Browsing by Subject "marginalisaatio"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Maghreb-maiden (Marokko, Algeria, Tunisia) kontekstissa syntynyttä ḥogran käsitettä kahden eri marokkolaisen aineistokokonaisuuden avulla. Ḥogran käsitteellä viitataan tilanteeseen, jossa yhteiskunnan hierarkkiset valtasuhteet asettavat osan ihmisistä yhteiskunnallisen arvoasteikon pohjalle, ja näiden ihmisten ihmisarvoa eri tahot voivat loukata ilman rangaistusta. Käsitteeseen sisältyy vahvasti ajatus viranomaisvallan väärinkäytöksistä, korruptiosta sekä näiden ilmiöiden aiheuttamasta päivittäisestä tilasta niille ihmisille, joita valtiovalta ei suojele. Termi juontuu arabian kielen verbistä ḥaqara, jolla tarkoitetaan halveksuntaa ja alaspäin katsomista. Ḥogralla viitataan kuitenkin laajempaan ilmiöön, ja sillä tarkoitetaan tutkija Abdelmajid Hannoumin mukaan valtion syrjivää julkisivua. Tarkastelen tutkielmassani marokkolaisen toimittajan Rachid Ninin vuonna 2008 Al-Masāʾ –sanomalehdessä julkaisemia yhteiskunnallisia epäkohtia käsitelleitä kolumneja ja piirtäjä Mohammed Nassibin YouTube- animaatiosarjaa Bouzebalin tarinat (Ḥikāyāt Bouzebal), jonka ensimmäisen jakson Nassib julkaisi vuonna 2012. Tutkimuskysymykseni on, miten ḥogran käsitteen voi ymmärtää aineistoni pohjalta jälkikoloniaalisen teorian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana hyödynnän kamerunilaisen poliittisen teoreetikon Achille Mbemben ajatuksia jälkikoloniaalisesta vallankäytöstä. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä Mbemben ajatuksia ovat hänen huomionsa siirtomaavalta-ajan jälkeisistä valtion banaaleista vallankäytön muodoista ja eräänlaisesta vulgaarisuuden estetiikasta, jota jälkikoloniaalisten hallintojen epälegitiimi vallankäyttö on synnyttänyt hallinnon ja kansalaisten väliseen kanssakäymiseen. Mbemben ajatukset banaaleista vallankäytön muodoista yhdistyvät Rachid Ninin huomioihin yhteiskunnan paradoksaalisesta tilasta, kun jotkin yhteiskunnan osa-alueet eivät toimi niin kuin niiden olettaisi, koska yhteisten ideaalien toteutumisen tielle saattaa ennalta-arvattavasti tulla ne samat tahot, jotka näitä tavoitteita asettavat. Mohammed Nassibin Bouzebalin tarinoissa Mbemben vulgaarisuuden estetiikka tulee puolestaan esille. Bouzebal on Nassibin animaatiosarjan päähenkilö, mutta henkilön nimellä tarkoitetaan Marokon puhekielessä yleisesti yhteiskunnan marginaalissa elävää ”ylijäämäkansalaista”. Täten ḥogra näyttäytyy aineistossa kahdella tavalla: Ninin artikkeleissa korostuu ḥogran institutionaalisempi taso yhteiskunnan paradoksaalisina ilmiöinä, kun taas Bouzebalin tarinoissa päähenkilö on itse ḥogran alainen ihminen (maḥgour), joka tuntee yhteiskunnan syrjivyyden päivittäisessä elämässään ja on tämän vuoksi myös itse karkea ja huonokäytöksinen ihminen. Laajojen arabikevään mielenosoitusten seurauksena vuonna 2011 ulkovaltojen huomio kiinnittyi myös Marokkoon ja mielenosoittajien vaatimuksiin hallinnon uudistamisesta. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda esille niin arabikevään yhteydessä kuin myös paljon sitä ennen ja sen jälkeenkin käytetyn ḥogran käsitteen ulottuvuuksia. Eri yhteiskuntien ilmiöitä on tärkeää pystyä tarkastelemaan myös niiden omilla, niin kutsutuilla emic-tason käsitteillä, jotta ymmärrys näistä ilmiöistä ei jäisi vain ulkopuolisten käsitteellistyksien varaan.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Nuoruutta määritellään pitkälti aikuisuudesta käsin, jolloin nuoruus määrittyy elämänvaiheeksi, jossa valmistaudutaan aikuisuuteen. Tätä aikuisuuteen siirtymistä on perinteisesti tarkasteltu nuoruuden siirtymävaiheiden, kuten peruskoulusta toisen asteen koulutukseen, opinnoista työelämään ja lapsuuden kodista itsenäiseen asumiseen siirtymisen kautta. Näissä siirtymissä koetut haasteet ja epäonnistumiset näyttäytyvät riskinä sille, että nuori ajautuu syrjään yhteiskunnan valtavirrasta ja sen instituutioista. Julkisessa, poliittisessa sekä akateemisessa keskustelussa tätä ilmiötä on kutsuttu syrjäytymiseksi ja se on yhdistetty erityisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olemiseen. Syrjäytymiskeskustelussa on painottunut kansantaloudellinen näkökulma ja keskustelun on osoitettu yksinkertaistavan, syyllistävän ja leimaavan sen kohteena olevia nuoria ja heidän elämäntilanteitaan. Keskustelusta on puuttunut nuorten ääni lähes täysin. Nuorten osallistaminen on ollut vähäistä myös sosiaalitieteellisen ja sosiaalipsykologisen tutkimuksen kentällä. Tutkimukseni tarkoituksena on osallistaa nuoria heitä koskevan tiedon tuottamiseen tarkastelemalla, miten he puhuvat nuoruudesta, omasta elämäntilanteestaan sekä tulevaisuudesta yksilöhaastattelun kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi ja sen piiriin lukeutuva positiointiteoria. Aineiston analysoinnissa tulkinnallisina käsitteinä toimivat position, vastapuheen sekä identiteetin käsitteet. Nuoruutta, syrjäytymisen ilmiötä sekä identiteettiä lähestytään tutkimuksessa sosiaalisesti ja kielellisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvina ilmiöinä. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on se, millaisia positioita nuorille rakentuu haastattelutilanteissa, joissa puhutaan nuoruudesta, heidän elämäntilanteestaan ja tulevaisuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia identiteettejä nuoret rakentavat positioiden ja vastapuheen kautta sekä sitä, hyväksyvätkö nuoret heihin valtavirran toimesta liitettyjä kielteisiä määritelmiä ja leimaavia identiteettejä vai pyrkivätkö he puheellaan kyseenalaistamaan, kieltämään ja muuttamaan näitä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena nuorten toimijuus näyttäytyy näissä identiteetin neuvotteluprosesseissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatellut ovat 18-27 vuotiaita erilaiseen vertaisryhmätoimintaan osallistuneita nuoria. Haastatteluhetkellä osa nuorista oli opiskelemassa, osa-aikatöissä opintojen ohella tai äitiysvapaalla, osa sekä työn että koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi osalla nuorista on lastensuojelutaustaa sekä mielenterveyden ongelmia. Näistä syrjäytymisen riskitekijöiksi luettavista tekijöistä huolimatta en tutkimuksellani ota kantaa haastateltujen mahdolliseen syrjäytymisvaaraan tai marginalisaatioon vaan asemoin itseni tutkijana syrjäytymiskeskustelua vasten. Pyrkimyksenäni on tarkastella nuorten puheessa rakentuvaa nuoruuskuvaa suhteessa syrjäytymiskeskustelussa esitettyyn kuvaan. Tutkimukseni keskeisimpänä löydöksenä esitän haastattelemieni nuorten vastustavan heihin kohdistuvia normatiivisia odotuksia ja kielteisiä määritelmiä, kuten oletusta työttömän passiivisuudesta ja vastuuttomuudesta. Haastattelutilanteessa nuoret rakentavat ja neuvottelevat itselleen näistä määritelmistä ja leimaavista identiteeteistä poikkeavia identiteettejä. Nuorten toimijuus näyttäytyy haastattelutilanteessa aktiivisena, jolloin tutkimukseni kyseenalaistaa nuorten syrjäytymisestä käytyyn keskusteluun liitetyn aktivoinnin ajatuksen ja siihen kytkeytyvän passiivisuuden oletuksen. Tutkimukseni tukee aiempien tutkimusten näkemystä syrjäytymiskeskustelun ja syrjäytymisen käsitteen ongelmallisuudesta ja leimaavuudesta. Keskeiseksi jatkotutkimushaasteeksi esitän nuorten toimijuuden sekä identiteettineuvottelujen tarkastelun esimerkiksi nuorten ja viranomaisten välisissä kohtaamisissa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin näin tarkastella, tunnistetaanko ja tunnustetaanko nuorten kykyä ja resursseja rakentaa ja neuvotella omanlaistaan identiteettiä ja arvostetaanko ja tuetaanko heidän toimijuuttaan myös silloin kun se ei vastaa yhteiskunnan ihanteita tai normeja.

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit eivät kykene ylittämään tarkastuspisteitä tarvittavien lupien puuttuessa ja tämä kykenemättömyys liikkua pois Jordanjoen laaksosta sitoo heidät yhä tiukemmin kiinni tilaan, jossa fyysinen liikkuma-alue tiukkenee entisestään. Toisen hypoteesin mukaan liikkumista tutkimalla kautta pääsee tarkastelemaan territoriaalista prosessia, jonka seurauksena palestiinalaissiviileillä on käytössään ainoastaan alle 10 % Jordanjoen laakson pinta-alasta. Haastatteluiden, karttojen ja raporttien pohjalta tutkielmassa piirtyy kuvan siitä, että territoriaalinen prosessi, jossa Israel hamuaa yhä laajenevaa alaa Jordanjoen laaksosta näyttää olevan olemassa. Siihen, mihin tämä johtaa ja miksi se on olemassa on analyysin pohjalta vaikeampi vastata. Yksi mahdollinen kehityssuunta palestiinalaisalueiden fragmentoimisessa ja tilan pirstaloimisessa on mahdollisen kahden valtion ratkaisun vieminen yhä kauemmas tulevaisuuteen, joka tekee tutkimusaiheesta maailmanpoliittisesti merkittävän.