Browsing by Subject "metsäteollisuus"

Tässä tutkielmassa tarkastelen metsätalouden edunvalvonnan kehitystä yksityismetsien osalta Uudenmaan ruotsinkielisellä alueella vuosina 1900–1960. Siellä perustettiin vuosina 1929–1934 paikallisten metsänomistajien ja metsäammattimiesvaikuttajien yhteistyönä neljä metsänomistajien yksityishoitoaluetta, jotka toimivat siitä lähtien aktiivisesti puukaupassa. Metsänhoidollisten tehtävien lisäksi ne välittivät jäsentensä puuta yhteismyynneissä, joista kehittyi paikallisesti keskeinen puukaupan muoto ja edunvalvonnan väline. Tutkin Uudenmaan yksityishoitoalueiden perustamisen syitä osana laajempaa Suomen yksityismetsähallinnon kehitysprosessia, niiden toimintaedellytyksiä ja roolia metsänomistajien edunvalvontaorganisaatioina sekä paikallisten puukauppakäytänteiden muotoutumista yhteismyyntien valossa. Käsittelen metsätalouden varhaista institutionaalista kehitystä Uudellamaalla sekä yksityishoitoalueiden edunvalvontaideologiaa ja sen käytännön toteutusta haasteineen ja rajoineen. Tarkastelen edunvalvonnan heijastumista yksityishoitoalueiden ja Suomen metsäsektorin keskeisten toimijoiden välisiin suhteisiin sekä yksityishoitoalueiden sisäisiin valtarakenteisiin. Keskeisiä lähteitä ovat yksityishoitoalueiden kokouspöytäkirjat sekä tilastolliset ja kirjalliset vuosikertomukset. Laajemman kokonaiskuvan muodostamiseksi analysoin myös keskusmetsäseura Skogskulturin ja suomenkielisen yksityismetsähallinnon asiakirjoja ja tilastoja, sanomalehtikirjoituksia, metsänomistajien kirjeenvaihtoa sekä laki- ja komiteamietintötekstejä. Lisäksi hyödynnän pienimuotoista haastattelumateriaalia. Apuna aineiston tarkastelussa käytän konfliktiteoreettista viitekehystä. Sen pohjalta voidaan identifioida keskeiset metsänomistajien puukaupallisten etujen vastaiset, tai niitä ohjailemaan pyrkineet intressit, esimerkiksi puun hintojen alentaminen ja metsänomistajien puukaupallisen yhteistyön rajoittaminen. Tutkielmassa hahmottuu paikallisesti organisoidun metsänomistajien edunvalvonnan merkitys yhtäältä eturistiriitojen synnyssä ja toisaalta niiden hallinnassa. Esitän, että yksityismetsätalouden kehityskulku on ollut Suomen historiassa poikkeuksellinen Uudenmaan ruotsinkielisellä seudulla. Metsätalouden kaupallisen puolen ohjaileminen hallinnollisin keinoin tai ostokartellien avulla oli siellä hankalaa pitkälle institutionalisoituneen puukaupan vuoksi. Suurtilallisten johtamina useat metsänomistajat järjestäytyivät yksityishoitoalueisiin puolustamaan omaa taloudellista riippumattomuuttaan ja turvaamaan kilpailua raakapuumarkkinoilla. Tutkimustulosten mukaan paikallinen ruotsinkielinen hallinto ei pyrkinyt virallisen hierarkian turvin ohjaamaan metsänomistajien puukaupallista yhteistoimintaa. Edunvalvonta keskittyi yksityishoitoalueisiin hallinnon tuella. Alueen maantieteelliset olosuhteet ja yksityishoitoalueiden sovitteleva suhtautuminen puunostajiin helpottivat yhteismyyntikulttuurin vakiinnuttamista markkinoilla. Puukaupallisen yhteistoiminnan ylläpitäminen edellytti myös sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä jäseniltä. Yksityishoitoalueiden hallitukset joutuivat puolustamaan paikallisten yhteismyyntien jatkuvuutta paitsi ulkoista painetta myös sisäistä hajaannusta vastaan. Yhteismyyntien puolustaminen on keskeinen edunvalvonnallinen mekanismi, jolla voidaan pyrkiä selittämään yksityishoitoalueiden toimintaa ja suhtautumista ulkopuoliseen neuvontaan ja ohjaukseen myös myöhempien aikojen osalta. Yhteismyynteihin ja niistä kerättäviin palkkioihin perustuvalla yhteistoiminnalla voidaan lisäksi havaita olleen kaupantekokäytäntöjä tehostava sekä metsänomistajien hakkuuinsentiivejä muovaava vaikutus.

The purpose of this master’s thesis is to evaluate the reliability of forest products forecast information produced by United Nations Economic Commission for Europe member States. The study also aims to answer which dimensions of data quality are the most important when producing these predictions This study is carried out as quantitative research and it focuses on the predictions made by the 27 member States, produced between 2002 and 2017. This research aims to find out what methods are used by different member States and which methods produce the most reliable results. This research also aims to find out if there are any differences in reliability when assessing different product flows (removals, production, exports or imports) of the various products analyzed. There were clear differences visible between different products in the results of this research. In some products, almost all member States had managed to produce reliable predictions, while for others majority of member States didn’t manage that. There were also differences between member States and some were clearly more reliable than others. The biggest factor affecting reliability was volume: for most parts, bigger volumes meant more reliable predictions. Production and removals were more reliable product flow than imports or exports. This is due to the nature of imports and exports, as they are more easily affected by outside impacts. Although all member States were able to be sorted into four groups based on how different product flows looked like, no clear patterns were visible when observing how different member States produce predictions. Almost all of the interviewed representatives of member States reported that they were using almost or exactly the same methods to produce predictions.

Corporate social responsibility and sustainability have become increasingly important in modern business practices. The purpose of this study was to examine the corporate social responsibility (CSR) and sustainability practices and perceptions of small and medium-sized forest products companies in North Carolina (NC). These companies have less than 500 employees and most of the forest products companies operating in NC fall into this category. Research was carried out in two parts: first by conducting a content analysis of 22 websites of NC companies and second by conducting twelve semi-structured in-depth interviews with different company representatives to gain a deeper understanding of the practices and perceptions. The most frequently mentioned aspect in the websites was sustainability (48.6%), followed by CSR (19.8%). Most often mentioned CSR practices from the websites were safety and promotion of responsible forestry. Interviews identified social aspects of CSR as the most important for respondents. This is interesting since, according to earlier research, the forest industry tends to emphasize environmental aspects. The main drivers for CSR and sustainability were the owners and, to some extent, customers. Other stakeholders were not identified as important drivers. Interviews revealed that the company size is not really a defining aspect on implementation of CSR and sustainability, but it is instead a company specific initiative. Identifying and describing these effective patterns and practices of CSR and sustainability could help other small businesses create competitive advantages in forest products marketing. These practices can then be used as building blocks for sustainable and responsible business strategy.

Purpose of this thesis is to estimate the carbon sequestration potential in eucalyptus plantations in Uruguay. This study also aims to show how beneficial these plantations are for carbon sinks. The aim of this research is calculate total carbon balance in eucalyptus plantations and compare the results to degraded lands. This study is first-of-its-kind study in Uruguay, but not unique globally. The objective was to use a modeling approach to formulate the results. The methodology of this study is based to the dynamic growth model (CO2fix V3.1). Model is developed to calculate and estimate forest carbon fluxes and stocks. In this study the model was utilized for estimating how much carbon is sequestered in eucalyptus plantations and soils. In this thesis the model was used to simulate eucalyptus forest plantations that stem from numerous studies and different data. Ad hoc Excel model was generated to form calculated results from the simulated data. A separate sensitivity analysis is also formulated to reveal a possible different outcome. The framework is based on a stand-level inventory data of forestry plantations provided by the Ministry of Uruguay (MGAP) and companies. Also multiple scientific reports and previous studies were used as guidelines for simulations and results. The forest stand, yield, soil and weather data used for this study are from three different departments. There are over 700 000 hectares of different species of eucalyptus plantations in Uruguay. The theoretical framework was tested computationally with eleven simulations. CO2fix was parameterized for fast-growing eucalyptus species used in different parts of Uruguay. The model gave outputs per hectare and then this result was scaled up to the national level. This study will also estimate how much grassland (Pampa) and former pasture land could sequester carbon. Situation prior to plantation is a baseline scenario and it is compared to the expected carbon sequestration of plantations. The model is also used to calculate the effect of changing rotation length on carbon stocks of forest ecosystem (forest vegetation and soil) and wood products. The results of this study show that currently the 707,674 hectares of eucalyptus plantations in Uruguay have the potential to sequester 65 million tonnes of carbon and reduce 238 million tonnes of CO2. The calculated carbon storage is 38 and simulated 25 million tonnes of C, products are deducted from the equation. During 22 years (1990–2012) the annual carbon sequestration benefit (afforestation-baseline) without products is 1 757 847 Mg C. The results suggest that it is reasonable to establish eucalyptus plantations on degraded, grassland (Pampa) and abandoned pasture land. The implications of the results are that eucalyptus plantations in Uruguay actually enhance carbon sequestration, are carbon sinks and store more carbon than grassland and abandoned pasture land. Plantations have a vast sequestration potential and are important in mitigating of CO2 emission and effects of the climate change. The findings endorse the significance of plantations to increase carbon sinks and this role will broaden in the future. The most relevant findings of this study are that afforestation increases the soil carbon in 10-year rotation plantations by 34% (101.1>75.6) and in 12-year rotation 38% (104.4>75.6 Mg Cha-1) in a 60-year simulation. The net (afforestation-baseline) average carbon stock benefit in the soil is 25.5 Mg C ha?1 in a 60-year simulation. The (CO2Fix) model indicate that the total average carbon sequestration for eucalyptus plantations is 92.3 Mg Cha?1. The average total carbon storage ranges from 25.8–138.5 Mg Cha?1 during a 60-year simulation. The simulations show that the net annual carbon storage in the living biomass is 29.1, 25.5 (soil) and 37.6 Mg C (products) on the average scenario. There is some fluctuation in the sequestration results in other 10 simulations. Previous studies have showed that the average carbon stock for eucalyptus plantations varies from 30–60 Mg C ha-1, when soil and products are deducted. The capacity of forest ecosystems to sequester carbon in the long run could be even more strengthened if a rotation length increases. Extending rotation from 10 to 12 years increased the average soil carbon stock from 25.5 to 28.8 Mg C (by 13%) in 60 year simulation. The results also indicate that mean annual precipitation (MAP) alters the carbon sinks of the forest ecosystem. There are some limitations in this study and they are clearly explained and analyzed. Hence, most of the results are estimations. Ministry and companies need to prolong planting of trees and even intensify annual programs in order to achieve carbon sequestration targets. Further research is needed to get an estimate of the total forest ecosystem carbon storages and fluxes.

Vaikka yrityksen yhteiskuntavastuusta keskustellaan laajasti niin liike-elämän kuin talous- ja yhteiskuntatieteidenkin piireissä, ei yhteiskuntavastuun käsitteelle ole muodostunut yleisesti hyväksyttyä kaiken kattavaa määritelmää. Pro gradu -tutkielmani perusajatuksena on ymmärtää yrityksen yhteiskuntavastuu sosiaalisesti konstruoituna eli ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvana ilmiönä. Tutkielman tavoitteena on osallistua keskusteluun siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan ja miten sen merkitykset rakentuvat yrityksen ja sen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa. Siinä tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta aineistona käyttäen yrityksen yhteiskuntavastuun käsitteen kehittymistä ja sitä, minkälaisia määrittelyjä ja merkityksiä sille on käsitteen historian aikana annettu erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden historiallisessa kontekstissa. Analyysiä syvennetään tapausesimerkin kautta tarkastelemalla sitä, miten yrityksen yhteiskuntavastuun merkitykset rakentuvat Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lopettamisen yhteydessä eri osapuolten eli Stora Enson, useita sidosryhmiä koonneen Kemijärven massaliikkeen sekä kansanedustajien lausunnoissa syksyllä 2007 ja keväällä 2008. Aineistona käytetään Stora Enson ja Kemijärven massaliikkeen aihetta koskevia lehdistötiedotteita sekä valtiopäiväpöytäkirjoja kyseiseltä ajalta. Tarkastelun metodologisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyyttistä lähestymistapaa puheen ja tekstien analysointiin. Diskurssien analysoinnin teoreettisena viitekehyksenä käytetään Tuomo Takalan tekemää jakoa kolmeen yrityksen yhteiskuntavastuun ideologiaan, joita ovat omistajalähtöinen, sidosryhmälähtöinen ja laajan sosiaalisen vastuun ideologia. Analyysin perusteella todetaan, että yritysten tapa ottaa vastuuta on kehittynyt muiden yhteiskunnallisten ja liike-elämän muutosten mukana. Yritykset ovat yleisesti ja suomalaisessa metsäteollisuudessa alkaneet kiinnittää huomiota toimintansa vastuullisuuteen ja siihen minkälaista tämän vastuunoton tulisi olla sitä mukaan, kun niiden sidosryhmät ovat sitä vaatineet. Yrityksen yhteiskuntavastuusta käytävä keskustelu on ollut määrittelykamppailua, jossa jokaisella on ollut omat tavoitteensa. Yritykset ovat pyrkineet oikeuttamaan toimintaansa sopeutumalla sidosryhmien vaatimuksiin. Samalla on kuitenkin pidetty tiukasti kiinni yrityksen omasta edusta ja yrityksen päätehtävästä eli taloudellisen voiton tavoittelusta. Tapausesimerkin analyysissä osapuolten kannanotoista nostetaan esiin erilaisia yhteiskuntavastuun diskursseja, joita ovat uhrausdiskurssi, diskurssi vastuusta irtisanottaville työntekijöille, epäluotettavuuden ja epäpätevyyden, kestävän kehityksen, hyvin käyttäytyvän omistajan ja taloudellisen järjettömyyden diskurssit sekä metsäfundamentalismin metadiskurssi. Norman Fairclough:n kriittisen diskurssianalyysin avulla tullaan siihen tulokseen, että omistajalähtöinen näkemys saavuttaa keskustelussa dominoivan merkityskokonaisuuden aseman. Sen ideologia vastuun ensisijaisuudesta yrityksen osakkeenomistajille taloudellisen voiton tekemisen muodossa on koko keskustelun lähtökohtana ja eräänlaisena itsestäänselvyytenä, jota keskusteluun osallistutujat eivät kyseenalaista. Myös yrityksen ja yhteiskunnan sidoksen merkitystä korostava sidosryhmälähtöinen näkemys on keskustelussa kuitenkin voimakas ja haastaa omistajalähtöisen näkemyksen dominanssia. Tämän vuoksi omistajalähtöinen näkemys ei lopulta saavuta vuoropuhelussa asemaa ainoana luonnollisena ja puhtaan legitiiminä ideologisena vaihtoehtona. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että vaikka yrityksen yhteiskuntavastuun merkitys on määrittynyt pitkälti vuoropuheluna sidosryhmien kanssa, ovat yritykset usein itse muodostaneet sen kielen ja määritelleet ne merkityskokonaisuudet, joilla yrityksen yhteiskuntavastuusta on puhuttu. Näin ollen myös yritysten vastuunoton todellisuuden arvioidaan muodostuneen pitkälti yrityksen omista lähtökohdista. Koska myös sidosryhmien vaatimuksiin on usein vastattu, ei sidosryhmien peräänkuuluttamien yrityksen yhteiskuntavastuun määritelmien voida siten katsoa olleen todellisuuden rakentumisen kannalta kuitenkaan täysin merkityksettömiä.

To comprehensively study economic inequality and its development, Distributional National Accounts (DINA) base its inequality measures on the national income as a whole. Focusing on the national accounts part of the project, I follow DINA’s recommendations on modifying the concept of national income to cover some of the aspects it currently excludes. The three proposed modifications account for natural resource depletion, income from tax havens, and reinvested earnings on foreign portfolio investment. In this thesis, I apply all three modifications to the Finnish national income 1975–2022. To estimate the first, novel modification on the depreciation of natural capital, I combine a variety of data sources and methodologies on depletion of timber and minerals. The two modifications to foreign income flows have already been estimated by DINA, and my contribution lies in analyzing the results in the Finnish context. Although depletion of natural resources has gained wide attention, my thesis thus provides the first example where depletion of natural resources has been studied aside the two other modifications. I find that the modifications change national income by between 0.8 and - 5.8 % each year, the effect being largest at the beginning of the 21st century. Moreover, the modifications change the rate of growth in national income by approximately two percentage points each year 1998–2003. The results imply that the way natural resources and foreign income flows are recorded can significantly affect the level of national income and that the effect is not unequivocally negative.

Suomen metsäteollisuus on pitkälle yli satavuotisen historiansa todennäköisesti vaikeimmassa murroksessa, kun perinteisten metsäteollisuustuotteiden kysynnän kasvu on pysyvästi heikentynyt, ja samaan aikaan uudenlaisin kilpailuedellytyksin markkinoille tulleet tuottajat ovat vallanneet markkinoita. Toimialan tilannetta on heikentänyt huomattava rakenteellinen ylikapasiteetti sekä yritysten kantokyvyn ylittävä kustannusinflaatio. Tutkielman tavoitteena on analysoida laajasti maamme metsäteollisuuden kilpailukykytekijöitä. Työ keskittyy erityisesti viiteen kilpailukyvyn peruspilariin: tuottavuuteen, yksikkökustannuksiin, yksikkötuottoihin, markkinaosuuteen sekä innovaatiokykyyn. Tuottavuutta, joka on viime kädessä kaiken taloudellisen kasvun perusta, on tarkasteltu kaikkein laajimmin; työssä on analysoitu tuottavuuskehitystä sekä sektoripohjaisesti että yritystalouden tasolla. Yritystasoinen analyysi on tehty vuosituhannen vaihteen jälkeisestä tilinpäätösaineistosta suurimmista pohjoismaisista metsäteollisuusyhtiöistä. Vaikka työn tuottavuus on parantunut Suomessa erityisesti vuosikymmenen jälkipuoliskolla, ovat tuotantokustannusten jatkuva nousu ja lopputuotemarkkinoiden heikkous pitäneet yritysten kannattavuuden poikkeuksellisen heikkona. Yritysten keskeisistä sidosryhmistä erityisesti henkilöstö ja metsänomistajat ovat saaneet kansainvälisesti vertaillen hyvän korvauksen tuotantopanoksistaan. Omistajien rooliksi on jäänyt lähinnä liiketoimintariskin kantaminen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Suomen kansantalous tarjoaa nykyisessä tilanteessa metsäteollisuudelle hyvin rajoitetusti kilpailuetua. Suurin ongelma toimialalla on raakapuun lähes systemaattisesti kilpailijamaita korkeampi hinta. Niinikään työvoiman hinta on perinteisesti ollut Suomessa muita kilpailijamaita korkeampi, mutta sen kustannusvaikutus on lähentynyt viime vuosina kilpailijamaita. Koska toimialan keskeiset lopputuotemarkkinat ovat kaukana, täytyy Suomeen sijoittuvan tuotannon pystyä jollakin tavoin kompensoimaan logistiikkakustannuksista syntyvä kilpailuhaitta säilyttääkseen kilpailukykynsä lähempänä markkinoita toimiviin kilpailijoihin nähden. Metsäteollisuuden piirissä syntyneet uudet innovaatiot pienentävät vähitellen suurimpien yritysten riippuvuutta paino- ja kirjoituspaperien valmistuksesta, mutta vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle toimialan kohtalo on vanhojen tuoteryhmien varassa. Lisäksi yhtiöiden mahdollisuudet uusiin innovaatioihin riippuvat ratkaisevasti taloudellisesta suorituskyvystä niiden perinteisissä tuoteryhmissä. Teknisesti erittäin korkealaatuinen konekapasiteetti luo maassamme sinällään edellytykset menestykseen, vaikka lopputuotemarkkinoiden kasvu jäisikin lähivuosina vaatimattomaksi. Mittavat yritysjärjestelyt muuttavat lähivuosina toimialan rakenteita.

Tämä maisteritutkielma luo katseen Suomen metsäohjelmien lähihistoriaan, tarkas-tellen Kansallinen metsäohjelma 2010, Kansallinen metsäohjelma 2015 sekä Kansallinen metsä-strategia 2025 valmistelutyötä. Tarkoituksena on vastata siihen kysymykseen, mitkä olivat ne toimijat, diskurssit sekä uskomukset jotka dominoivat suomalaisen metsäpoliittisten ohjelmien valmistelutyötä. Tätä kysymystä tutkin koalitiopohjaisen tutkimusmetodi Advocacy Coalition Frameworkin lävitse jakamalla toimijat uskomuspohjaisiin fiktiivisiin koalitioihin. Työssä tunnistan viisi erillistä koalitiota, näiden ollessa metsiensuojelu-, markkina-, työvoima-, tutkimus- sekä muut-koalitio. Näiden kautta kuva erilaisten toimijoiden valta-suhteista, ristiriidoista sekä muutoksista yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä uskomuksissa piirtyy kulloisenkin tarkastelujakson vertautuessa toisiinsa. Analyysini keskiöön nousevatkin ennen kaikkea ristiriidat sekä niiden mahdolliset puuttumiset koalitioiden välisessä vaikuttamis-työssä ja esiin herää kysymys siitä, onko onnistunut vaikuttaminen lopulta kiinni koalitioiden resursseista, uskomusten liittolaisista vai kenties puhtaasta koosta? Entä missä määrin hallitus-vastuu tai yleisesti eduskuntapuolueiden rooli korostuu koalitioiden menestyksessä. Vaikka politiikasta puhutaan usein pelinä ja tässäkin työssä käsittelen onnistumisia usein voittoina, on kyse lopulta myös aina ruohonjuuritason tekemisestä. Tässä nousee metodologiavalintani vahvuus, sillä sen avulla kykenen rakentamaan analyysini osaksi myös sellaisia toimijoita jotka tavallisesti jäisivät huomiotta perinteisen politiikan määritelmissä. Tämän työn perimmäinen tarkoitus onkin luoda katsanto yhteiskuntaamme monin tavoin määriteleviin metsiin. Se, miten käsittelemme metsiämme ei ole yhdentekevää kotimaisessa eikä globaalissa mittakaavassa, taloutta ja ihmisten hyvinvointia unohtamatta. Raottamalla verhoa metsäohjelmien ja -strategian valmistelutyön suhteen, toivon samalla rakentavani myös ymmärrystä siitä politiikan jatkumosta jonka keskiössä metsäinen maamme seisoo.