Browsing by Subject "mielikuvat"

Humalahakuista juomista on pidetty suomalaiselle juomakulttuurille tyypillisenä. Kuitenkin viime vuosien aikana alkoholin kokonaiskulutus on vähentynyt. Samaan aikaan alkoholittomien oluiden valikoima on laajentunut, ja sitä myöten myös kuluttajien kiinnostus alkoholittomia oluita kohtaan on kasvanut. Suomalaisia alkoholinkäyttötapoja on tutkittu paljon – kuka alkoholia kuluttaa, missä sitä kulutetaan ja mihin aikaan sitä kulutetaan. Sen sijaan alkoholillisen oluen substituuttinakin nähdyn alkoholittoman oluen kulutustilanteita ei aikaisemmin ole juuri tutkittu. Tässä työssä tutkittiin alkoholittoman oluen kulutustilanteita käytäntöteoriaan nojaten. Ruokailukäytännöt – joihin juomiskäytäntöjä voidaan peilata – ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Kulutustilanteisiin vaikuttavat useat eri tekijät, kuten aika ja paikka, mutta myös mielikuvat. Kulutustilanteita tarkastellaan pitkälti siitä näkökulmasta, missä alkoholittomia oluita kulutetaan ja mihin aikaan kulutus katsotaan sopivaksi. Kulutuksen aika- ja paikkasidonnaisuuden lisäksi tarkastellaan kuluttajien mielikuvia alkoholittoman oluen kulutustilanteista ja kulutustilanteita peilataan myös jonkin verran alkoholijuomien kulutukseen. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, ja otos (n) oli 272 henkilöä. Kyselyyn saattoi vastata kaikki yli 15-vuotiaat kuluttajat, eikä edellytyksenä ollut se, että kuluttaisi alkoholitonta olutta. Aineistoa analysoitiin sekä koko otoksen osalta, että myös vain sen joukon osalta, ketkä kuluttavat alkoholitonta olutta (n=234). Tutkimustuloksista havaittiin, että alkoholiton olut valikoituu useimmiten kulutettavaksi nimenomaan sen alkoholittomuuden vuoksi, mutta myös maku, toimintakyvyn säilytys ja terveydelliset tekijät nousivat esiin kulutuksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kulutustilanteet ovat usein sosiaalisia, ja ne ovat vahvasti sidottuja muihin sekä aikaan että paikkaan sidottuihin käytäntöihin, kuten ruokailuun, vapaa-aikaan ja saunomiseen. Mielikuvat alkoholittoman oluen kulutustilanteista olivat samankaltaisia, kuin itse kulutustilanteetkin. Toisaalta kulutuspaikkoihin ja -aikoihin suhtauduttiin kenties vielä hieman avoimemmin verrattuna siihen, missä kulutusta oli varsinaisesti tapahtunut.

Since begging East European Roma became a common view in the streets of larger Nordic cities, vivid discussions about their presence and activities have been carried out in the mass media. This thesis examines the public debates in Finland and Norway through a discursive analysis and comparison of press content from the two countries. The aim of the study is firstly to identify the prominent discourses which construct certain images of the beggars, as well as the elements and internal logics that these discourses are constructed around. But in addition to scrutinizing representations of the Roma, also an opposite perspective is applied. In accordance with the theoretical concept of ‘othering’, debates about ‘them’ are assumed to simultaneously reveal something significant about ‘us’. The second research question is thus what kind of images of the ideal Finnish and Norwegian societies are reflected in the data, and which societal values are salient in these images. The analysis comprises 79 texts printed in the main Finnish and Norwegian quality newspapers; Helsingin Sanomat and Aftenposten. The data consists of news articles, editorials, columns and letters to the editor from a three-month period in the summer of 2010. The analysis was carried out within the theoretical and methodological framework of critical discourse analysis as outlined by Norman Fairclough. A customized nine-step coding scheme was developed in order to reach the most central dimensions of the texts. Seven main discourses were identified; the Deprivation-solidarity, Human rights, Order, Crime, Space and majority reactions, Authority control, and Authority critique discourse. These were grouped into two competing normative stances on what an ideal society looks like; the exclusionary and the inclusionary stance. While the exclusionary stance places the begging Roma within a frame of crime, illegitimate use of public space and threat to the social order, the other advocates an attitude of solidarity and humanitarian values. The analysis points to a dominance of the former, although it is challenged by the latter. The Roma are 'individualized' by quoting and/or presenting them by name in a fair part of the Finnish news articles. In Norway, the opposite is true; there the beggars are dominantly presented as anonymous and passive. Overall, the begging Roma are subjected to a double bind as they are faced with simultaneous expectations of activity and passivity. Theories relating to moral panics and ‘the good enemy’ provide for a deepened understanding of the intensity of the debates. Helsingin Sanomat, Aftenposten, Norman Fairclough

Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kamerunilaisten nuorten sosiaalisia representaatioita naispoliitikoista. Naisten poliittisen osallisuuden lisääminen on hyväksytty yhdeksi kehityspolitiikan tavoitteista niin Suomessa kuin maailmallakin. Tavoitteena on taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen. Demokratia on keskeneräinen, jopa näennäinen, jos se onnistuu integroimaan vain puolet kansasta osaksi yhteiskuntaa ja päätöksentekoa. Naisten aliedustus politiikassa tarkoittaa käytännössä sitä, että lähes puolet kansasta on marginalisoitunut yksityisen piiriin vailla mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Naisilla on erilaisia positioita eri yhteisöissä ja siten myös tasa-arvon haasteet ja mahdollisuudet ovat erilaisia eri ryhmissä. Tässä tutkielmassa pyritään ymmärtämään kamerunilaisten nuorten näkökulmaa demokratisoitumisprosessiin. Näkökulmana on sosiaalisten representaatioiden teoria, joka edustaa paikallistiedon ja arkiajattelun psykologiaa. Sosiaaliset representaatiot eli jaetut asenteet, arvostukset ja kollektiiviset käsitykset kehystävät koko poliittisen osallisuuden prosessia vaikuttaen sekä naisten haluun osallistua politiikkaan että naispoliitikkojen toimintaympäristöön. Representaatioita tarkastelemalla päästään käsiksi siihen sosiaalisen todellisuuteen, jossa demokratisoitumiseen pyritään. Aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2011 Länsi- Kamerunissa. Aineisto koostuu kahdeksan nais-, mies-, ja sekaryhmän fokusryhmäkeskustelusta. Haastateltavat ovat korkeakoulutettuja kamerunilaisia nuoria, jotka todennäköisesti edustavat maan tulevia vallanpitäjiä. Sosiaalinen representaatio naispoliitikoista rakentuu seitsemän ulottuvuudet avulla. Ulottuvuudet ovat Taitavat naiset, Voimakkaat naiset, Tunteelliset naiset, Empaattiset naiset, Heikot naiset, Epäpätevät naiset ja Kovat naiset. Representaatio on dynaaminen ja ulottuvuudet ovat keskenään ristiriitaisia. Representaation ydinkysymys kiteytyy sukupuolten välisen vallanjaon ja vastavuoroisen kunnioituksen ympärille. Kamerunilaiset nuoret arvioivat, muokkaavat ja torjuvat representaatioita arkisessa vuorovaikutuksessa ja siten representaation sisällöstä ja merkityksestä neuvotellaan koko ajan.

Tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajien superruokaan liittämiä mielikuvia sekä niiden merkitystä superruuan kulutuksessa. Tutkimuksessa kysytään, miksi kuluttajat ostavat tai eivät osta superruokia sekä millaisia näkemyksiä ja käsityksiä heillä on superruuasta. Teoreettinen viitekehys kiinnittyy aiempaan sosiologisen ruokatutkimukseen, joka tutkii kulttuurin ja ihmisen ruokavalintojen suhdetta. Aineisto koostuu 11 teemahaastattelusta. Tutkimuksessa kerättiin myös visuaalinen aineisto, joka koostui 120 sosiaalisesta mediasta kerätystä kuvasta. Pääpaino analyysissa on haastatteluissa. Visuaalisen aineiston joukosta on valittu kahdeksan kuvaa, joita on käytetty tukena teemahaastatteluissa. Aineistoa on analysoitu teemoittelemalla. Superruuan käsite on vaikea hahmottaa kuluttajille. He liittävät epäselvään käsitteeseen terveyden, hyvinvoinnin sekä luksuskulutuksen piirteitä. Superruuan kulutuspäätöksen kannalta merkityksellisiä ovat ruuasta syntyneet erityisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät mielikuvat sekä hintakäsitys. Superruuat koettiin kalliiksi lisätuotteiksi, joiden varaan ei voi rakentaa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Superruokia ja muita luksusruuiksi luokiteltuja elintarvikkeita kulutetaan ensisijaisesti niiden välittämän viestin vuoksi. Haastateltavat voisivat kuluttaa enemmän superruokia, jos tietäisivät näistä enemmän ja luotettavaa informaatiota olisi helposti saatavilla. Superruuat luokitellaan jonnekin luonnollisesti terveellisten ruokien ja lääkkeiden välimaastoon. Aktiiviset ja kiireiset kuluttajat tuntuvat hakevan nopeaa ja yksinkertaista keinoa hyvinvointinsa edistämiseen syömällä superruokia. Nähtäväksi jää, ovatko superruuat ohimenevä pinnallinen ruokatrendi vai ottavatko kuluttajat superruuat osaksi jokapäiväistä ruokavaliotaan. Kaiken kaikkiaan superruuat ovat aineiston perusteella terveystietoisten ja tiedostavien kuluttajien ”ruokahifistelyä”, jolla he rakentavat identiteettiään ja viestivät muille elämäntyylistään.

Tämä tutkielma käsittelee Suomeen aikuisena muuttaneiden japanilaisten henkilöiden kokemuksia muutosta ja sen vaikutuksista elämään. Tutkielma osallistuu antropologiseen keskusteluun käsittelemällä erityisesti keskiluokkaisen muuttoliikkeen vaikutuksia ja uudelleentyöstämistä sekä jäämisen mahdollistamista. Keskeisin tutkimuskysymys on, minkälaisia kuuluvuuden käsityksiä Suomeen muuttaneiden japanilaisten kertomuksissa ilmeni. Kuuluvuuden lisäksi tutkielmassa analysoidaan holistisella otteella useita aiheita, kattaen kulttuurisen toiminnan, mielikuvien, vallan, kansallisuuden ja kansalaisuuden, yhteisöllisyyden sekä toimijuuden näkökulmia. Tutkielmassa tyypitellään ja luokitellaan havaintoja, jotka nousivat viidestä kahdenkeskisestä puolistrukturoidusta ja litteroidusta haastattelusta. Suomeen muuttamisen syyt liittyivät erityisesti arvostettuun ja tuettuun koulutukseen ja muihin positiivisiin mielikuviin Suomesta ja muista Pohjoismaista. Muuttoliikettä motivoivat erityisesti tuet ja ilmainen koulutus. Jäämistä hankaloittivat väliaikaiset oleskeluluvat, kaksoiskansalaisuuden mahdollisuuden puuttuminen ja suomen kielen oppimisen haasteet. Jäämistä mahdollistivat taloudellinen tuki, lasten koulutusmahdollisuudet, vakituinen työ, yhteisöihin osallistuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä tyytyväisyys. Suomessa asumisen eduiksi koettiin esimerkiksi Japania parempi työn ja vapaa-ajan tasapaino, suurempi tasa-arvo ja matalampi hierarkia. Osallistujilla oli erilaisia, osin tilannesidonnaisia identiteettejä ja kuuluvuuden kokemuksia, jotka eivät vaikuttaneet liittyvän Suomessa vietetyn ajan pituuteen. Osallistujat osallistuivat vietetystä ajasta riippumatta suomalaiseksi, kansainväliseksi ja japanilaiseksi miellettyihin aktiviteetteihin ja yhteisöihin. Juhla- ja ruokakulttuuri olivat näkyvimpiä japanilaisen kulttuurin ilmenemismuotoja. Osallistujat suhtautuivat epäröivästi Suomen kansalaisuuden hakemiseen, sillä se tarkoittaisi Japanin kansalaisuudesta luopumista. Suomesta poismuuttamista kohtaan ei ollut vahvoja pyrkimyksiä.

Suomalainen design on viime vuosina noussut hyvin suosituksi Japanissa. Tämän työn pyrkimyksenä on valottaa sitä, mikä suomalaisessa designissa oikein viehättää japanilaisia. Työssä tarkastellaan japanilaisten design-ammattilaisten suomalaista designia koskevia mielikuvia ja verrataan niitä Suomessa vallitsevaan käsitykseen suomalaisesta designistä luonnonläheisenä, yksinkertaisena ja laadukkaana. Suomalainen design nähdään tässä työssä myyttinä Roland Barthesin tarkoittamassa mielessä: suomalainen design on historiallisesti ja kulttuurisesti rakennettu kokonaisuus, joka on naturalisoitu. Media ja markkinointi ovat vuosien saatossa rakentaneet suomalaisesta designista myytin, joka vaikuttaa luonnolliselta. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että myytti muuttuu, kun siirrytään toiseen kulttuuripiiriin. Suomalaisen designin käsite voi kuljettaa mukanaan jopa täysin toisenlaista myyttiä kuin mikä Suomessa vallitsee. Tutkimusta varten haastateltiin avoimena teemahaastatteluna 12 suomalaisen designin parissa työskentelevää asiantuntijaa. Näistä 10 oli japanilaisia ja kaksi Japanin designmarkkinoihin perehtynyttä suomalaista. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella otoksella yhteistyössä Suomen Japanin Instituutin silloisen kulttuuri- ja viestintäpäällikön kanssa. Haastattelujen teemat käsittelivät suomalaista designia sekä sen suhteita muun muassa muuhun pohjoismaiseen designiin. Haastateltavien lausumien analyysissä sovellettiin Barthesin dynaamista lukutapaa, jonka avulla myyttejä voidaan avata ja tulkita. Siinä lausumat liitetään historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa ja näin palautetaan niille myytin niiltä viemä historia. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole 'murtaa' myyttiä vaan elää myytin tarina eli dynamiikka niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi, mutta samalla tiedostaa myytin pyrkimys vääristää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on paikantaa ja tulkita myyttejä toiseen kulttuuriin kuuluvien ihmisten lausumista, joten paikallisen tulkintaympäristön historiallisen ja kulttuurisen kontekstin mukaan tuominen on tulkinnan avain. Tutkimuksen tulosten perusteella japanilaiset näkevät suomalaisessa designissa samat luonnollisuuden, yksinkertaisuuden ja laadun ominaisuudet kuin Suomessakin on tapana nähdä. Niiden sisällöt kuitenkin poikkeavat varsin merkittävästi suomalaisten mielikuvista. Japanilaisille nämä määreet viittaavat yksittäisten esineiden ominaisuuksien sijaan enemmänkin suomalaiseen elämäntyyliin ja elämän laatuun: suomalaisen designin käsite kuljettaa mukanaan mielikuvia Suomesta maana. Tutkimuksessa löydettiin lisäksi japanilaisille tyypillinen kawaiin eli 'söpöyden' luokka, joka saa suomalaisen designin vaikuttamaan tutulta ja turvalliselta japanilaisten silmissä. Jo kaksi vuosikymmentä jatkuneen heikon taloudellisen tilanteen ja epävarmojen olojen keskellä Suomi näyttäytyy japanilaisille 'söpönä' Muumilaaksona, jossa kaikista pidetään huolta ja kaikkien elämä on onnellista. Suomalainen design kuljettaa mukanaan näitä käsityksiä hyvästä ja rauhallisesta elämästä, ja hankkimalla design-esineen japanilainen ikään kuin hankkii itselleen palan tuota onnea ja mielenrauhaa.

Knowledge of healthy food does not move alone our food choice. One also needs a piece of tongue evidence that food tastes good. Way to eat is part of our lifestyle. It is important to eat same foods with one's friend. Aims: The overall aim of this study was to find out how youngsters themselves feel and sense of the school lunch, both food and whole lunch situation. This study has three specific research problems. The research problems are: 1. How the youngsters sense their school lunch events? 2. How the youngsters experience the physical conditions of their school lunch events? 3. How the youngsters think their lunch events could be changed? Methods: The data is collected in spring 2009 from two secondary school at the Kaarina city. The respondents were ninth grader. They were studying optional home economics classes. The number of respondents was 28 pupils. The respondents wrote a story, describing what kind of their school lunch situation should be. The story was based on youngsters own vision of school lunch situations. In this study the material is collected by the narrative method and the stories were analyzed with qualitative content analysis. Results and conclusions: According to the results these youngsters wanted their lunch to be more cosier and also more quiet. School lunches should be the moment when they can eat in peace and at the same talk with their friends in the pleasant surroundings. The food selection should be more varied, including both salad and main food as well as bread.

Tourism is one of important livelihoods in Lapland. Christmas tourism was launched in the early 1980s and it became a success story - being labelled as the most epochal tourism product in Finland. Hence, today Christmas tourists are one of the most significant foreign groups arriving to Lapland during the winter season and contributing considerably to the economics of the northeastern periphery of the EU. Christmas tourism concentrates around Father Christmas who uses reindeer for transportation. The Sâmi are the only indigenous people in the EU. They are all stereotypically perceived to be reindeer herders. Somehow these three, that is, Santa Claus, reindeer and the Sâmi, have been incorporated into same fairytale dominion. In practice, this has happened by using the most visible cultural but also significant identity marker of the Sämi, the Sâmi costume. This, in turn, has created controversy over authenticity due to manners in which the costume is used in tourism - often in imitational, mismatched forms by non-Sâmi. In this thesis, after relevant literature review I intend to establish how the Sâmi are represented in Christmas tourism through visual data consisting of ten images from three foreign sources. Then I clarify why and to whom it matters of how the Sâmi are represented in Christmas tourism with the aid of 65 questionnaires and nineteen expert interviews collected mainly in the Finnish Sâmi Home Region in October 2009. Through the multiplicity of the voices of various interest and ethnic groups and by using critical discourse analysis I attempt to give an overview of the respondents opinions and look at some preliminary solutions to the controversy. Based on my data, the non-Sâmi appear to accept the Sâmi costume usage in Christmas tourism most readily. Consequently, respect and attitudinal changes have become the respondents propositions in addition to common set of rules of how the Sâmi image could be appropriated without violating the integrity of the Sâmi people, or a similar system of Sámi Duodji trademark guaranteeing the authenticity of the tourism products. Additionally, though half of the interviewees explicate Sami presence in Christmas tourism by adding local flavour to otherwise commercial enterprise, the other half see no rationale to connect facts with fiction, that is, the Sâmi with Santa Claus.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vuonna 2017 julkaisemia rippikouluesitteitä. Tavoitteena on selvittää millaisia rippikouluesitteet ovat, mitä ne sisältävät, ja millaisia mielikuvia ne luovat rippikoulusta. Tutkimusaineisto koostuu 29 rippikouluesitteestä, jotka seurakunnat tai seurakuntayhtymät ovat julkaisseet vuonna 2017. Näissä esitteissä kerrotaan vuonna 2018 konfirmaatioon päättyvistä rippikouluista ja niiden kohderyhmänä ovat vuonna 2003 syntyneet nuoret, jotka ovat seurakunnan jäseniä. Esitteissä on sekä tekstiä että kuvia. Esitteiden sivumäärät vaihtelevat välillä 4-32 sivua ja myös niiden ulkonäössä on huomattavia eroja. Esitteiden laatimiseen ei ole yhteistä ohjeistusta seurakunnille ja esitteet ovat vain yksi viestinnän keino, jota seurakunnat voivat halutessaan käyttää viestiessään rippikoulusta. Aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn menetelmin. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on kvalitatiivinen menetelmä, jonka avulla esitteistä nousevia ilmaisuja on ryhmitelty ja näistä ryhmittelyistä koottu esitteiden sisällöstä nousevia mielikuvia. Sisällön erittely on kvantitatiivinen menetelmä, jonka avulla esitteiden erilaisten ominaisuuksien yleisyyttä on arvioitu. Tutkimuksen perusteella rippikouluesitteissä on paljon sisältöä, joka liittyy rippikouluun ilmoittautumiseen. Tietoa löytyy eri rippikouluryhmistä, rippikoulun sisällöstä ja rakenteesta, rippikoulumaksuista, rippikoulun tarkoituksesta ja ilmoittautumisesta. Esitteissä käytetään paljon kuvia, jotka yhdessä tekstin kanssa korostavat rippikoulun sosiaalisia, yhteisöllisiä ja hauskoja piirteitä. Opetukseen liittyviä asioita mainitaan, mutta ne jäävät hauskan yhdessäolon ja mukavien aktiviteettien varjoon. Esitteiden 460 kuvasta vain kolme on selvästi talvisia, mikä vahvistaa mielikuvaa rippikoulun liittymisestä kesään. Rippikoulu esitetään kaikille avoimena ja kaikkia nuoria kutsutaan rippikouluun iästä, kirkkoon kuulumattomuudesta, kielestä, oppimisvaikeuksista ja perheiden tiukasta taloudellisuudesta huolimatta.

The aim of this study is to describe different conceptions and preferences about herring and it’s environmental impacts. In consideration of eutrophication, biodiversity and clean water the Baltic Sea is in a weak condition. The use of Finnish local fish has diminished a lot and at the same time some fish species are the main reason for eutrophication. Roach and herring are mostly not used as human nutrition but fished to keep the fish stock moderate. The catches of herrings are mostly used as a fodder and a big part of Finland’s herring catches are transported to Denmark and refined as a fish meal. There has been a lot of discussion about toxins that accumulates especially to fatty fish species like herring even though the concentration levels have diminished a lot in the past few decades and the health benefits of fish will beat the possible harms due toxins. Attitudes towards fish and habits are deeply entrenched in Finnish culture. It would be extremely useful to find so called game changers for solving the problem of eutrophication in the Baltic Sea and to create practical conservation acts. The theoretical framework of this study relied on the ecosocial theory and viewpoints offered by the food choice factors and the ecological situation of the Baltic Sea. The research questions were answered based on the methods of qualitative research. The data of this qualitative study was collected with theme interviews from people attending Finnish Adult Education. A total of five took part in the theme interviews held in November and December 2020. The interviews were recorded and transcribed. The analysis was done by using theory- and material-based content analysis. Herring was considered as a delicious and seasonal local fish and traditions and habits had a common role explaining the different perspectives. Herring was often eaten at home and considered as a “senior delicacy”. The diminished use of herring was explained by the changes in food culture, negative attitudes of younger generation, the smell of the fish and fish bones. On the other hand, the environmental responsibility was highly considered in the interviews. Costs and availability were the main reasons for fish choices. Salmon was the most used fish due it’s good price and availability. The result is slightly conflicting because herring is often cheaper than salmon. Availability played a major role when fish choices were considered.