Browsing by Subject "missio"

Tässä etnografisessa tapaustutkimuksessa tutkitaan, miten lähetysjärjestö One Way Missionin kristillinen identiteetti ilmenee järjestön intialaisten työntekijöiden käsityksissä muodostamastaan yhteisöstä sekä maallisen ja hengellisen auttamistyön luonteesta ja merkityksistä. Tutkimuksen kautta pyritään saamaan syvällistä ymmärrystä kristillisen avustustyön todellisuudesta Intian sosiopoliittisessa kontekstissa. Tutkimuksen kohteeksi valikoitui järjestön intialaisten työntekijöiden näkemykset, koska kokonaisvaltaisen ymmärryksen saaminen uskonnon ja kehityksen välisestä suhteesta vaatii paikallisen näkökulman huomioimista. Laadullisen tapaustutkimuksen tutkimusaineisto kerättiin etnografisia menetelmiä käyttäen Intiassa, Andhra Pradeshin osavaltiossa sijaitsevassa One Way Missionin työkeskuksessa kahden kuukauden pituisen kenttätyön aikana talvella 2012–2013. Aineistona on 21 lähetysjärjestön intialaisen työntekijän haastattelua, joita täydennettiin osallistuvaan havainnointiin perustuvien muistiinpanojen avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin kautta saatuja tuloksia pohditaan uskontoa ja kehitystä ja niiden välistä suhdetta sekä uskonnollisia järjestöjä ja evankelikaalista lähetystyötä sekä siihen liittyvää kokonaisvaltaista holistista kehitysnäkemystä käsittelevän kirjallisuuden valossa. Tutkimustulokset osoittavat, että kristinusko ilmenee One Way Missionin intialaisten työntekijöiden käsityksissä kolmella eri tavalla: yhteisöllisyyden luojana lähetysjärjestön järjestökulttuurissa, holistisena apukäsityksenä sekä avustustyön merkityksellisyyden lähteenä. Järjestön työntekijät kokevat organisaation johtajien toimintatavat välittäväksi johtajuudeksi ja työntekijöiden keskinäiset sekä työntekijöiden ja avunsaajien väliset suhteet tasa-arvoisiksi. Lisäksi järjestö on monelle työntekijälle työpaikan lisäksi myös seurakunta. Holistinen eli kokonaisvaltainen apukäsitys tulee ilmi avun hengellisen ja maallisen ulottuvuuden yhdistämisenä. Evankeliointi koetaan tärkeänä osana päivittäistä työtä ja myös maallinen apu koetaan evankelioivana toimintana. Käsitys hyvästä elämästä ja toivottavasta muutoksesta liitetään erottamattomasti käsitykseen siitä, mikä on moraalisesti oikea tapa elää suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisin. Järjestö pyrkii aktiivisesti levittämään omaa uskoaan, mutta usko ei vaikuta syrjivästi yhteistyökumppaneiden tai avunsaajien valintaan. Kristinusko ilmenee työntekijöiden käsityksissä myös avustustyön merkityksellisyyden lähteenä. Sekä hengellinen, että maallinen työ tulkitaan uskon kautta Jumalan johdatukseksi ja koko järjestön olemassaolo Jumalan ihmeeksi. Toisaalta vastauksissa painotetaan myös avun vastavuoroisuutta. Työntekijät kokevat itsensä sekä avun kohteiksi, että avun antajiksi. One Way Mission on samaan aikaan lähetysjärjestö, avustusjärjestö ja seurakunta, mikä osoittaa uskonnollisten järjestöjen kategorisoinnin vaikeuden. Järjestö ei ole omaksunut vallitsevaa kehitysdiskurssia osaksi omaa apukäsitystään ja poikkeaa tässä monista muista tutkimuksissa esiin nousseista lähetysjärjestöistä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat teoriakirjallisuudessa hahmoteltua holistisen kehityksen käsitettä, jolla viitataan kristilliseen tapaan ymmärtää sekä köyhyys, että tarvittavat avun muodot kokonaisvaltaisesti. Kristillinen näkemys ei erota toisistaan maallista ja hengellistä elämää. Lisäksi toivottava muutos ja hyvä elämä liitetään erottamattomasti ajatukseen moraalisesta oikein elämisestä. Holistisen avun tavoitteena on yksilöiden tasolla tapahtuva sisäinen muutos välittävien ihmissuhteiden kautta.

Tämän gradututkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on Jürgen Moltmannin käsitys kristillisestä toivosta ja Jumalan kirkkauden valtakunnasta. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi, jossa pyrin selvittämään Moltmannin keskeisimmät käsitteet, jotka liittyvät toivoon ja kirkkauden valtakuntaan. Tutkielman päälähteenä ovat englanninkieliset käännökset Jürgen Moltmannin teoksista Theologie der Hoffnung 1967, Trinität und Reich Gottes 1980, Gott in der Schöpfung: Ökologische Schöpfungslehre 1985 ja Der Weg Jesu Christi: Christologie in Messianischen Dimensionen, 1989. Jürgen Moltmannin toivon teologiassa keskeisiä käsitteitä ovat Jumalan lupaukset ja ilmoitus, historia ja aika, missio, messiaanisuus, ja sapatti ja kirkkauden valtakunta. Filosofi Ernst Blochilta hän on saanut teologiseen ajatteluunsa vaikutteita hegeliläisyydestä ja marxilaisuudesta. Moltmannille kristillisen toivon edellytys ovat Jumalan lupaukset ja Kristuksen ylösnousemus lupauksena. Eskatologia ja toivo läpäisevät Moltmannin koko teologisen ajattelun, ja sen miten hän rakentaa ajattelumallinsa toivosta, luomisesta, Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Moltmannille oppi eskatologiasta merkitsee pohjimmiltaan oppia kristillisestä toivosta. Toivo tulee esille Jumalan lupauksissa, joissa tulevaisuus on vielä kätkettyä, mutta vaikuttaa toivon kautta historiaan. Historia on osallistumista Jumalan missioon, jossa kirkon tehtävä on julistaa tulevaisuutta Kristuksessa. Moltmannille ’Kristus on toivo’ ja Jumala on ’toivon Jumala’, joka ilmoittaa itsensä lupausten ja historian kautta. Nykyhetki ei vielä vastaa sitä, mitä lupauksissa on tullut ilmi. Tuleva määrittää nykyhetkeä, jossa avoimuus tulevalle koskee koko luomakuntaa. Moltmann korostaa, että kristillinen toivo suuntautuu kohti uutta luomista – kirkkauden valtakuntaa, joka on ikuista sapattia. Jumala loi maailman omaksi kirkkaudekseen, ei antroposentrisesti ihmistä varten. Jeesuksen ylösnousemus on Jumalan lupaus uudesta luomisesta, ja tulevasta Jumalan kirkkaudesta. Luominen on messiaanista ja trinitaarista luomista. Kirkkauden valtakunnassa, jossa vallitsee rauha, vapaus ja oikeudenmukaisuus, Jumala on läsnä kaikenkattavasti kirkkaudessaan. Moltmannille toivo on messiaanista, eteenpäin vievää ja avointa kohti tulevaa. Toivo tuo nykyhetkeen levottomuuden ja ristiriidan, joka mobilisoi ja saa aikaan muutosta. Toivo on Moltmannille myös olemukseltaan yhteisöllistä, koko luomakunnan yhteisöä koskevaa. Luomakunnan yhteisö heijastaa kolmiyhteistä Jumalaa. Moltmannin teologisessa ajattelussa toivosta korostuu sen yhteisöllisyyden prinsiippi, universaalisuus, mobilisoivuus, messiaanisuus, avoimuus ja tulevaisuuteen suuntautuneisuus. Moltmannin käsitys toivosta ja kirkkauden valtakunnasta on yhteydessä hänen teologiaansa jäsentäviin ajatusmalleihin, joissa lupauksiin nojautuva eskatologia läpäisee sen kaikenkattavasti ja holistisesti.

Tutkielmassani kysyn, millä tavoin yhteisöliikkeen toiminnassa näkyy kristillinen missionaalisuus. Aloitan referoimalla lähdeaineistoni: Pietari Hannikaisen väitöskirjan Uuden sukupolven yhteisöt sekä Timo Pöyhösen Yhteisöjen kirkko -kirjan. Tämän jälkeen tarkastelen lähteitteni luomaa kuvaa yhteisöliikkeen missionaalisuudesta lähtökohtaisesti Veli-Matti Kärkkäisen Hope and Community -kirjan tuomien kristillisen mission näkökulmien valossa. Pietari Hannikainen tekee väitöskirjassaan mielenkiintoisia löydöksiä yhteisöliikkeen jäsenistöstä. Hän tutkii ensimmäisessä osa-artikkelissa jumalanpalvelusyhteisöjen jäsenidentiteettiä, toisessa osa-artikkelissa arvoja, uskonnollisuutta ja modernisuutta ja kolmannessa osa-artikkelissa hengellisyyttä ja hyvinvointia. Timo Pöyhönen kertoo kirjassaan kokemuksiinsa ja tutkittuun tietoon perustuvaa dataa yhteisön perustamisesta. Hän kuvailee yhteisön prosesseja, osallisuutta, valtuuttavan johtamisen käsitettä, missionaarisuutta ja avaa näiden käsitteiden kautta, kuinka konkreettisesti yhteisön perustaminen hänen mukaansa tapahtuu. Yhteisöliikkeen toiminnasta löytyi useita näköaloja kristilliseen missionaalisuuteen. Mission jakautuessa karkeasti kahteen päälinjaan: pelastukseen tähtäävään ja inhimillistävään tähtäävään, yhteisöliike näyttäisi kallistuvan pelastukseen tähtäävään missioon. Perusteltu kysymys yhteisöliikkeelle onkin, että tulisiko sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja luonnonsuojelun näkyä laajemmin sen rakenteellisessa toiminnassa. Nämä teemat on nähty kuuluvaksi inhimillistävään missionaalisuuteen. Yhteisöliikkeen missioon näyttäisi kuuluvan jumalanpalvelusyhteisöjen monistuminen, kontekstuaalisuus ja karismaattisuus. Yhteisöliike näyttäisi onnistuvan uudenlaisen, paljolti nuorista aikuisista koostuvan ihmisryhmän tavoittamisessa, jonka parissa toivotaan tiiviimpää vapaaehtoistoimintaa. Samalla yhteisöliike näyttäisi kuitenkin luovan kilpailua perinteiselle luterilaiselle messulle. Yhteisöliikkeen jumalanpalvelusyhteisöissä näyttäisi painottuvan yhdessä Jumalan palveleminen ja perinteisten jakolinjojen tietoinen murtaminen passiivisten seurakuntalaisten ja aktiivisten työntekijöiden välillä. Molemmat, sekä Hannikainen että Pöyhönen ehdottavat niin kutsuttua sateenvarjokirkkoa tulevaisuuden kirkkomalliksi, jonka alle mahtuisi monia erilaisia toimijoita ja jumalanpalvelusyhteisöjä.