Browsing by Subject "modersmål"

Pro-gradu avhandlingen undersöker åtta lärares syn på litteraturundervisningen i grundskolans nionde klass, samt hur lärarna kan med olika metoder motivera eleverna till läsning. Avhandlingens forskningsfrågor är: 1. Hur använder lärarna skönlitteratur i praktiken i klassrummet och till vilket syfte? 2. Hur kan lärarna i sin undervisning uppmuntra elever till fortsatt, möjligen livslång läsning? Undersökningens material består av åtta intervjuer med lärare i kommunerna Helsingfors, Vanda, Sibbo och Kuusamo. Lärarna i Kuusamo har intervjuats på finska. Undersökningens tre huvudteman presenterar (1) vilka verk som används i undervisningen och varför, (2) vilka uppgifter görs i samband med den lästa litteraturen, och (3) med vilka metoder motiverar lärarna eleverna till läsning. Resultaten visar att litteraturvalen präglas av den litteratur som finns till hands. Skolorna i Kuusamo har ett knappare utbud av litteratur än skolorna i huvudstadsregionen och variationen är mer begränsad i skolorna i norr. De uppgifter som görs i samband med litteraturen är varierande, som är i enlighet med läroplanen och bidrar mestadels till förståelse för texten. Undervisningen innehaver bland annat tolkning av litteraturen, muntliga uppgifter men även kreativa uppgifter. Vissa lärare högläser eller tar hjälp av ljudböcker. Alla lärare menar att rätt sorts litteratur bidrar till motivationen. Lärarna menar även att handledningen bidrar till motivationen. Vissa lärare efterlyser läsande förebilder som även kunde motivera eleverna. Undersökningen kommer fram till att variation i litteraturen och i uppgifterna samt den handledning lärarna erbjuder är det som allra mest bidrar till motivationen.

Tutkielmani käsittelee neljän jo aikuiseksi kasvaneen sijaislapsen kielellisiä identiteettejä. Osallistujat ovat syntyneet suomenkielisille vanhemmille, mutta heidät on huostaanoton jälkeen sijoitettu ruotsinkieliseen sijaisperheeseen. Tavoitteena on selvittää, miten osallistujat näkevät itsensä suhteessa suomen ja ruotsin kieleen ja rakentaa kieliprofiili kustakin osallistujasta. Tutkimuksen huomio kiinnittyy osallistujien itsereflektioon, siihen, miten he kokevat ja määrittelevät kielelliset identiteettinsä, kielenkäyttönsä, kieliosaamisensa ja äidinkielensä. Tarkoituksena on myös selvittää, millainen merkitys kielillä on osallistujille ja mitkä tekijät ovat heidän kokemuksensa mukaan vaikuttaneet heidän kielellisiin identiteetteihinsä. Koska osallistujat käyttävän sekä suomea että ruotsia arjessaan toiminnallisen kaksikielisyyden määritelmän mukaisesti, oletin ennakkoon osallistujien kieli-identiteetin olevan kaksikielinen. Kolme suurinta teoreettista teemaa, joiden kautta lähestyn tutkimustani, ovat kielenoppiminen, kaksikielisyys ja kielellinen identiteetti. Aineistonkeruumenetelmänä toimii puolistrukturoitu haastattelu. Jokainen osallistuja on haastateltu erikseen, ja äänitallenteiden yhteiskesto on runsaat 77 minuuttia. Haastattelut sisältävät 13 etukäteen laadittua kysymystä tai kysymysryhmää, mutta valittu aineistonkeruumenetelmä mahdollistaa myös mielenkiintoisten ja tiedollisesti arvokkaiden vastausten seuraamisen ja hetkellisen poikkeamisen haastattelun rakenteesta. Litteroidut haastattelut analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen laadullisesti ja suoria lainauksia hyödyntäen. Tulkitsen haastatteluaineistoa ja liitän tulkinnat teoriaan. Tutkimus osoittaa, että vain kaksi osallistujaa neljästä kokee itsensä kaksikieliseksi. Kaksi muuta osallistujaa eivät halua määritellä itseään tai tulla määritellyksi kielen kautta. He kokevat, ettei heillä ole kielellistä identiteettiä. Osallistujat käyttävät sekä ruotsia että suomea arjessaan, mutta se, mitä kieltä he kulloinkin käyttävät riippuu tilanteesta. Esimerkiksi julkisissa tilanteissa kieleksi valikoituu useammin suomi ja perhepiirissä ruotsi. Kolme osallistujaa nimeää ruotsin vahvemmaksi kielekseen. Yksi kokee, että ruotsi ja suomi ovat hänelle lähtökohtaisesti yhtä vahvoja kieliä, mutta se kumpi tietyssä tilanteessa on vahvempi, riippuu elämäntilanteesta ja kielen käyttömahdollisuuksista. Sama osallistuja nimeää molemmat kielet myös äidinkielikseen, kun taas kaksikielisiksi itsensä määrittävät nimeävät päinvastaisesti ainoastaan ruotsin äidinkielekseen. Neljäs kokee suomen äidinkielekseen. Traumaattiset kokemukset ja suuret elämänmuutokset lapsuudessa ovat vaikuttaneet osallistujien kielellisten identiteettien rakentumiseen. Myös osallistujien ikä huostaanoton ja uudelleensijoituksen aikaan on tekijä, joka voi selittää osallistujien välisiä eroja. Itsensä kaksikielisiksi kokevat osallistujat eivät olleet ehtineet oppia suomea ennen sijoitusta tai olivat unohtaneet suomen kielen taitonsa hetkellisesti tämän jälkeen. He ovat ottaneet sijaisperheen kielen omakseen ja tuntuvat saavan turvaa siitä, että voivat tätä nykyä määritellä itsensä kielen avulla. Kahdelle muulle rajoitettu mahdollisuus käyttää ensikieltään suomea on ollut haastavampaa, eivätkä he halua rakentaa identiteettiään muuttuvien tekijöiden, kuten kielen, varaan. He eivät ilmaise tuntevansa vahvaa sidettä kieleen, vaan suhtautuvat siihen vain kommunikoinnin välineenä.