Browsing by Subject "moniäänisyys"

Tämä maisterintutkielma on laadullinen tutkimus sosiaalityön asiakirjojen sisällöstä ja miten asiakirjoissa on huomioitu asiakasnäkökulma. Tutkimus on tehty Espoon pakolais- ja maahanmuuttajapalvelulle asiakirjojen sisällön selvittämiseksi ja dokumentoinnin kehittämistarpeiden arvioimiseksi. Tutkimustyön tavoitteena on ollut teoretisoida asiakaslähtöisyyttä sekä tuoda esiin asiakkaiden tarpeet ja oikeudet dokumentaatiossa, etenkin kun sosiaalityön dokumentaatio on ison murroksen keskellä, ja siihen käytetyt tavat ja ohjeet vaikuttavat paljon asiakkaiden oikeusturvan toteutumiseen. Asiakirjojen sisältö tallentuu jatkossa sähköisiin järjestelmiin ja kulkee asiakkaiden mukana palvelusta toiseen, jolloin niiden sisällöllä on entistä isompi vaikutusvalta ja merkitys. Tutkimusaineisto koostuu 49:stä sähköisestä asiakirjasta, jotka on kerätty Espoon pakolais- ja maahanmuuttajapalvelun asiakastietojärjestelmästä. Asiakirjat ovat kirjattuja sosiaalityöntekijöiden tai sosiaaliohjaajien toimesta. Asiakirjat on kerätty kymmeneltä eri asiakasperheeltä. Aineiston asiakirjoiksi on valikoitunut perheille tehdyt palvelutarpeen arviot sekä asiakaskertomukset. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulokset esitteellään keskeisten käsitteiden ja aiemman tutkimuksen kautta sekä niihin verraten. Asiakirjojen asiakaslähtöisyys ja asiakkaalle ymmärrettävästi kirjoittaminen ovat lainsäädännön ja sosiaalityön dokumentaatioon luotujen ohjeiden keskiössä. Aiempien tutkimustulosten perusteella nämä arvot eivät käy ilmi sosiaalityön dokumenteista tai asiakirjoista. Myös tämän tutkimuksen tulokset viittaavat samaan suuntaan. Tutkitut asiakirjat ovat hyvin työntekijävetoisia ja -lähtöisiä sekä sisällöltään puutteellisia. Asiakirjoista puuttuu monelta osin asiakaslähtöisyys. Asiakaslähtöisyyden puutteet liittyvät esimerkiksi asiakirjojen kieleen ja asiakirjojen asiakaskuvauksiin. Asiakirjoissa ei myöskään ole kirjattu millä tavalla asiakkaalle on kerrottu asiakirjojen olemassaolosta tai onko asiakirjoja käännätetty asiakkaan äidinkielelle. Tutkituissa asiakirjoissa on moniäänisyyttä, mutta moniäänisyys on epätasaista ja joidenkin asiakkaiden ääntä ei ole lainkaan kirjattu tai heitä ei ole kuultu suoraan. Asiakirjojen asiakaslähtöisyyden puutteet ja moniäänisyyden epätasainen jakautuminen vaarantavat asiakkaiden sosiaalihuollon laadun ja rikkovat asiakirjoille ja dokumentoinnille laadittuja ehtoja. Puutteellisesti tehdyt asiakirjat, kuten palvelutarpeen arviot, eivät tue sosiaalityön tavoitteellista ja suunnitelmallista työskentelyä. Asiakaslähtöisyyden vähäinen huomioiminen on ongelmallista työn osallistavuuden näkökulmasta, joka myös on sosiaalihuoltolakiin kirjattu työn tavoite. Institutionaalisista lähtökohdista kirjoitetut työntekijävetoiset asiakirjat eivät toteuta dokumentaation kaikkia tarkoituksia. Jotta asiakirjojen asiakaslähtöisyys huomioidaan jatkossa paremmin, tulisi työyhteisön työstää yhdessä, miten dokumentaatiota tehdään.

Tarkastelen tutkielmassani lukion kirjoitustaidon koetta ja sen vastaustekstiä moniäänisyyden näkökulmasta. Kirjoitustaidon koe on ensimmäistä kertaa syksyllä 2018 käyttöön otettu äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskoe, jossa kokelaan on tarkoitus kirjoittaa pohtiva tai kantaa ottava, noin 6000 merkin esseemäinen teksti. Vastaustekstissä on hyödynnettävä oman ajattelun tukena kokeessa annetuista aineistoista vähintään kahta. Aineistot voivat olla esimerkiksi asia- tai mediatekstejä tai fiktiivisiä tekstejä eri muodoissaan. Tutkimuksessani tarkastelen, minkälaisia referoinnin keinoja vastausteksteissä esiintyy. Tarkastelun kohteina ovat suora ja epäsuora esitys, vapaa suora ja vapaa epäsuora esitys, upotettu referaatti ja sellaiset referaatit, jotka sisältävät lähdeviitteen. Referoinnin keinojen lisäksi tutkimukseni valottaa sitä, minkälaisia merkityksiä eri referoinnin keinot saavat vastaustekstissä. Tarkastelun kohteena on siis se, millä tavoin kokelaat rakentavat teksteihinsä itse rajaamaansa näkökulmaa ja dialogisuutta eli keskustelua aineistojen välille. Tutkimukseni aineisto koostuu yhteensä 15 kirjoitustaidon vastaustekstistä, jotka ovat kahtalaiset. Toisen osan aineistostani muodostaa yhdeksän preliminäärikokeessa kirjoitettua vastausta, jotka olen kerännyt eräästä lukiosta. Loput aineistostani koostuu kuudesta aidosta ylioppilaskokeesta, jotka on julkaistu Ylioppilastutkintolautakunnan ja kokelaiden luvalla julkisesti. Hyödynnän tutkimuksessani aiempaa suomen kielen tutkimusta siitä, millä tavoin referointi on niissä määritelty. Aineiston referointia tarkastellessani hyödynnän ajatuksia genrejen funktionaalisista jaksoista ja Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriasta ja sitoutumisen keinoista. Tutkimukseni osoittaa, että kirjoitustaidon vastaus on varsin moniääninen tekstilaji. Aineiston referointi ei esiinny vastaustekstissä vailla päämäärää, vaan sillä on tekstiyhteydessään aina jokin funktionaalinen tarkoitus. Aineiston referointi ja kokelaan oma pohdinta tai ääni muodostavat eräänlaisen parin, joka voi saada näkökulman rajauksessa muun muassa argumentoivan, esimerkinomaisen tai kommentoivan funktion. Referointi näyttää rakentavan tekstiin abstraktin ja konkretian tason vaihtelun, jolla kokelas luo tekstiinsä pohdintaa. Vastaustekstin aloitus- ja lopetuskappaleissa esiintyy tarinallisuutta sekä kertovaa ja kuvailevaa tekstityyppiä, joilla tekstiin rakennetaan esimerkkejä. Esimerkillä sen sijaan rakennetaan kokelaan näkökulmaa abstraktin ja konkretian tason vaihtelulla. Erilaiset tekstityypit ja referoinnin keinot näyttävät kaikki liittyvän merkittävästi siihen, millä tavalla vastaustekstiin rakentuu näkökulmaa ja pohtivuutta. Tutkimustulokseni osoittavat, että erityisesti erinomaisissa vastausteksteissä näkökulma ja pohtivuus rakentuu siten, että pääpaino on kokelaan omassa pohdinnassa. Tutkimukseni paljastaa kirjoitustaidon kokeen vastauksen tekstilajista suuntaa antavia tuloksia, joita voi tietyin varauksin liittää äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikkaan ja esimerkiksi genrepedagogiikkaan.

Tutkielmassa tarkastellaan lasten tietokirjojen eläinten representaatioita sekä kirjoittajan ja lukijan välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia eläinten representaatiot ovat lasten luontoaiheisissa tietokirjoissa, millaisia diskursseja ja ääniä representaatiot luovat ja millaisia ääniä kirjoittajan ja lukijan vuorovaikutus tuo teksteihin. Tutkielma pohjautuu teoreettiselta taustaltaan systeemis-funktionaaliseen kielioppiteoriaan ja on lähestymistavaltaan diskurssianalyyttinen. Diskurssianalyysin välineenä hyödynnetään ekokriittistä teoriaa. Aineisto koostuu 24 eläinaiheisesta tietokirjatekstistä, jotka on poimittu satunnaisesti neljästä suomalaisesta ja alun perin suomeksi julkaissuista lapsille suunnatusta luontoaiheisesta tietokirjasta. Kirjat ovat ilmestyneet vuosina 2001–2012. Tutkimuksessa aineiston keskeiseksi piirteeksi hahmottuu diskurssien vaihtelu ja limittyminen. Erilaisia diskursiivisia aineksia ja konteksteja aktivoituu eläimiä nimeävien ja luokittelevissa NP:issä ja toiminnan kuvaamisen prosessityypeissä, joissa käytetään rinnakkain muun muassa tieteellisen neutraaleja ja arkisen värittyneitä ilmauksia. Työssä osoitetaan, että aineiston eläinrepresentaatioiden ja ekokritiikin trooppien välillä on selviä yhtymäkohtia. Diskurssien rakentumisessa vallitsevaksi piirteeksi osoittautuu muun muassa eläinmaailman ja ihmisten todellisuuden rinnastuminen toisiinsa. Diskurssien sekoittuminen toimii aineistossa myös vuorovaikutuksellisena elementtinä. Fokalisaation muutoksilla, genreupotuksilla ja erilaisilla affektisilla kielenkäytön tavoilla kirjoittaja säätelee tekstin havaintopisteitä ja ilmaisee subjektiivista suhtautumista sekä representaation kohteita että lukijaa kohtaan. Lisäksi monet aineiston tunnusmerkkiset piirteet osoittautuivat tekstien tiedonvälityksen kannalta keskeisiksi: niitä käytetään tarkentavina, tulkintaa ohjaavina ja havainnollistavina elementteinä. Tutkielman lähestymistapa poikkeaa aikaisemmasta, kaunokirjallisuuspainotteisesta lastenkirjojen tutkimuksesta. Se avaa näkymiä lasten tietokirjallisuuteen monipuolisena tutkimuskohteena. Tutkielma myös osoittaa, että ekokriittinen teoria voi luoda uusia kiinnostavia lähestymistapoja myös tietokirjallisuuden teksteihin.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia ääniä saamelaisaiheisissa journalistisissa teksteissä esiintyy ja miten saamelaisuutta representoidaan suomenkielisissä medioissa. Teoreettisena näkökulmana on kieli- ja yhteiskuntatieteitä yhdistävä kriittinen diskurssintutkimus, jossa kiinnostuksenkohteita ovat esimerkiksi representaatio sekä kielen ja vallan suhde. Saamelaisuuden representaatioiden tutkiminen on tärkeää, sillä se, miten media representoi saamelaisia, muokkaa myös ihmisten asenteita. Saamelaisiin liittyvää tutkimusta on tehty paljon, historiallisesti myös kyseenalaisista lähtökohdista. Siksi onkin tärkeää ottaa huomioon tutkimuksen eettiset näkökulmat ja tiedostaa, miksi ja mistä lähtökodista tutkimusta tehdään ja ketä tutkimus hyödyttää. Aineisto koostuu neljän eri suomenkielisen median saamelaisuutta käsittelevistä tai vähintään sivuavista jutuista, jotka ovat tyypiltään pääasiassa uutis-, kulttuuri- tai henkilöjuttuja. Aineisto on kerätty Ylen, Lapin Kansan, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verkkosivuilta vuosilta 2016–2021. Kaksiosaisen analyysin ensimmäisessä vaiheessa hyödynnetään moniäänisyyden ja referoinnin käsitteitä. Analyysin toisessa vaiheessa aineisto on jaoteltu erilaisten diskursiivisten ilmiöiden mukaan. Toisessa osassa tarkastellaan sitä, millaisia representaatioita saamelaisuudesta on nähtävillä. Analyysissä hyödynnetään lisäksi toimijuuden tarkastelua. Aineistosta on havaittavissa paitsi saamelaisten myös median, tekstin tuottajien, Suomen valtion sekä asiantuntijoiden tai viranomaisten ääniä. Saamelaisten ääni tulee kuuluviin aineistossa niin haastateltavien yksityishenkilöiden kuin virallisten saamelaisinstituutioiden, kuten saamelaiskäräjien, kautta. Saamelaisuuden representaatiot ovat monipuolistuneet viime vuosina niin perinteisessä mediassa kuin sosiaalisessa mediassa, ja tämä näkyy myös aineistossa. Perinteisiä aihepiirejäkin käsitellään, ja jossakin määrin aineistossa korostuvat tyypilliset vähemmistöuutisiin liittyvät piirteet. Aineistossa saamelaisia koskeva uutisointi liittyy pääasiassa saamelaisten yhteiskunnalliseen asemaan, saamelaisten oikeuksiin ja vähemmistöjen kohtaamaan rasismiin. Käsiteltävissä aiheissa korostuvat esimerkiksi haasteet ja konfliktit, joita saamelaisten ja suomalaisen yhteiskunnan suhteeseen liittyy. Aineistosta on havaittavissa myös se, että stereotypiat ja jo vanhentuneet tavat käsitellä saamelaisuutta elävät osittain edelleen. Aiheet ovat aineiston perusteella kuitenkin monipuolistuneet perinteisten aihepiirien, kuten saamelaisten määritelmän sekä saamelaisten ja valtaväestön suhteen, käsittelystä koskemaan myös esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja erilaisia ihmissuhdemalleja.

Tutkielma käsittelee tekstiin kirjoittuvien kirjoittaja- ja lukijaroolien vuorovaikutusta sitoutumisen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten kirjoittaja sitoutuu yhtäältä erilaisiin ihmisryhmiin ja toisaalta uskonnolliseen sisältöön. Näkökulma on diskurssianalyyttinen ja perustuu funktionaaliseen ja konstruktivistiseen kielikäsitykseen. Teoreettisena pohjana on systeemis-funktionaalinen kielioppi. Tutkimusote on vertaileva: tutkielmassa selvitetään, miten uskonnon oppikirjojen sitoutuminen ja vuorovaikutuksen rakentamisen keinot ovat muuttuneet 1970-luvulta 2010-luvulle. Aineisto koostuu kuudesta evankelisluterilaisen uskonnon 7. luokan oppikirjasta, jotka on jaettu kolmeen ryhmään ilmestymisajankohdan mukaan: 1970-, 1990- ja 2010-luvun oppikirjoihin, kaksi kirjaa kussakin ryhmässä. Tarkasteltava aineisto on rajattu leipätekstiin. Aineistoa tutkitaan tekstianalyysin menetelmällä. Tekstissä esiintyviä ihmisryhmiä sekä kirjoittajan ja lukijan osallisuutta niihin lähestytään konstruktivistisesta näkökulmasta tekstiin diskursiivisesti, kirjoittajan kielellisten valintojen kautta rakentuvina kokonaisuuksina. Tässä keskeisimpiä tarkasteltavia ilmiöitä ovat persoonailmaukset ja ryhmänimitykset sekä modaalisuus. Kirjoittajan sitoutumista uskonnolliseen sisältöön tarkastellaan J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten kehittämän suhtautumisen teorian mukaan analysoimalla tekstissä esiintyviä moni- ja yksiäänisen sitoutumisen resursseja. Tässä fokuksessa ovat erilaiset toisen äänen merkitsemisen ilmaukset. Analyysin perusteella voidaan todeta, että uskonnollisen sisällön esittäminen uskonnon oppikirjoissa on muuttunut moniäänisemmäksi. Siinä missä 1970-luvun aineistossa kirjoittaja esittää yksiäänisin väitelausein kristinuskon opillista sisältöä, myöhemmässä aineistossa uskonnollinen sisältö on aina kehystetty moniäänisesti. 1990-luvun aineistolle ominaista on lukijan oletettu kuuluminen kristinuskon vaikutuspiiriin, mikä näkyy vakiintuneina ilmaisutapoina. 2010-luvun aineistoa leimaa korostettu objektiivisuus. Vuorovaikutus rakentuu kunkin aineistoryhmän oppikirjoissa erilaisten strategioiden kautta ja erilaiselle ideologiselle pohjalle. 1970-luvun aineistossa lukija muodostaa oman elämänkatsomuksensa ja tarkastelee omaa kehitystään uskonnon avulla. 1990-luvulla suomalaisuus ja länsimaalaisuus näkyvät voimakkaasti lukijalle oletettuna kulttuurisena ja etnisenä taustana. 2010-luvun aineistossa kirjoittaja ankkuroi lukijan uskontoa tieteellisesti tarkastelevien yhteisöön. Analyysin tuloksissa näkyy peruskoulun uskonnonopetuksen muutos tunnustuksettomaan suuntaan. Kehitys mukailee muutosta valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa, joissa puolestaan näkyy suomalaisen yhteiskunnan muutos moniarvoisemmaksi. Oppikirjateksti asettuukin osaksi yhteiskunnallisesti merkittävien tekstien jatkumoa, ja se kertoo omaa kieltään ympäröivän yhteiskunnan ideologisesta kehityksestä.

Aims The purpose of this research was to analyze the evaluation of adults' vocational competence and the possibilities of learning partnership in a triangular evaluation discussion between the student, teacher and representatives of work life. The development of evaluation is important in a vocational skills demonstration system, where mature students are aimed to be trained effectively for working life and for the needs of the job market. The starting point of the research was to investigate how the evaluation discussion appears as a multivoiced interaction situation, and how the student's voice is present and heard in a joint evaluation process. The identification of disturbances breaks and innovations and the hearing of the student's voice in the evaluation discussion are important in order to develop the system. The research questions were: 1. What kind of disturbances, breaks and innovations there occur in the evaluation discussion? 2. How is the student's voice heard in the multivoiced evaluation discussion? Methods The research data consisted of five final examination evaluation discussions of social and health sciences basic degree students. The data was collected through recording the evaluation discussions and interviewing the participants separately after the evaluation. The researcher participated as an observer in the evaluation discussion. The methods of Activity Theory and Developmental Work Research were applied to study the disturbances, breaks and innovations in a multivoiced discussion, as well as to study the multivoicedness. The researcher further developed these methods by means of a network perspective to illuminate the different voices in a triangular discussion. Two objects of discussion were differentiated, the work under evaluation and the evaluation discussion. Results The research produced knowledge about the nature of the evaluation discussions and their multivoicedness. The evaluation discussions turned out to be relatively teacher-driven discussions, where various disturbances and breaks were present. Large amount of the disturbances was focused on the evaluation discussion, whereas the breaks and innovations were evenly focused on the evaluation discussion and the work situation under evaluation. The disturbances were already noticed during the evaluation discussion and the participants considered them as a rather natural part of the situation. Instead, the breaks and innovations were missed and only became evident in the researcher's analysis and in the interviews with the participants. Therefore, the development potential of breaks and innovations cannot be utilised unless they are consciously scrutinised. The most important type of breaks was the ambiguities in evaluation during the evaluation discussion. The most important type of innovations was the cooperation effort between the participants of evaluation. The voice of students was partly overridden by the voices of evaluators particularly when the self-evaluation and grade suggestion by the student were discussed. The students' voice was emphasised when the focus of the discussion was one's own work and even the development of the whole work community. On the basis of the research results it could be concluded that the evaluation discussions are still predominantly oriented towards the evaluation situation and the formal evaluation task, which could be expanded towards addressing the work by strengthening the voice of the student. This would also create better prerequisites for a more genuine learning partnership and its further development.

Tarkastelen tietokirjallisuuden tutkimukseen kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani referoinnin ja moniäänistämisen keinojen käyttöä ja tarkoitusta suomenkielisissä tietokirjoissa. Menetelmänäni käytän lingvististä tekstianalyysiä, jota tuen kirjallisuustieteen ja diskurssintutkimuksen näkökulmilla. Kieliopin osalta nojaan Ison suomen kieliopin käsitteistykseen. Tutkielmani edustaa laadullista tutkimusta. Aineistoni koostuu kolmesta 2010-luvulla julkaistusta tietokirjasta: Sari Näreen historiateoksesta Sota ja seksi (Tammi 2016), Kristiina Koivusen politiikan alan teoksesta Suomen nuoret jihadistit (Into 2016) ja Hippo Taatilan rockhistoriikista YUP (Like 2017). Teoksista Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit eivät ole kertomusmuotoisia, kun taas YUP on. Kaikki kolme teosta voidaan luokitella yleiseksi tietokirjallisuudeksi erotuksena esimerkiksi oppi- ja tutkimuskirjallisuudesta. Analysoin aineistosta valitsemani 24 tekstiesimerkkiä, joissa esiintyy referoinnin ja moniäänisyyden ilmiöitä. Tutkimukseni tuloksena on, että kaikissa kolmessa teoksessa käytetään suoran ja epäsuoran esityksen keinoja. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit referoinnilla tuodaan tekstiin ääniä, jotka edistävät kertojan ajamaa argumenttia tai tarjoavat lukijalle aiheeseen liittyvää kontekstia. YUP:ssä referointi on keino kuljettaa tarinaa eteenpäin eri haastateltavien subjektiivisten näkökulmien kautta. Siteerauksia esiintyy kaikissa teoksissa, ja niillä pyritään luomaan vaikutelma referoinnin autenttisuudesta. Vapaata suoraa esitystä esiintyy teoksissa Sota ja seksi sekä YUP, mutta ei teoksessa Suomen nuoret jihadistit. Vapaata epäsuoraa esitystä ei esiinny yhdessäkään teoksista. Ironiaa käytetään moniäänisyyden keinona kaikissa teoksissa. Teoksissa Sota ja seksi sekä Suomen nuoret jihadistit kertoja ilmaisee ironialla ottavansa etäisyyttä käyttämänsä termiin, kun taas YUP:ssä ironia on keino tuottaa yhteisöllisyyden vaikutelmaa lukijan ja tekstin välille. Kaikissa teoksissa referoidut äänet esitetään erillisinä teoksen kertojan äänestä, mikä selittää näkökulmia limittävän vapaan epäsuoran esityksen poissaolon aineistossa. Tietolähteiden läpinäkyvä referointi toimii keinona tuottaa luotettavuuden vaikutelmaa. Tutkimus antaa viitteitä siihen, että referoinnin ja moniäänisyyden käytöllä voidaan joko lisätä tekstin fiktionaalisuuden astetta tai vähentää sitä. Tavoiteltava fiktionaalisuuden aste on kytköksissä tietokirjatekstin genreen. Teoksissa Suomen nuoret jihadistit ja Sota ja seksi referointia käytetään minimoimaan fiktionaalisuuden määrä, kun taas kertomusmuotoisessa teoksessa YUP fiktionaalisuus toimii viihdyttämistarkoituksessa ja paikallisesti käytettynä tarinankerronnan keinona. Tietokirjatekstissä käytetty paikallinen fiktionaalisuus ei kuitenkaan välttämättä aseta kyseenalaiseksi teoksen yleistä luotettavuutta tietokirjana.

The aim of my study is to find out, which factors affect the celebratory speeches of Espoo elementary school principals, which are held at the end of each school year. From the view point of our ever-changing society of multiple diversities, I will also find out what the principals want to achieve through their celebratory speeches. The celebratory speech is a means to an end, a window, through which I examine the attitudes of the principals towards every day school life and how they position themselves with the challenge of a diverse student. I will also find out the meaning and background of these celebratory speeches. I will examine the connection between the celebratory speech and the national curriculum, which has come to effect in the year 2016. My hypothesis is, that the principals will comment on their everyday school life through the talk on the celebratory speech. The celebratory speeches are important to the elementary school principals and the aim of my study is to find out, what the meaning of these speeches is in a modern school system. I have not found former studies on principals' celebratory speeches. In this study I interviewed three elementary school principals in Espoo. I held private interviews with the principals on their views regarding the celebratory speeches and on their speech which was kept at the end of the school year of 2017. My data gathering method was that of a qualitative attitude research and for my analysis I used dialogism as a method for multivoicedness. In this study, I found out that the keeping up the traditions is persistent in the way the principals talk about the speeches, although the new national curriculum is a learner centered curriculum and the paradigm in the field of education is emphasizing the individual.

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä ei-ensikielenään suomea puhuvilla aikuisilla on suomen kielen oppimisesta ja käyttämisestä sekä millaisten roolien ja toimijuuksien valossa he aineiston perusteella näyttäytyvät. Aineistona toimivat ”Osallistumisen keinot monikielistyvässä työelämässä” (2020–) -hankkeen haastattelulitteraatit. Hankkeessa on kartoitettu monikielisissä työyhteisöissä toimivien aikuisten kielellistä vuorovaikutusta sekä osallistumisen keinoja. Tutkimusaineisto koostuu hankkeen haastatteluista poimituista 14 haastattelusta, joissa informantti on suomea muuna kuin ensikielenään puhuva ja suomen kieltä opiskellut henkilö. Tutkimusmenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi. Haastatteluista on poimittu kielen opiskelua ja -oppimista sekä kielikäsityksiä sisältävät lausumat, jotka on jaoteltu neljään eri kategoriaan informantin toimijuuden ja kielikäsitysten perusteella. Kategoriat ovat tunteet ja tuntemukset, toiminta, näkemykset sekä ominaisuudet ja uskomukset. Tutkimuksen teoriataustana toimii diskurssintutkimus ja tarkemmin kriittinen diskurssianalyysi. Keskeisiä analyysissä käytettyjä käsitteitä ovat intertekstuaalisuus, semanttiset roolit ja kielikäsitykset. Analyysissä kulkee lisäksi mukana käsitys funktionaalisesta kielenoppimisesta. Tutkimuksesta käy ilmi, että suomen kielen oppimiseen ja käyttöön vaikuttavat ympäristötekijät, oma aktiivisuus sekä käsitykset itsestä ja kielestä. Suomenkielisten hyvä englannin kielen taito koetaan esteenä kielenkäytölle ja -oppimiselle, sillä kieli vaihdetaan suomenkielisten toimesta keskusteluissa usein englantiin. Joko suomenkielisiltä tai muilta kielenoppijoilta saatetaan myös kuulla suomen kielen oppimisen olevan vaikeaa tai turhaa. Kielenoppimisen ajatellaan olevan toisaalta omalla, toisaalta työpaikan ja yhteiskunnan vastuulla.

Tutkielmassa tarkastellaan ilmausten respect ja bro sosiaalista indeksisyyttä ja performatiivisuutta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalisen indeksisyyden tutkimus ja vuorovaikutuslingvistiikka. Tarkastelun kohteena on se, mitä ilmauksilla vuorovaikutuksessa tehdään ja millaisia sosiaalisia suhteita ja persoonia vuorovaikutuksessa rakennetaan. Tutkimusaineistona käytetään verkkokeskustelufoorumi Suomi24:n keskusteluketjuja. Kummankin ilmauksen osalta tarkastellaan sataa osumaa. Ilmaukset ovat kieliopillisesti erilaisia. Bro on puhutteluilmaus, kun taas respectillä osoitetaan asennoitumista jotakuta henkilöä tai asiaa kohtaan. Tutkielmassa kielten puhujat nähdään kieleilijöinä: verkkokeskustelijoiden vuoroissa esiintyy piirteitä englannin kielestä ja niitä käytellään sujuvasti suomen seassa. Kieli nähdään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa varioivana, muttei kuitenkaan sattumanvaraisesti: kielimuodot ovat tarkkaan valittuja ja harkittuja, puhetilanteeseen ja puhujan tyyliin sopivia. Tutkielmassa havaitaan, että aineistona oleva verkkokeskustelu on moniäänistä. Vuorovaikutukseen tuodaan monia ääniä kieleilyn, referoinnin ja muiden tyylillisten valintojen keinoin. Ilmaukset respect että bro ovat keränneet sosiaalista indeksisyyttä. Ilmausta respect käytetään kunnioituksen ja arvostuksen osoittamiseen vuorovaikutukseen osallistuvaa toista kirjoittajaa tai keskustelun ulkopuolista henkilöä tai asiaa kohtaan. Sitä käytetään kuitenkin myös tyylikeinona luomaan päinvastaista mielikuvaa: ironisen, ivallisen tai aggressiivisen asennoitumisen ilmaisemiseen. Ilmausta bro käytetään aineistossa puhutteluilmauksena. Brolla osoitetaan solidaarisuutta ja samanmielisyyttä. Toisaalta ilmausta käytetään paljon myös selkeän ivallisen tai aggressiivisen lausuman yhteydessä ikään kuin korostamaan negatiivista asennetta. Kumpaakin ilmausta käytetään aineistossani performanssinomaisesti: puhetta esitetään, ja puhetoiminnossa kuuluu myös muiden kuin kirjoittajan ääniä. Jatkotutkimuksen aiheeksi sopisi jonkin toisen verkkokeskustelufoorumin, esimerkiksi nuorten suosiman Ylilaudan, ottaminen mukaan tutkimukseen. Kahden verkkokeskustelufoorumin keskustelujen vertailu mahdollistaisi sen selvittämisen, löytyykö ilmausten käytöstä eroja verkkokeskustelualustojen välillä.