Browsing by Subject "metsänhoito"

Opinnäytetyö on tehty osana Suomen metsäkeskuksen esiselvityshanketta Keski-Suomen ensiharvennuksien laadusta. Työssä tarkastellaan Metsäkeskuksen tekemän korjuujäljen laadun seurannan perusteella ensiharvennusmetsiköiden jäävän puuston tunnuksia, pääasiassa runkolukuja. Aineiston avulla simuloitiin OpeMotti-ohjelmistolla puuston kehitys koko kiertoajalle. Mitattuja ensiharvennuskuvioita oli 85, joista simulaatioissa mukana oli 83. Mäntyvaltaisia metsiköitä oli 42, kuusivaltaisia 32 ja koivuvaltaisia 9 kappaletta. Simulaatioiden tuloksista selvitettiin koko kiertoajan muutoksia ensiharvennettujen metsiköiden puuston runkoluvuissa, tilavuudessa, biomassassa ja hiilen sekä hiilidioksidin sidonnassa. Maastomittausten perusteella ensiharvennusten laatu oli heikko. Kaikki kuviot oli harvennettu liian harvoiksi, ja ajouran osuus pinta-alasta oli keskimäärin 28 %. Hakkuuvaurioita tai ajourapainaumia oli alle 3 %. Suositusten mukaisen maastodatan puuttuessa kiertoaikasimuloinnit tehtiin sekä maastodatan että laskettujen suositusarvojen perusteella. Simulaatioita tehtiin yhteensä 166 eri kuviotiedoilla; mitattu data ja suositusdata jokaisesta 83 kuviosta. Simulointien mukaan tarkastettujen ensiharvennettujen kuvioiden runkotilavuus vähenisi kiertoajan aikana 15 % ja biomassan tuotto 14 % verrattuna suositusten mukaisesti ensiharvennettuihin. Vaikka voimakas harvennus hieman nopeutti puuston kasvua, nopeampi kasvu ei korvannut menetettyä puumäärää normaalin kiertoajan aikana. Tulos ei juurikaan muuttunut valtapuulajeittain tarkasteltuna, vaikka puulajien kasvutavat ja -nopeudet erosivat toisistaan. Liian voimakkaat ensiharvennukset saattavat aiheuttaa metsänomistajille tulonmenetyksiä tulevaisuudessa. Simulaatioiden mukaan suositusten mukaan ensiharvennetuista kuvioista voisi saada päätehakkuussa 800–2000 euroa enemmän tuloa hehtaarilta. Suositusten mukaiset kuviot sitoivat hiilidioksidia 15 % ja hiiltä 14 % enemmän kiertoajan aikana. Vaikka esiselvitys oli alueellinen ja verrokkina olleet suositusarvot olivat mallien mukaisia keskiarvoja, tulokset kertovat ensiharvennuksen laadun heikkenemisestä. Ensiharvennuksen voimakkuudella on pitkäaikaiset vaikutukset metsän puuston tilavuuteen ja metsien hiilensidontaan. Koska ensiharvennuksia tehdään liian vähän tarpeeseen nähden, ensiharvennusten oikea-aikainen ja suositusten mukainen tekeminen on hyvin tärkeää. Ongelman korjaamiseen tarvitaan koko metsäalan toimijoiden yhteistyötä, koska syitä ensiharvennusten laadun heikentymiseen on monia.

The purpose of this study was to examine the integrated climatic impacts of forestry and the use fibre-based packaging materials. The responsible use of forest resources plays an integral role in mitigating climate change. Forests offer three generic mitigation strategies; conservation, sequestration and substitution. By conserving carbon reservoirs, increasing the carbon sequestration in the forest or substituting fossil fuel intensive materials and energy, it is possible to lower the amount of carbon in the atmosphere through the use of forest resources. The Finnish forest industry consumed some 78 million m3 of wood in 2009, while total of 2.4 million tons of different packaging materials were consumed that same year in Finland. Nearly half of the domestically consumed packaging materials were wood-based. Globally the world packaging material market is valued worth annually some €400 billion, of which the fibre-based packaging materials account for 40 %. The methodology and the theoretical framework of this study are based on a stand-level, steady-state analysis of forestry and wood yields. The forest stand data used for this study were obtained from Metla, and consisted of 14 forest stands located in Southern and Central Finland. The forest growth and wood yields were first optimized with the help of Stand Management Assistant software, and then simulated in Motti for forest carbon pools. The basic idea was to examine the climatic impacts of fibre-based packaging material production and consumption through different forest management and end-use scenarios. Economically optimal forest management practices were chosen as the baseline (1) for the study. In the alternative scenarios, the amount of fibre-based packaging material on the market decreased from the baseline. The reduced pulpwood demand (RPD) scenario (2) follows economically optimal management practices under reduced pulpwood price conditions, while the sawlog scenario (3) also changed the product mix from packaging to sawnwood products. The energy scenario (4) examines the impacts of pulpwood demand shift from packaging to energy use. The final scenario follows the silvicultural guidelines developed by the Forestry Development Centre Tapio (5). The baseline forest and forest product carbon pools and the avoided emissions from wood use were compared to those under alternative forest management regimes and end-use scenarios. The comparison of the climatic impacts between scenarios gave an insight into the sustainability of fibre-based packaging materials, and the impacts of decreased material supply and substitution. The results show that the use of wood for fibre-based packaging purposes is favorable, when considering climate change mitigation aspects of forestry and wood use. Fibre-based packaging materials efficiently displace fossil carbon emissions by substituting more energy intensive materials, and they delay biogenic carbon re-emissions to the atmosphere for several months up to years. The RPD and the sawlog scenarios both fared well in the scenario comparison. These scenarios produced relatively more sawnwood, which can displace high amounts of emissions and has high carbon storing potential due to the long lifecycle. The results indicate the possibility that win-win scenarios exist by shifting production from pulpwood to sawlogs; on some of the stands in the RPD and sawlog scenarios, both carbon pools and avoided emissions increased from the baseline simultaneously. On the opposite, the shift from packaging material to energy use caused the carbon pools and the avoided emissions to diminish from the baseline. Hence the use of virgin fibres for energy purposes, rather than forest industry feedstock biomass, should be critically judged if optional to each other. Managing the stands according to the silvicultural guidelines developed by the Forestry Development Centre Tapio provided the least climatic benefits, showing considerably lower carbon pools and avoided emissions. This seems interesting and worth noting, as the guidelines are the current basis for the forest management practices in Finland.

Boreaalinen metsämaa on globaalisti tärkeä hiilinielu ja -varasto. Ilmaston muuttuessa on tärkeä oppia tietämään boreaalisen metsämaan hiilivarastoon ja dynamiikkaan vaikuttavat tekijät. Ihminen vaikuttaa osaltaan metsien hiilivarastoon hoitamalla sekä käyttämällä metsäresursseja. Avohakkuu osana jaksollista metsänkasvatusmenetelmää on intensiivisenä metsien käyttötapana herättänyt huolta, koska sen arvellaan vaikuttavan metsämaan hiilivarastoa vähentävästi. Jatkuvan kasvatuksen, jossa metsämaa pysyy jatkuvasti peitteisenä, on ajateltu olevan hellävaraisempi vaihtoehto metsänhoidollisena menetelmänä ja siten vaikuttavan metsämaan hiilivarastoon vähemmän kuin jaksollinen kasvatus. Tässä työssä tarkoituksena oli selvittää, tuottaako jatkuva kasvatus suuremman maaperän hiilivaraston verrattuna jaksolliseen metsänkasvatukseen. Tulosten perusteella tätä ei voitu vahvistaa. Jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmillä ei näyttänyt olevan merkittävissä määrin vaikutusta metsämaan hiilen määrään. Tulokset on kuitenkin tehty lähtökohdilta, joissa kaikkia maaperän hiileen vaikuttavia tekijöitä ei ole voitu huomioida, joten tämän opinnäytetyön tuloksien pohjalta ei vielä voida tehdä kovin suuria johtopäätöksiä. Kaikkia metsämaan hiileen vaikuttavia tekijöitä emme vielä edes tunne. Hiilen määrä näyttäisi myös vaihtelevan metsämaassa paikoin suurestikin, ja tämän vaihtelun syyt tulisi selvittää. Tässä tutkielmassa hiiltä mitattiin vain metsämaan pintaosista, orgaanisesta kerroksesta sekä 10 cm syvyydeltä kivennäismaasta. Syvemmällä kivennäismaassa hiiltä saattaa kuitenkin olla yllättävän paljon, ja tähän määrään ja muutoksiin vaikuttavat tekijät olisi myös syytä tutkia, sillä mitä syvemmällä maassa hiili sijaitsee, sitä stabiilimmassa muodossa hiili on. Mikäli jokin metsienkäsittelytoimenpide vaikuttaisi syvällä sijaitsevan hiilen määrään, sen merkittävyys korostuisi entisestään.

This research focused on how the forest owners’ background and the characteristics of the forest property owned by he/she affect the owners’ activeness in the management of his/her forest property. Finnish Forest Centre (Suomen metsäkeskus) provided the data for the research. This data included only the forest owners who had owned their property for over 10 years. These owners were divided into two groups. The first group, which was named quiet forest owners, included the owners who had not sold wood or had not applied for forest improvement subsidies during the past 10 years. The second group, which was named active forest owners, included the owners who had either sold wood or applied for forest improvement subsidies or done both during the past 10 years. In accordance with the presupposition, the main conclusion was that the reasons for inactiveness are numerous. In any case, owners in the quiet group were more often women and had a higher average age compared to the owners in the active group. In addition, a quiet owner owned on average less forest properties and a smaller average acreage. According to the three distinct logistic regression models, which were fitted to the data, the probability of the forest owner’s quietness decreased as the number of properties and acreage he/she owned increased. Forest properties located in Northern-Finland were more probably categorized as quiet than those located in other parts of the country. The models also indicated that the length of the ownership or the sex of the owner were insignificant in determining the probability of quietness. Although the sex of the owner was significant in only one of the three models.

Metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi ilmastopolitiikan toteuttamista niiden sitoessa ja varastoidessa hiiltä ilmakehästä. Metsät ovat yksi Suomen tärkeimmistä luonnonvaroista, minkä johdosta niihin kytkeytyy useita tavoitteita taloudellisen arvon varmistamisesta monimuotoisuuden turvaamiseen ja hiilen sitomisen lisäämiseen. Suomen metsistä suurin osa on yksityisten metsänomistajien omaisuutta. Siten yksityisten metsänomistajien preferenssit ja tavoitteet omistukselle on olennaista huomioida, jotta metsät saadaan kytkettyä myös osaksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteita. Tässä tutkielmassa tarkastellaan metsänomistajien suhtautumista hiilen sitomisen ja varastoinnin lisäämiseen osana omien metsien hoitoa. Aineistona hyödynnetään vuonna 2019 kerättyä kyselyä, joka tuotettiin Suomalainen metsänomistaja 2020 - tutkimushankkeessa. Kysely sisälsi perusotoksen sekä kolme erityisteemoihin keskittyvää osaotosta. Yksi osaotoksista (n = 2250) keskittyi metsien käytön ja käsittelyn hyväksyttävyyteen, jossa kysyttiin metsänomistajien suhtautumista lisätä hiilen sitomista osassa omia metsiä korvausta vastaan. Näistä kysymyksistä tarkastellaan logistisen regression avulla metsänomistajien kiinnostusta myydä hiilensidontapalvelua suhteessa omistajien ja tilojen taustapiirteisiin. Lisäksi yleisellä tasolla havainnoidaan metsänomistajien suhtautumista toteuttaa hiilen sitomista ja varastointia edistäviä metsänhoidollisia toimenpiteitä sekä niiden potentiaalista ilmastovaikutusta. Yksityisistä metsänomistajista puolet suhtautuu myönteisesti hiilensidontapalvelun tuottamiseen omassa metsässä korvausta vastaan. Merkitsevinä tekijöinä metsänomistajien ja tilojen taustapiirteitä tarkasteltaessa nousivat esiin ikä, koulutus sekä vastaajan näkemys omasta metsästä hiilinieluna. Tarkastelluista hiilen sitomista ja varastointia lisäävistä metsänhoidollisista toimenpiteistä yleisesti myönteisimmin suhtaudutaan jatkuvaan kasvatukseen, josta on kiinnostunut selvästi yli puolet vastanneista. Toimenpiteiden ilmastovaikutuksia arvioitaessa oli turvemailla toteutettavalla jatkuvalla kasvatuksella suurin päästövähennyspotentiaali ja se on useiden metsänomistajien näkökulmasta kiinnostava keino ottaa käyttöön omissa metsissä, jos siitä saisi korvauksen. Kokonaisvaltainen kestävä kehitys on jatkossa yhä olennaisempi osa metsien hoitoa, minkä vuoksi onkin tärkeää havainnoida, miten erilaiset tavoitteet ovat yhteensovitettavissa. On olennaista tunnistaa, millaiset metsänomistajat ovat potentiaalisesti kiinnostuneita tuottamaan hiilensidontaa ja millaisin metsänhoitomenetelmin voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti mahdollisimman suuri ilmastovaikutus. Päätöksenteossa ja neuvonnassa tulee huomioida yksityisten metsänomistajien erilaiset tavoitteet omistukselleen, heidän halukkuuteensa ja valmiutensa toteuttaa eri toimenpiteitä sekä toimenpiteiden houkuttelevuus ja tarkoituksenmukaisuus eri kasvupaikoilla.

Paraserianthes falcataria is a very fast growing, light wood tree species, that has recently gained wide interest in Indonesia for industrial wood processing. At the moment the P. falcataria plantations managed by smallholders are lacking predefined management programmes for commercial wood production. The general objective of this study was to model the growth and yield of Paraserianthes falcataria stands managed by smallholders in Ciamis, West Java, Indonesia and to develop management scenarios for different production objectives. In total 106 circular sample plots with over 2300 P. falcataria trees were assessed on smallholder plantation inventory. In addition, information on market prices of P. falcataria wood was collected through rapid appraisals among industries. A tree growth model based on Chapman-Richards function was developed on three different site qualities and the stand management scenarios were developed under three management objectives: (1) low initial stand density with low intensity stand management, (2) high initial stand density with medium intensity of intervention, (3) high initial stand density and strong intensity of silvicultural interventions, repeated more than once. In general, the 9 recommended scenarios have rotation ages varying from 4 to 12 years, planting densities from 4x4 meters (625 trees ha-1) to 3x2 meters (1666 trees ha-1) and thinnings at intensities of removing 30 to 60 % of the standing trees. The highest annual income would be generated on high-quality with a scenario with initial planting density 3x2 m (1666 trees ha-1) one thinning at intensity of removing 55 % of the standing trees at the age of 2 years and clear cut at the age of 4 years.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka hiilensidonnan huomioon ottaminen vaikuttaa metsän ominaisuuksiin, ja kuinka merkittävästi hiilensidonnan huomioon ottaminen vaikuttaa esimerkiksi metsän taloudelliseen tuottoon. Metsät ovat osa hiilen kiertoa. Metsänhoidolliset toimenpiteet vaikuttavat metsän hiilen virtoihin ja varastoihin. Aiempien tutkimusten mukaan jatkuva kasvatus on hiilensidonnan kannalta parempi kuin tasaikäiskasvatus. Metsien hiilitasetta olisi mahdollista pa-rantaa myös vähentämällä hakkuita. Tutkimuksen aineistona käytetään viiden metsätilan kuviotietoja. Kuviotietojen pohjalta simuloidaan metsätilojen metsien kasvua nykyhetkestä 50 vuotta tulevaisuuteen monitavoitteisen metsänhoidon simulointi- ja optimointiohjelma Monsulla. Metsien nettonykyarvon ja hiilensidonnan vaikutusta toisiinsa tutkitaan tuotantomahdollisuuksien rajan avulla. Lahopuumäärän, lehtipuumäärän ja haavan määrän muutosta sekä puulajidiversiteettiä kuvaavaa Shannon-indeksiä käytetään biodiversiteetin muutoksen tarkastelemiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös metsässä tehtävien toimenpiteiden muutosta, kun hiilensidontaa pyritään lisäämään, sekä tarkastellaan kuinka metsään sitoutunut hiili jakautuu metsän tuottamiin hiilivarastoihin: kasvillisuuteen, maaperään ja tuotteisiin. Tuotantomahdollisuuksien rajan kupera muoto kaikilla tiloilla osoittaa kaikkien metsätilojen kohdalla, että vaikka hiilensidonnan lisääminen pienentää metsätalouden nettonykyarvoa, kannattaa hiilensidontaa ja taloudellista hyötyä tuottaa yhdessä, mikäli se metsänomistajan arvoihin sopii, sillä yhdistelmähyöty on suurempi kuin tilanteessa, jossa metsät erikoistuvat joko hiilensidontaan tai taloudellisen hyödyn tuottamiseen. Hiilensidonnan lisäämien optimoinneissa, johti hakkuumäärien vähenemiseen. Avohakkuuta ei kuitenkaan esiintynyt juurikaan edes nettonykyarvoa maksimoivissa optimoinneissa, mikä luultavasti johtui matalasta korkokannasta. Hiilitase kasvoi, kun hiilensidonnan painoarvoa optimoinneissa lisättiin. Maan ja biomassan hiilitase kasvoi merkittävästi, joten vaikka tuotteiden hiilitase hiilensidonnan painoarvoa lisättäessä pieneni, tilojen kokonaishiilitase kasvoi. Hiilitase oli etenkin ensimmäisissä nykyarvoa painottavissa optimoinneissa suurempi tuotteilla kuin biomassalla tai maaperällä, mikä on seurausta korvausvaikutuksen huomioon ottamisesta, eli kuinka paljon fossiiliset hiilipäästöt vähenevät, kun käytetään puutuotteita. Hiilivarastokin kasvoi hiilensidonnan painoarvoa lisättäessä. Hiilivaraston kasvu oli merkittävin biomassassa. Maaperän hiilivarasto kasvoi myös, mutta hieman vähemmän. Tuotteisiin sitoutunut hiilivarasto ei vastaa lähimainkaan metsän puustoon ja maa-perään sitoutunutta hiilimäärää Lahopuumäärä näytti korreloivan positiivisesti hiilitaseen kanssa. Hiilitaseen parantamisen vaikutuksia biodiversiteettiin tulisi kuitenkin tutkia vielä perusteellisemmin ja useampien biodiversiteettimuuttujien avulla. Ei-kaupallisena ekosysteemipalveluna, joka ei tuota metsänomistajalle taloudellista tuottoa, hiilensidonnan lisääminen jää helposti kaupallisten palveluiden kuten puuntuotoksen jalkoihin, vaikka keinot sen lisäämiseksi olisivatkin tiedossa. Hakkuiden vähentäminen vaikuttaa metsän taloudelliseen tuottoon suoraan pienentävästi. Hiilensidonnan lisääminen metsänhoitosuositusten ohjaaman tason yläpuolelle kannattaakin vain siinä tapauksessa, että se kuuluu metsänomistajan arvoihin.

Metsätalouden seurauksena lahopuu on vähentynyt Suomen metsissä ja siten useat lahopuusta riippuvaiset lajit ovat päätyneet uhanalaisiksi. Lahopuun määrän lisäämiseksi metsähakkuiden yhteydessä on alettu jättämään säästöpuita ja tekopökkelöitä. Tekopökkelöt hyödyttävät lahotessaan lahopuusta riippuvaisia lajeja, kuten kolopesiviä myrkkypistiäisiä. Kolopesivät myrkkypistiäiset rakentavat pesänsä yleensä kovakuoriaisten puiden runkoihin kaivamiin koloihin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaista myrkkypistiäislajistoa tekopökkelöt tukevat, millaiset ja miten sijoitetut tekopökkelöt ovat hyödyllisimpiä myrkkypistiäisille, onko tekopökkelön vai ympäristön laatu merkittävämpää myrkkypistiäisille ja eroavatko eri ekologisten ryhmien (mesipistiäiset, petoina elävät myrkkypistiäiset ja pesäloiset) myrkkypistiäiset pesäpaikkavaatimuksiltaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2021 Keski-Suomessa Viitasaarella, kuusivaltaisilta eri tavoin käsitellyiltä metsäkuviolta. Kuvioista kahdeksan oli harvennuksia, tuoreita päätehakkuita kahdeksan ja vanhoja päätehakkuita kymmenen. Tekopökkelöiden myrkkypistiäislajistoa tutkittiin keinopesien avulla. Keinopesät koostuivat muoviputkilosta, jonka sisällä oli eri kokoisia järviruo’on (Phragmites australis) korsia, monenlaisten myrkkypistiäislajien houkuttelemiseksi. Keinopesiä kiinnitettiin yhteensä 120 kappaletta teko- ja luonnonpökkelöihin, sekä kantoihin. Puulajeina oli kuusi ja koivu, sekä yksi haapa. Pökkelöistä ja metsäkuvioilta mitattiin niiden laatua kuvaavia muuttujia. Keinopesät olivat maastossa keväästä syksyyn, jolloin ne haettiin säilytykseen ulkovarastoon. Keinopesät siirrettiin huoneenlämpöön alkuvuonna 2022 pistiäisten aikuiseksi kehittymisen vauhdittamiseksi. Korret avattiin ja aikuiset myrkkypistiäiset tunnistettiin pesittäin lajilleen mikroskooppia apuna käyttäen. Tilastolliset analyysit suoritettiin R-Studiolla. Yksilö- ja lajimäärän muutoksia suhteessa selittäviin muuttujiin arvioitiin yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla (GLMM). Selittävinä muuttujina toimivat lämpötila, pökkelön korkeus, kaarnan peittävyys, alustan tyyppi, puulaji, lahopuun määrä, ravintokasvien määrä, hakkuutyyppi, pökkelön sijainti ja pesäkolojen määrä. Myrkkypistiäislajiyhteisöjen erilaisuutta arvioitiin NMDS-analyysillä. Sen avulla havainnollistettiin lajiyhteisöjen erilaisuutta eri hakkuutyyppien välillä. Keinopesistä löydettiin kolopesiviä myrkkypistiäisiä ja niiden myrkkypistiäispesäloisia yhteensä yli 3000 yksilöä. Petoina eläviä myrkkypistiäisiä löytyi eniten harvennusmetsistä, joissa oli alhaisempi lämpötila kuin tuoreilla ja vanhoilla päätehakkuilla. Mesipistiäisiä, jotka ruokailevat sekä toukka että aikuisvaiheessa medellä ja siitepölyllä, löytyi eniten tuoreilta ja vanhoilta päätehakkuilta. Näillä kuvioilla oli korkeamman lämpötilan lisäksi aurinkoisempaa ja enemmän ravintokasveja kuin harvennusmetsissä. Kaikkia myrkkypistiäisiä löytyi eniten korkeilta pökkelöiltä, joiden rungoilla oli vain vähän kaarnaa. Myrkkypistiäiset suosivat enemmän teko- ja luonnonpökkelöitä kuin kantoja. Pökkelön ympäristön ominaisuudet olivat kuitenkin tärkeämpiä kuin pökkelön ominaisuudet niin lajimäärälle kuin yksilörunsaudelle. Koska eri ekologisten ryhmien lajit suosivat erilaisia elinympäristöjä, tekopökkelöitä kannattaa jatkossakin tehdä sekä pääte- että harvennushakkuiden yhteydessä. Tekopökkelöitä tehdessä kannattaa myös huomioida niiden monipuolinen sijoittuminen reunoille ja keskelle hakkuuta, jotta niitä jää hakkuualueelle monenlaisiin ympäristöoloihin. Tekopökkelö tulisi katkaista mahdollisimman korkealta, sillä korkeisiin pökkelöihin mahtuu enemmän pesiä kuin mataliin ja matalat pökkelöt ovat alttiimpia kosteudelle, sekä pesien homehtumiselle kuin korkeat pökkelöt.

Forests provide not just timber, but also a host of other benefits, such as carbon sequestration, biodiversity, recreational opportunities and beautiful scenery. From an economic perspective, such a multiplicity of utili-zation options of forests may be interpreted as joint production. However, these utilization options are often competing at least to some extent. In a changing society, the importance of non-timber benefits are increas-ing, and forest management is subject to more stringent environmental requirements. Studies have shown that targets for the use of forests have become more varied, and the interest in alternative methods of forest management has increased. The aim of this study was to create an overall picture of how environmental values are taken into account in forest economics at the stand level. Special attention was paid to uneven-aged forest management, since the method is often considered more appropriate for multi-objective forest management. Uneven-aged man-agement of forests may enable a more efficient joint production of many benefits. Nevertheless, to maintain e.g. forest biodiversity in uneven-aged stand, there is still need to ensure a robust amount of individual trees and dead wood by leaving sufficient number of retention trees. Hence, valuing environmental benefits may well have an impact on optimal stand management. In this study an optimization model is formulated to analyze uneven-aged forest management when stand-ing old trees have an environmental value. Optimization problem was solved without any time constraints or a predetermined steady state. The model was tested with both linear and nonlinear environmental valuation function. In addition, it was examined how relative value of environmental benefits and interest rate affect the structure of the stand and harvest revenues. As an alternative method, this study presented optimization of harvests while satisfying a constraint intended to meet an environmental management objective. This constraint was used to study the opportunity cost of retention trees. In conclusion, the results indicated that the valuation of environmental benefits affects the optimal harvest-ing and stand structure. When raising the interest rate, fewer retention trees should be left to the stand. The number of retention trees affects present value of harvest revenues, and the optimal solution between com-peting benefits depends on the preferences of the decision maker.