Browsing by Subject "metsästys"

Hirvenmetsästys on Suomessa suurelle osalle metsästäjistä tärkeä harrastus, ja yhteiskunnallisestikin sillä on suurta merkitystä. Se on metsästyspäivissä ja lihan arvossa mitattuna Suomen merkittävin metsästysmuoto. Hirvenmetsästys tapahtuu usein seuruemetsästyksenä. Seuruemetsästys tapahtuu suurella joukolla laajoilla alueilla, jolloin syntyy päällekkäisyyttä ja mahdollisia ristiriitoja muun virkistyskäytön kanssa. Mikäli samalla metsästysalueella on useita hirviseurueita (esim. useita Metsähallituksen aluelupaa hakeneita seurueita metsästää samalla alueella), saattaa niiden välille syntyä kitkaa. Tällaisten seikkojen vuoksi harrastuksen sosiaalinen kestävyys saattaa kärsiä. Miten sosiaalista kestävyyttä voitaisiin parantaa? Mitä paremmin metsästysjärjestelyistä vastaavat viranomaiset tuntevat alueellaan metsästävät hirviseurueet, sitä paremmin ristiriitoihin ajautumista kyetään ennaltaehkäisemään. Yksi keino tutustua hirviseurueisiin on niiden profilointi. Profiloinnilla tarkoitetaan tässä työssä homogeenisten osajoukkojen tunnistamista heterogeenisesta vastaajajoukosta. Työssä tarkastellaan Pohjois-Suomessa metsästäviä hirviseurueita heidän taustojensa, toimintansa ja häiriöitä koskevien näkemystensä suhteen. Vastaajajoukko koostuu metsästyslain 8§ tarkoittaman vapaan metsästysoikeuden alueella metsästävistä hirviseurueista. Näistä seurueista Metsähallitus on kerännyt aineiston vuonna 2013. Alueella metsästää noin 1 400–1 600 hirviseuruetta, joista kysely lähetettiin kaikille, joiden yhteystiedot olivat saatavilla (n = 1 388). Näistä vastasi 825 (59,44 %). Vastauksia kertyi koko tutkimusalueelta melko tasaisesti, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Profiloinnissa käytettiin nominaaliasteikollisten muuttujien LCA:ta (Latent Class Analysis). Aineiston herkkyyttä menetelmävalinnalle tarkasteltiin järjestysasteikollisten muuttujien faktorianalyysillä ja korrelaatioanalyysillä. Jaoin seurueet LCA:lla 2–6 profiiliin. Eri profiilimääriin jaotteluja arvioin informaatiokriteereillä ja pyrin löytämään tulkinnallisesti mielekkään, aineistoon sopivan jaottelun profiileihin. Tällainen oli etenkin neljän profiilin ratkaisu. Nimesin eri profiilien seurueet ja analysoin eri profiilien esiintymisen riippuvuutta suhteessa seurueiden sijoittumiseen tutkimusalueella etelä–pohjois-suunnassa. Tämän tarkastelun mukaan ns. vapaan metsästysoikeuden alueella on 1) yksilömetsästystä suosivia pienseurueita (Ylä-Lappi), 2) monimuotoisia suurseurueita (Keski-Lappi), 3) seisontahaukkua suosivia seurueita (Etelä-Lappi), sekä 4) seisovaa ja siirtyvää haukkua suosivia seurueita (tutkimusalueen eteläosa). Tarkastelin myös tunnistamieni profiilien yhteyttä siihen, millaisia häiriöitä tai ristiriitoja niissä oli koettu. Häiriönä erityisesti nousi esille suden merkitys hirven metsästystä haittaavana tekijänä profiilissa 4). Kun tarkastelin pelkästään muiden seurueiden kanssa ristiriitoja kokeneita seurueita (40 % kaikista seurueista) tunnistin yhden profiilin, jossa oli ongelmia koettu muita enemmän. Tämä profiili muodostui seurueista, jotka olivat osallistujamäärältään suurimmat ja käyttivät myös paljon koiria, samoin he kuuluivat aluelupapäätökseen monen muun seurueen kanssa. Näihin seikkoihin vaikuttamalla ja niistä tiedottamalla, voisi olla mahdollista parantaa alueen hirvenmetsästyksen sosiaalista kestävyyttä.

Objectives. This master’s thesis explores snacking and meal behaviour in hunting context. The objective of this study is to explore what snacks or meals people take when they go hunting, which factors guide the decision process of what to take, and what meanings food have on hunting trips. Foundation for the study was based on food choice and meaning theorems, that have been used to explain people’s eating behaviours over the past decades. Methods. The research was mainly carried out using qualitative methods; however, some quantitative elements were also used. The data was collected using an electronic questionnaire, that was distributed amongst Finnish hunting community via various digital platforms. Questionnaire was also distributed to personal contacts. The data consisted of 361 replies, and it was analysed using thematic content analysis. Results and conclusions. In the data the most common snacks or meals were meat products, sandwiches, hot and soft drinks and sweets, sausages and coffee being the most common single items. Justifications for the food decision process were summarized in 10 driving factors: ease of use, sensual attractiveness, mood uplift, well-being, familiarity, price, self-sufficiency, sociability, or meeting others’ expectations, maintaining capacity to act, and conditions. The meanings given to food and food breaks were summarized in 10 factors: maintaining capacity to act, sociability, tradition, pleasure, safety, practicality, to pass the time, ecology, expenditure, and superstition. The diversity of the factors of the decision process and the meanings can be explained by the versatility of hunting, as the actions of the individual depend on what, where when and how long one hunts and whether one hunts in solo, or with a group. Thus, the factors driving the decisions and the meanings food gets, can vary on an individual level between hunting trips.

Metsähallituksen Luontopalveluiden erätalousyksikkö myy vuosittain noin 56 000 metsästyslupaa valtion monikäyttömetsiin. Metsähallitus saa vuosittain tuhansia palautteita niin riistanhoidosta kuin metsätaloudestakin saalisilmoitusten mukana. Palaute koskee pääosin metsätalouskäytössä olevia metsiä ja on suurimmaksi osin sävyltään negatiivista. Tutkimuksessa käsiteltiin 6032 saalispalautetta valtion mailla metsästäneiltä vuosilta 2005 - 2014. Aineiston perusteella tehtiin tarkentava kysely, mihin vastasi 819 henkilöä. Tutkimuksessa kartoitettiin metsästäjien käsitystä valtion harjoittamasta metsätaloudesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että metsästäjien käsitykset valtion harjoittamasta metsätaloudesta eroavat merkittävästi siitä, miten Metsähallitus tällä hetkellä hoitaa monikäyttömetsiä. Ilmeisesti yksityismetsien hoito eroaa niin paljon valtion harjoittamasta metsätaloudesta että se herättää erilaisia kysymyksiä ja tunteita metsästäjissä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että metsästäjät suhtautuvat negatiivisesti metsätalouden toimenpiteisiin. Metsätalouden teknisessä oikeellisuudessa sen sijaan ei ole huomautettavaa. Metsästäjällä on tietynlainen mielikuva ja ennakkokäsitys metsästysalueesta ennen metsästysreissua, ja useimmiten metsästysalue ei vastaa peitteisyyden ja vanhojen metsien osuuden osalta odotuksia. Vastaajien metsätaloudellinen osaaminen itsearviona oli tilastollisesti merkittävä muuttuja arvioitaessa erilaisia väittämiä metsätalouden ja riistanhoidon rajapinnasta. Myös ikä ja koulusivistys olivat tilastollisesti merkittäviä taustamuuttujia eräissä kyselyn väittämissä.

Aims. The aims of this master’s thesis were to find out why the new generations are still choosing hunting as their hobby and the significance of the game meat in the hunters’ households. Also, one interest was how important hunting is seen in the future during these unstable times. The Finnish hunting culture has changed over the time and hunting is not seen as an obligatory lifeline for the families rather than a relaxing hobby. On the other hand, hunting and the game meat can be seen as part of the self-sufficient household. The research questions of this thesis were: 1. Why some people of the new generations still choose hunting as their hobby? 2. How significant role does the game meat have in the hunters’ households? Methods. This thesis was carried out according to the qualitative research methods. 15 interviews of the topic were done in the summer 2022 and the informants were adults who hunt as their hobby. All the material collected during the interviews was analysed by using material-oriented methods. Results and conclusions. Finnish hunting culture has remained quite stable over the years because the new generations are still adapting hunting as a hobby. It is not only seen as a family tradition anymore and can also be inspired by friends or spouses. Meaning of the hunting has also changed because more often people are only looking for spending relaxing free time with friends which includes eating and drinking well, sauna and discussions with similar minded people. Even though hunting is more of a relaxing hobby than a mandatory activity, the appreciation towards the nature and the animals is extremely high. The game meat is used in different purposes, often it is offered during celebrational feasts and some use it as a protein supplement in their everyday, mostly vegetarian diet. For some people the game meat means self-sufficient household and being able to get rid of the meat produced by the livestock industry.

Tämä lisensiaatintutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosuuden. Dreeveri-rotuisilla koirilla tavattava metsästyksen yhteydessä syntyvä keuhkoödeema (ns. jahtiödeema) on non-kardiogeeninen eli ei-sydänperäinen tila, jossa keuhkojen välitilaan ja keuhkorakkuloihin kertyy nestettä. Non-kardiogeenisen keuhkoödeeman aiheuttajana voivat olla useat erilaiset mekanismit, kuten keuhkojen verisuonten läpäisevyyden lisääntyminen, kohonnut verenpaine keuhkojen kapillaarisuonissa sekä elimistön lisääntyneen katekoliamiinierityksen aiheuttamat muutokset. Dreevereillä keuhkoödeeman tarkkaa syntytapaa ei tiedetä. Sairauden diagnostiikka perustuu tyypilliseen oirekuvaan, keuhkojen röntgenkuvaukseen sekä muiden syiden, kuten tulehduksellisten tekijöiden ja sydänperäisten sairauksien poissulkemiseen. Oireilu rajoittuu yleensä itsestään levossa, eikä siihen ole spesifistä hoitoa. Sairaus on dreevereillä osittain perinnöllinen. Tutkimusosan tavoitteena oli kartoittaa dreeverien keuhkoödeematapauksien tyypillistä oirekuvaa, sairastumiselle altistavia tekijöitä sekä metsästyksen ja harjoitustaustan vaikutusta sairastumiseen. Tutkimuksen aineistona käytettiin suomalaisen ja ruotsalaisen rotujärjestön valmiilla kyselykaavakkeella aiemmin kerättyjä tietoja. Kysymyksillä selvitettiin sairastuneiden dreevereiden ikä, sukupuoli, sairastumisajankohta, oirekuva, koirille tehdyt tutkimukset ja koirien saama hoito, metsästystavat, harjoitustausta sekä asuinolosuhteet. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin tilastollisen analyysin avulla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p ≤ 0,05. Koirien tyypillisiä oireita olivat yskä, tihentynyt ja syventynyt hengitys sekä väsymys. Urosten todettiin sairastuvan narttuja nuorempana (p=0,005). Urosten sairastumisiän mediaani oli 29,8 kuukautta, narttujen 43,3 kuukautta. Uroksilla esiintyi narttuja tyypillisemmin yskää (p=0,003), ja yskivien koirien todettiin sairastuvan nuorempana (p<0,001) kuin ei-yskivien. Yskän voidaan olettaa korreloivan vakavamman oirekuvan kanssa, kun keuhkoihin kertynyt neste nousee korkeammalle hengitysteihin ja ärsyttää yskänreseptoreja. 52,9 % koirista oli saanut vähintään viisi ödeemakohtausta. Mitä enemmän koiralla oli kohtauksia, sitä todennäköisemmin sillä oli kohtauksen aikana useampia tyypillisiä oireita (yskä: p<0,001, tihentynyt hengitys: p=0,017, syventynyt hengitys: p=0,004) yksittäisen oireen sijaan. Tutkielman perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä sairauden yleisyydestä tai terveiden ja sairaiden koirien eroista, sillä kyselytutkimuksessa käsiteltiin ainoastaan oireilevia koiria. Myös aineistojen suuri kokoero maiden välillä ei anna täysin luotettavaa kuvaa suomalaisten ja ruotsalaisten koirien välisistä eroavaisuuksista. Tutkimus antaa kuitenkin kattavan kuvan koirien oireista, sukupuolen ja iän merkityksestä sekä sairaita koiria yhdistävistä tekijöistä. Tutkimuksen avulla on myös mahdollista keskittyä tietyn ikäisten ja tietyllä tavalla oireilevien koirien tutkimiseen, mikäli aiheesta tehdään tulevaisuudessa kliinisiä tutkimuksia.

Suomessa metsästystä harrastetaan aktiivisesti. Metsästyksen apuna käytetään usein riistaviettistä koiraa, joten metsästyskoiria on Suomessa paljon. Luonnossa vapaana juokseva koira kohtaa useita eri taudinaiheuttajia, jotka voivat olla terveysriski niin koiralle kuin myös ihmisille. Kirjallisuuskatsaukseni tavoitteena on koota yhteen tietoa näistä taudinaiheuttajista, miten tartunnan voi tunnistaa riistasta tai koirasta, millainen on tartuntareitti ja kuinka tartuntaa voidaan ehkäistä. Katsauksessa keskitytään Suomen kannalta oleellisiin taudinaiheuttajiin. Lisäksi perehdytään taudinaiheuttajien kykyyn tarttua ihmisiin, ihmiselle aiheutuvan sairauden oireisiin sekä tartunnan ehkäisyyn. Tutkielmassa käsitellään myös viranomaistoimin ehkäistäviä ja torjuttavia eläintauteja, jolloin lainsäädäntö velvoittaa tautiepäilyssä toimenpiteitä. Tutkielmaan on sisällytetty luonnonvaraisissa eläimissä esiintyviä viruksia, bakteereja sekä sisä- ja ulkoloisia. Katsauksessa on hyödynnetty aikaisemmin tutkittua tietoa taudinaiheuttajien levinneisyydestä ja esiintyvyydestä suomalaisessa riistassa. Lisäksi katsaukseen on tuotu esille koirilla esiintyneitä tautitapauksia, joihin liittyy riistassa esiintyviä taudinaiheuttajia. Luonnossa vapaana kulkevan koiran suojaaminen taudinaiheuttajilta on haastavaa. Kirjallisuuskatsauksen mukaan merkittävin tartuntariski olivat kypsentämätön riistanliha ja elimet. Riistanliha ja elimet tulisi kypsentää riittävästi ennen tarjoamista koiralle. Lisäksi riistan käsittelystä syntyvä teurasjäte tulee hävittää asianmukaisesti, eikä jättää luontoon koiran saataville. Katsauksessa eniten esiin nousseita taudinaiheuttajia olivat loiset. Tartuntoja ei voida täysin ehkäistä ja tartunnan saanut metsästyskoira voi olla oireeton, joten koiran säännöllinen lääkitseminen loisia vastaan on tärkeä keino ehkäistä oireiden myöhempi alkaminen. Samalla ehkäistään loisten lisääntyminen ja leviäminen ympäristöön. Koira voi toimia oireettomana kantajana myös ihmisille tartunnallisille sairauksille, kuten ekinokokkoosille. Normaalisti terveelle koiralle oireeton tartunta voi olla koiralle kohtalokas, jos koiran immuunipuolustus on heikentynyt. Näin ollen metsästykseen tulisi käyttää vain yleisterveitä koiria. Tutkielman liitteenä on kirjallisuuskatsauksen perusteella koottu taulukko taudinaiheuttajista ja tartuntalähteistä metsästyskoiralle. Taulukossa eniten taudinaiheuttajia esiintyy villisioilla, mikä on huomioitava käytettäessä koiraa apuna villisikojen metsästyksessä.

Hunting is a part of Finnish culture, even though less people hunt for a living. Growing numbers of female hunters have been receiving media attention over the past years. The purpose of this Bachelor’s thesis is to describe the presentation of a hunting female living in the Helsinki Metropolitan area and what are the factors behind the hobby. An objective is also to determine whether the hunting females living in the Helsinki Metropolitan area face attitudes or prejudices in their hobby due to gender or place of residence, and whether the female hunters feel that the Helsinki Metropolitan area creates special characteristics for the hobby regarding other hunting females elsewhere in Finland. Survey research was implemented using a questionnaire which was undertaken by 62 hunting females living in the Helsinki Metropolitan area. Questionnaire included 30 questions, of which 29 were structured and 1 open. Some of the questions were attached with an open question. Questionnaire was distributed via Facebook groups Jahditar, Haulikkohelmet, Helsingin Erä-Ämmät, Metsästyskaverit, Metsästäjät, and Ellit erätulilla. The structured questions of the questionnaire were analyzed qualitatively and by using Excel programs as help. Open questions were analysed by utilizing content analysis guiding the theory. Tables, figures and argumentation by quantitative relations were used in presenting the results. According to the research, hunting hobby seems to be an interesting hobby for the participants. Most typically, one went to hunt together with a partner or a friends. Nature, hunting with dogs and wild game as nourishment rose as most important factors for a hunting hobby. 87% of the female hunters of Helsinki Metropolitan area which participated in the research saw that they had encountered some amount of prejudice towards their hobby due to their gender, from people who did not hunt. Encountering prejudice from male hunters was rarer, but not unusual. 73% of the respondents also saw that they had encountered prejudice as hunters due to their place of residence. 63% of the respondents also saw that Helsinki Metropolitan area brought some special characteristics in to the hunting hobby regarding other hunting females elsewhere in Finland.