Browsing by Subject "metsäsertifiointi"

Alueellisen PEFC-ryhmäsertifioinnin piirissä on valtaosa Suomen yksityismetsistä ja se on ollut pääasiallinen metsäsertifioinnin toteutustapa Suomessa vuosina 1999-2020. Suomessa järjestelmä perustuu siihen, että metsänomistajien lisäksi metsänomistajille ja metsään palveluita tarjoavat tahot ovat sitoutuneet noudattamaan toi-minnassaan PEFC-vaatimuksia ja vastaavat näin merkittäviltä osin vaatimusten toteutumisesta. Tämän työn tavoitteena on tarkastella alueellisen PEFC-ryhmäsertifioinnin toteutusta ko. aikajaksona ja tulevaisuuden kehitystä laadullisin menetelmin. Työssä kuvataan ensin järjestelmä, jolla sertifiointia käytännössä toteutetaan ja tuotetaan tietoa vaatimusten toteutumisesta riittävällä tasolla PEFC FI 1002 -metsäsertifioinnin- kuin PEFC FI 1001 -ryhmäsertifioinnin standardiin nähden. Järjestelmä kuvataan niin, että saadaan kokonaisymmärrys tämänhetkisestä sertifioinnin toteutuksesta. Tämän jälkeen kuvataan ISO 9001:2015 –standardi, missä esitetään laadunhallinnan keskeiset käsitteet ja periaatteet, jolla organisaatio voi varmistaa, että sen toimintajärjestelmä vastaa sille asetettuja vaatimuksia. Aikajakson 1999-2020 poikkeamia tarkastellessa tulivat esille kriteerit, joihin tulee kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota pyrittäessä jatkuvaan parantamiseen. Sosiaalisten, työn tekemiseen liittyvien kriteereiden huomioiminen on edistynyt sertifiointikausien aikana, mutta kriteerit ovat edelleen säännöllisesti poikkeamien kohteena. Puutteet vesiensuojeluun kohdistuvissa toimenpiteissä ovat myös esiintyneet poikkeamina säännöllisesti. Valmisteilla olevat uudet PEFC ST 2018 –sertifioinnin edellyttämät muutokset lisäävät järjestelmän tuottaman tiedon uskottavuutta. Jatkossa toiminnan läpinäkyvyys pitää pystyä osoittamaan entistä tarkemmin. Toteuttamalla laadunhallintaa ISO-9001:2015 standardin mukaisesti vastaa toiminta kansainvälisesti hyväksyttyä tasoa, jossa toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena toisiinsa linkittyvinä asioina ja toiminnalle on olemassa selkeä rakenne. Tarkastelua voidaan myös hyödyntää uuden PEFC FI 1001:20xx -standardin edellyttämän jatkomäärittelyn tukena. Tämä työ tarjoaa hyvän lähtökohdan uuden toimintamallin laadinnalle ja auttaa sitomaan uudet toiminnot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Järjestelmään kohdistuvat vaatimukset parantavat toiminnan laatua siten, että toimintaa seurataan kattavammin ja se antaa työkaluja siihen, että ei-toivottuun toimintaan voidaan paremmin puuttua. Työn tuloksena on kattava kuvaus alueellisen PEFC-ryhmäsertifioinnin toteutuksesta ja näkemyksiä toiminnan kehittämiseksi. Työ voi osaltaan toimia oppaana PEFC-sertifioinnin käytäntöihin perehtymisessä ja pohjana, kun luodaan osin ISO 9001:2015 –standardiin perustuvaa uutta toimintamallia PEFC-standardien päivittyessä.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Forest Stewardship Council (FSC) on globaali kansalaisjärjestö, joka myöntää sertifikaatin kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti hoidetuille metsille. Sertifioinnin perusajatus on lisätä puupohjaisten ympäristömerkittyjen tuotteiden menekkiä markkinoilla, jolloin kasvaneilla tuotoilla kompensoidaan sertifioinnin kustannukset. FSC-sertifiointia tutkitaan yksityisenä hallintotapana, jonka ekologinen vaikuttavuus syntyy sen ylittäessä vaatimustasoltaan vallitsevan metsänhoitotavan minimivaatimukset talousmetsien luonnonhoidolle. 2010-luvulta alkaen FSC-sertifioinnin osuus yksityismetsänomistajien metsissä on ollut hitaassa kasvussa Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia FSC-sertifioinnin liittymisprosessia ja kuvata suomalaisten yksityisten metsänomistajien kokemuksia FSC-sertifioinnin vaikutuksista metsänhoitoon sekä tunnistaa sertifioinnin kehityskohteita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastattelututkimuksena, jonka empiirinen aineisto kerättiin puhelinhaastatteluilla pääkaupunkiseudulla asuvilta FSC-sertifiointiin kuuluvilta etämetsänomistajilta kesäkuussa 2021. Analyysimenetelmänä käytettiinkin sisällönanalyysiä sekä temaattista analyysiä. Tulosten mukaan metsänomistajien FSC-sertifiointiin liittyminen tapahtuu puunhankinta-organisaatioiden markkinoinnin tuloksena metsäammattilaisen suosituksesta. Metsäyhtiöiden ryhmäsertifikaatit mahdollistavat FSC-sertifioinnin. Erityisesti hoitosopimuksiin kuuluvia suurtilallisia houkutellaan aktiivisesti liittymään FSC-sertifiointiryhmiin. Yleisesti ottaen FSC-sertifiointi ei näyttänyt järjestelmään liittymiseen myötä muuttaneen voimakkaasti vastaajien aiempia metsänhoitotapoja, vaan sen rooli oli verifioida kriteerit täyttävää metsänhoitoa. Haastatteluaineiston perusteella Suomessa sertifiointihalukkuuteen vaikuttaviksi ulkoisiksi motiviaatiotekijöiksi tunnistettiin pienet hyödyt puukaupassa sekä myös epäsuoraksi hyödyksi parantunut suhde metsäyhtiöön. Sertifioinnin vaatimista suojelualueista ja luonnonhoidosta syntyvät taloudelliset kustannukset voidaan välttää metsäsuunnittelun keinoin hyödyntämällä vesistöjen suojavyöhykkeitä tai aineellisten tuotto-odotusten ulkopuolella olevia sertifikaatin kriteerit täyttäviä kohteita suojelualuevaatimuksen täyttämiseen. Aineettomia arvoja korostavat vastaajat eivät myöskään suhtautuneet edellytettyyn suojeluun tai luonnonhoitoon kustannuksena. On myös huomattava ettei suomalaisilla metsänomistajilla ole joihinkin kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna raaka-aineen tarjoajana signalointitarvetta markkinoille, vaan paineet raaka-aineen kestävyyden osoittamiseksi ovat puupohjaisten tuotteiden tuottajilla. Sisäisten motivaatiotekijöiden osalta tavoitteet luonnonhoitoon metsissä olivat vastaajilla syntyneet korkeasta tietotasosta ja aktiivisesta harrastuneisuudesta metsien käyttöä kohtaan. FSC-sertifiointi on helpottanut vastaajia tekemään aineettomista metsänhoidon tavoitteista näkyviä. Lisäksi sertifiointi toimi myös puukaupassa koko toimitusketjun tuntemana vastuullisuustavoitteita sisältävänä metsänhallintajärjestelmänä, joka osaltaan helpotti vastaajien ympäristötavoitteiden mukaista metsänhoitoa. FSC-sertifiointia voidaan metsänomistajanäkökulmasta kehittää käytännön tasolla sekä järjestelmätasolla. Käytännön tasolla järjestelmän kannustetaan olevan vähemmän byrokraattisempi ja hintapreemion korkeampi. Järjestelmätasolla FSC-sertifioinnin legitimiteetti metsänomistajien näkökulmasta parantuisi lisäämällä vaikutusmahdollisuuksia järjestelmään ja kriteeristön sisältöön.

The development of forest certification started in 1980, when consumers started a boycott campaign against deforestation in tropical forests. The initial idea for forest certification was to promote biodiversity in tropical forests. At the same time United Nations World Commission on Environment and Development introduced the concept of sustainable development. In 1992 sustainable development was set as the goal of action in the United Nation’s Conference on Environment and Development. Sustainable forest management was also discussed. Forest certification is a way to implement sustainable forest management. Forest certification is a non-state market driven governance system. There are two forest certification systems in use in Finland: Programme for the Endorsement of Forest Certification schemes and Forest Stewardship Council. The forest policy instruments presented in the study are forest legislation, forest taxation, KEMERA, national forest program and best practice guidelines for forest management. The purpose of the study was to examine by qualitative research how forest certification and public policy instruments in Finland support each other and how the different reference groups in forestry define forest certification in its different sections. The different sections of forest certification were formed by combining different theories. Theoretical framework consisted of policy instruments on different fields including regulation, information and economy. The respondents found some contradictions between forest certification and forest policy instruments. The most contradictions are between forest legislation and forest certification, but as a whole forest legislation promotes forest certification. The reference groups defined forest certification as market based policy instrument, but its regulative and information roles were also recognized. The information role of forest certification was not seen by all reference groups as important and that should be taken into account. The research results suggest that public and private decision making should consider the forest certification as a private forest policy. According to the results, the current state of Finnish forest would have been reached through a stricter legislation, economic instruments, information and marketing. Environmental non-governmental organizations think that forest certification has not improved the state of forests. Many reference groups thought that the state of the forests is subsequent to active forest policy. Many believe that the biodiversity of the forests has improved due to forest certification. However, the respondents think that the forest certification could be improved. The respondents suggested combining PEFC and FSC. The bureaucracy of forest certification should be diminished to maintain the clarity and practicality.