Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "melatoniini"

Sort by: Order: Results:

  • Lindén, Jere (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)
    Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään käpyrauhasen anatomiaa, histologiaa ja elektronimikroskooppistarakennetta rotalla. Lisäksi esitellään melatoniirin tuotantoa käpyrauhasessa ja sitä säätelevää verkkokalvolta alkavaa johtorataa. Melatoniinin vaikutuksia selvitetään lyhyesti. Lopuksi luodaan yleinen katsaus tetraklooridibentso-p-dioksiinin (TCDD) tärkeimpiin biologisiin ominaisuuksiin ja akuuttiin myrkyllisyyteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhden TCDD-annoksen vaikutusta seerumin yönaikaiseen melatoniinipitoisuuteen kahdella rottakannalla, joiden herkkyydessäTCDD:n tärkeimmälle vaikutukselle - voimakkaalle ruokahalun ja painon laskulle on yli kolmesataakertainen ero. Kestävämmällä rottakannalla tutkittiin lisäksi TCCD-myrkytyksen aiheuttamia muutoksia käpyrauhasen rakenteeseen. Tiettyjen pinealosyyttien soluelinten on esitetty liittyvän melatoniirin eritykseen. Niiden määriä laskettiin yksinkertaisella morfometrialla. Seerumin melatoniinipitoisuus laski merkitsevästi herkällä Long-Evans rottakannalla kolmen vuorokauden kuluttua TCDD:n annostelusta (50 G/kg). Saman tyyppinen vaikutus havaittiin samalla annoksella myös kestävillä Han/Wistar-rotilla, joilla seerumin melatonliripitoisuutta seurattiin 1/4, 1, 3, 14 ja 28 vuorokautta altistuksesta. Melatonlinipitoisuus laski noin puoleen jo vuorokauden kuluttua altistuksesta ja vaikutus säilyi aina päivään 28 saakka. Käpyrauhasessa ei havaittu soluvaurion merkkejä suuresta TCDD-annoksesta (1000 mikrog/kg) huolimatta. Solunsisäisissä pinealosyyttien aktiviteetin osoittajissa (esim. synapsiset nauhat) ei todettu muutoksia. TCDD laskee nopeasti ja pysyvästi seerumin melatoniiripitoisuutta Han/Wistarrotilla. Tulos herkällä rottakannalla on saman suuntainen melatoniininosalta. Melatoniinin lasku ei ilmeisesti liity kausaalisesti TCDD:n myrkyllisyyteen. Syynä melatoniiripitoisuuden laskuun on joko kiihtynyt perifeerinen metabolia, häiriö melatoniirin tuotantoa säätelevässä hermojärjestelmässä tai melatoniinia tuottavien entsyymien toiminnassa. Suora (elin)toksinen vaikutus käpyrauhaseen ei vaikuta todennäköiseltä, joskin rottien määrä kokeessa oli pieni.
  • Karkamo, Veera (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)
    Tutkimuksessa selvitettiin ensikoiden melatoniiniprofiilien yhteyttä puberteetin ilmenemisen viivästymiseen syyskaudella. Tavoitteena oli löytää yksilöllisten melatoniiniprofiilien avulla ennustettavia eroja syyskauden hedelmällisyydessä, jotta alemman hedelmällisyyden yksilöt voitaisiin tulevaisuudessa karsia tuotannosta ja jalostuksesta. Tulokset perustuvat Hyvinkäältä Maatalouden tutkimuskeskuksen sikatalouden koeasemalta syksyllä 2000 saatuun aineistoon (18 eläimen näytteet). Tutkimuseläimet valittiin pareittain vastaavien syntymäpäivien mukaan isommasta eläinmäärästä siten, että kiimaan tulleiden (saavuttaneet puberteetin) ja kiimaa näyttämättömien (puberteetin viivästyminen) ryhmään tuli sama eläinmäärä. Eläimistä otettiin verinäytteitä kahden vuorokauden aikana yhteensä 4 päivä- ja 6 yönäytettä, joista analysoitiin melatoniinipitoisuudet. Tutkimus osoitti kaikilla tutkimuseläimillä kiiman ilmenemisestä riippumattoman, selkeän ja säännöllisen, vuorokaudenajan mukaan vaihtelevan melatoniinirytmin. Kaikilla päiväarvot olivat alhaiset ja yöarvot korkeat, kuten muillakin aiemmin tutkituilla nisäkkäillä. Joillain yksilöillä yölliset melatoniinipitoisuudet olivat päiväarvoihin nähden moninkertaiset. Tehty tutkimus on ensimmäisiä, joissa sian säännöllinen melatoniinirytmi on pystytty osoittamaan. Tehdyssä tutkimuksessa yhteyttä puberteetin viivästymisen ja yksilöllisten melatoniiniprofiilien välillä ei löydetty. Näiden tulosten pohjalta on oletettava, ettei sian yöllisten melatoniinikonsentraatioiden yksilöllisillä eroilla ole vaikutusta puberteetin ilmenemiseen tai sen viivästymiseen. Erot melatoniinitasoissa saattavat olla osoitus yksilöllisistä eroista käpyrauhasen koossa, kuten aiemmin on osoitettu mm. lampaalla. Tutkimuseläinten käpyrauhasten kokoja ei mitattu.
  • Alakiikonen, Aino (2020)
    Objectives. Over the last few decades, the usage of various digital devices has increased significantly. As people spend time on digital media especially in the evenings before bedtime, there has been a growing interest in researching the potential effects of digital media usage on sleep. The association between digital media usage and negative sleep outcomes can be explained by three different mechanisms: circadian effects of exposure to light from screens, stimulation from media content, and displacement of time spent sleeping by time spent using devices. The objective of this thesis was to review recent randomized controlled experiments regarding the effects of pre-sleep digital media usage on sleep and compare their study designs and results. Methods. Experimental studies were searched on PubMed and Ovid Mediline databases using the terms digital media, electronic media, screen light, blue light and sleep. Seven randomized controlled experiments published within the last five years were selected. All the studies had controlled the use of digital media and used both subjective and objective sleep measures. Results and conclusions. Most of the studies indicated that the pre-sleep usage of digital media has a negative effect on sleep. There were associations between the usage of digital media and sleep architecture, sleep onset latency, suppression of melatonin secretion and subjective sleepiness. In addition, each of the three mechanisms were supported by the studies. However, there were notable differences in the study designs between the studies, which made it difficult to assess the significance of the individual factors. There is a need for laboratory experiments with larger sample sizes as well as real-life studies to increase ecological validity. This would help specify recommendations regarding the use of digital media in order to improve human health and wellbeing.
  • Hälli, Outi (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1999)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sian kausilisääntymisen endokrinologista perustaa. Haluttiin nähdä villi- ja kesysian erot ja yhtäläisyydet niiden melatoniinin erityksessä ja vuorokauden- ja vuodenaikaan sidotuissa rytmeissä. Kausilisääntymisen syiden ymmärtämisellä pyritään syyshedelmättömyysongelman parempaan hallintaa. Tutkimus toteutettiin neljänä erinäyttenottokertana: keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Yhteensa 20 kesysiasta ja 20 villisiasta otettiin 48 tunnin ajan verinäyteitä kahden tunnin välein. Siat pidettiin luonnon valaistuksessa näytteenoton ajan. Näytteistä määritettiin melatoniini Buhlman melatoniini-RIA-menetelmällä. Tuloksissa villi- ja kesysiolla melatoniinin erityksessä ei ollut eroa. Erot olivat suuremmat yksilöiden kuin rotujen välillä. Molemmilla roduilla näkyy selkeä vuorokaudenaikainen melatoniinirytmi. Melatoniinipitoisuus nousee pimeänä aikana ja on perustasolla valoisana aikana. Toisin kuin aiemmin on oletettu sika näyttäisi melatoniinin suhteen käyttäytyvän samoin kuin selkeä lyhyen päivän kausilisääntyjä lammas. Niinpä sikataloudelle ongelmallinen kausilisääntyminen on sialle fysiologista. Yksilöiden välisestä vaihtelusta johtuen on mahdollista, että tietyt yksilöt ovat herkempiä kausilisääntymiselle, jolloin ympäristön merkitys ongelman esilletulossa korostuu.