Browsing by Subject "minuus"

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen identiteettiä Miika Nousiaisen esikoisromaanissa Vadelmavenepakolainen (2007). Tutkin sitä, millaisena identiteetti näyttäytyy kohderomaanissa. Hyödynnän tutkimuksessani identiteetin monitieteistä repertuaaria, joilla on pohja myös kulttuurintutkimuksessa ja sosiaalitieteissä. Keskeisellä sijalla on Stuart Hallin (1992 ja 1999) kirjoitukset identiteetistä, Pertti Raution ja Mikko Saastamoisen toimittama kirja Minuus ja identiteetti (2006) sekä Jorma Anttilan väitöskirja (2007) joka käsittelee kansallista identiteettiä. Lähilukua hyödyntämällä analysoin millaisia kirjallisia, kerronnallisia, paratekstuaalisia ja visuaalisia keinoja identiteetin kuvauksessa käytetään, ja miten henkilöhahmo itse määrittelee ja ymmärtää identiteettinsä. Romaanissa identiteetti ilmenee yhtä hyvin kollektiivisena: kansallisena ja sosiaalisena kuin yksilöllisenä minuutena. Käsittelen Vadelmavenepakolaisessa esille nousevaa Ruotsi–Suomi -vastakkainasettelua ja molempiin kansallisiin identiteetteihin liitettyjä stereotypioita. Mikko itse perustaa ruotsalaisen identiteettinsä kolmeen prinsiippiin: kansankoti-aatteeseen, kotiin ja perheeseen. Lähestyn henkilöhahmoa myös psykoanalyyttisesti, ja osoitan, miten Mikon lapsuus Kouvolassa ja vanhempien yritykset ehkäistä Mikon samastumista ruotsalaisuuteen vaikuttavat hänen identiteettikehitykseensä. Pohdin sitä, mitä Mikko tarkoittaa ”kansallisuustransvestismilla” ja mitä identiteettiprosessi ja -kriisi romaanissa ovat. Identiteettiä käsitellään romaanissa monin tavoin. Ennen kaikkea kyse on Mikon itsereflektiosta. Minäkertojalle tyypilliseen tapaan Mikko on näkemyksissään subjektiivinen ja rajoittunut. Siinä mielessä hän on myös epäluotettava kertoja, jonka stereotyppiset näkemykset, joissa kaikki hyvä liittyy Ruotsiin ja kaikki huono Suomeen, myös ironisoituvat usein. Myös Mikon välitilankansalaisuuden voi tulkita ironisoivan paitsi kyseisiä stereotypioita, myös niitä yleisiä käsityksiä, jotka korostavat ulkoisten tekijöitten vaikutusta identiteetin kehitykseen. Osoitan, että Mikko Virtasen identiteetin rakentuminen perustuu itsensä hyväksymiseen, tällöin minuuden ja kansallisen identiteetin rajat hälvenevät. Näin humoristisen romaanin sanoma on yhtä aikaa ”triviaali” ja toisaalta vakava ja opettavainen. Tulkintani mukaan Mikko ymmärtää romaanin lopussa eläneensä itsepetoksessa ja hyväksyy itselleen identiteetin, jonka nimeän välitilankansalaisuudeksi.

Suomen väestön ja suurten ikäluokkien ikääntyessä myös muistisairaiden ihmisten lukumäärä ja osuus väestöstä kasvaa. Muistisairautta on tutkittu paljon lääke- ja hoitotieteissä, mutta sen sosiaalitieteellinen tai sosiaaligerontologinen teoretisointi on jäänyt vähemmälle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on täydentää sosiaalitieteellistä muistisairaustutkimusta tarkastelemalla muistisairauden maailmaa ja muistisairaiden ihmisten elämää muistakin kuin sairauden ja hoivan näkökulmista. Tämä vaatii teoreettisilta lähtökohdiltaan avointa ja käsitteellistävää tutkimusotetta. Näistä lähtökohdista kiteytettynä tämän tutkimuksen tehtävänä on muodostaa aineistolähtöinen abstraktin tason malli siitä, miten muodostuu muistisairauden sosiaalinen. Tutkimus nojautuu toimijaverkkoteoriaan ja ajatukseen sosiaalisen moniaineksisuudesta. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja käsitteellisen tason tietoa tuottavaa grounded theorya, joka sopii lähtökohdiltaan avoimiin tutkimuskysymyksiin ja alueille, joiden teoretisointi on niukkaa. Aineisto poimittiin kaunokirjallisista teoksista, joissa muistisairaus on mukana pääteemana tai sivuosassa. Tutkimuksen tuloksena on aineistolähtöinen abstraktin tason malli, joka on nimetty kelpoisten kokoonpanojen teoriaksi. Teoria selittää käsitteidensä avulla, miten muistisairauden sosiaalinen tapahtuu. Teorian mukaan sosiaalinen näyttäytyy kokoonpanoissa ja kokoonpanojen muutoksissa. Kokoonpanot muodostuvat kolmesta jäsenestä: muistisairaasta, läheisestä ja osallisesta. Kokoonpanon jäsenet muodostavat toisiinsa suhteita, joiden määrä vaihtelee ja joita voi olla samanaikaisestikin useita erilaisia. Suhteiden ominaisuuksia ovat suuntautuminen, intensiteetti ja affektiivisuus. Suhteiden luonne muuttuu kun niihin liittyy tai niistä poistuu oheisia. Kokoonpanon jäsenten ominaisuuksia ovat minuus, kuuluminen ja kelpoisuus. Minuus on kuulumista erilaisiin kokoonpanoihin ja kelpoisuutta näissä kokoonpanoissa. Kokoonpanon jäsenet osoittavat kuulumistaan ja kelpoisuuttaan. Jäsenet tuottavat näitä ominaisuuksia suhteiden välityksellä kokoonpanon muille jäsenille. Näin ollen kokoonpanon suhteita voi tarkastella kuulumis- ja kelpoisuussuhteina ja tätä kautta minuuteen vaikuttavina suhteina. Kuuluminen jakautuu minän kuulumisen ja minulle kuulumisen suhteisiin. Kelpoisuus koostuu kelpoisuudesta jäsenelle itselleen, kelpoisuudesta muille kokoonpanon jäsenille ja kelpoisuudesta kokoonpanossaan. Kokoonpanon sisältämät suhteet vaikuttavat kokoonpanon kelpoisuuteen, joten kelpoisuus on myös kokoonpanon ominaisuus. Hahmottamis- ja kontrollisuhteet tukevat kuulumisen ja kelpoisuuden suhteita. Näiden suhteiden yhdistelmä tuottaa koosteisuuden, joka on kokoonpanon ominaisuus ja vaikuttaa kokoonpanon kelpoisuuteen. Orientoituminen ja organisointi ovat suhteiden muodostamisen tapoja. Orientoituminen liittyy kuulumisen ja hahmottamisen suhteisiin siinä, missä organisointi on ensisijaisesti kelpoisuus- ja kontrollisuhteiden muodostamisen tapa. Kelpoisten kokoonpanojen teoria kuuluu sosiaalisen elämän suhteisuutta ja moniaineksisuutta painottaviin lähestymistapoihin. Se lisää ymmärrystä muistisairauden sosiaalisesta ja sosiomateriaalisuudesta ja kytkeytyy tutkimuksen kirjallisuuskatsauksensa kautta yhteiskunta- ja ihmistieteiden teorioihin. Kelpoisten kokoonpanojen teoria on tarkoitettu muistisairaan ihmisen elämän ja toiminnan ymmärtämisen apuvälineeksi. Teoria tuo esiin esimerkiksi sen, että suhteisiin vaikuttamisella näyttää olevan suotuisammat seuraukset verrattuna suoraan muistisairaaseen ihmiseen tai hänen toiminnan kohteeseensa suuntautuviin toimenpiteisiin. Tämä on merkittävä havainto muistisairaiden ihmisten hyvinvoinnin ja toimijuuden tukemisen kannalta. Teoriaa voi muokata soveltuvaksi myös muille elämän alueille ja yhdessä kirjallisuuskatsauksensa kanssa se tarjoaa ideoita uusien tutkimusten lähtökohdiksi. Tässä tutkimuksessa on kartoitettu sosiaaligerontologian katvealuetta – muistisairauden sosiaalista – rajautumatta ainoastaan ihmistoimijoiden välisiin suhteisiin. Tämä lähestymistapa auttaa havaitsemaan ihmisten toimintakentät laajemmassa mittakaavassa ja useampien ulottuvuuksien kautta. Sosiaalisen toiminnan ymmärtäminen ihmistoimintaa laajempana ilmiönä avaa uusia näkökulmia myös ihmisten välisten suhteiden tarkasteluun, jolloin ihmiskeskeisestä näkökulmasta luopuminen voi tuottaa inhimillisemmän ja ihmislähtöisemmän näkökulman.

This Bachelor’s Thesis focuses on attachment and self. This is a literature review aiming to build overall picture of the phenomenon chosen and is based on the literature of the subject. The research question is the following: How is the attachment and self and their connection studied and how the subject is presented in the studies and literature? According to the research material self can be understood everything that one experiences to belong to their persona. Crucial part of the self is also the social dimension which means how one sees themselves in relation to others by mirroring others behaviuor to own. Both attachment theory and study focuses on the interaction relationships between people. According to the attachmet theory ones inner working models become answers to the fundamental queastions. In the light of the studies providen, in a safe affectional bond child feels loved just the way they are and is capable to trust their parents whereas in an unsafe affectional bond this is not the case. According to the research there is a connection between self and attachment. Safe affectional bond between parent and a child is an idicator of strong self and its formation and also provides resources for the child to become their unique self. In an unsafe affectional bond child isn’t able to develop their emotional expression and it can reflect to their own self development

Psykoterapiasta on runsaasti keskustelunanalyyttista tutkimusta. Psykoterapiavuorovaikutusta on tutkittu niin yleisesti kuin myös keskittyen joihinkin erityisiin osa-alueisiin. Näiden tutkimusten tavoitteena on saada tietoa ja löytää mahdollisia kehitysideoita. Potilaan minuus on keskeinen osa-alue psykoterapiassa. Sitä työstetään terapiassa jatkuvasti, mutta siitä miten terapeutti potilaan minuutta käsittelee, ei ole aiemmin tehty perusteellista tutkimusta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, miten terapeutti hakee potilaan puheesta kuvauksia hänen minuudesta, ja miten hän näitä kuvauksia käsittelee. Käsitys minuudesta nojaa tässä symbolisen interaktionismin teoriaperinteeseen. Vuorovaikutustutkimuksena tämä keskittyy terapeutin käyttämiin vuorovaikutuksellisiin resursseihin potilaan minuuden työstämisessä. Vuorovaikutuksen tutkiminen on mikrososiologiaa, ja edellyttää yksityiskohtaista analyysia, niinpä tässä käytetään keskustelunanalyyttisia menetelmiä sekä videoitua ja tarkkaan litteroitua aineistoa. Aineistona on viisi terapiaistuntoa kahdesta eri tapauksesta psykodynaamisessa psykoterapiassa. Tutkimuksessa syntyneitä havaintoja tarkastellaan aiemman keskustelunanalyyttisen, erityisesti psykoterapiatutkimuksen valossa. Keskeisimmät esille nousevat piirteet minuuden käsittelemisessä psykoterapiassa ovat minuuden delikaattisuus ja projektiluonteisuus sekä sen henkilökohtaisuuden ja sosiaalisuuden välinen suhde. Psykoterapiassa käsitellään runsaasti arkaluontoisia aiheita, jotka edellyttävät terapeutilta delikaattisuuteen suuntautumista. Minuuden kohdalla tämä korostuu erityisesti, sen ollessa jossain määrin delikaattinen aihe jo itsessään, sekä sisältäessä paljon delikaattisia osa-alueita. Psykoterapiassa esiintyy tyypillisesti myös ylisessioisia projekteja. Myös minuus näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella sellaisena pitkäaikaisena projektina, jota työstetään istunnosta toiseen. Minuuden eri osa-alueetkin vaativat pitkäjänteistä käsittelyä. Vaikka minuus on hyvin henkilökohtainen asia, näkyy myös sen sosiaalinen ulottuvuus tässä tutkimuksessa vahvasti. Tutkimuksessa ilmenee kuinka terapeutti käyttää tätä minuuden sosiaalista puolta hyväksi potilaan minuuden työstämisessä. Yhteenvetona voisi todeta minuuden olevan keskeinen osa-alue psykoterapiassa. Sen käsitteleminen noudattaa pääpiirteittäin tyypillisiä psykoterapiavuorovaikutuksen lainalaisuuksia. Minuuden kohdalla nämä psykoterapiavuorovaikutukselle tyypilliset piirteet korostuvat entisestään projektiluontoisuuden ja delikaattisuuden osalta. Näiden lisäksi minuuden tasapainottelu sen henkilökohtaisuuden ja sosiaalisuuden välillä tekee siitä moniulotteisen.

Tutkin Pentti Holapan Yksinäisiä (1954) sartrelaisen eksistentialismin ja kehollisuuden näkökulmista. Tarkastelen, miten Jean-Paul Sartren määrittelemä minuus näyttäytyy romaanin kielessä, rakenteessa, henkilöhahmoissa ja ympäristönkuvauksessa. Toinen näkökulmani teokseen on kehollinen minuuskäsitys, joka edustaa nykyfilosofiaa, luonnontieteellistä ja determinististä minuuskäsitystä. Sen mukaan minuuden luonne on kehollinen ja ontologisesti deterministinen. Sartren tietoisuus- ja minuuskäsitys on libertaristinen, jonka mukaan ihmiselämää hallitsee radikaali vapaa tahto. Tutkimuskysymykseni on, miten sartrelainen ja kehollinen minuuskäsitys ilmenevät Yksinäisissä? Esitän, että vastakkaiset ontologiset minuusnäkemykset vaikuttavat sen minäkerronnassa yhtä aikaa. Ne ilmenevät teoksen ympäristön-, sekä henkilökuvauksessa muodostaen siinä synteesin. Tutkimukseni metodi on temaattinen analyysi ja teoreettinen lähtökohtani Sartren teoria minuudesta. Minuus rakentuu Sartren filosofiassa tilanteissa intersubjektiivisessa todellisuudessa. Tämä konkretisoituu Yksinäisten henkilöiden ajattelun ja toiminnan vuorovaikutuksissa. Kehollinen minuus korostuu teoksen ympäristönkuvauksen lyyrisessä vertauskuvallisuudessa ja päähenkilö Koteloisen deterministisessä ajattelussa. Myös Matthew Ratcliffen määrittelemät henkilöhahmojen eksistentiaaliset tunteet lisäävät romaanin kehollisuutta. Yksinäisten minäkerronta yhdistää kehollisuuteen sartrelaisen minuuden, joka jakautuu persoonattomaan esireflektiiviseen ja reflektiiviseen minuuteen. Tämä tekee Yksinäisistä eksistentialistisen ja samalla poikkeuksellisen kehollisen romaanin.

Purpose of this research has been to find out as widely as possible all those factors which are attached to concept “emotional textile” and how these make difference from ordinary textiles in use. In the background of this research was generation theory of J.-P. Roos and by which tried to find out how different generations diverged between each other and how these generations named significant textiles to theirselves and from what kind of factors these representation processes were made from and what kind of meaning these textiles have to the identity of individual people during the lifetime. This research carried out at the summer 2018 by web query on the pages Onni elää käsityössä of Taito magazine and on the facebook pages of PRO Kädentaitajat ry. I get 257 answers to my query. The query mainly consisted of open questions. The analysis of this research was based on the qualitative analysis, grounded method, phenomenology and personal psychology analysis. According to the analysis, emotional textiles were segmented to following categories: security textiles, memory textiles, sense textiles, place textiles, self textiles, dream textiles and anti textiles. Divergence between different kind of emotional textiles was based on the personal psychological analyse how these textiles were meaningful to individual persons. According to that research it can be said that different textiles are meaningful to people but for different reasons based on the life experience of each individual person. This meaning can change during the lifetime and life experience. The generation theory of J,-P. Roos support the idea of meanings of textiles because each generation has its own “generation story” which affect to the view of life of each generation. Textiles can become as secure in situations where the identity of individual is threated or under re-evaluation. Individual person attach different meanigs to emotional textiles which are not included to ordinary textiles

Tiivistelmä – Referat – Abstract Adjustment to a traumatic brain injury is a major life event involving new self-experiences. Drawing upon a phenomenological perspective, this thesis explores one woman’s understanding of herself and her life with a moderate traumatic brain injury. Adjustment is portrayed broadly, involving new experiences of one’s body, oneself, and society. Interpretative phenomenological analysis serves as the method for this thesis. In contrast to previous findings, the results show that the experience of change in social identities does not always lead to an experience of a temporal division or loss of the self. The results provide an understanding of the self as existing on two levels; an interplay with transient social identities and a more profound sense of being. The results highlight the idea of social identities as connected to hegemonic understandings of the able body and an unconscious dependency on a high-functioning body and mind. Regarding clinical implications, the results imply that verbal sense-making of the trauma can enhance the patient’s understanding of neurological deficit: the injury is experienced as more real as it is verbally placed in a socially shared reality. Moreover, during the initial state of the injury, the person’s understanding of their condition can be multiple, inaccurate and contradictory. Hence, this thesis strengthens the importance of improving the patient’s early access to a diagnosis and healthcare. A person’s experience of the healthcare process can have a major impact on how they experience their illness. Shortcomings in the patient information system and a lack of information during the rehabilitation re-evaluations can cause the patient to experience uncertainty over their health, eliciting emotions of loneliness and mistrust towards the healthcare, hampering the adjustment process. Motivation to adjust can manifest as an interaction between having a positive outlook on life, the experience of having a limited choice, and an embodied understanding of being alone with the illness. Lastly, the results point out that the realization of a traumatic brain injury is a recurrent process of thought. The process is crucial in terms of adjustment since it enables the person to create a meaningful presence in times of adversity.