Browsing by Subject "markkinat"

Metsänhoitotöitä on pyritty koneellistamaan Suomessa monen vuosikymmenen ajan. Puunhakkuun ja -korjuun koneellistuminen on onnistunut hyvin ja uudistamistöistä maanmuokkaus ja kylvö ovat nykyään koneellistuneet lähes kokonaan. Metsänistutuksen koneellistuminen on ollut jo usean vuosikymmenen ajan kehitysvaiheessa, ja istutuskoneissa on tapahtunut kehitystä koko ajan. Istutuksen koneellistuminen ei ole kuitenkaan edennyt kuten oletettiin. Koneellisen istutuksen yleistymisen ongelmina ovat olleet muun muassa kustannustehottomuus, vaihteleva istutuslaatu ja sopivien istutustyömaiden löytäminen. Käsin tehtävän istutuksen on ajateltu vähenevän esimerkiksi työvoimapulan vuoksi. Metsurityötä tekevien henkilöiden määrä on vähentynyt Suomessa samoin kuin omatoimisten metsänomistajien määrä. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä olleet pakottavia tekijöitä koneistutuksen osuuden lisääntymiselle. Edelleen on kuitenkin voimassa näkemys, että tulevaisuudessa työvoimapulan vuoksi koneelliselle istutukselle olisi kysyntää enemmän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin koneellisen istutuksen markkinoita istutusyritysten liiketoimintamalleja vertailemalla ja yritysten näkemyksiä tutkimalla. Liiketoimintamallien vertailu tehtiin yksinkertaistetusti Business model canvas -työkalua apuna käyttäen. Tutkimukseen haastateltiin sidosryhminä eri metsäalan toimijoita, jotka käyttävät koneellisen istutuksen palveluita. Lisäksi haastateltiin istutuskonevalmistaja Risuteciä. Näin saatiin näkemyksiä eri näkökulmista koneellisen istutuksen markkinoihin liittyen. Haastattelut toteutettiin puhelin- ja sähköpostihaastatteluina. Alun perin tarkoituksena oli toteuttaa haastattelut tapaamisina, mutta koronavirus muutti suunnitelmia. Koneistutusyritysten kanssa haastattelut toteutettiin kokonaan puhelimitse. Puhelun aikana käytiin läpi vapaamuotoisesti kysymyslomake, johon kirjattiin yrittäjän vastaukset. Sidosryhmien kanssa ensikontakti tehtiin puhelimitse ja haastattelu sähköpostitse. Yritysten vastausten perusteella tehtiin myös Business model canvasit. Tutkimuksessa havaittiin, että koneistutusyritysten koot vaihtelivat merkittävästi. Pienimmät yritykset työllistivät lähinnä yrittäjän perheen. Suurimmalla yrityksellä oli työntekijöitä kiireisimpinä sesonkiaikoina 12 henkilöä. Huomioitavaa oli kuitenkin yritysten tarjoama palveluvalikoima. Yksikään yritys ei tarjonnut pelkästään koneistutusta, vaan jokaisella yrityksellä oli useita palveluja tarjottavana. Osa tarjosi myös metsäalan ulkopuolisia palveluita. Monet yritykset vastasivat, että osaavaa työvoimaa oli haastavaa löytää. Koneelliseen istutukseen ei ole erillistä koulutusta, joten kuljettajat täytyy usein kouluttaa itse työhön. Istutustyömaiden laadulle toivottiin parannusta. Koneelliselle istutukselle eivät sovellu kiviset maat, koska niillä istutustyöjälki jää heikoksi. Koneistutusyritysten markkinointi oli yleensä vähäistä, tai sitä ei ollut ollenkaan. Yleisin vastaus markkinoinnista kysyttäessä oli kuulopuheiden eli puskaradion kautta tapahtuva markkinointi. Osa yrityksistä oli mainostanut lehti-ilmoitusten kautta ja osa oli päässyt mukaan lehtiartikkeliin, jossa käsiteltiin koneellista istutusta. Monesti koneellisen istutuksen markkinointi oli jäänyt muiden metsäalan toimijoiden tehtäväksi. Sidosryhmien haastatteluissa kävi ilmi, että metsäalan toimijat eivät suhtautuneet koneelliseen istutukseen kovin positiivisesti. Huonoina asioina pidettiin esimerkiksi kustannustehottomuutta ja istutuslaatua kivisillä mailla. Koneellisessa istutuksessa nähtiin kuitenkin potentiaalia tulevaisuudessa istutuskoneiden kehittyessä. Myös laitevalmistaja Risutec näki tulevaisuuden valoisana, kunhan tehdään tarvittavat kehitystoimenpiteet ja markkinointi metsänomistajien suuntaan yleisen käsityksen muuttamiseksi positiivisempaan suuntaan. Koneellinen istutus tuntui vastausten perusteella olevan tilanteessa, jossa ei tapahdu juuri mitään. Koneistutusyritykset eivät olleet halukkaita investoimaan tulevaisuudessa koneelliseen istutukseen Perusteluna oli, että koneellisen istutuksen kannattavuutta pitäisi saada paremmaksi. Sidosryhmien vastausten perusteella metsäalan toimijat odottivat uutta jatkuvatoimista istutuskonetta, jota tällä hetkellä kehitetään Ruotsissa. Jatkuvatoimisen koneen odotetaan olevan kannattavampi kuin nykyiset kaivinkoneisiin kiinnitettävät istutuskoneet. Koneistutusmarkkinoilla on tällä hetkellä parannettavia asioita esimerkiksi markkinoinnissa, palvelutarjonnassa, työvoiman koulutuksessa ja työmaiden suunnittelussa. Suurimpina ongelmina ovat kuitenkin käsin tehtävän istutuksen hinta ja laatu, jotka ovat tällä hetkellä liian kilpailuvoimaisia koneellisen istutuksen vastaaviin verrattuna.

Alankomaiden tasavalta loi talousmahtinsa 1500-luvun lopulta alkaen merikaupan avulla, jossa Itämeren kaupalla oli merkittävä osansa viljan ja laivanrakennukseen tarvittujen raaka-aineiden tuonnilla. Tutkin pro gradu -työssäni Alankomaiden tasavallan vahvimman maakunnan Hollannin taloudellisia intressejä Itämeren piirissä Skoonen sodan aikana sekä rauhanteon jälkeen vuosina 1675–1685, kun maa oli menettämässä kansainvälispoliittista asemaansa Ranskan aggressiivisen ulkopolitiikan takia. Analysoin työssäni varhaismodernin kaupankäynnin ja valtapolitiikan välistä suhdetta, joka syntyi Alankomaiden tasavallan päädyttyä sotaan sen tärkeää kauppakumppania Ruotsia vastaan osana Ranskan-Alankomaiden sotaa (1672–1678). Tutkimukseni metodi on poliittinen taloushistoria, jonka tarkoituksena on selvittää taloudellisten vaikuttimien ja ristiriitojen merkitystä poliittisten päätösten takana. Tutkimuksessa selvitän, millä tavalla Hollannin maakunnan kauppiaiden intressejä suojeltiin diplomatian avulla. Analyysini keskiössä on Alankomaiden tasavallan Ruotsin lähettiläs Christiaan Constantijn Rumpf, jonka kirjeenvaihtoa ja muistiinpanoja hyödynnän työni ensisijaisena lähdeaineistona. Hyödynnän tutkimuksessa Risto Heiskalan sekä Akseli Virtasen luomaa teoriaa ihmisten yhteistyön koordinaatiosta, jonka avulla käsitteellistän työssäni erilaisia tapoja järjestää yhteiskuntaelämää ja sen ristiriitoja. Tuon tutkimuksessani ilmi, kuinka Hollannin maakunnan ytimen Amsterdamin pitkälle erikoistuneelle taloudelle oleelliset Itämeren markkinat olivat sodankäynnin takia suurissa vaikeuksissa. Kaupankäynnin edellytyksiä vaikeuttivat vuosien 1676–1677 aikana etenkin epävarma postinkulku sekä laivojen kaappaukset. Käskynhaltija Vilhelm III:n henkilökohtaiset valtapoliittiset ambitiot vaikuttivat niihin reunaehtoihin, joilla hollantilaiset kauppiaat saattoivat toimia Itämeren piirissä. Käskynhaltijan intressissä oli jatkaa sotaa ja kasvattaa vaikutusvaltaansa niin pitkään, kunnes Ranska olisi saatu taivutettua Alankomaille edullisiin rauhanehtoihin. Näin vastakkain olivat käskynhaltija Vilhelm III:n sisä- ja ulkopoliittiset intressit ja Amsterdamin kauppiaiden talousintressit. Esitän, että Hollannin maakunnan kauppiaiden intressejä suojeltiin diplomatian avulla Skoonen sodan aikana sekä rauhanteon jälkeen aktiivisesti kauppasopimuspolitiikan avulla. Tässä diplomaattisessa toiminnassa lähettiläs Christiaan Constantijn Rumpfin työ maiden kauppasuhteiden kehittäjänä ja henkilösuhteiden luojana oli keskeistä. Näkemykseni mukaan Rumpf koki tärkeäksi toimia käskynhaltija Vilhelm III:n aikana myös amsterdamilaisten kauppiaiden edun mukaisesti, sillä nämä piirit olivat edelleen poliittisesti vaikutusvaltaisia käskynhaltijan voimistuneesta valtapoliittisesta asemasta huolimatta. Sodan vuoksi vaikeutuneet taloussuhteet normalisoitiin 1680-luvun alussa, kun Ruotsin uusi ulkopolitiikka kääntyi tuolloin ranskalaismielisen vaiheen jälkeen kohti Alankomaita suosivaa tasapainopolitiikkaa. Hintana Ruotsille oli kuitenkin markkinoiden luovuttaminen hollantilaisille ja korvausten maksaminen sodan aikana kaapatuista viljalaivoista.

Tutkimus käsittelee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista palvelusetelimallin avulla. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miksi palvelusetelin käyttöönotto ei ole yleistynyt kunnissa 1990 ja 2000 luvuilla tehdyistä lakiuudistuksista huolimatta. Palvelusetelin käyttöönottoa tarkastellaan työssä empiirisesti Sitran vuonna 2008 käynnistyneen palvelusetelihankkeen tapaustutkimuksella. Tutkimuksessa selvitetään aineistolähtöisesti palvelusetelihankkeen tärkeimmät onnistumistekijät. Aineistona käytetään haastatteluja ja Sitran palvelusetelihanketta käsitteleviä raportteja sekä selvityksiä. Aineiston ja aiemman tutkimuksen pohjalta muodostetaan teoria siitä, miksei käyttöönotto ole ollut kuntien kannalta houkuttelevaa. Tutkimuksessa käytetty teoria käsittelee palveluseteliä hyvinvointitaloustieteen näkökulmasta. Palveluseteleiden vaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti paljon, mutta tutkimusten tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Taloustieteen teorian ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että palvelusetelimallin onnistuminen riippuu valitun palvelualan kilpailutilanteesta, sääntelystä ja toteutukseen liittyvistä yksityiskohdista, kuten palvelusetelin hinnoittelusta ja palveluntuottajien sekä palvelusetelin saajien valinnasta. Aineiston perusteella palvelusetelihankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat valinnan vapauden, tuotannollisen tehokkuuden, palveluiden saatavuuden ja laadun sekä yrittäjyyden ja työpaikkojen lisääminen. Palvelusetelihankkeen onnistumistekijät voidaan jakaa kolmeen tasoon: paikalliseen toteutukseen, koko palvelusetelijärjestelmän onnistumiseen ja markkinoiden syntymiseen liittyviin haasteisiin. Onnistumisen kannalta olennaista ovat kuntien vaikutusmahdollisuudet kolmella eri tasolla. Kuntien vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmat paikallisen toteutuksen tasolla ja heikkenevät järjestelmän tasolta kohti markkinoiden syntymistä. Päiväuni palvelusetelistä kuvaa toteutuksen, jossa palvelut tuotetaan tehokkaammin, palveluiden laatu on parempaa, jonot purettu ja asiakkaista kilpailee useita yrityksiä, joiden synty on lisännyt työllisyyttä kunnissa. Lisäksi kuntalaisilla on suuremmat mahdollisuudet valita käyttämänsä palvelut. Palvelusetelipainajaisessa kunta on sijoittanut palvelusetelin käyttöönottoon paljon, mutta todellista kilpailua ei ole syntynyt. Palveluiden laatu on samalla tasolla kuin ennen, mutta oman tuotannon ja yksityisen tuotannon ylläpito sekä palvelusetelin hallinnolliset kustannukset ylittävät moninkertaisesti setelistä saatavat hyödyt. Tutkimuksen johtopäätös on, että palvelusetelin käyttöönotto ei lisäänny niin kauan kuin painajainen näyttää todennäköisemmältä kuin päiväuni. Tilanne säilyy niin kauan kuin palveluissa ei ole aitoa kilpailua, kuntien resurssit ja vaikutusmahdollisuudet säilyvät samoina. Jos palvelusetelin käyttöönottoa halutaan lisätä, on kasvatettava toteuttavan yksikön kokoa tai lisättävä ylemmän tason koordinointia ja rahoitusta. Kuntien vaihtelevat käytännöt palvelusetelin käyttöönotossa, puutteelliset resurssit ja osaaminen eivät edistä palvelusetelin laajaa toteutusta eivätkä toteutuksen onnistumismahdollisuuksia.

Tutkielma tarkastelee tekemistä, esinettä ja niiden välistä suhdetta arvoteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan sekä suomalaisia nykykeraamikkoja ja heidän kokemuksiaan liittyen tekemiseen, jota usein kuvaillaan käsityöksi, että tämän prosessin lopputulokseksi tulkitun esineen, eli keraamisen käsityö- tai taide-esineen, asemaa markkinoilla sekä esineeseen liitettäviä arvoja ja merkityksiä. Tutkielma perustuu keraamikkojen kanssa tehtyihin haastatteluihin ja kenttätyöhön keramiikan parissa vuosina 2017–2018. Tutkielmassa perehdytään siihen, ovatko tekemistä ohjaavat arvot samoja kuin myynnissä olevaan esineeseen liitetty arvo ja kysytään, missä tekemiseen ja esineeseen liitetyt arvot sijaitsevat. Tutkielma osallistuu antropologisiin keskusteluihin liittyen arvoon, käsityöhön ja tekemiseen, ja vastaa käsityötä tutkineiden antropologien tunnistamaan tarpeeseen lisätä käsityöläisyyden ja käsityön tutkimusta myös länsimaisissa, jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Käsityön tekemistä lähestytään yhdistäen fenomenologinen, tekemiseen keskittyvä lähestymistapa arvoteoreetti-seen näkökulmaan, jossa käsityötä ja sen saamia merkityksiä tutkitaan osana laajempaa merkitysten kokonaisuutta. Tutkielmassa argumentoidaan, että keramiikan tekeminen saa merkityksensä sekä suhteessa ei-merkitykselliseksi koettuun tuotantoon, että tekijän aseman kautta, jossa tekijä vastaa sekä esineen suunnittelusta että toteuttamisesta ja on siten tekoprosessin keskiössä. Länsimaisen mekanistisen kosmologian piirissä suunnittelu ja toteuttaminen on eroteltu toisistaan hierarkkiseen suhteeseen, jossa suunnittelua arvostetaan erityisen paljon. Keraamikot sijoittavat merkityksen kuitenkin tekemiseen, jossa suunnittelu ja toteuttaminen sekoittuvat toisiinsa, ja jossa tekijä vastaa koko prosessista. Keramiikan tekemisen käsityömenetelmin voisi siten nähdä pyrkimyksenä irtautua epämieluisasta yhteiskuntajärjestelmästä ja astua pois markkinaehtoisen tuotannon piiristä. Käsityö saa siis useita merkityksiä, jotka eivät liity ainoastaan käsin tekemiseen teknisenä prosessina, ja siten käsityö toimii metaforan tavoin. Tutkielmassa esitetään, että keramiikan tekeminen saa fetissimäisen luonteen, jonka myötä tekemiseen liitettävien arvojen nähdään olevan läsnä esineissä itsessään. Tekoprosessin lisäksi esineen muotoon vaikuttaa symbolisen rakentamisen prosessi, jonka myötä esineen edustama tuotantomuoto tuodaan esiin siten, että sen voi havaita esineen muodosta visuaalisesti ja haptisesti. Keraamisen käsityöesineen voisi sanoa edustavan uudenlaista luksusta, jossa kauneuteen ja hyvään makuun yhdistyy moraalinen ulottuvuus. Esineet symboloivat merkityksellistä työtä ja elämäntapaa ja asettuvat vastakkain merkityksettömäksi koetun teollisen massatuotannon kanssa, mutta samaan aikaan niiden hyödykearvo kasvaa niiden edustaman markkinavastaisuuden myötä. Esineestä tulee siis paradoksaalisesti hyödyke, joka kapinoi markkinoita vastaan. Tutkielmassa nostetaan myös esiin, että vaikka käsityömäinen tapa tehdä esineitä luo tekijöilleen kokemuksen merkityksellisestä tavasta olla olemassa, se saa heidät nykyisen taloudellisen ideologian puitteissa kysymään mikä on merkitykselliseksi koetun työn ja toimeentulon välinen suhde. Vaikka keramiikan tekemiseen laitettaisiin paljon aikaa, inhimillistä työtä ja taitoa, ei niiden myymisestä saatava korvaus välttämättä riitä kyseisten arvojen uusintamiseen. Keramiikan tekijöiden asemaa vallitsevassa yhteiskunnallisessa kontekstissa määrittelee siis hierarkia, jonka myötä esineen tekemistä määrittelevien arvojen toteutuminen riippuu esineeseen liitettävästä hyödykearvosta. Esineen tekijät edustavat yksinkertaista, eettistä ja tyydyttävää elämäntapaa, jonkinlaista “autenttisuutta”, joka saa merkityksensä modernin elämäntavan myötä. Toisaalta samaan aikaan käsityön tekijöiden voisi nähdä edustavan manuaalisen työn maailmaa, joka on alisteisessa suhteessa tietotyöhön. Käsityöläiset ovat siis “kuviteltuja primitiivejä kotona”, joiden asemaa voi tukea ostamalla käsityönä tuotettuja esineitä eli tukemalla vaihtoehtoista tuotantoa ollen kuitenkin samaan aikaan edelleen osana kulutuskulttuuria. Tutkielma osoittaa, että tuotantoa ja kuluttamista on hedelmällistä tutkia toisiinsa kietoutuvina ilmiöinä, ja että käsityön tarkastelemisella on annettavaa myös jälkiteollisiin yhteiskuntiin suuntautuvalle tutkimukselle.

This paper identifies an issue of under-investment in wind energy in Poland and analyses it from the perspective of market efficiency. It argues that higher required returns from wind energy assets in Poland are a result of both greater investment risks as well as a certain market inefficiency which leads to wind asset under-pricing and reduced investment.We hypothesize that the same risks which affect investment directly through the cost of capital for wind projects create conditions which are potential sources of market inefficiency. The conditions discussed are: information and transaction costs and market entry barriers. We explore the general wind energy investment environment as well as the electricity market structure and renewable energy policy design to identify the presence of the three conditions above. In the course of this discussion, we find that the wind asset market in Poland contains specific information and transaction costs and entry barriers, substantiating a case for market inefficiency and requiring further research.