Browsing by Subject "mantelitumake"

Appetite regulation is a complex process involving regulation of energy homeostasis and the rewarding nature of food. Abnormalities in appetite regulation lead to obesity and eating disorders which are challenging to treat with medicines. Especially obesity is an increasing public health problem and drug development against it is a current subject in research. Hypothalamus is the most important brain area related to appetite regulation. Also, the basal forebrain and the amygdala which are part of the reward system in the brain, contribute to the appetite regulation. There is cholinergic innervation from the basal forebrain to the amygdala and most of the cholinergic activity in the amygdala is originating from the basal forebrain. It is known that the cholinergic system inhibits appetite but there is still no research about impact of cholinergic projections between these two brain areas. Aim of this study was to find out if the cholinergic projections from the basal forebrain to the amygdala effect on appetite regulation. The study included two stereotactic surgery. In the first surgery the mice (n=14) received injections to the basal forebrain that contained genetic materials for DREADDs in AAV. DREADDs appeared in the cholinergic cells of the basal forebrain and emanated within their axons to the amygdala. In the second surgery cannulas were placed to the amygdala. CNO was injected through the cannulas to the amygdala to cause the DREADDs activate or inhibit the cholinergic cells. As a control, mice received vehicle. The feeding experiments were performed in normal conditions or after food restriction and there were either food or sugar pellets available. The pellet dispenser monitored how many pellets mice ate during the six hours after the CNO or vehicle treatment. The success of virus injections was checked after the feeding experiments by antibody dyeing. In any conditions there was no significant differences in the results due to DREADDs and treatment. Because of the small group sizes and dispersion of the results no final conclusions can be made but the additional research about this topic is needed.

Ahmintahäiriö on epätyypillinen syömishäiriö, johon liittyy toistuvia ahmintakohtauksia, joiden aikana syödään hallitsemattomasti suuria määriä ruokaa, vaikka olo olisi jo epämiellyttävän täysi. Mantelitumake on ohimolohkon pohjukassa sijaitseva pelon ja tunteiden, mutta myös ruokahalun ei-homeostaattisen säätelyn, kannalta tärkeä rakenne. Mantelitumakkeen sentraalisen tumakkeen lateraalisen osan (CeL) solut säätelevät muun muassa ruoan palkitsevuutta ja tyydyttyneisyyden tunteen muodostumista ruokailun aikana. Suurin osa CeL:n kolinergisista hermoyhteyksistä on aivorungon pedunculopontisesta tegmentaalisesta tumakkeesta (PPT) projisoituvia hermoratoja. PPT:een kolinergisten hermopäätteiden in vivo optisen aktivaation on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu säätelevän opittua välttämiskäyttäytymistä, mutta optisen aktivaation vaikutusta ruoankulutukseen koe-eläimillä ei ole vielä tutkittu. Tämän pro gradu -tutkielman kokeellisen osan tavoite oli tutkia PPT:sta CeL:aan projisoituvan kolinergisen hermoradan in vivo optisen aktivaation vaikutusta ruoankulutukseen C57BL/6N -hiirillä. Optisen aktivaation vaikutusta tutkittiin sekä homeostaattiseen että ei-homeostaattiseen ruoankulutukseen. Ei-homeostaattisen ruoankulutuksen tutkimiseksi hiirille indusoitiin ahminnan kaltaista syömiskäyttäytymistä tarjoamalla hiirille rasvapitoista ruokaa viikoittain 24 tunnin jaksoissa. Tämän lisäksi tutkittiin ovatko optisen aktivaation vaikutukset kumottavissa asetyylikoliinireseptorien antagonistien mekamyyliamiinin tai skopolamiinin intraperitoneaalisella annostelulla. In vivo optisella aktivaatiolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ruoankulutukseen C57BL/6N -hiirillä. Tästä johtuen myöskään asetyylikoliinin antagonistien annostelun vaikutusta optisen aktivaation vaikutuksiin ei voitu arvioida. Tulokset viittaavat siihen, että PPT:een ja CeL:n välinen kolinerginen hermorata säätelee koe-eläimillä opittua välttämiskäyttäytymistä, mutta ei ruokahalua. Näin ollen on myös epätodennäköistä, että optisen aktivaation vaikutukset edellyttävät CeL:n proteiinikinaasi C deltaa ilmentäviä soluja. PPT:een kolinergisten hermosolujen vaikutus CeL:n toimintaa hermosolutasolla tulee kuitenkin varmistaa tarkemmissa jatkotutkimuksissa. Vaikka tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta, havaintoihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä tutkimuksen toteuttamiseen liittyneet haasteet voivat rajoittaa havaittujen tuloksien luotettavuutta.