Browsing by Subject "monikielisyysdidaktiikka"

Pro Gradu -tutkielmassa tarkastellaan monikielisyyttä ja sitä, miten monikielisten oppilaiden ensikielet huomioidaan vieraan kielen opetuksessa. Teoriaosuuden alussa avataan ensin yleisesti monikielisyyden ja kielitietoisuuden käsitteitä sekä selvitetään, mitä ensikielellä tarkoitetaan. Työssä tarkastellaan monikielisyys- ja kielitietoisuustutkimusta, sekä tutkimusta ensikielten huomioimisesta vieraan ja toisen kielen opetuksessa. Eurooppalainen viitekehys sekä peruskoulun (2014) että lukion (2015) opetussuunnitelmat painottavat kielitietoista opetusta ja monikielisyyden vahvistamista. Tutkimuksen painopiste on saksan kielessä, joten teoriaosuuden jälkeen työssä tarkastellaan lähemmin saksa toisena ja saksa vieraana kielenä -opetuksen materiaaleja ja sitä, miten monikielisyysdidaktiikka ja ensikielten huomioiminen niissä toteutuu. Kielitietoisesta ja aiemmat kielet huomioivasta opetuksesta on tutkitusti hyötyä uuden kielen oppimisessa. Kieliä vertaileva ja kielirajojen ylittävä opetus vahvistaa kielitietoisuutta ja lisää monikielisyyttä. Tutkimuksessa selvisi, että vieraan kielen opettajilla ei ole tarpeeksi tietoa ja edellytyksiä monikielisyyden edistämiseksi, vaan monikielisyys nähdään usein haasteena. Kieli liittyy vahvasti myös sosiaaliseen statukseen ja varsinkin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielitaito jää vähälle huomiolle. Suomalaisessa saksan oppikirjassa ei käsitelty suomen, ruotsin ja englannin lisäksi muita kieliä. Saksalaisissa monikielisyysoppaissa keskityttiin joko saksan kielen oppimiseen tai kielellisen moninaisuuden esille tuomiseen mutta oppilaiden kielitaitoa ei hyödynnetty uuden oppimisessa. Teoreettisen tutkimustiedon perusteella ja suomalaista opetussuunnitelmaa seuraten laadin kahdeksan monikielisyyttä ja ensikielet huomioivaa tehtävää saksan kielen opetukseen. Tehtävät soveltuvat kaikille oppilaille mutta huomioivat erityisesti ne, joiden ensikieli on muu kuin suomi tai ruotsi.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten saksanopettajien käsityksiä monikielisyydestä ja monikielisyysdidaktiikasta saksan kielen opetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millainen kielellinen tausta saksanopettajilla on. Monikielisyys on ajankohtainen teema vieraan kielen tutkimuksessa ja Euroopan koulutuspolitiikassa. Monikielisyys korostuu myös uudistetuissa peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmissa, joissa painotetaan, että jokainen kouluyhteisön on monikielinen. Vieraan kielen opetuksen tulee mm. tukea yksilöllistä kaksi- ja monikielisyyttä ja parantaa oppilaiden kielitietoisuutta. Tutkimus pohjautuu ajankohtaiseen monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen, jotka puoltavat tutkimuksen aiheellisuutta saksan kielen aseman huomioon ottaen. Saksaa opiskellaan usein vasta toisena vieraana kielenä eli tertiäärikielenä englannin jälkeen, jolloin saksan kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon, kielten vertailun ja kieltenoppimisstrategioiden avulla. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan identiteetti- ja asennetutkimuksen tärkeimpiä käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimuksen kannalta. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla. Kyselylomake on puolistrukturoitu ja sisältää kielibiografisen osuuden, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kolmekymmentäyksi saksanopettajaa. Tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopettajat ovat taustaltaan monikielisiä. Kaikki saksanopettajat käyttävät säännöllisesti vähintään kahta oppimaansa vierasta kieltä äidinkielen ohella. Aktiivisesti käytetyt kielet, erityisesti opetuskielet, ovat osa saksanopettajien ammatillista, henkilökohtaista ja monikielistä identiteettiä. Saksanopettajat suhtautuvat positiivisesti sekä monikielisyyteen että monikielisyysdidaktiikkaan. He kokevat, että monikielisyys helpottaa uuden kielen oppimista, mutta myös lisää avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. He kannustavat oppilaitaan opiskelemaan useita kieliä ja pitävät tärkeänä, että oppilaan kielellinen tausta huomioidaan opetuksessa. Saksanopettajat kokevat, että kaikenlainen kielten vertailu tehostaa oppimista. Myös kielten välinen interaktio koetaan enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Monikielinen kompetenssi nähdään hyödyllisenä kaikilla elämän osa-alueilla sekä yhtenä vieraan kielen opetuksen tärkeimmistä tavoitteista. Toisaalta osa saksanopettajien asenteista on ristiriidassa keskenään, esimerkiksi kohdekieli on edelleen tärkeintä saksan opetuksessa. Saksanopettajat käyttävät opetuksessaan mieluiten vain niitä kieliä, joita osaavat. Koska monikielisyys on vielä uusi teema opetussuunnitelmissa, saksanopettajat toivoivat erityisesti jatkokoulutusta, uusia materiaaleja sekä yhteistyötä eri opettajien kanssa monikielisen opetuksen tueksi.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani monikielisyyttä ja tarkemmin kielijärjestystä, jossa englanti tulee saksan jälkeen. Pyrin selvittämään, käyttävätkö oppilaat saksan opetuksesta saamiaan pohjatietoja englannin kielen opiskelussa, pystyvätkö he hyödyntämään saksan ja englannin sanaston yhtäläisyyksiä ja mitä hyötyjä opettajat näkevät saksan opiskelusta ennen englantia. Monikielisyys on paljon tutkittu aihe, ja sitä painotetaan myös peruskoulun opetussuunnitelmassa. Vuosien 2019 ja 2020 aikana Suomen peruskouluissa on siirrytty varhennettuun kielenopetukseen, minkä myötä oppilaat aloittavat vieraan kielen opiskelun jo ensimmäisellä luokalla. Tertiäärikielididaktisen tutkimuksen mukaan oppilas pystyy hyödyntämään ensimmäisen vieraan kielen oppimiskokemuksiaan ja -strategioitaan toisen vieraan kielen oppimisessa, mikä tekee siitä helpompaa. Saksan ja englannin kielten sukulaisuus tuo opetukseen mahdollisuuden kielivertailuun. Tämän tutkielman aineisto on kerätty haastattelujen kautta. Haastatteluihin osallistui neljä englannin kielen opettajaa. Haastattelukysymykset on luotu monikielisyys- ja tertiäärididaktiikan periaatteisiin pohjautuen. Analyysissa seurataan laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Englanninopettajat olivat yksimielisiä siitä, että saksan kielen opiskelusta ennen englantia on hyötyä, sillä oppilaat oppivat saksan tunneilla, mitä kielten opiskelu tarkoittaa ja miten sitä opiskellaan. Tästä syystä eteneminen A2-ryhmän kanssa on jouhevampaa kuin A1-lukijoiden kanssa. Kieltenopiskelu ja monikielisyys koettiin hyvin positiivisina asioina, joihin oppilaita tulisi innostaa ja kannustaa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää edistyneiden saksanopiskelijoiden asenteita monikielisyyteen ja monikieliseen saksanopetukseen sekä kartoittaa heidän kielitietoisuuttaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia vaikutuksia monikielisellä opetusmateriaalilla on monikielisyysasenteisiin sekä kielitietoisuuden kehittymiseen. Monikielisyys ja kielitietoisuus ovat ajankohtaisia aiheita sekä vieraan kielen tutkimuksessa että Euroopan ja Suomen koulutuspolitiikassa. Tutkielma pohjautuu monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen sekä kielitietoisuutta koskevaan tutkimukseen. Saksaa opiskellaan usein tertiäärikielenä eli vasta toisena vieraana kielenä tyypillisesti englannin jälkeen. Tällöin kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon avulla mm. vertailemalla kieliä keskenään sekä käyttämällä erilaisia oppimisstrategioita. Tutkielmassa paneudutaan myös tutkielman kannalta oleellisiin asennetutkimuksen käsitteisiin. Tutkimus on empiirinen ja koostuu kahdesta eri osasta. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Ensimmäisessä kyselylomakkeessa on taustakysymyksiä, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Tässä yhteydessä opiskelijat tekivät myös monikielisiä kielioppitehtäviä. Toinen kyselylomake on toteutettu Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla ja se sisältää monikielisiä tehtäviä koskevia avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 15 saksanopiskelijaa. Analysoinnissa hyödynnettiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopiskelijat ovat taustaltaan monikielisiä ja käyttävät useampaa kieltä säännöllisesti. Kokemus monikielisestä kieltenopetuksesta on kuitenkin vähäistä. Monikielisyys nähdään yleisellä tasolla positiivisena asiana, mutta asenteet monikieliseen saksanopetukseen sitä vastoin ovat suurimmaksi osaksi negatiivisia. Opiskelijat ovat kuitenkin tietoisia muiden kielten hyödyntämisestä kielenoppimisessa ja osaavat käyttää monipuolisesti erilaisia oppimisstrategioita. Monikielisen opetusmateriaalin jälkeen asenteet monikieliseen saksanopetukseen ovat muuttuneet positiivisemmiksi. Suurin vaikutus materiaalilla on kielitietoisuuden kehittymiseen ja erityisesti kielenoppimiseen liittyvään tietoisuuteen, sillä uudenlaisen opetusmateriaalin avulla opiskelijat joutuivat muuttamaan totuttuja toimintatapojaan. Opiskelijat myös hahmottavat paremmin kielten välisiä yhteyksiä sekä eri kielille tyypillisiä ajattelutapoja.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on soveltaa monikielisyysdidaktiikan periaatteita suomalaisen peruskoulun saksanopetukseen. Tutkielmassa laaditaan opetus- ja oppimateriaalia saksan B2-oppimäärän opettamiseen monikielisyysdidaktiikan pohjalta. Kieliä vertaileva opetus tukee tutkitusti oppilaiden kielitietoisuutta ja monikielisyyttä. Tutkielman teoriatausta koostuu monikielisyystutkimukseen perehdytyksestä, monikielisyysdidaktiikan periaatteiden analysoinnista sekä peruskoulun opetussuunnitelman (2014) että eurooppalaisen viitekehyksen perusteiden erittelystä. Sen avulla kuvailen ja perustelen laatimaani opetus- ja oppimateriaalia. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on monikielisyystutkimus. Sen avulla selvitetään toisen vieraan kielen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ja havainnoidaan sitä, miten kielet eroavat toisistaan. Lisäksi avataan monikielisyyden ja kielitietoisuuden käsitteitä. Monikielisyysdidaktiikka tukeutuu kielten opettamisessa aiemmin opittuihin kielitaitoihin. Niiden avulla oppilaat opiskelevat uutta kieltä nopeammin ja muistavat helpommin opittuja tietoja. Tämä vieraan kielen pedagogiikkaan kuuluva suuntaus pyrkii yhdistämään vanhaa ja uutta kieliin liittyvää taitoa ja tietoa vertailemalla kieliä kolmella eri tietotasolla: deklaratiivisen, proseduraalisen ja kulttuurienvälisen oppimisen tietotasolla. Deklaratiiviseen tietoon kuuluu muun muassa fonologiaa, sanastoa, morfologiaa ja syntaksia koskeva tieto. Proseduraalisella tietotasolla käsitellään oppimaan oppimisen taitoja, toisin sanoen tietoa omasta oppimistyylistä, oppimisstrategioista ja opiskelutaidoista. Kulttuurienvälisessä oppimisessa muokataan ja kyseenalaistetaan omiin kulttuurisiin taustoihin perustuvia näkökulmia. Opetussuunnitelman ja eurooppalaisen viitekehyksen perusteet antavat puitteet monikieliseen ja monikulttuuriseen kieltenoppimiseen. Suomalaisissa peruskouluissa pakollisen vieraan kielen opiskelu alkaa viimeistään kolmannella luokalla (tavallisesti englanti). Sen lisäksi peruskoulun oppilaat opiskelevat kuudennesta kouluvuodesta lähtien toista vierasta kieltä pakollisena (yleensä ruotsi). Valinnaisen saksan kielen opiskelu (B2-oppimääränä) alkaa kahdeksannella luokalla kolmantena vieraana kielenä englannin ja ruotsin jälkeen. Tästä johtuen on mahdollista käyttää aiemmin saatuja kielitaitoja saksan opetuksessa. Laatimani oppimateriaali koostuu kahdesta kappaleesta, joihin sisältyy harjoituksia, pelejä, reflektoinnin ja itsearvioinnin tehtäviä sekä arviointiehdotuksia. Tämän materiaalin kautta oppilaat perehtyvät seuraaviin teemoihin: Tutustuminen, harrastukset ja vapaa-aika. Tärkeimpiin havaintoihin kuuluu, että monikielisyysdidaktiikan periaatteet ovat opetussuunnitelman ja eurooppalaisen viitekehyksen perusteiden ansiosta soveltuvia saksan B2-oppimäärän opettamiseen. Lisäksi aiemmin opitut kielitiedot ja -taidot englannin ja ruotsin opetuksesta tarjoavat optimaalisen pohjan kieliä vertailevaan ja kielirajoja ylittävään saksan opetukseen. Jatkotutkimuskohteena voitaisiin tutkia esimerkiksi, miten monikielisyyttä huomioivat ja kielitietoisuutta edistävät harjoitukset vaikuttavat kielen oppimisprosesseihin sekä oppilaiden motivaatioon.

Monikielisyys on yhteiskunnallinen tosiasia ja tärkeä tutkimuskohde kielten oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää alakouluikäisten saksan opetukseen osallistuvien lasten kokemuksia monikielisyydestä, kielten vertailusta ja jo saavutetun kielitaidon koetusta hyödyllisyydestä kielten oppimisen suhteen sekä kartoittaa kielipotrettien soveltuvuutta menetelmänä näiden kokemusten keräämiseen. Tutkielman teoriaosuudessa avataan monikielisyystutkimuksen keskeiset käsitteet sekä kartoitetaan monikielisyystutkimuksen historiaa ja ajankohtaista diskurssia tämän tutkielman kannalta relevantein osin. Samalla käydään läpi, miten monikielisyys näyttäytyy Suomen peruskoulu- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmissa 1980-luvulta ajankohtaisiin opetussuunnitelmiin. Uusimmat opetussuunnitelmat toteavat eksplisiittisesti jokaisen olevan monikielinen. Tämän määritelmän perustana on monikielisyyden muoto, jossa minimaalinenkin kielitaito useammassa kielessä on monikielisyyttä. Vanhemmissa opetussuunnitelmissa monikielisyydellä tarkoitettiin käytännössä kielivähemmistöjä, jotka puhuvat kotona kieltä, joka ei ole koulun opetuskieli. Muutos opetussuunnitelmien suhtautumisessa monikielisyyteen on huomattava. Pro gradu -tutkielma hyödyntää kielipotretteja ja teemahaastatteluja laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä. Kielipotretteja kerättiin Suomessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevalta ala-asteelta yhteensä 33. Lisäksi 21 oppilasta haastateltiin heidän kielipotretteihinsa ja monikielisyyskokemuksiinsa liittyen. Menetelmä oli ikäryhmälle motivoiva ja mieluinen. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet oppilaat suhtautuvat pääsääntöisesti monikielisyyteen positiivisesti ja ovat itsenäisesti havainneet olemassa olevasta kielitaidostaan olleen hyötyä saksan opiskelun alkaessa. Oppilaiden muistikuvat kielten tietoisesta vertailusta tai monikielisyyden käsittelystä opetuksessa vaihtelivat. Tutkielman tulokset tukevat monikielisyysdidaktiikan sisällyttämistä jo nuorten oppilaiden opetukseen, joskin viittaavat myös siihen, että monikielisyysdidaktiikan käytännön sovellutukset eivät vielä ole vakiintunut kieltenopetuksen osa-alue. Kielipotrettien pohjalta tehdyt haastattelut valottivat myös monikielisen kouluyhteisön arkea. Oppilaat puhuvat kielistä ja jakavat kielellistä repertuaariaan toisilleen. Kieliin liittyy myös erilaisia arvostuksia ja toisaalta erilaisuuteen voi liittyä häpeää. Kielipotretit yhdistettynä teemahaastatteluihin soveltunevat tiedonkeruumenetelmäksi myös sosiolingvistiikan parista nousevien tutkimuskysymysten osalta.