Browsing by Subject "mieli"

Tutkimuksen aiheena on kerronnalliset tekniikat subjektiviteetin rakentumisen ja vuorovaikutuksen esittämisen välineinä David Mazzucchellin sarjakuvaromaanissa Asterios Polyp (2009). Tarkastelen teoksen kerrontaa ja kuinka se kuvaa henkilöhahmojen subjektiviteettia ja hahmojen välistä vuorovaikutusta. Tutkin teoksen visuaalisia ja kielellisiä piirteitä niiden kerronnallisten merkitysten kannalta. Tarkastelen miten visuaalisuus ja kielellisyys toimivat kerronnallisesti fiktiivisten hahmojen mielten ja dialogisten suhteiden rakentamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän Kai Mikkosen teosta The Narratology Of Comic Art (2017). Mikkosen sarjakuvatutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kautta tarkasteluna sarjakuvaromaanin kerronnallisuus perustuu visuaalisten ja kielellisten osa-alueiden erilaisille funktioille. Lisäksi sarjakuvaromaanin kontekstissa tekijän tyyli määrittää teoksen fiktiivisen maailman rakentumista ja erilaisten visuaalisten ja kielellisten ominaisuuksien roolia. Nykynarratologian ja kirjallisuudentutkimuksen valossa sarjakuvatutkimuksen teoreettinen viitekehys tarjoaa runsaasti välineitä erilaisten sarjakuvateosten tarkasteluun. Mazzucchellin sarjakuvaromaani hyödyntää runsaasti erilaisia kerronnallisia tekniikoita, joiden avulla hahmojen mieliä ja vuorovaikutusta kuvataan. Fiktiivisten hahmojen mielten, kokemusten ja suhteiden esittäminen sarjakuvaromaanin lajin kontekstissa osoittautui laaja-alaiseksi kokonaisuudeksi, jossa Mazzucchellin teos toimi hedelmällisenä tutkimuskohteena. Teoksen kerronnan tarkastelu tarjosi näkökulmia visuaalisuuden ja kielellisyyden kerronnallisiin kytköksiin, joiden tutkiminen on sarjakuvatutkimuksen ja narratologian kontekstissa alati ajankohtainen kerronnallinen sidos. Mazzucchellin teos tarjoaa runsaasti materiaalia jatkotutkimukselle ja erilaisille lähestymistavoille.

Tiivistelmä Referat Egyptin Aleksandriassa ajanlaskun vaihteessa eläneen eksegeetin ja ajattelijan Filon Aleksandrialaisen käsitykset Jumalasta, ihmisestä ja kosmoksesta on taltioitu hänen monilukuisiin kirjoituksiinsa. Tämä tutkielma on pyrkinyt selvittämään, miksi ihminen on Filonin ajattelussa Jumalalle läheisin ja rakkain luoduista. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti Filonin ajattelussa näkyvä platonistinen kahden tason malli, joka jakaa olevaisuuden aistein havaittavaan ja ideamaailmaan. Nämä tasot näyttäytyvät myös Filonin antropologiassa: ihminen koostuu kehosta ja sielusta. Sielu jakautuu vielä kahteen osaan, rationaaliseen ja irrationaaliseen sielunosaan. Vain rationaalinen sielunosa on jumalallinen, ja se tavoittelee Jumalan läheisyyttä. Irrationaalinen sielunosa taas reagoi kehon viesteihin ja antautuu passioille. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu, mihin tässä ihmisen moninaisuudessa Jumalan rakkaus lopulta kohdistuu. Pyrittäessä löytämään syitä Jumalan rakkaudelle, ja sen kohdistumiselle ihmisen kaksi/kolmijakoisuudessa, on Filonin tekstikorpuksesta pyritty löytämään tekstikohtia, joissa ilmaistaan Jumalan rakastavan ihmistä. Rakkauskysymystä on tarkasteltu tutkien antiikin rakkauskäsityksistä agapea, erosta ja filiaa, jotka esiintyvät runsaissa määrin Filonin teoksissa. Filonin tekstejä tutkittaessa on voitu todentaa, että käsitteet, jotka suorimmin kuvaavat Jumalan rakkautta suhteessa ihmiseen ovat φῐλανθρωπία, φῐλάνθρωπος, θεοφιλής ja φῐλία/φίλος. Filia-rakkautta kuvataan tutkimuskirjallisuudessa yleisesti ystävyys/sukulaisuusrakkaudeksi. Tekstikohdissa ilmenneiden kontekstien perusteella on voitu huomioida, että Filon puhuu Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan yleensä silloin, kun käsillä on rationaalisen sielun hyveiden harjoittaminen tai Jumalan asumus ihmisen olemuksessa. Tutkielmassa on lisäksi käsitelty luomista ja Filonin antropologiaa pääpiirteissään. Lopuksi on tarkasteltu miten läheisyyden, samuuden ja sukulaisuuden käsitteet näyttäytyvät ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Niistä tehtyjen havaintojen kautta on voitu todeta, että ihminen voi olla Jumalalle läheinen, samanlainen tai sukulainen vain rationaalisen sielun eli mielen tasolla. Lopputulemana voidaan esittää, että Jumalan rakkauden ensisijainen kohde on ihmisen rationaalinen sielu. Päätelmää tukevat seuraavat asiat: Filon kuvaa Jumalan rakkautta rationaalisen sielunosan kontekstissa; filia rakkauskäsitteenä kuvaa ystävyys/sukulaisuusrakkautta; Jumala voi olla ihmisen kanssa läheinen, samanlainen ja sukulainen vain ihmisessä olevan rationaalisen sielun tasolla. Tutkielman päätelmänä voidaan esittää, että kun Filon kuvaa Jumalan rakastavan ihmistä, kohdistuu rakkaus ensisijaisesti rationaaliseen sieluun, joka on Jumalan sukulainen ja ystävä.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin mielen ja muistin representaatioita J.K. Rowlingin Harry Potter -romaaneissa (1997–2007). Romaanimaailmassa on runsaasti erilaisia mielen representaatioita. Nostan tutkielmassani esille näistä keskeisimmät. Lisäksi tarkastelen yhtäläisyyksiä ja eroja eri representaatioiden välillä. Tutkin kaikkia J.K. Rowlingin kirjoittamia Harry Potter -romaaneja. En käsittele muita teoksia, jotka liittyvät romaanien fantasiamaailmaan. Hyödynnän tutkielmassani esimerkiksi kognitiivista kirjallisuudentutkimusta ja mielen teoriaa. Lähtökohtana mielen määrittelemisellä käytän esimerkiksi kirjallisuudentutkija Alan Palmerin ja neurologi Antonio Damasion käsityksiä. Niissä korostuu mielen ruumiillisuus, joka on tutkielmani lähtöoletus mielestä. Harry Potter -romaanit ovat fantasiakirjallisuutta, mikä mahdollistaa mielen esittämisen erilaisena kuin reaalimaailmassa. Nostan tutkielmassani esille erilaisia näkökulmia mieleen ja tarkastelen niitä sekä suhteessa toisiinsa että reaalimaailmaan. Kirjallisuudentutkija Jan Alberin mukaan fiktiivinen maailma (ja näin ollen myös fantasia) kertoo pohjimmiltaan reaalimaailmasta. Tutkielmani jakautuu neljään osaan. Käsittelen muistojen tallentamista ja esittämistä, mielen lukemista ja tulkitsemista, mieleen vaikuttamista sekä mielten yhteen kietoutumista. Nostan tutkielmassani esille myös mielen representaatioiden eettisyyden ongelman. Osoitan tutkielmassani, että tietyt asiat toistuvat erilaisissa representaatioissa. Mieli ja ruumis yhdistyvät sekä toisiinsa että tunteisiin. Mieli ja tunteet nähdään fyysisinä. Tunteista etenkin rakkaus ja sen merkitys korostuu läpi romaanisarjan. Lisäksi useissa representaatioissa toistuu manipulaatio. Myös esineellisyys korostuu romaanisarjassa. Tutkielmani osoittaa, että vaikka käsitys mielestä on romaanimaailmassa monella tapaa monitasoisempi kuin reaalimaailmassa, se on osittain myös yksinkertaisempi.

Tutkin Henri Bergsonin suhdetta Immanuel Kantin ajatteluun. Olen valinnut metodikseni argumentaatioanalyysin, ja käyn läpi kaksi osiota Bergsonin kirjassa Creative Evolution (1911), joka on Bergsonin itse huolellisesti tarkastama englanninnos hänen ranskankielisestä teoksestaan L’évolution créatrice (1907). Näissä osioissa hän käsittelee Kantin teosta Puhtaan järjen kritiikki ja nostaa siitä esiin muutamia seikkoja, joista hän on Kantin kanssa eri mieltä. Näitä seikkoja haluan tässä tutkielmassa pohtia. Lähden liikkeelle esittelemällä molemmat filosofit erikseen, koska oletan, että myös tausta ja aikakausi ovat vaikuttaneet kummankin filosofin ajatteluun. Myös valitsemani metodiopas suosittelee hermeneuttista taustoitusta, jota ei aina oteta riittävästi huomioon. Kantin esittelyssä käyn läpi Puhtaan järjen kritiikin ja transsendentaalisen idealismin sisältöä, ja Bergsonin osalta taas hänelle tärkeitä käsitteitä kuten kesto (durée, duration). Argumentaatioanalyysissa esittelen tutkimuslähteeksi valitun tekstin teoksesta Creative Evolution systemaattisesti kappale kappaleelta. Analyysin perusteella totean, että Bergson on halunnut kommentoida tai oikaista etenkin seuraavia seikkoja Kantin järjen kritiikissä: Tietoteorian alueella Kant ei Bergsonin mukaan tunnusta sitä, että kognitio ja materia voivat mukautua yhteen ja hakea yhteistä muotoa. Tämä johtuu siitä, että Kant rajaa mielen toiminnan ymmärrykseen eikä tunnusta mielen virtaavan yli ymmärryksen. Kant ei myöskään attribuoi tosi kestolle absoluuttia olemassaoloa, vaan asettaa ajan samalle tasolle avaruuden kanssa. Kant pitää myös niin tiukasti kiinni suksessiosta eli perättäisyydestä molempien intuition muotojen, avaruuden ja ajan, kohdalla, että ajautuu pitämään avaruuden ohella myös aikaa pelkästään homogeenisena ympäristönä tai välineenä, eikä tunnusta ajan heterogeenisuutta, mikä estää liikkeen syvyystasolla. Edelliseen liittyen Kant ei myöskään ymmärtänyt ulotteisuuden merkitystä eikä myöntänyt intuition dualiteettia. Bergsonin mukaan Kant oli lopulta hyvin lähellä edeltäjiään, vaikka oli lähtenyt hakemaan heistä irtiottoa. Itse päättelen tämän tutkimukseni ja analyysin tulosten perusteella, että Kantin ja Bergsonin intressit olivat selkeästi eri suunnilla, ja tämä johtui osittain myös heidän aikakausiensa erilaisuudesta. Kant teki vahvaa työtä ajattelun vapauden, ihmisarvon ja etiikan hyväksi, kun taas Bergson halusi palauttaa industrialisoituneen aikakauden keskellä filosofiaan henkisen, psykologisen ja psykofyysisen näkökulman.

The aim of this study was to investigate kindergarten leaders' and kindergartenteachers' perceptions of group situations, successes and failures, as well as the cracks and the factors affecting them. The survey asks 1.) How subjects describe functional group situations? 2.) How they describe cracks in a group situations? 3.) How does the cracks in the interaction and group situations are reacted? 4.) What group situations, successes and failures are related to? The starting point for making the thesis were the thoughts associated with the concept of mentalization Fonagy (2009), Allen (2003, 2006) and Lyutenin (2009), Sajaniemi's and Mäkelä's (2013) ideas of group activities, and Fonsén's (2014) research related to the pedagogical management. Mentalisation is a prerequisite for the educator pedagogical sensitivity. Mentalisation is shown as a reflective activity, in which case the educator is able to describe the activities of another mental terms. (Larmo 2010) Pedagogically sensitive educator is able to meet a group of children and individual children's needs in a flexible way and to manage group situations for success. Mari Nislin (2016) reclaims in her study that pedagogical quality requires pedagogical sensitivity and also groupsensitivity. The other kindergarten team members, team culture and management together create a whole system, which will affect the quality of early childhood education. The data were collected in the autumn of 2014 and spring of 2015 by theme interviewing kindergarten leaders and kindergartenteachers. The research data analysis were applied phenomenographic approach. The material was processed with Atlas.ti program. This study found that kindergarten's leaders and kindergartenteachers description in group situations, successes and possible cracks and failures contributed to the same based on the material broken down into three categories significance of factors. These factors were the factors associated with the educator's mind and activities, operational culture of the team, and factors related to leadership. On the basis of the research material educators' ability to keep the group and its children in their own minds, helped the group situation became a success. In this case, the educator kept his group in control and was able to react flexibly to the surprising events in group situations. Successful group situation also required operating team member's ability to cooperate, to anticipate situations and good planning and commitment. Day care center director was seen to play an important role in the creation of these structures, together with the team employees.

Uupumuksesta puhuminen on yleistynyt, mutta aiheeseen liittyy edelleen hiljaisia kohtia. Uupumisen yleisyys jää edelleen arvailujen varaan. Yleisyydestä ei ole tutkimusta ja lukuja on vaikea saada diagnoosien perusteella, sillä uupumus ei itsessään ole sairaus vaan ”terveydentilaan vaikuttava tekijä”, joka voi olla liitoksissa esimerkiksi masennukseen. Uupumuksesta puhuminen ja sen esittäminen tuottavat tietynlaista kuvaa uupumuksesta ja sen muotojen ilmenemisestä. Diagnostiikan kautta olisi mahdollista luoda legitiimi määritelmä uupumukselle, jolloin yhteiskunnallisesti todettaisiin uupumuksen olemassaolo. Arkikielessä ja mediassa muodostetaan tietynlaista narratiivia ja puhetapaa uupumuksesta. Puhetavoilla ja sanoilla luodaan suhtautumistapoja, hyväksyttäviä ilmaisumuotoja, ja niiden vakiintuminen määrittää, miten uupumuksesta puhutaan ja mitä siitä voi puhua. Kulttuurin asettamat määritelmät voivatkin muodostaa erilaiset mielenterveyden kokemukset hyvinkin raskaiksi. Uupumuksen kokemukset koetaan epäsovinnaisiksi ja yksilön epäonnistumisiksi. Haastateltavat kuvasivatkin sitä ihannetta, joiden mukaan kokivat toimivansa, sekä sitä, mikä tätä kuvaa tuottaa. Ihanneyksilön kuva ja toimintatavat opitaan mm. kasvatuksen, julkisen keskustelun ja erilaisten kuvien kautta. Tämä ei tapahdu pelkästään yksilön mielessä, vaan myös kollektiivisten merkityksien luomisessa ja toisintamisessa. Uupumuksen oireet ovat lomittaisia ja mystisiä. Kaikkia ei osata selittää tai liitetä alkuun uupumuksen oireiksi. Uupumus vaikuttaa näkökulmiin kehosta ja mielestä. Keho ja mieli onkin mahdollista nähdä monella eri tavalla ja tasolla kulttuurillisen kontekstin mukaan. Uupumuksen tuntemukset ovat pitkälti myös aistikokemuksia, ja erilaiset tavat hahmottaa maailma ja luokitella tuntemuksia vaikuttavat siihen, kuinka yksilö kokee ympäristönsä, kehonsa ja mielensä.