Browsing by Subject "merkityksellisyys"

Masennus on WHO:n arvion mukaan merkittävin toimintakykyä heikentävä sairaus koko maailmassa. Jo oirekuvan perusteella sen voidaan ajatella heikentävän elämän merkityksellisyyttä. Tässä tutkielmassa masennuksen sairastaminen hahmotetaan coping-prosessina, jossa selviytymistä määrittää elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen. Sairastavien elämän merkityksellisyyttä ylläpitävät selviytymiskeinot eivät aina ole riittävän toimivia, jolloin masennus johtaa elämän merkityksellisyyden kriisiin. Tällaisia sairauskertomuksia on myös dokumentoitu. Tässä tutkielmassa pyrin abduktiivisen päättelyn avulla löytämään niitä elämän merkityksellisyyttä heikentäviä tekijöitä, jotka selittävät elämän merkityksellisyyden kriisin syntymisen. Tutkielmaa varten kerättiin kirjoituspyynnöllä ja puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla kolmenkymmenen kolmen masennusta sairastaneen ja toipuneen kokemuksia omasta sairaudestaan. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysissa löydettiin kahdeksan elämän merkityksellisyyttä heikentävää tekijää: 1.Ulkopuolisuus ja yhteydettömyys 2. Itsen menettäminen tai sekoittuminen sairauteen 3. Psyykkinen kipu, itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset 4. Epäselvyys masennuksen syistä 5. Pitkäkestoisuus ja hoitoresistenssi 6. Psyykkinen turvattomuus 7. Korkea uusiutumisriski ja epälineaarinen toipuminen 8. Toimintakyvyn heikentyminen tai menettäminen. Tutkielman tulokset selittävät, miksi sairastavat voivat tarvita elämän merkityksellisyyden kriisiä selviytyäkseen. Onnistunut kriisin läpikäynti luo elämään täysin uutta merkityksellisyyttä ja auttaa sopeutumaan haastaviin olosuhteisiin. Osa masennuksen merkityksellisyyttä heikentävistä tekijöistä saattoi kuormittaa toipuvaa vielä varsinaisen akuutin masennustilan katoamisen jälkeenkin. Tulokset viittaavat siihen, että elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen tulisikin nähdä nykyistä tärkeämpänä osana masennuksesta toipumista. Sairastavia ja toipuvia tulisi tukea myös elämän merkityksellisyyden ylläpitämisessä, eikä vain sairauden hoidon muodossa. Erityisesti elämän merkityksellisyyden kriisit tulisi huomioida, sillä niiden epäonnistunut käsittely voi johtaa selviytymisprosessin katkeamiseen.

Tämän opinnäytetyön tehtävänä on tutkia HelsinkiMission tukihenkilötoimintaan osallistuvien iäkkäiden henkilöiden (seniorit) subjektiivista hyvinvointia. Tähän tutkimustehtävään vastataan kahden alakysymyksen kautta: 1) Mitkä tekijät edistävät ja rajoittavat senioreiden subjektiivista hyvinvointia. 2) Mitkä heidän kokemuksensa ovat HelsinkiMission tukihenkilötoiminnasta. Tutkimuksen aineisto on kerätty viidestä henkilökohtaisesta teemahaastattelusta HelsinkiMission tukihenkilötoimintaan osallistuvilta senioreilta. Tutkimukseni on laadullista tutkimusta eikä pyri tulosten yleistettävyyteen, vaan pyrkii tuomaan esille senioreiden oman äänen heidän arkensa hyvinvoinnin kokemuksesta. Kerätty aineisto on analysoitu teemoittelemalla. Analyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä teemaa: merkityksellisyys, kohtaaminen, rajoite ja apukeino. Näiden neljän teeman keskinäiset suhteet ilmenevät kahtena parina. Kohtaamisen teema toimii merkityksellisyyden mahdollistajana ja merkityksellisyys tuottaa hyvinvointia; rajoitteen teema toimii hyvinvoinnin esteenä ja apukeino vähentää rajoitteen vaikutusta. Ensimmäinen tutkimuskysymys saa vastauksen tutkimuksen kaikissa neljässä tuloksessa. Toinen tutkimuskysymys saa vastauksen ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa tuloksessa. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset: 1) Vastavuoroisten merkityksellisten kohtaamisten, kuten HelsinkiMission tukihenkilötoiminnan tärkeys senioreiden subjektiivisen hyvinvoinnin edistäjänä ja kohtaamisten puuttuminen hyvinvointia rajoittavana tekijänä. 2) Vapaaehtoistoiminnan, kuten HelsinkiMission erityisluonne ohittaa kohtaamisia rajoittavia tekijöitä, edistäen senioreiden subjektiivista hyvinvointia. 3) Perheen ja ystävyyssuhteiden, kuten HelsinkiMission tukihenkilötoiminnan merkityksellisyys senioreiden subjektiivisen hyvinvoinnin edistäjänä. Hankaluudet perheyhteyksissä ja ystävyyssuhteissa tai niiden puuttuminen rajoittaa senioreiden subjektiivista hyvinvointia. 4) Tutkimuksen teemat ovat yhteneviä Allardtin teorian kolmen perusluokan kanssa. Allardtin teoriasta puuttuu kuitenkin uskonto hyvinvoinnin osa-alueena. Uskonto esiintyy aineistossa hyvinvointia edistävänä tekijänä.

Objectives. The purpose of the dissertation was to study the basic psychological needs and positive mental health of employees in a Finnish financial sector organization. The research task was to examine the current state of the basic psychological needs of the theory of authenticity, benevolence and self-determination among the employees of the target organization and their connection to the perceived positive mental health. The study examined the construction of a new model and its relationship to positive mental health using linear regression analysis. Methods. For the study, I constructed a research questionnaire utilizing several validated measures of positive mental health, authenticity, benevolence, and SDT theory’s basic psychological needs. The questionnaire was administered to the employees of the target group by e-mail. Participation was voluntary and 395 responses were received. Correlation, cluster analysis, and regression analysis were used to analyze the data. The study involved using linear regression analysis for modelling relations between basic psychological needs of self-determination theory across authenticity, benevolence and self-determination, and examining its relationship to positive mental health. Results and conclusions. Satisfaction with the basic psychological needs of the employees of the target organization was quite strong. On the other hand, the perceived positive mental health of the employees was somewhat lower than the average of the Finnish population in general. The study revealed that the basic psychological needs of self-determination theory, benevolence, and authenticity are associated with perceived positive mental health. The model called as a Calling and model of Calling obtained in the study explained a total of 49% of the variation in positive mental health. The results show that high satisfaction with the basic psychological needs of workers in the financial sector predicts a higher perceived positive mental health.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten 18–25-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet elämän merkityksellisyyden kokemustaan COVID-19-kriisin aikana 2020–2021. Lähestyin merkityksellisyyden käsitettä Frank Martelan ja Michael Stegerin (2016) kolmiosaisen teorian avulla, jossa merkityksellisyys on jaettu kolmeen eri kategoriaan: johdonmukaisuus (coherence), tarkoitus (purpose) ja merkitys (significance). Merkityksellisyyden käsite on melko abstrakti, minkä vuoksi lähestyin sitä myös ilon ja toivon lähteiden sekä hyvinvoinnin ja voimavarojen kautta. Korona-aika oli elämää mullistava kriisi, jolloin merkityksellisyyden kokemus ja siihen kietoutuvat hyvinvoinnin, ilon sekä toivon teemat olivat koetuksella. Tämän vuoksi on mielekästä tutkia sitä, miten merkityksellisyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu kriisiaikana. Merkityksellisyyden lähteitä tutkimalla voidaan löytää tärkeitä yksilön merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisella aineistonkeruumetodilla e-lomakkeella tehdyn haastattelun kautta. Aineisto koostui yhteensä 40 vastaajasta. Analysoin vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti käymällä vastaukset ensin läpi aineistolähtöisesti ja sen jälkeen peilaamalla niitä teoriaan (Martela & Steger, 2016). Tuloksista välittyi kuva siitä, että korona-aika oli ollut monelle vastaajista haastavaa ja kuormittavaa aikaa. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, että kriisiajasta huolimatta vastaajat olivat löytäneet monia merkityksellisyyttä ylläpitäviä ja vahvistavia asioita. Tärkeimpinä näistä nousivat esiin kuulumisen tunne ja rutiineista kumpuava johdonmukaisuuden tunne. Läheiset ihmissuhteet kannattelivat merkityksellisyyden tunnetta merkittävästi kriisin keskellä. Siitä huolimatta, että opiskelu kuormitti monia vastaajista, opinnot olivat silti erittäin tärkeä johdonmukaisuuden tuoja ja merkityksellisyyden lähde korona-aikana.

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten 18–25-vuotiaat korkeakouluopiskelijat ovat ylläpitäneet ja vahvistaneet elämän merkityksellisyyden kokemustaan COVID-19-kriisin aikana 2020–2021. Lähestyin merkityksellisyyden käsitettä Frank Martelan ja Michael Stegerin (2016) kolmiosaisen teorian avulla, jossa merkityksellisyys on jaettu kolmeen eri kategoriaan: johdonmukaisuus (coherence), tarkoitus (purpose) ja merkitys (significance). Merkityksellisyyden käsite on melko abstrakti, minkä vuoksi lähestyin sitä myös ilon ja toivon lähteiden sekä hyvinvoinnin ja voimavarojen kautta. Korona-aika oli elämää mullistava kriisi, jolloin merkityksellisyyden kokemus ja siihen kietoutuvat hyvinvoinnin, ilon sekä toivon teemat olivat koetuksella. Tämän vuoksi on mielekästä tutkia sitä, miten merkityksellisyyttä on ylläpidetty ja vahvistettu kriisiaikana. Merkityksellisyyden lähteitä tutkimalla voidaan löytää tärkeitä yksilön merkityksellisyyden kokemusta ja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisella aineistonkeruumetodilla e-lomakkeella tehdyn haastattelun kautta. Aineisto koostui yhteensä 40 vastaajasta. Analysoin vastaukset teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti käymällä vastaukset ensin läpi aineistolähtöisesti ja sen jälkeen peilaamalla niitä teoriaan (Martela & Steger, 2016). Tuloksista välittyi kuva siitä, että korona-aika oli ollut monelle vastaajista haastavaa ja kuormittavaa aikaa. Tulokset osoittivat kuitenkin sen, että kriisiajasta huolimatta vastaajat olivat löytäneet monia merkityksellisyyttä ylläpitäviä ja vahvistavia asioita. Tärkeimpinä näistä nousivat esiin kuulumisen tunne ja rutiineista kumpuava johdonmukaisuuden tunne. Läheiset ihmissuhteet kannattelivat merkityksellisyyden tunnetta merkittävästi kriisin keskellä. Siitä huolimatta, että opiskelu kuormitti monia vastaajista, opinnot olivat silti erittäin tärkeä johdonmukaisuuden tuoja ja merkityksellisyyden lähde korona-aikana.

The purpose of the study is to understand, describe and analyze the factors related to the experience of mean-ingfulness in context of the work of teachers, that is, both the factors positively related to experience and those that threaten the experience. In addition, the aim of the study is to find out how the experience of meaningful-ness in work is related to the interviewees' attitudes towards factors influencing well-being factors at work. Teachers' well-being at work has decreased over the last few years, the number of hours worked have increased and the stress experienced is more than in other industries on average. Nonetheless, the work is perceived to be mainly meaningful. Particularly interesting is what factors are associated with the teachers' experience of mean-ingfulness in work and whether the experience of meaningfulness is positively associated on teachers' attitudes toward resources of well-being at work. The research is based on next theories: meaningfulness in work, the resource-based well-being model and the three-component model of attitudes. The most essential of these is the experience of meaningfulness in work, which in this study consists of three dimensions: significance, purpose and meaning, including experience of coherence. The study is phenomenologically hermeneutic in nature and consists of four semi-structured interviews of el-ementary school teachers on meaningfulness in work and the meaning of experience in attitudes towards well-being at work. From the results of the research can be concluded that the experience of meaningfulness of work is strongly in-tertwined with student encounters. In addition, the results show that experience of meaningful work is im-portant for teachers' work motivation and desired work attitudes. It is important that teachers are given the conditions to experience the meaning of the work by providing sufficient resources so that they have time for the core task of meeting, educating and teaching students.

Tutkielmassa tarkastellaan työn merkityksellisyyttä, joka on erityisesti 2010-luvulla suosiota saanut tutkimusaihe. Koska työn merkityksellisyyden kokemus on moniulotteinen ilmiö, eikä käsitteelle ole vielä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, on lisätutkimus aiheen tiimoilta tarpeen. Työn merkityksellisyyttä käsitellään tässä tutkimuksessa elämän merkityksellisyyden psykologisesta näkökulmasta käsin, eli mikä tekee elämästä merkityksellistä ja mielekästä. Tavoitteena on tarjota tietoa työn merkityksellisyydestä niin yksilölle kuin organisaatiollekin. Lisäksi tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja esihenkilöille sen edistämiseen. Tutkimuskysymykset ovat 1) mitkä työhön liittyvät tekijät ovat yhteydessä työntekijän kokemaan työn merkityksellisyyteen? sekä 2) millä keinoilla esihenkilö voi edistää työntekijän kokemusta työn merkityksellisyydestä? Tutkimus toteutettiin kuvailevana, integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto hankittiin Helka-, JYKDOK- ja Google Scholar -tietokannoista sekä löytyneen aineiston lähdeluetteloiden pohjalta. Aineiston haussa käytettiin ennalta määriteltyjä hakusanoja, mutta olennaisin kriteeri aineistoa valittaessa oli sen anti tutkimuskysymysten kannalta. Aineistoksi valikoitui kahdeksan tutkimusartikkelia, yksi kokoomateoksessa julkaistu artikkeli sekä yksi diplomityö. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineiston löydöksiä ryhmiteltiin, ja löytyneistä ryhmistä muodostettiin alaluokkia vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Tulokset tarjoavat kahdeksan työhön liittyvää tekijää, jotka ovat yhteydessä työntekijän kokemaan työn merkityksellisyyteen. Tekijöitä ovat työtehtävien piirteet, oman osaamisen hyödyntäminen ja kehittäminen, itsenäisyys, yhteisöön kuuluminen, vaikuttaminen muihin ihmisiin, hengellisyys, subjektiiviset käsitykset sekä palkka. Lisäksi katsauksen tulokset tarjoavat esihenkilöille kahdeksan keinoa, joilla työn merkityksellisyyden kokemusta voi edistää työntekijöiden keskuudessa. Näitä keinoja ovat niin organisaation tarkoituksen, yksilön työn merkityksen kuin myös laajan kokonaisvaltaisen tarkoituksen viestiminen. Lisäksi sosiaalisten suhteinen tukeminen työyhteisössä, vastuun antaminen yksilölle omasta työstään, suunnannäyttäjänä toimiminen, työntekijöiden huomioiminen yksilöinä, sekä riittävien resurssien ja palkan tarjoaminen ovat keinoja edistää työn merkityksellisyyden kokemusta.