetun luokkasidonnaisuuden takia tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi on valittu sosiologi Pierre Bourdieun makuun perustuva yhteiskuntaluokkateoria. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkälaisista osista kampanjan oletettu keskiluokkaisuus koostuu? Miksi monopolia on puolustettu keskiluokkaisen tyylin keinoin? Minkälaista hallintaa keskiluokkaisen habituksen avulla toteutetaan? Tutkielman metodi on sosiosemioottinen representaatioiden analyysi. Metodin avulla paikannetaan ja analysoidaan aineiston osien ja kokonaisuuksien kulttuurisia merkityksiä. Sosiosemiotiikka ymmärtää merkit ja merkityskokonaisuudet semioottisina resursseina, jotka saavat merkityksensä siitä sosiokulttuurisesta taustasta, jossa ne on tuotettu. Sosiosemioottisessa merkityksen tuotannossa tärkeässä osassa ovat ne kontekstit, joihin merkit liittyvät. Tutkimuksen työkaluina toimivat aineistoon liittyvät kontekstit: suomalainen uuden keskiluokan tutkimus, aineiston tuottajien kontekstointihaastattelut sekä yhteiskuntahistoriallinen alkoholipoliittinen narratiivi. Viimeksi mainittu narratiivi perustuu yhteiskuntahistorioitsija Hanna Kuusen esitykseen, jossa Suomen alkoholipolitiikan liberalisoitumista on ohjannut filosofi Michel Foucault’n teoretisoima liberaali hallintalogiikka. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät uuden keskiluokan habituksen ilmenemiseen aineistossa. Kampanjan tyyli koostuu lukuisista vapauden ja kontrollin osista, jolloin tyylin yhteisvaikutelma on ambivalentti. Tyyli on kommunikoitu epäsuorasti, ja sen funktio on vedota kampanjan kohderyhmään. Kampanjan argumentointi koostuu arvoista, jotka voi jakaa vapauden ja kontrollin kategorioihin. Vapautta ilmaisevat valinnanvapaus, palvelu, ekologisuus ja solidaarisuus. Kontrollia ilmaisevat sosiaalinen kontrolli, turvallisuus ja kontrolli maun avulla. Aineiston edustama vapaus on positiivista vapauutta erotuksena talousliberalismin negatiiviseen vapauteen. Kaikki aineiston kommunikoimat arvot liittyvät uuden keskiluokan habituksen vapaus-kontrolli-ulottuvuuteen. Maun avulla toteutettu kontrolli on tutkielman tärkein yksittäinen tulos. Se paljastaa aineistosta vaikuttamismekanismin, joka ei perustu rationaaliseen suoraan argumentaatioon. Tutkimuksen tärkein oivallus on teoreettinen. Bourdieun habituksen käsitteen ja Foucault’n identiteetin käsitteen välisen yhteyden osoittaminen tuottaa mielekkään tulkinnan aineistosta. Tutkielma osoittaa, että Alkon kampanja on rakennettu palvelemaan uuden keskiluokan habitusta. Alkon monopoliasema tarjoaa positiivista vapautta ja kulttuurisia resursseja uuden keskiluokan käyttöön. Kulttuuriset resurssit mahdollistavat pääomien kartuttamisen ja luokkaposition parantamisen. Habituksen palvelemisen lisäksi kampanja asettaa myös määritelmän oikeanlaisesta luokkaperformanssista – laadullinen suhde alkoholiin parantaa luokkapositiota, mutta määrällinen suhde heikentää sitä. Kampanjan kuvaama habitus ja sen määrittämä oikea luokkaperformanssi ovat Alkon kannalta ihanteellisia, koska ne ovat suopeita Alkon monopolia kohtaan.

Kulutuksen merkitys on moderneissa yhteiskunnissa kasvanut hyvin merkittäväksi. Suomessa tapahtuneet yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset ovat johtaneet keskiluokkaisuuden kasvuun. Samalla kun kulutuksen merkitys on kasvanut, on kulutusyhteiskunta saanut myös kritiikkiä osakseen. Tutkielmassa tarkastelin keskiluokkaisen kulutuksen kritiikkiä. Tutkin sitä, mitä keskustelussa kritisoidaan sekä miten keskiluokkaisuutta ja keskiluokkaiseksi kuvattua kulutusta kritisoidaan. Lisäksi tutkin myös, miten keskiluokkaiseksi kulutukseksi ymmärrettyjä piirteitä sijoitetaan luokan ja maun hierarkiaan. Lähestyin aihetta kulutuskritiikin näkökulmasta, jonka lisäksi hyödynsin makuhierarkioista tehtyä aiempaa tutkimusta. Hyödynsin tutkimuksessa laadullista tutkimusotetta. Käytin aineistona Vauva.fi-sivustolla julkaistuja keskustelupalstakirjoituksia. Hyödyntämäni keskustelu oli aloitettu huhtikuussa 2021. Keräsin aineiston tammi- ja helmikuun 2022 aikana. Hyödynsin aineiston käsittelyyn menetelmää, jonka avulla pyrin pelkistämään aineiston alkuperäisten viestien ilmaisut sekä tulkitsemaan ja kuvaamaan ytimekkäästi sitä, mistä kussakin ilmaisussa on kyse. Aineiston järjestämiseen käytin ensin teemoittelua, jonka jälkeen jatkoin aineiston jäsentelyä tyypittelyn avulla. Keskusteluun osallistuneet kritisoivat keskiluokkaista kulutusta hyvin moninaisesti. Kritiikkiä esitettiin harmauden ja hillittyyden vaalimisesta, ruoalla ja juomalla hifistelystä, suorituskeskeisen ja tavoitteellisen harrastamisen kautta ilmenevästä suorittamisen eetoksesta, liiallisesta bränditietoisuudesta sekä toisiinsa keskeisesti kytkeytyvistä kulutuskeskeisyydestä ja kulissien rakentamisesta. Lisäksi keskiluokan suhtautumista ekologisuuteen kritisoitiin, sillä se näyttäytyi hyvin näennäisenä eikä keskiluokan koettu pyrkivän aidosti muuttamaan kulutustaan ekologisempaan suuntaan. Maun ja sen legitimiteetin suhteen keskiluokkaa ei voida kuvata yhtenäisenä ryhmänä, vaan kritiikissä keskiluokan suhteen muodostui jako vähintään ylempään ja alempaan keskiluokkaan. Alemman keskiluokan kulutusmakua kuvasi ylempää keskiluokkaa huonompi maku ja materialla leveily. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan alempaan keskiluokkaan kuuluvat eivät ylempien luokkien tavoin ymmärrä, millainen kulutus on hyvän maun mukaista. Keskiluokkakritiikissä yläluokka ja ainakin osittain ylempi keskiluokka edustavat legitiimiä makua ja tapaa kuluttaa, johon muuta keskiluokkaa verrataan.

Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on yhdistää tietoa koiran aistien aivoperustasta yhdeksi kokonaisuudeksi. Koiran aistien aivokuorialueet pystytään suurin piirtein paikantamaan, mutta tiedossa on paljon aukkoja, eikä kaikkia aisteja ole juurikaan koottu yhteen. Lemmikeihin käytetään yhä enemmän aikaa, joten koiranomistajien ja eläinlääkäreiden tarve ymmärtää koiran kokemuksia maailmasta kasvaa. Tutkielman onkin tarkoitus myös näyttää tutkijoille, mitä asioita olisi vielä tutkittava lisää. Aistimus syntyy, kun tieto ärsykkeestä saapuu aistinelimestä koiran aivokuorelle. Aistimus ei ole suora kuva ympäristöstä, vaan tietoa muokataan sekä isoaivokuorella että muualla aivoissa. Aivokuorella aistitieto kulkee ensimmäiseksi primäärisille projektioaistinalueille, ja aistimusten jatkokäsittely tapahtuu assosiaatioalueilla. Koiran kuuloaisti on tarkka, sillä se pystyy havaitsemaan myös ultraääntä. Kuuloaistimuksia käsitellään koiran ohimolohkolla. Keskimmäinen ektosylviaaninen alue on primäärinen kuuloalue, ja sieltä kuuloaistimus kulkee muille ektosylviaanisille alueille sekä koronaaliselle, suprasylviaaniselle ja sylviaaniselle alueelle. Koiralla on melko hyvä hämärä- ja syvyysnäkö sekä dikromaattinen värinäkö. Primäärinen näköalue sijaitsee takaraivolohkon lateraalipoimussa. Jatkokäsittely tapahtuu takaraivo- ja ohimolohkoilla ektomarginaalisilla, suprasylviaanisilla, spleniaalisilla ja composite-alueilla. Hajuaisti on yksi koiran tärkeimmistä aisteista, ja siihen liittyvät anatomiset rakenteet ovat hyvin kehittyneitä. Hajuaistimuksia käsitellään pääasiassa aivojen ventraalipuolella piriformilohkolla ja entorinaalisella alueella. Yhteydet limbiseen järjestelmään ovat vahvat. Makuaisti ei ole yhtä tärkeä, sillä suuri osa siitä on todellisuudessa hajun aistimista. Koira aistii viisi perusmakua. Makuaivokuoren sijainnista koiralla ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se on ohimo-, otsa- tai päälakilohkolla. Tuntoaistiin kuuluvat kosketus, paine, kipu, värinä, kylmä ja kuuma. Niiden aistimista koiralla tehostavat tuntokarvat. Tuntoaistimuksia käsitellään koiran päälakilohkolla sigmoidaali-, koronaali-, suprasylviaanisessa ja ektosylviaanisessa poimussa somatosensorisilla alueilla 1 ja 2. Tasapaino- ja liikeaistimuksia käsitellään lähinnä ilman tietoista aistimusta koiran pikkuaivoissa, mutta myös isoaivokuorella rekisteröidään osa ärsykkeistä. Tasapainoalue sijaitsee päälakilohkolla, mutta sen tarkemmassa paikassa koiralla on vielä epäselvyyksiä. Tutkielmassa on käsitelty myös koiran liikeaivokuorta, sillä sieltä on paljon yhteyksiä aistinalueille ja se vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Liikeaivokuori koostuu kahdesta liikealueesta päälakilohkolla sigmoidaali- ja precruciate-poimuissa. Koiralla on kolme assosiaatioaluetta: kognitiivinen assosiaatioalue päälaki- ja takaraivolohkolla, tulkitseva assosiaatioalue ohimolohkolla sekä otsalohkon assosiaatioalue. Otsalohkon assosiaatioalue on koiralla kehittynein ja tutkituin. Assosiaatioalueilla esimerkiksi yhdistellään eri aisteihin liittyvää tietoa, verrataan sitä aikaisempiin kokemuksiin ja sovelletaan tuleviin. Koirien aivotutkimusta ovat jarruttaneet tutkimustapojen eettiset ongelmat, mutta teknologian kehitys mahdollistaa nykyisin koiraystävällisempiä tutkimusmenetelmiä. Etenkin koiran näkö-, maku- ja tasapainoaistin aivoperustassa on vielä tutkittavaa.

Koulutusta pidetään tärkeimpänä sosiaalisen rakenteen uusintajana ja sosiaalisen nousun mahdollistajana. Koulutusjärjestelmän avoimuuden lisäämistä pidetään yleisesti keinona lisätä myös yhteiskunnan avoimuutta. Suomessa koko väestölle maksuton koulutus on nähty yhdeksi tärkeimmäksi välineeksi tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomisessa ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisessa. Koulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet ja tasa-arvoistuneet Suomessa 1900-luvun loppupuolelta alkaen. Opiskelumahdollisuuksien lisääntynyt tarjonta ja alempien yhteiskuntaluokkien mahdollisuudet kouluttautua eivät ole kuitenkaan poistaneet koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta Suomessa. Korkeammasta yhteiskuntaluokasta ponnistava nuori pärjää todennäköisemmin paremmin koulussa, hakeutuu todennäköisemmin korkeakouluun ja viettää pidemmän ajan koulutuksen parissa kuin alemmasta sosiaalisesta asemasta tuleva nuori. Yhdeksi selitykseksi koulutuksen periytyvyydelle on esitetty kulttuurisen pääoman eroja eri yhteiskuntaluokissa: korkeammista yhteiskuntaluokista tulevien lasten kulttuurinen pääoma sopii paremmin yhteen koulukulttuurin kanssa kuin alemmista yhteiskuntaluokista tulevien lasten. Pierre Bourdieu on esittänyt, että tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat vain näennäisiä ja todellisuudessa koulu instituutiona vain uusintaa yhteiskunnan luokkarakennetta kulttuurisen pääoman kautta. Tutkimuskysymys on, vaikuttaako vanhempien kulttuurinen maku koulutuksen periytymiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien ja lasten koulutustasojen yhteyttä ja sitä, selittääkö vanhempien kiinnostuneisuus erilaisiin vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin tätä yhteyttä. Aineistona on Tilastokeskuksen keräämä otospohjainen aineisto ”Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007”. Tulokset ovat yleistettävissä koskemaan perusjoukkoa, 15–74-vuotiaita suomalaisia. Aineiston analysoimisessa käytetään ristiintaulukointeja, tilastollisia tunnuslukuja, faktorianalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Kulttuurinen pääoma operationalisoidaan kolmeksi kulttuurista makua kuvaavaksi summamuuttujaksi: korkeakulttuurinen kiinnostus, populaarikulttuurinen kiinnostus ja arkiaktiivisuus. Tutkimuksessa havaitaan, että vanhempien ja lasten koulutustasojen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Äidin kiinnostus korkeakulttuuriin selittää koulutustasojen yhteyttä vähäisesti. Kiinnostus populaarikulttuuriin tai muuhun aktiivisuuteen ei selitä yhteyttä. Isän kohdalla harrastuneisuus ei selitä yhteyttä lainkaan. Havainto ei vastaa teorian oletusta siitä, että kulttuurinen pääoma selittää koulutustasojen periytymistä. Johtopäätöksenä kuitenkin todetaan, että tutkimus pitäisi toistaa lisäämällä kulttuurisen maun mittariin myös muita kuin vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin liittyviä muuttujia. Lisäksi johtopäätöksenä todetaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa havaittavat eronteot 2000-luvulla ovat hienojakoisempia kuin aiemmin: tärkeää ei ole enää se, mennäänkö korkeakouluun vai ammattikouluun, vaan se, miten näiden sisällä sijoitutaan. Näin ollen kulttuurisella pääomalla voi olla vaikutusta koulutuksen periytymiseen Bourdieu’s teorian oletusten mukaisesti, mutta näiden vaikutusten paikantaminen vaatii yhteiskunnallisten ryhmien ja kulttuuristen makujen hienojakoisempaa tarkastelua.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin kenttien välistä homologiaa eli rakenteellista vastaavuutta 2000-luvun alun Suomessa. Tutkimuskohteena on neljä kulttuurin kenttää: musiikki, kirjallisuus, ruoka ja televisio. Tutkimuksessa keskitytään makumieltymyksiin näillä kulttuurin kentillä. Tarkemmin sanoen analysoidaan, kuinka legitiimeistä musiikin ja kirjallisuuden lajityypeistä, ruokalajeista ja televisio-ohjelmista suomalaiset pitävät. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida, missä määrin makumieltymykset yhdellä kulttuurin kentällä ovat yhteydessä makumieltymyksiin toisilla kulttuurin kentillä. Toiseksi selvitetään, millainen yhteys valituilla sosiodemografisilla taustatekijöillä on makumieltymyksiin. Tutkimusongelma rakentuu kritiikille, jota Bernard Lahire esittää Pierre Bourdieuta kohtaan. Bourdieu esitti vaikutusvaltaisessa Distinction-teoksessaan kulttuurista homologiaa koskevan väittämän. Väittämän mukaan yhteiskunnan sosiaalisen tilan ja yksilöiden elämäntyylien tilan välillä vallitsee kahtalainen homologia. Ensinnäkin yksilön asema yhteiskunnan objektiivisessa luokkarakenteessa on yhteydessä yksilön elämäntyyliin. Toiseksi yksilön elämäntyyli on yhtenäinen siten, että hänen asemansa kaikilla kulttuurin kentillä on samanlainen, mikä ilmenee muun muassa kenttien rajat ylittävinä johdonmukaisina makumieltymyksinä. Tätä homologiaa Bourdieu selittää luokkahabituksen käsitteellä. Lahire kritisoi Bourdieun luokkahabituksen käsitettä ja kääntää teoreettisen näkökulman yhteiskuntaluokista yksilöihin. Lahire esittää, että yksilöiden makumieltymykset yhteiskunnan kenttien välillä ovat pääsääntöisesti ristiriitaisia, eivät johdonmukaisia. Tutkimuksen aineistona käytetään vuonna 2007 kerättyä kansallisesti edustavaa kyselyaineistoa Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007 (N = 1388). Kyselyn perusjoukko on 18–74-vuotiaat Suomen kansalaiset. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö suomalaiset johdonmukaisesti yhtä legitiimeistä kulttuurituotteista kulttuurin eri kentillä vai ovatko heidän makumieltymyksensä ristiriitaisia. Kulttuurinen legitiimiys määritellään koulutuksen mukaan: korkeakoulutettujen eniten pitämät kulttuurituotteet ovat legitiimejä, perusasteen koulutuksen suorittaneiden pitämät kulttuurituotteet ovat epälegitiimejä. Ristiintaulukoimalla selvitetään sosiaalisten taustatekijöiden – sukupuolen, iän, ammattiluokan, tulojen, asuinpaikan ja koulutuksen – yhteyttä makumieltymyksiin. Tutkimustulosten mukaan kaikenasteiset makumieltymykset ovat hyvin yleisiä: suomalaiset pitävät usein niin legitiimistä kuin epälegitiimistä kulttuurista kaikilla tutkituilla kulttuurin kentillä. Poikkeuksena on televisio, jossa legitiimit mieltymykset ovat melko harvinaisia. Toisin sanoen suomalaisten makua yksittäisillä kulttuurin kentillä luonnehtii kulttuurinen kaikkiruokaisuus; ainoastaan legitiimeihin tai ainoastaan epälegitiimeihin kulttuurituotteisiin rajoittunut maku on harvinainen. Lisäksi kenttien välillä ristiriitaiset mieltymykset osoittautuvat yhtä yleisiksi kuin johdonmukaiset mieltymykset: kenttien välinen maku yhdistelee tyypillisimmin kaikkiruokaisuuden eri asteita. Sosiaaliset taustatekijät ovat monissa tapauksissa yhteydessä makumieltymyksiin. Taustatekijöiden ja makumieltymysten välinen yhteys on kuitenkin tyypillisesti jossain määrin erilainen eri kentillä. Kuitenkin kenttien välisiä johdonmukaisuuksiakin löytyy. Legitiimejä mieltymyksiä määrittävät erityisesti ammatti, asuinalue ja sukupuoli ja toki myös koulutus: legitiimi maku on tyypillisin johtajille, kaupunkilaisille, naisille ja korkeimmin koulutetuille. Laajalle legitiimiyden alalle ulottuva kenttien rajat ylittävä johdonmukainen kaikkiruokaisuus määrittyy erityisesti sitä kautta, kenelle se ei ole tyypillistä: miehillä, nuorilla, työläisillä, maaseudun asukkailla ja perusasteen koulutuksen suorittaneilla ei ole johdonmukaisesti kaikkiruokaista makua. Tutkimustulosten perusteella Lahiren väittämä kenttien rajat ylittävän maun ristiriitaisuudesta saa tukea: legitiimiin tai epälegitiimiin rajautuvia johdonmukaisia makumieltymyksiä ei Suomesta löydy. Sen sijaan johdonmukaisesti kaikkiruokaiset osoittautuvat jossain määrin omaksi ryhmäkseen.

Vaikka yhteiskuntaluokka on ollut Suomessa vaikea ja latautunut puheenaihe, luokkien ei voi katsoa kokonaan kadonneen tai menettäneen merkitystään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mobiiliviestintäsovellus Jodelin @rahvaat-kanavalle tuotettua sisältöä luokkien välisten ja sisäisten rajojen määrittelypyrkimysten ilmentymänä. Työ keskittyy erityisesti luokan kulttuurisiin ja moraalisiin ulottuvuuksiin ja sen keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun distinktioteoria ja Beverley Skeggsin luokkatutkimus. Laadullisen sisällönanalyysin avulla pyritään vastaamaan siihen, millaisten elementtien varassa luokkaa @rahvaat-kanavalla tuotetaan eli ketkä ja millaiset asiat pyritään merkitsemään ”rahvaiksi” ja millä keinoin. Erityisesti analysoidaan niin kutsuttua larppaussisältöä eli roolipelaamista, jossa sovelluksen käyttäjä omaksuu ”rahvaan” roolin ja tuottaa tekstiä ja muuta materiaalia asioista ja tyylillä, joita pitää ”rahvaana”. Aineisto on rikasta ja mahdollistaa muun muassa sukupuoleen, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, asenteisiin, päihteidenkäyttöön, ihmissuhteisiin, estetiikkaan ja kieleen liittyvien elementtien tarkastelun. Analyysi osoittaa, että ”rahvaus” on kanavan kontekstissa erityisesti moraaliin ja makuun kytkeytyvä ilmiö: se yhdistyy sivistyksen puutteeseen, takapajuisuuteen, taitamattomaan taloudenpitoon ja muiden kustannuksella elämiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön, löyhään seksuaalimoraaliin, ihmissuhteiden jännitteisiin, välinpitämättömään asenteeseen muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan sekä eksessiivisyyteen ja huonoon makuun. Tutkimus vahvistaa aikaisemman, niin Suomessa kuin muualla tehdyn tutkimuksen tuloksia. Se osoittaa, että suomalaisessa keskustelussa on samoja piirteitä kuin perinteisempänä luokkayhteiskuntana pidetyssä Isossa-Britanniassa. Työväenluokkainen henkilöys ja kulttuuri määrittyvät varsin ongelmallisiksi, ja laajalle levitessään tällainen diskurssi voi vaikuttaa jopa sosiaalipolitiikkaan. Larppaamisen tutkiminen tuo myös uusia mahdollisuuksia luokkaerontekojen ymmärtämiseen. Siinä voi ajatella olevan kyse paitsi työväen- tai alaluokan ja keskiluokan välisen rajan määrittelystä myös keskiluokan sisäisten erojen tuottamisesta: larppaaminen on eräänlaista kilpailua työväenluokkaisen rekisterin hallinnasta, jonka avulla keskiluokkainen subjekti voi kerryttää itselleen arvoa ja erottautua siten myös keskiluokan massasta.