Browsing by Subject "misogynia"
Now showing items 1-11 of 11
-
(2019)Tutkielma käsittelee femme fatale -kuvatyyppiä suomalaisessa kuvataiteessa vuosina 1880–1925. Tutkielma tarkastelee tähän kohtalokkaita naisia esittäneeseen kuvatyyppiin kietoutuneita kulttuurisia merkityksiä ja pyrkii selvittämään mitä ne osoittavat suomalaisen yhteiskunnan sukupuoli- ja seksuaalikäsityksistä. Kuvatyypin on aiemmassa ulkomaisessa tutkimuksessa tulkittu kertovan ennen kaikkea yhteiskunnassa vallinneesta naisvihasta ja naisemansipaation käynnistymisen aiheuttamasta stressireaktiosta: femme fatale -hahmoa käytettiin arkkityyppinä pahantahtoisesta ja vaarallisesta, mutta vastustamattomasta naiseudesta. Siitä on luettavissa kuitenkin myös emansipoituneen naisen positiivinen kuvaus, ja vapautuva seksuaalielämä. Tämän lisäksi siihen on kietoutunut muita aikansa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä, kuten dekadentti taidesuuntaus, poliittisia keskusteluita ja yhteiskunnan maallistuminen. Tutkielman tarkoituksena on paikantaa ja analysoida näitä ilmiöitä kuvatyypistä kulttuurisesti kontekstualisoivaan kuva-analyysin keinoin. Tutkielman pohjana toimii laaja aineistokartoitus, jolla aiemmin Suomessa tutkimatonta kuvatyyppiä, sen ilmenemismuotoja ja yleisyyttä, on tarkasteltu. Ainestoa on etsitty museoiden kokoelmajärjestelmistä, finna-tietokannasta, ajan taiteen tutkimuksesta, huutokauppaluetteloista ja aikalaislehdistöstä. Tutkielma on ensimmäinen suomalaista femme fatale -kuvastoa tarkasteleva tutkimus. Aihepiiri on laajasti tutkittu eurooppalaisessa taidehistorian tutkimuksessa, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä on käsitelty hajanaisesti muun naiskuvan yhteydessä, siihen kuitenkaan tarkemmin paneutumatta. Femme fatale -hahmoa pidetään keskeisenä naiskuvan ymmärtämisen suhteen, sillä se on tietynlainen ääriesimerkki. On usein todettu, että kyseessä olevana aikana yhteiskunta antoi naisille kaksi mahdollista identiteettiä: nainen oli joko hyvä kodinhengetär tai paha prostituoitu. Tämän dikotomian valossa kahtalokkaan naisen hahmo nousee keskeiseksi ajan sukupuoliroolien ymmärtämiseen, sillä se kattaa koko jälkimmäisen roolin. Suomalaisessa tutkimuksessa usein viitataan suomalaisen kuvataiteen femme fatale -hahmoihin, mutta tutkimuksen puuttuessa viittamisen kohde jää ylimalkaiseksi – tutkielma paikkaa tätä puutetta. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisessa kuvataiteessa kohtalokas nainen sai laajasti hyvin erilaisia identiteettejä, jotka kantavat laajasti erilaisia yhteiskunnassa vallineita ajatusmalleja. Kohtalokas nainen on toiminut allegoriana langenneelle naiselle, joka sukupuolensa aiheuttamassa heikkoudessaan ei pysty vastustamaan viettejään ja ajautuu viettelemään miehiä ja ajamaan heidät perikatoon – näin se on kuva myös yhteiskunnan kaaokseen ajavasta naishahmosta. Tämän voidaan katsoa johtuvan vallineesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa nainen haluttiin esittää heikompana kuin mies. Toisaalta kuvatyypin avulla on esitetty myös vahvoja naishahmoja, jotka eivät alistu heille osoitettuun paikkaan, vaan ovat itsetietoisia ja uhmakkaita. Näin se on edustanut myös naisasialiikkeen ajamaa uutta naiseutta, joka oli aktiivista, itsetietoista ja yhteiskuntaan osallistuvaa. Tämä on osaltaan seurausta sukupuoliroolien muuttumisesta 1800-luvun lopulta eteenpäin. Monin paikoin kuvatyyppi on myös eroottisuudessaan osoitus vapautuvista seksuaalimoraalin säännöksistä: niihin on kietoutunut sekä seksuaalisia fantasioita, että vapautuvan seksuaalisuuden vaarojen kuvauksia.
-
(2019)Tutkielma käsittelee femme fatale -kuvatyyppiä suomalaisessa kuvataiteessa vuosina 1880–1925. Tutkielma tarkastelee tähän kohtalokkaita naisia esittäneeseen kuvatyyppiin kietoutuneita kulttuurisia merkityksiä ja pyrkii selvittämään mitä ne osoittavat suomalaisen yhteiskunnan sukupuoli- ja seksuaalikäsityksistä. Kuvatyypin on aiemmassa ulkomaisessa tutkimuksessa tulkittu kertovan ennen kaikkea yhteiskunnassa vallinneesta naisvihasta ja naisemansipaation käynnistymisen aiheuttamasta stressireaktiosta: femme fatale -hahmoa käytettiin arkkityyppinä pahantahtoisesta ja vaarallisesta, mutta vastustamattomasta naiseudesta. Siitä on luettavissa kuitenkin myös emansipoituneen naisen positiivinen kuvaus, ja vapautuva seksuaalielämä. Tämän lisäksi siihen on kietoutunut muita aikansa yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä, kuten dekadentti taidesuuntaus, poliittisia keskusteluita ja yhteiskunnan maallistuminen. Tutkielman tarkoituksena on paikantaa ja analysoida näitä ilmiöitä kuvatyypistä kulttuurisesti kontekstualisoivaan kuva-analyysin keinoin. Tutkielman pohjana toimii laaja aineistokartoitus, jolla aiemmin Suomessa tutkimatonta kuvatyyppiä, sen ilmenemismuotoja ja yleisyyttä, on tarkasteltu. Ainestoa on etsitty museoiden kokoelmajärjestelmistä, finna-tietokannasta, ajan taiteen tutkimuksesta, huutokauppaluetteloista ja aikalaislehdistöstä. Tutkielma on ensimmäinen suomalaista femme fatale -kuvastoa tarkasteleva tutkimus. Aihepiiri on laajasti tutkittu eurooppalaisessa taidehistorian tutkimuksessa, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä on käsitelty hajanaisesti muun naiskuvan yhteydessä, siihen kuitenkaan tarkemmin paneutumatta. Femme fatale -hahmoa pidetään keskeisenä naiskuvan ymmärtämisen suhteen, sillä se on tietynlainen ääriesimerkki. On usein todettu, että kyseessä olevana aikana yhteiskunta antoi naisille kaksi mahdollista identiteettiä: nainen oli joko hyvä kodinhengetär tai paha prostituoitu. Tämän dikotomian valossa kahtalokkaan naisen hahmo nousee keskeiseksi ajan sukupuoliroolien ymmärtämiseen, sillä se kattaa koko jälkimmäisen roolin. Suomalaisessa tutkimuksessa usein viitataan suomalaisen kuvataiteen femme fatale -hahmoihin, mutta tutkimuksen puuttuessa viittamisen kohde jää ylimalkaiseksi – tutkielma paikkaa tätä puutetta. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisessa kuvataiteessa kohtalokas nainen sai laajasti hyvin erilaisia identiteettejä, jotka kantavat laajasti erilaisia yhteiskunnassa vallineita ajatusmalleja. Kohtalokas nainen on toiminut allegoriana langenneelle naiselle, joka sukupuolensa aiheuttamassa heikkoudessaan ei pysty vastustamaan viettejään ja ajautuu viettelemään miehiä ja ajamaan heidät perikatoon – näin se on kuva myös yhteiskunnan kaaokseen ajavasta naishahmosta. Tämän voidaan katsoa johtuvan vallineesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa nainen haluttiin esittää heikompana kuin mies. Toisaalta kuvatyypin avulla on esitetty myös vahvoja naishahmoja, jotka eivät alistu heille osoitettuun paikkaan, vaan ovat itsetietoisia ja uhmakkaita. Näin se on edustanut myös naisasialiikkeen ajamaa uutta naiseutta, joka oli aktiivista, itsetietoista ja yhteiskuntaan osallistuvaa. Tämä on osaltaan seurausta sukupuoliroolien muuttumisesta 1800-luvun lopulta eteenpäin. Monin paikoin kuvatyyppi on myös eroottisuudessaan osoitus vapautuvista seksuaalimoraalin säännöksistä: niihin on kietoutunut sekä seksuaalisia fantasioita, että vapautuvan seksuaalisuuden vaarojen kuvauksia.
-
(2020)Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin naisvihaa suomalaisessa verkkokeskustelussa deittikulttuuria koskien. Lisäksi kartoitan millaista maskuliinisuutta tämä naisviha rakentaa. Tutkielma valaisee naisvihamielisyyden piirteitä ja sen rakentamaa maskuliinisuutta verkkokeskusteluissa deittikulttuurin kontekstissa. Tavoitteena on esittää kattava kuva naisvihamielisyyden luonteesta ja tasosta verkossa sekä tuoda asialle näkyvyyttä. Tutkielman tavoite on myös luoda pohjaa naisvihamielisen puheen ehkäisytyöhön. Naisviha on Suomessa ja kansainvälisesti nousussa ja tullut entistä näkyvämmäksi sosiaalisen median ja internetin kautta. Sosiaalinen media on tarjonnut myös uusia tapoja naisvihamielisten asenteiden ja ideologien laajaan ja nopeaan levittämiseen. Laajalle levinnyt ja radikaali verkossa leviävä misogynia voidaan nähdä osittain vastaiskuna feminismille, mutta ei selitä yksinomaan ideologien suosion nousua. Verkon naisvihamielisiä tiloja, yhteisöjä ja puhetta on tärkeää tutkia, sillä ilmiöllä on oikeita negatiivisia vaikutuksia naisten elämään, jotka eivät rajoitu pelkästään online-tiloihin. Lisäksi verkossa tapahtuva puhe ei ole erillistä oikeasta elämästä, vaan kertoo ihmisten asenteista ja ajatuksista asiaa koskien. Tutkielma on toteutettu keräämällä aineistoa suomalaisen blogitapauksen ympäriltä sopivan rajauksen vuoksi. Aineistoa on kerätty blogin lisäksi kolmen verkkojulkaisun kommenttikentästä sekä suomalaiselta keskustelufoorumilta Ylilaudalta. Aineiston analyysi toteutettiin kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aineiston analyysi rakentuu kolmen diskurssin ympärille; Voimaantuneet naiset, Naisen likainen seksuaalisuus ja Mies uhrina. Kaikki diskurssit ilmentävät erilaisia naisvihan piirteitä keskustelussa ja paljastavat verkkokeskustelun merkityksiä ja valtasuhteita. Voimaantuneet naiset -diskurssi ilmentää naisvihan taustalla vaikuttavaa valtataistelua ja antifeminististä vastarintaa. Naisen likainen seksuaalisuus -diskurssin avulla analysoidaan vihamielisiä puhetapoja naisen seksuaalisuudesta; naisvihan piirteenä näyttäytyvät perinteiset asenteet naisen seksuaalisuudesta. Mies uhrina -diskurssi ilmentää naisvihamielisyyden julkista pedagogiikkaa ja asettaa miehen uhrin asemaan. Tutkielma esittää naisvihamielisyyden suomalaisissa verkkokeskusteluissa perustuvan paljolti taistelulle vallasta; keskusteluissa uhkana koetaan naisen vallan kasvu yhteiskunnassa. Myös kokemus seksuaalisen vallan epätasaisesta jakautumisesta tulee ilmi. Naisvihamielisen puheen takana on pyrkimys palauttaa sosiaalista kontrollia ja hiljentää naisia. Maskuliinisuuden teoria on hyödyllinen viitekehys, sillä tutkimus osoittaa, että naisvihamielisyys kietoutuu maskuliinisuuteen erittäin tiiviisti. Monet naisvihamielisen keskustelun piirteistä näyttävät kumpuavan maskuliinisuuden kokemuksen ristiriidasta. Tutkimus valaisee myös universaalia misogynian verkkoyhteisöä, jonka vaikutukset näkyvät jo selkeästi Suomessakin.
-
(2020)Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkin naisvihaa suomalaisessa verkkokeskustelussa deittikulttuuria koskien. Lisäksi kartoitan millaista maskuliinisuutta tämä naisviha rakentaa. Tutkielma valaisee naisvihamielisyyden piirteitä ja sen rakentamaa maskuliinisuutta verkkokeskusteluissa deittikulttuurin kontekstissa. Tavoitteena on esittää kattava kuva naisvihamielisyyden luonteesta ja tasosta verkossa sekä tuoda asialle näkyvyyttä. Tutkielman tavoite on myös luoda pohjaa naisvihamielisen puheen ehkäisytyöhön. Naisviha on Suomessa ja kansainvälisesti nousussa ja tullut entistä näkyvämmäksi sosiaalisen median ja internetin kautta. Sosiaalinen media on tarjonnut myös uusia tapoja naisvihamielisten asenteiden ja ideologien laajaan ja nopeaan levittämiseen. Laajalle levinnyt ja radikaali verkossa leviävä misogynia voidaan nähdä osittain vastaiskuna feminismille, mutta ei selitä yksinomaan ideologien suosion nousua. Verkon naisvihamielisiä tiloja, yhteisöjä ja puhetta on tärkeää tutkia, sillä ilmiöllä on oikeita negatiivisia vaikutuksia naisten elämään, jotka eivät rajoitu pelkästään online-tiloihin. Lisäksi verkossa tapahtuva puhe ei ole erillistä oikeasta elämästä, vaan kertoo ihmisten asenteista ja ajatuksista asiaa koskien. Tutkielma on toteutettu keräämällä aineistoa suomalaisen blogitapauksen ympäriltä sopivan rajauksen vuoksi. Aineistoa on kerätty blogin lisäksi kolmen verkkojulkaisun kommenttikentästä sekä suomalaiselta keskustelufoorumilta Ylilaudalta. Aineiston analyysi toteutettiin kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aineiston analyysi rakentuu kolmen diskurssin ympärille; Voimaantuneet naiset, Naisen likainen seksuaalisuus ja Mies uhrina. Kaikki diskurssit ilmentävät erilaisia naisvihan piirteitä keskustelussa ja paljastavat verkkokeskustelun merkityksiä ja valtasuhteita. Voimaantuneet naiset -diskurssi ilmentää naisvihan taustalla vaikuttavaa valtataistelua ja antifeminististä vastarintaa. Naisen likainen seksuaalisuus -diskurssin avulla analysoidaan vihamielisiä puhetapoja naisen seksuaalisuudesta; naisvihan piirteenä näyttäytyvät perinteiset asenteet naisen seksuaalisuudesta. Mies uhrina -diskurssi ilmentää naisvihamielisyyden julkista pedagogiikkaa ja asettaa miehen uhrin asemaan. Tutkielma esittää naisvihamielisyyden suomalaisissa verkkokeskusteluissa perustuvan paljolti taistelulle vallasta; keskusteluissa uhkana koetaan naisen vallan kasvu yhteiskunnassa. Myös kokemus seksuaalisen vallan epätasaisesta jakautumisesta tulee ilmi. Naisvihamielisen puheen takana on pyrkimys palauttaa sosiaalista kontrollia ja hiljentää naisia. Maskuliinisuuden teoria on hyödyllinen viitekehys, sillä tutkimus osoittaa, että naisvihamielisyys kietoutuu maskuliinisuuteen erittäin tiiviisti. Monet naisvihamielisen keskustelun piirteistä näyttävät kumpuavan maskuliinisuuden kokemuksen ristiriidasta. Tutkimus valaisee myös universaalia misogynian verkkoyhteisöä, jonka vaikutukset näkyvät jo selkeästi Suomessakin.
-
(2019)
-
(2023)Fin de siècle -ajalla taiteen kuolemakuviin valittiin tyypillisesti nuori, kaunis, valkoinen, alaston nainen, joka kuvattiin viattomana uhrina. Toinen yleinen tapa oli esittää nainen kuoleman personifikaationa, vaarallisena ja syntisenä femme fatale -viettelijänä. Keskityn tutkielmassani neljään teokseen: Félicien Ropsin Ihmisparodia-akvarelliin (1887–1891), Edvard Munchin Marat’n kuolema I -öljyvärimaalaukseen (1907), Oscar Parviaisen Loppu-öljyvärimaalaukseen (1910) ja Sarah Bernhardtin noin vuonna 1873 tapahtuneeseen hauta-arkussa makaamiseen, josta on olemassa valokuvia. Tutkin teosta performatiivisena kehollisena esityksenä ja kutsun sitä nimellä Arkku. Käytän hyväkseni taidehistorian kuva-analyysiä, etenkin lähilukemista ja vastakarvaan lukemista, ja sukupuolentutkimuksen metodologiaa. Tutkielmassani Arkku-teos haastaa perinteisiä kuvakonventioita ja mahdollistaa vastakarvaan luvun. Kuvakulttuurilla on valta vaikuttaa siihen, miten kuolema koetaan. Kuvalliset representaatiot kietoutuvat myös naissukupuoleen liitettyihin asenteisiin. Miehen katse (male gaze) dominoi fin de siècle -ajan kuvakulttuuria. Kuolemakuvissa nainen usein kutistettiin vartaloksi, hallittavaksi lihaksi, katseen kohteeksi ja miellyttämisen välineeksi. Fokus oli usein naisen alastomassa ruumiissa ja siitä fantasioinnissa. Tutkielmani tarkoitus on purkaa näitä naisiin ja kuolemaan yhdistettyjä sukupuolioletuksia ja kuvallista kuolemakulttuuria. Haluan nostaa esiin modernin naisen katseen ajan dominoivan katseen rinnalle ja luoda vastanarratiivia. Tavoitteenani on perehtyä siihen, miten misogyyninen, naista esineellistävä ja eroottinen naiskuva 1800- ja 1900-luvun taitteen kuolemakuvissa voitiin haastaa. Femme fatale -tyyppinen kuolemahahmo voidaan nähdä ajan siveellisen ja passiivisen naiskuvan vastakohtana: edistyksellisenä, seksuaalisena ja kapinallisena moraalisäätöjä vastustavana aktiivisena toimijana. Kuitenkin Sarah Bernhardt naistaiteilijana tarjosi omalla teoksellaan monisäikeisemmän ja väkevämmän vastineen. 1800-luvun lopun kuolemakuvarepresentaatioiden vaikutus ulottuu nykypäivään. Seksualisoiva, väkivaltainen katse ei ole kadonnut. Samoin yhä edelleen huomio on taattu mediassa, kun kuolema korjaa nuoren, viattoman ja kauniin naisen.
-
(2023)Fin de siècle -ajalla taiteen kuolemakuviin valittiin tyypillisesti nuori, kaunis, valkoinen, alaston nainen, joka kuvattiin viattomana uhrina. Toinen yleinen tapa oli esittää nainen kuoleman personifikaationa, vaarallisena ja syntisenä femme fatale -viettelijänä. Keskityn tutkielmassani neljään teokseen: Félicien Ropsin Ihmisparodia-akvarelliin (1887–1891), Edvard Munchin Marat’n kuolema I -öljyvärimaalaukseen (1907), Oscar Parviaisen Loppu-öljyvärimaalaukseen (1910) ja Sarah Bernhardtin noin vuonna 1873 tapahtuneeseen hauta-arkussa makaamiseen, josta on olemassa valokuvia. Tutkin teosta performatiivisena kehollisena esityksenä ja kutsun sitä nimellä Arkku. Käytän hyväkseni taidehistorian kuva-analyysiä, etenkin lähilukemista ja vastakarvaan lukemista, ja sukupuolentutkimuksen metodologiaa. Tutkielmassani Arkku-teos haastaa perinteisiä kuvakonventioita ja mahdollistaa vastakarvaan luvun. Kuvakulttuurilla on valta vaikuttaa siihen, miten kuolema koetaan. Kuvalliset representaatiot kietoutuvat myös naissukupuoleen liitettyihin asenteisiin. Miehen katse (male gaze) dominoi fin de siècle -ajan kuvakulttuuria. Kuolemakuvissa nainen usein kutistettiin vartaloksi, hallittavaksi lihaksi, katseen kohteeksi ja miellyttämisen välineeksi. Fokus oli usein naisen alastomassa ruumiissa ja siitä fantasioinnissa. Tutkielmani tarkoitus on purkaa näitä naisiin ja kuolemaan yhdistettyjä sukupuolioletuksia ja kuvallista kuolemakulttuuria. Haluan nostaa esiin modernin naisen katseen ajan dominoivan katseen rinnalle ja luoda vastanarratiivia. Tavoitteenani on perehtyä siihen, miten misogyyninen, naista esineellistävä ja eroottinen naiskuva 1800- ja 1900-luvun taitteen kuolemakuvissa voitiin haastaa. Femme fatale -tyyppinen kuolemahahmo voidaan nähdä ajan siveellisen ja passiivisen naiskuvan vastakohtana: edistyksellisenä, seksuaalisena ja kapinallisena moraalisäätöjä vastustavana aktiivisena toimijana. Kuitenkin Sarah Bernhardt naistaiteilijana tarjosi omalla teoksellaan monisäikeisemmän ja väkevämmän vastineen. 1800-luvun lopun kuolemakuvarepresentaatioiden vaikutus ulottuu nykypäivään. Seksualisoiva, väkivaltainen katse ei ole kadonnut. Samoin yhä edelleen huomio on taattu mediassa, kun kuolema korjaa nuoren, viattoman ja kauniin naisen.
-
(2022)Tarkastelen tutkielmassani internetin feministinvastaisten yhteisöjen verkostoon lukeutuvan MGTOW-yhteisön diskurssien avulla muodostuvaa implisiittistä uskonnollisuutta. MGTOW (Men Going Their Own Way) on internetin ja sosiaalisen median alustoilla vaikuttava miesten itsenäisyyttä ja oman tien kulkemista korostava yhteisö. Yhteisön toiminnassa korostuu kuitenkin naisvihamielisyys, joka konkretisoituu uskomuksessa naisvaltaisesta, gynosentrisestä salaliitosta. Tutkielmani aineistona toimii mgtow.com-sivustolta löytyvältä keskustelufoorumilta kerätyt kymmenen viestiketjun viestit. Aineiston analyysinä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla aineisto jakautuu viiteen vallitsevaan diskurssiin: uhridiskurssiin, nostalgiadiskurssiin, heräämisdiskurssiin, diskurssiin pahoista naisista ja gynosentrisen salaliiton diskurssiin. Viidestä diskurssista nostetaan implisiittisen uskonnon kuvauksia kriittisen diskurssianalyysin kolmiulotteisen diskurssin mallin avulla. Työn teoreettisena työkaluna toimii Edward Baileyn implisiittisen uskonnon teoria, jonka mukaan implisiittinen uskonnollisuus voi ilmetä kolmen kuvauksen, sitoutumisten, yhdistävien keskusten sekä laajavaikutteisten kiinnostuksenkohteiden tai huolenaiheiden kautta. Analyysin pohjalta MGTOW ilmentää erilaisia implisiittisen uskonnon piirteitä kunkin käsiteltävän diskurssin mukaan. Sitoutumisista yleisin on MGTOW-yhteisöön, yhdistävistä keskuksista maskuliininen identiteetti sekä uhriasema ja laajavaikutteisista huolenaiheista naisten oikeudet ja feminismi. MGTOW:n implisiittisen uskonnon kuvaukset ovat kehää kiertäviä ja toisiaan ruokkivia. Yhteisön kaiken implisiittisen uskonnollisuuden taustalla vaikuttavana tekijänä näyttäytyy valta ja pyrkimys todentaa valtaa.
-
(2022)Tarkastelen tutkielmassani internetin feministinvastaisten yhteisöjen verkostoon lukeutuvan MGTOW-yhteisön diskurssien avulla muodostuvaa implisiittistä uskonnollisuutta. MGTOW (Men Going Their Own Way) on internetin ja sosiaalisen median alustoilla vaikuttava miesten itsenäisyyttä ja oman tien kulkemista korostava yhteisö. Yhteisön toiminnassa korostuu kuitenkin naisvihamielisyys, joka konkretisoituu uskomuksessa naisvaltaisesta, gynosentrisestä salaliitosta. Tutkielmani aineistona toimii mgtow.com-sivustolta löytyvältä keskustelufoorumilta kerätyt kymmenen viestiketjun viestit. Aineiston analyysinä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla aineisto jakautuu viiteen vallitsevaan diskurssiin: uhridiskurssiin, nostalgiadiskurssiin, heräämisdiskurssiin, diskurssiin pahoista naisista ja gynosentrisen salaliiton diskurssiin. Viidestä diskurssista nostetaan implisiittisen uskonnon kuvauksia kriittisen diskurssianalyysin kolmiulotteisen diskurssin mallin avulla. Työn teoreettisena työkaluna toimii Edward Baileyn implisiittisen uskonnon teoria, jonka mukaan implisiittinen uskonnollisuus voi ilmetä kolmen kuvauksen, sitoutumisten, yhdistävien keskusten sekä laajavaikutteisten kiinnostuksenkohteiden tai huolenaiheiden kautta. Analyysin pohjalta MGTOW ilmentää erilaisia implisiittisen uskonnon piirteitä kunkin käsiteltävän diskurssin mukaan. Sitoutumisista yleisin on MGTOW-yhteisöön, yhdistävistä keskuksista maskuliininen identiteetti sekä uhriasema ja laajavaikutteisista huolenaiheista naisten oikeudet ja feminismi. MGTOW:n implisiittisen uskonnon kuvaukset ovat kehää kiertäviä ja toisiaan ruokkivia. Yhteisön kaiken implisiittisen uskonnollisuuden taustalla vaikuttavana tekijänä näyttäytyy valta ja pyrkimys todentaa valtaa.
Now showing items 1-11 of 11